Miksi vanhemmat suuttuu jos neuvolassa tai pk:ssa huomautetaan ..

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:37"]

Mä vein lapseni koulupsykologin juttusille ala-asteella, koska omasta mielestäni lapsi oli eristäytynyt ja aina omassa huoneessaan. Olin varma että olen jotenkin onnistanut masentamaan hänet kun ollaan jouduttu muuttamaan usein töiden takia tai että olen vaan paska äiti. Psykologi sanoi kolmen tapaamiskerran jälkeen, että lapseni on luonnostaan sellainen ja että mitään vikaa hänessä ei ole, että meidän täytyy antaa hänen olla sellainen kun on. Muistan kyllä neuvola-aikana jo aina ihmettelivät että miten lapsi ei itke pistettäessä, vaan pohti ja katseli pistojälkeä ja sitten saattoi vasta itkeä kun näki laastarin.

Mulla kesti vuosia oikeasti ymmärtää että lapseni on erilainen kuin minä, mä olen sosiaalinen ja puhun paljon ja lapseni on nykyisin murrosiässä sellainen että vetäytyy huoneeseensa lukemaan ja ärsyyntyy jos pälpätän siellä tai jatkuvasti pyydän pelaamaan yms. Psykologi sanoi mulle että kannattaa antaa tämän lapsen olla rauhassa, että kaikki on hyvin. :)

Joten suuntaan tai toiseen kannattaa kuunnella ammattilaisia, he ovat koulunsa käyneet ja tietävät lapsen kehityksestä enemmän kuin me tavikset.

[/quote]

Niinpä! Mä ainakin mielelläni ottaisin vastaan vinkkejä ammattilaisilta, mutta eipä nyt mitään ihmeellistä ole vielä tullut vastaan.. Toivon myös että kaikista pienistäkin mahdollisista huolen aiheista puhutaan suoraan, että osaan sitten itse tarkkailla paremmin.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:55"]

Mun tuttava tupakoi raskausaikana ja närkästyi joka kerta kun neuvolassa varoiteltiin siitä että siitä saattaa seurata lapsen pienikasvuisuutta koska sikiö ei saa tupakoinnin aikana happea. Aina kauhea marttyyrikohtaus ja puolustelu, ja kun lääkäri erehtyi sanomaan hälle että tupakoinnin lopettaminen saattaa lisätä äidin stressitasoa ja se voi olla jopa haitallisempaa kuin tupakoinnin lopettaminen, niin tämä tuttu otti sen sitten oikein ohjenuoraksi jota käytti raskauden loppuun saakka.

Kun poikalapsi sitten syntyi reippaasti alle kolmekiloisena ja neuvolassa huolehtivat lapsen painosta, niin sama rumba taas. Itsepintaisesti kielsi sen että tupakoinnilla olisi mitään merkitystä, koska ei voi sanoa varmaksi. Luulisi että äiti tekisi kaikkensa että lapsella olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat, ja jos lapsi jostain syystä on pienikokoinen niin viimeistään sitten tutkittaisiin että onko siihen joku syy. En ymmärrä mitkä defenssit vanhemmilla menee päälle, se on sama onko lapsella yli vai alipainoa neuvolan mittausten mukaan, kauhea meteli nostetaan ja haukutaan neuvolan henkilökunta ja marttyyrinä huudetaan että siellä ne syyllistää.

[/quote]

No nyt kun musta kuulostaa kovasti siltä, että sä oot itse ihan varma siitä, että tuon pojan pienipainoisuus johtuu ehdottomasti siitä äidin tupakoinnista, niin on pakko sanoa, että mun poika syntyi myös reilusti alle kolmikiloisena rv 38. En polttanut raskausaikana, en ole polttanut yhtään tupakkaa koko elämäni aikana eli voin 100 % varmuudella sanoa, ettei pojan pieni painoi johtunut tupakoinnista.

En toki hyväksy raskausaikana tupakointia, mutta ihan oikeasti pienipainoisuuteen voi olla muitakin syitä.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:24"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:18"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:57"]

En osaa omakohtaisesti vastata, sillä omasta lapsestani olin kerennyt olemaan huolissani jo toista vuotta päiväkodin ja neuvolan naureskellessa että lapsihan on selvästi ihan terve ja normaalisti kehittyvä. Äidin vaan pitäisi ottaa rennommin. Eli mulle oli oikeastaan helpotus kun vihdoin muutkin alkoivat huomata että lapsessa on jotain erikoista ja päästiin tutkimuksiin. 

Mutta ta mitä mä voisin kuvitella niin eiköhän kaikki toivo lapsensa olevan terve. Kun sehän on se ainoa asia millä raskausaikana saa olla merkitystä. Se tärkein juttu. "Kunhan vaan olisi terve, muulla ei väliä". Ei kai sitten ole ihme jos pelottaa ja ahdistaa kun jossain aletaan epäillään että lapsen kehityksessä tai toiminnassa olisi jotain häikkää. Tuskin sellaista kukaan haluaa kuulla. 

Lisäksi kun miettii miten tuohon erityisyytensä suhtaudutaan. "Diagnooseja haluavat vain vanhemmat jotka eivät viitsi kasvattaa lastaan, sitten on helppo mennä sen adhd:n/aspergerin taakse ja selittää kaikki lapsen käytös sillä". Ehkä ihan loogistakin ettei ne tutkimukset tunnu houkuttelevilta?

[/quote]

No jaa se kun olis helppoa, että ADHD tai asperger olisi ne ainoat "viat", joita terveystarkastuksissa voi tulla eteen. Onhan niitä kaikenlaisia sairauksiakin ja ihan "oikeaa" autismia, kasvupoikkeamia, luuston kehityshäiriöitä ja muita. Vanhemmat saattaa jopa kieltää lapsen diabeteksen, kunnes mennäänkin piipaa-autolla sairaalaan ja otetaan sen jälkeen tosissaan se, mitä sanotaan. 

[/quote]

Huh, onko oikeasti tällaisia vanhempia olemassa?

[/quote]

Onhan niitä... 

2

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:30"]

Jostain syystä mä taas löydän lapsistani vähän väliä "jotain vakavaa" ja odotan vain, koska neuvolasta huomauttavat samoista asioista. Tosin mun huolet menee ja tulee, pisimmillään kestää päivän ja lyhimmillään minuutteja. Tiedän kyllä liioittelevani, mutta sairauden ja kuoleman pelko on vaan hirmuinen. Esim. yks päivä 1,5-vuotias lapsemme konttasi kolme metriä ja olin varma, että nyt se taantuminen alkoi ja lapsellamme on INCL. Tosin tää esimerkki nyt oli jo ihan tragikoomista.

[/quote]

Mä olen ihan samanlainen. 

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:28"]

Meillä juuri tuollaiset tutut, joiden lapsi vasta 3v, mutta niin pk:ssa että neuvolassa on huomautettu yhdestä jos toisestakin asiasta, ja vanhemmat puhuvat siihen tyyliin että "miten ne kehtaavat?" Lapsi puhuu vasta tosi vähän, jos ollenkaan ja vaikuttaa muutenkin ainakin vuotta nuoremmalta niin koon kuin kehityksen puolesta. "Meidän poika on täysin normaali pieni poika." He hokevat itselleen, ja kauhea todistelu siitä kuinka se kotona on sanonut sitä sun tätä... Okei, ehkä onkin, mutta miksi pitää niin hirveästi todistella sitä?

[/quote]

No ehkä ko. poika on juuri sellainen joko juttelee kotonaan mutta ujostele vieraampia ja siksi vanhemmat haluavat tuoda esille että kyllä se oikeasti osaa puhua. Päiväkodissa ujot lapset joutuvat helposti silmätikuksi kun heidän taitonsa ei tule niin hyvin esille kuin rohkeampien. Tietysti se turhauttaa vanhempia jos itse näkevät että esim. lapsen puhe on ihan toisella tasolla kuin mitä päiväkodissa ehkä tulee esille. Yleensä aika auttaa, kun lapsi kasvaa ja sopeutuu paremmin päiväkotiin.

Neuvolassa ei kysytty edes miten parisuhde voi. Ilmeisesti olisin valehdellut että hyvin. Lapsi kehittyi ja kasvoi normaalisti, päiväkodissa samoin ja koulusta tuli pelkkää hyvää sanottavaa. 

En ole pahemmin kuullut kenenkään suuttuneen, mutta tuohtuneita vanhempia olen kuullut. Usein näissä on ammattilaiset huomautelleet kyllä aika ihmeellisistä asioista, jossa ei oteta huomioon lapsen lähtökohtia tai luonnetta.

Neuvolassa ja päiväkodeissa kyllä saa usein kuulla yhtä sun toista huolenaihetta lapsista, jotka ovat täysin turhia. Vakavammat asiat ovat erikseen, mutta tälläisiin en ole tuttavapiirissäni edes törmännyt.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:28"]

Meillä juuri tuollaiset tutut, joiden lapsi vasta 3v, mutta niin pk:ssa että neuvolassa on huomautettu yhdestä jos toisestakin asiasta, ja vanhemmat puhuvat siihen tyyliin että "miten ne kehtaavat?" Lapsi puhuu vasta tosi vähän, jos ollenkaan ja vaikuttaa muutenkin ainakin vuotta nuoremmalta niin koon kuin kehityksen puolesta. "Meidän poika on täysin normaali pieni poika." He hokevat itselleen, ja kauhea todistelu siitä kuinka se kotona on sanonut sitä sun tätä... Okei, ehkä onkin, mutta miksi pitää niin hirveästi todistella sitä?

[/quote]

No ehkä ko. poika on juuri sellainen joko juttelee kotonaan mutta ujostele vieraampia ja siksi vanhemmat haluavat tuoda esille että kyllä se oikeasti osaa puhua. Päiväkodissa ujot lapset joutuvat helposti silmätikuksi kun heidän taitonsa ei tule niin hyvin esille kuin rohkeampien. Tietysti se turhauttaa vanhempia jos itse näkevät että esim. lapsen puhe on ihan toisella tasolla kuin mitä päiväkodissa ehkä tulee esille. Yleensä aika auttaa, kun lapsi kasvaa ja sopeutuu paremmin päiväkotiin.

[/quote]

Ei mielestäni ole mitenkään erityisen ujo. Ei vaan oikein tule toimeen muiden lasten kanssa, vaan kiusaa, potkii ja lyö heitä. Myös muun muassa tästä on huomautettu siellä päiväkodissa. On myös äärimmäisen vaativa monella tapaa.

Meidän lapsella epäiltiin vesipäätä. Pää oli iso jo syntyessään (40 cm) ja kasvoi sitten siitä (mun näkemyksen) mukaan normaalia tahtia, mutta oli toki iso, koska lähtömittakin oli iso. Lapsi kannatteli päätään ihan normaalissa aikataulussa, ei ollut mitään kummallisia oireita, kasvoi nopeasti myös pituutta, oppi istumaan, ryömimään, konttaamaan ihan samaa tahtia kuin vanhempi sisarus, kävelemään sitten vähän keskimääräistä aikaisemminkin. Mutta joka neuvolakäynnillä sitä päätä kauhisteltiin, peloteltiin vesipäällä, määrättiin neurologisiin tutkimuksiin. Ja kaikki ihan normaalia. Kuten itse tiesin koko ajan. 

Ja siis tietenkin ihan hyvä, että tuollaistakin seurataan ja tutkimuksiin pääsee, mutta en siis itse ottanut neuvolan epäilyjä todesta, koska lapsella ei siis tosiaan ollut mitään vesipään oireita ja itse näin koko ajan, että lapsi kehittyi. En tiedä turhautuiko ne neuvolassa sitten meidänkin kohdalla sitä, ettei lähdetty mukaan näihin epäilyihin.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:03"]

Jos sävy on kovin "huomautteleva" niin se varmasti on se mikä siinä ottaa päähän. Saman asian voi esittää sillä tavalla että siitä tulee olo, että halutaan tukea ja auttaa, tai niin että halutaan kytätä ja etsiä vikoja. Ensin mainittua tapaa harva vastustaa, viime mainittua hyvin monikin, ja syystä. 

Toinen juttu on, että kaikki vanhemmat eivät ole samaa mieltä nykyisen lääketieteen kanssa monista asioista. Esim. nämä adhd-asiat on sellaisia, joista osalla on näkemys, ettei sellaista tautia olekaan vaan kyseessä on normaalin vaihtelun piiriin kuuluvan asian tarpeeton diagnosoiminen, ja tällaiset vanhemmat eivät luonnollisesti halua tutkimuksia tai apua asian tiimoilta. Samoin kuin vaikka rokotusasioissakin voi olla eriäviä näkemyksiä vanhemmilla. Ja niin sen pitää ollakin, että saa olla erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, kamalaa se olisi jos jostain ylhäältä määrättäisiin kaikki...

[/quote]En sanoisi noinkaan. Jos se erilaisen näkemyksen omaavan vanhemman lapsi riehuu luokassa ja häiritsee opetusta ja puree ja lyö tai tartuttaa kaikkiin hepatiitin kun ei niitä rokotuksia tarvita, homeopaattinen vesi auttaa, niin minä henkilökohtaisesti teen lapsestasi lastensuojeluilmoituksen/rikosilmoituksen asiallisen huolenpidon laiminlyömisen takia.

Koska se neuvolan tai päiväkodin näkemys asiasta ei edusta lopullista totuutta, eikä kerro kokonaistilanteesta vielä mitään. Itseäni lähinnä ihmetytti päiväkodin huomiot lapsen kehityksestä, sillä kotona ei esiintynyt mitään ongelmia. Sitten vasta alkoi suututtaa, kun asiassa edettiin vain ja ainoastaan päiväkodin huomioiden varassa, eikä otettu huomioon vanhempien näkemystä ollenkaan. Neuvolassa juostiin myös monissa tutkimuksissa, mutta viesti sieltä oli, että ei ole huolta. Oma näkemykseni on, että päiväkodissa on auktoriteetin kanssa ongelmia.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:28"]

Meillä juuri tuollaiset tutut, joiden lapsi vasta 3v, mutta niin pk:ssa että neuvolassa on huomautettu yhdestä jos toisestakin asiasta, ja vanhemmat puhuvat siihen tyyliin että "miten ne kehtaavat?" Lapsi puhuu vasta tosi vähän, jos ollenkaan ja vaikuttaa muutenkin ainakin vuotta nuoremmalta niin koon kuin kehityksen puolesta. "Meidän poika on täysin normaali pieni poika." He hokevat itselleen, ja kauhea todistelu siitä kuinka se kotona on sanonut sitä sun tätä... Okei, ehkä onkin, mutta miksi pitää niin hirveästi todistella sitä?

[/quote]

No ehkä ko. poika on juuri sellainen joko juttelee kotonaan mutta ujostele vieraampia ja siksi vanhemmat haluavat tuoda esille että kyllä se oikeasti osaa puhua. Päiväkodissa ujot lapset joutuvat helposti silmätikuksi kun heidän taitonsa ei tule niin hyvin esille kuin rohkeampien. Tietysti se turhauttaa vanhempia jos itse näkevät että esim. lapsen puhe on ihan toisella tasolla kuin mitä päiväkodissa ehkä tulee esille. Yleensä aika auttaa, kun lapsi kasvaa ja sopeutuu paremmin päiväkotiin.

[/quote]

Ei mielestäni ole mitenkään erityisen ujo. Ei vaan oikein tule toimeen muiden lasten kanssa, vaan kiusaa, potkii ja lyö heitä. Myös muun muassa tästä on huomautettu siellä päiväkodissa. On myös äärimmäisen vaativa monella tapaa.

[/quote]

Nyt alat kuulostaa jo äitipuolelta. Niin paljon antipatioita kolmevuotiasta kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:45"]

Koska se neuvolan tai päiväkodin näkemys asiasta ei edusta lopullista totuutta, eikä kerro kokonaistilanteesta vielä mitään. Itseäni lähinnä ihmetytti päiväkodin huomiot lapsen kehityksestä, sillä kotona ei esiintynyt mitään ongelmia. Sitten vasta alkoi suututtaa, kun asiassa edettiin vain ja ainoastaan päiväkodin huomioiden varassa, eikä otettu huomioon vanhempien näkemystä ollenkaan. Neuvolassa juostiin myös monissa tutkimuksissa, mutta viesti sieltä oli, että ei ole huolta. Oma näkemykseni on, että päiväkodissa on auktoriteetin kanssa ongelmia.

[/quote]

Aika  iso ongelma sekin, eikö?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:45"]

Koska se neuvolan tai päiväkodin näkemys asiasta ei edusta lopullista totuutta, eikä kerro kokonaistilanteesta vielä mitään. Itseäni lähinnä ihmetytti päiväkodin huomiot lapsen kehityksestä, sillä kotona ei esiintynyt mitään ongelmia. Sitten vasta alkoi suututtaa, kun asiassa edettiin vain ja ainoastaan päiväkodin huomioiden varassa, eikä otettu huomioon vanhempien näkemystä ollenkaan. Neuvolassa juostiin myös monissa tutkimuksissa, mutta viesti sieltä oli, että ei ole huolta. Oma näkemykseni on, että päiväkodissa on auktoriteetin kanssa ongelmia.

[/quote]

Aika  iso ongelma sekin, eikö?

[/quote]

Kyllä, mutta se on päiväkodin työskentelytapojen ongelma. Sen ei pitäisi olla perheen ongelma.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:26"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:28"]

Meillä juuri tuollaiset tutut, joiden lapsi vasta 3v, mutta niin pk:ssa että neuvolassa on huomautettu yhdestä jos toisestakin asiasta, ja vanhemmat puhuvat siihen tyyliin että "miten ne kehtaavat?" Lapsi puhuu vasta tosi vähän, jos ollenkaan ja vaikuttaa muutenkin ainakin vuotta nuoremmalta niin koon kuin kehityksen puolesta. "Meidän poika on täysin normaali pieni poika." He hokevat itselleen, ja kauhea todistelu siitä kuinka se kotona on sanonut sitä sun tätä... Okei, ehkä onkin, mutta miksi pitää niin hirveästi todistella sitä?

[/quote]

No ehkä ko. poika on juuri sellainen joko juttelee kotonaan mutta ujostele vieraampia ja siksi vanhemmat haluavat tuoda esille että kyllä se oikeasti osaa puhua. Päiväkodissa ujot lapset joutuvat helposti silmätikuksi kun heidän taitonsa ei tule niin hyvin esille kuin rohkeampien. Tietysti se turhauttaa vanhempia jos itse näkevät että esim. lapsen puhe on ihan toisella tasolla kuin mitä päiväkodissa ehkä tulee esille. Yleensä aika auttaa, kun lapsi kasvaa ja sopeutuu paremmin päiväkotiin.

[/quote]

Ei mielestäni ole mitenkään erityisen ujo. Ei vaan oikein tule toimeen muiden lasten kanssa, vaan kiusaa, potkii ja lyö heitä. Myös muun muassa tästä on huomautettu siellä päiväkodissa. On myös äärimmäisen vaativa monella tapaa.

[/quote]

Nyt alat kuulostaa jo äitipuolelta. Niin paljon antipatioita kolmevuotiasta kohtaan.

[/quote]

?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:47"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:45"]

Koska se neuvolan tai päiväkodin näkemys asiasta ei edusta lopullista totuutta, eikä kerro kokonaistilanteesta vielä mitään. Itseäni lähinnä ihmetytti päiväkodin huomiot lapsen kehityksestä, sillä kotona ei esiintynyt mitään ongelmia. Sitten vasta alkoi suututtaa, kun asiassa edettiin vain ja ainoastaan päiväkodin huomioiden varassa, eikä otettu huomioon vanhempien näkemystä ollenkaan. Neuvolassa juostiin myös monissa tutkimuksissa, mutta viesti sieltä oli, että ei ole huolta. Oma näkemykseni on, että päiväkodissa on auktoriteetin kanssa ongelmia.

[/quote]

Aika  iso ongelma sekin, eikö?

[/quote]

Kyllä, mutta se on päiväkodin työskentelytapojen ongelma. Sen ei pitäisi olla perheen ongelma.

[/quote]

Niinpä niin. Mutta lapsi on kuitenkin teidän, silloin ongelma on myös teidän. 

Näin kehityspsykologiaan erikoistuneena psykologina sanoisin että monesti neuvolasta huomautellaan turhanpäiten lapsen kehityksestä. Ei oteta huomioon vanhempien mielipiteitä jotka kuitenkin ovat asiantuntijoita oman lapsensa kasvussa ja kehityksessä. Neuvolassa ei aina osata ottaa huomioon lapsen yksilöllistä kehitystä vaan tuijotellaan liikaa numeroita ja huolestutetaan vanhempia turhanpäiten.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 09:50"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 08:55"]

Mun tuttava tupakoi raskausaikana ja närkästyi joka kerta kun neuvolassa varoiteltiin siitä että siitä saattaa seurata lapsen pienikasvuisuutta koska sikiö ei saa tupakoinnin aikana happea. Aina kauhea marttyyrikohtaus ja puolustelu, ja kun lääkäri erehtyi sanomaan hälle että tupakoinnin lopettaminen saattaa lisätä äidin stressitasoa ja se voi olla jopa haitallisempaa kuin tupakoinnin lopettaminen, niin tämä tuttu otti sen sitten oikein ohjenuoraksi jota käytti raskauden loppuun saakka.

Kun poikalapsi sitten syntyi reippaasti alle kolmekiloisena ja neuvolassa huolehtivat lapsen painosta, niin sama rumba taas. Itsepintaisesti kielsi sen että tupakoinnilla olisi mitään merkitystä, koska ei voi sanoa varmaksi. Luulisi että äiti tekisi kaikkensa että lapsella olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat, ja jos lapsi jostain syystä on pienikokoinen niin viimeistään sitten tutkittaisiin että onko siihen joku syy. En ymmärrä mitkä defenssit vanhemmilla menee päälle, se on sama onko lapsella yli vai alipainoa neuvolan mittausten mukaan, kauhea meteli nostetaan ja haukutaan neuvolan henkilökunta ja marttyyrinä huudetaan että siellä ne syyllistää.

[/quote]

No nyt kun musta kuulostaa kovasti siltä, että sä oot itse ihan varma siitä, että tuon pojan pienipainoisuus johtuu ehdottomasti siitä äidin tupakoinnista, niin on pakko sanoa, että mun poika syntyi myös reilusti alle kolmikiloisena rv 38. En polttanut raskausaikana, en ole polttanut yhtään tupakkaa koko elämäni aikana eli voin 100 % varmuudella sanoa, ettei pojan pieni painoi johtunut tupakoinnista.

En toki hyväksy raskausaikana tupakointia, mutta ihan oikeasti pienipainoisuuteen voi olla muitakin syitä.
[/quote]

Sama juttu täällä, reilusti alle 3 kiloisena rv 39 syntyi meidänkin lapsi ja mulla oli vielä kaikenlisäksi raskausdiabetes. tupakkaa en kyllä ikinä ole polttanut joten siitä ei johtunut omallakaan kohdalla. Joskus istukka nähtävästi vaan toimii huonommin :/ mutta ällöä on äidit, jotka polttaa ja altistaa lapsensa ties mille myrkyille jne. Ja jotkut hullut polttaa lehtijuttujen mukaan senkin takia raskaana jottei vauva kasvaisi liian isoksi mahassa ja se se vasta hullua on! en vaan voi käsittää kuka ehdoin tahdoin haluaa pienipainoisen vauvan, kun siinä omat haasteet ja ongelmat usein on kuitenkin.

2