Miksi vanhemmat suuttuu jos neuvolassa tai pk:ssa huomautetaan ..

Tämä on kyllä yksi asia mitä ihmettelen suuresti :O eivät ne ammattilaiset vanhempien kiusaksi huolestu, vaan lapsen parhaaksi. Sama ihmettelen, että pitää koko ajan olla allekirjoittamassa lappuja "saako sinne ja sinne jakaa tietoja" (meillä on lapsella puheen viivästymistä). Kaikki on ihan lapsen hyödyksi ja infoavat neuvolaa, tarhaa jne. Ja ei ne mihinkään markkinointi firmoille tietoja anna, niinkuin esim. Kun netissä johonkin kilpailuun osallistut. Olen usein miettinyt että onko oikeasti olemassa vanhempia jotka ei allekirjoita?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:00"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:55"] Mun tuttava tupakoi raskausaikana ja närkästyi joka kerta kun neuvolassa varoiteltiin siitä että siitä saattaa seurata lapsen pienikasvuisuutta koska sikiö ei saa tupakoinnin aikana happea. Aina kauhea marttyyrikohtaus ja puolustelu, ja kun lääkäri erehtyi sanomaan hälle että tupakoinnin lopettaminen saattaa lisätä äidin stressitasoa ja se voi olla jopa haitallisempaa kuin tupakoinnin lopettaminen, niin tämä tuttu otti sen sitten oikein ohjenuoraksi jota käytti raskauden loppuun saakka. Kun poikalapsi sitten syntyi reippaasti alle kolmekiloisena ja neuvolassa huolehtivat lapsen painosta, niin sama rumba taas. Itsepintaisesti kielsi sen että tupakoinnilla olisi mitään merkitystä, koska ei voi sanoa varmaksi. Luulisi että äiti tekisi kaikkensa että lapsella olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat, ja jos lapsi jostain syystä on pienikokoinen niin viimeistään sitten tutkittaisiin että onko siihen joku syy. En ymmärrä mitkä defenssit vanhemmilla menee päälle, se on sama onko lapsella yli vai alipainoa neuvolan mittausten mukaan, kauhea meteli nostetaan ja haukutaan neuvolan henkilökunta ja marttyyrinä huudetaan että siellä ne syyllistää.   [/quote] No nyt kun musta kuulostaa kovasti siltä, että sä oot itse ihan varma siitä, että tuon pojan pienipainoisuus johtuu ehdottomasti siitä äidin tupakoinnista, niin on pakko sanoa, että mun poika syntyi myös reilusti alle kolmikiloisena rv 38. En polttanut raskausaikana, en ole polttanut yhtään tupakkaa koko elämäni aikana eli voin 100 % varmuudella sanoa, ettei pojan pieni painoi johtunut tupakoinnista. En toki hyväksy raskausaikana tupakointia, mutta ihan oikeasti pienipainoisuuteen voi olla muitakin syitä. [/quote] Sama juttu täällä, reilusti alle 3 kiloisena rv 39 syntyi meidänkin lapsi ja mulla oli vielä kaikenlisäksi raskausdiabetes. tupakkaa en kyllä ikinä ole polttanut joten siitä ei johtunut omallakaan kohdalla. Joskus istukka nähtävästi vaan toimii huonommin :/ mutta ällöä on äidit, jotka polttaa ja altistaa lapsensa ties mille myrkyille jne. Ja jotkut hullut polttaa lehtijuttujen mukaan senkin takia raskaana jottei vauva kasvaisi liian isoksi mahassa ja se se vasta hullua on! en vaan voi käsittää kuka ehdoin tahdoin haluaa pienipainoisen vauvan, kun siinä omat haasteet ja ongelmat usein on kuitenkin.

[/quote]

Jep, pienipainosille kasautuu tutkitusti enemmän ongelmia, muun muassa tunne-elämässä. Skitsofrenia esimerkkinä yleisempi pienipainosena syntyneillä. Lihovat myös herkemmin ja saavat sen seurauksena diabeteksen, muita sydän-ja verisuonitauteja herkemmin.

Mä tavallaan ymmärrän.. Omalla lapsella ei oo sinällään terveydessä tai kehityksessä ollut mitään huomautettavaa, mutta aina kun päiväkodista huomautetaan/ehdotetaan jotain, myönnän tuntevani pientä ärtymystä. Esim. vasu-keskustelussa on sanottu, että lapsen keskittymiskyvyssä on kehitettämisen varaa, että voisitte kokeilla pelien pelaamista lapsen kanssa -> mun tekisi mieli heti sanoa, että joo kyllä me kuule pelaammekin jo! Tyhmää enkä sitä näytä vaan suhtaudun järkevästi, mutta eka ajatus on, että "tuon mielestä lapsessan on vikaa ja että se on minun syytäni". 

.

Olen lastenlääkäri ja saanut tutkittavakseni täysin terveitä, normaalisti kehittyneitä lapsi jotka on lähetetty neuvolasta muun muassa diagnooseilla "selittämätön ylipaino", "lättäjalat, kyvyttömyys nousta varpailleen", "kyvyttömyys kyykistyä", "jälkeenjäänyt puheenkehityksessä". Ylipainoiseksi leimattu lapsi voi olla täysin normaali, ruumiinrakenteeltaan pyöreämpi kuin sisaruksensa mutta ei silti edes silmämääräisesti lihava. Puheenkehityksessä jälkeenjääneeksi on leimattu lapsi joka ei vielä kolmevuotiaana osaa puhua mutta ymmärtää kuulemansa täysin, tämäkin aivan normaalia, toiset lapset oppivat puhumaan vasta 5-vuotiaina mutta kehittyvät puheessaan huomattavasti nopeammin kuin aikaisin aloittaneet. Tärkeämpää on että lapsi ymmärtää kuulemansa. Lättäjalkainen saattaa olla lapsi joka ei vain syystä tai toisesta suostunut neuvolassa nousemaan varpailleen, eikä uskottu kun vanhemmat sanoivat että kyllä se kotona kävelee varpaillaan. On toki tärkeää että mahdolliset poikkeamat kehityksessä tutkitaan, mutta joskus tuntuu että neuvolan terveydenhoitajilta puuttuu monesti käytännön järki ja kyky kuunnella vanhempia. "Diagnooseja" myös töksäytellään vanhemmille todella tylysti. Toki tämä on vanhemmista loukkaavaa (etenkin jos ei tule kuulluksi omaa lastaan koskevissa huolenaiheissa), sen nyt ymmärtää ihan perus psykologiallakin.

2