Maha pystyssä alttarille?
Mitä mieltä olette? Tai että mennään naimisiin vasta kun lapsi on jo hankittu? Tai ei mennä ollenkaan naimisiin, mutta hankitaan lapsi?
Itse kannatan kaikkein perinteisintä kaavaa. Nolointa olisi olla raskaana naimisiin mennessä.
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:10"]Mielestäni sun mielipide on vanhanaikainen ja lapsellinen. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, eikä se liity lapsiin millään tavoin. Ne solmii ketkä haluaa ja koska haluaa.
[/quote]
Joiltain löytyy itsekunnioitusta, joiltain ei. Ap
Kurja juttu, mutta väkisin pidin vähän mauttomana kaveriani, joka asteli vihille viikko ennen laskettua aikaa. Väkisin tuli olo että kyseessä oli lopulta järkiratkaisu. Jokainen tekee tietenkin miten itse haluaa, mutta tuossa tilanteessa mä olisin mennyt naimisiin vaikka vasta lapsen ristiäisissä.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:10"]Mielestäni sun mielipide on vanhanaikainen ja lapsellinen. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, eikä se liity lapsiin millään tavoin. Ne solmii ketkä haluaa ja koska haluaa. [/quote] Joiltain löytyy itsekunnioitusta, joiltain ei. Ap
[/quote]
Mitä tarkoitat?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:13"]Kurja juttu, mutta väkisin pidin vähän mauttomana kaveriani, joka asteli vihille viikko ennen laskettua aikaa. Väkisin tuli olo että kyseessä oli lopulta järkiratkaisu. Jokainen tekee tietenkin miten itse haluaa, mutta tuossa tilanteessa mä olisin mennyt naimisiin vaikka vasta lapsen ristiäisissä.
[/quote]
Miten noloa :(
Jos on jo iso maha, niin sitten odottelemaan lapsen syntymistä ennen naimisiinmenoa.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:10"]Mielestäni sun mielipide on vanhanaikainen ja lapsellinen. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, eikä se liity lapsiin millään tavoin. Ne solmii ketkä haluaa ja koska haluaa. [/quote] Joiltain löytyy itsekunnioitusta, joiltain ei. Ap
[/quote]
Mitä tarkoitat?
[/quote]
Sitä että nainen jolta löytyy itsekunnioitusta, ei penikoita maailmaan työnnä ennen naimisiinmenoa. Sinusta se on vanhanaikaista ja lapsellista että odottaa kunnes on naimisissa, minusta on kyse itsekunnioituksesta. Ap
Mä oon aina "päättänyt" että menen naimisiin vauvamasun kanssa :)
Runsas provopäivä näköjään tänään.
Välttyypähän ainakin niiltä "no, jokos nyt lapsia olisi tulossa, kun avioonkin menitte..." -sukulaisilta.
T. 35-vuotiaana (sitä ennen 16 v avoliitossa) naimisiin mennyt vela
Millä vuosituhannella oikein elät, ap?
Minä - joka varmaan voisin olla isoäitisi ikäni puolesta - päätin avomieheni kanssa lisääntyä. Ajalteltiin, että siinä kuitenkin kestää kauan ja ehditään vähitellen suunnitella hääjuhlatkin siinä lapsenteon lomassa. Toisin kuitenkin kävi: lopetettuani e-pillereiden syönnin pamahdin raskaaksi miltei välittömästi. Noh, miehelle tuli siinä kiire naimisiin, ei minulla. Olisin ihan hyvin voinut elää avoliitossa kuten siihenkin saakka. Mies vaan oli sitä mieltä, että mennään naimsiin ja järjestetään häät, kun se on kuitenkin tarkoitus joskus tehdä. Niin minä sitten menin naimisiin miehen kanssa ja olin kolmannella kuulla raskaana. Ylpeänä kerroin kaikille sitten tästä: me saadaan lapsi ja mennään naimisiin.
Ja tästä on tosiaankin aikaa niin paljon, että tuskin olit ehtinyt vielä syntyäkään siihen aikaan. Ihan akateemisia olemme molemmat, hyvätuloisia ja kaikki on kunnossa.
Ja tiedätkö mitä! Tiedän muutaman opiskeluaikaisen kaveripariskunnan - akateemisia hekin - jotka eivät menneet koskaan naimisiin vaikka hankkivat lapset ja elävät yhdessä - luultavasti elämänsä loppuun saakka. :D
80-luvullta lähtien avoliitto on ollut niin yleinen, ettei sitä pidetä nykyään enää minään häpeänä.
Mä olin rjotain viikolla 28, kun mentiin naimisiin. Ei kyllä tuntunut ainakaan itsestäni yhtään nololta, päinvastoin. Se oli elämäni siihenastisista päivistä ihanin.:)
Mua ei itseäni henk.koht. haittaa raskaana oleva morsian, mutta vähän surettaa kun sellaisissa häissä on aina vallalla selainen asenne ja supina että mies menee velvollisuudesta eikä rakkaudesta naimisiin. Ikävää :(
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:13"][quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:12"] [quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:10"]Mielestäni sun mielipide on vanhanaikainen ja lapsellinen. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, eikä se liity lapsiin millään tavoin. Ne solmii ketkä haluaa ja koska haluaa. [/quote] Joiltain löytyy itsekunnioitusta, joiltain ei. Ap [/quote] Mitä tarkoitat? [/quote] Sitä että nainen jolta löytyy itsekunnioitusta, ei penikoita maailmaan työnnä ennen naimisiinmenoa. Sinusta se on vanhanaikaista ja lapsellista että odottaa kunnes on naimisissa, minusta on kyse itsekunnioituksesta. Ap
[/quote]
Ei vittu mikä idiootti.
Ajat hei muuttuvat...
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:38"]Millä vuosituhannella oikein elät, ap?
Minä - joka varmaan voisin olla isoäitisi ikäni puolesta - päätin avomieheni kanssa lisääntyä. Ajalteltiin, että siinä kuitenkin kestää kauan ja ehditään vähitellen suunnitella hääjuhlatkin siinä lapsenteon lomassa. Toisin kuitenkin kävi: lopetettuani e-pillereiden syönnin pamahdin raskaaksi miltei välittömästi. Noh, miehelle tuli siinä kiire naimisiin, ei minulla. Olisin ihan hyvin voinut elää avoliitossa kuten siihenkin saakka. Mies vaan oli sitä mieltä, että mennään naimsiin ja järjestetään häät, kun se on kuitenkin tarkoitus joskus tehdä. Niin minä sitten menin naimisiin miehen kanssa ja olin kolmannella kuulla raskaana. Ylpeänä kerroin kaikille sitten tästä: me saadaan lapsi ja mennään naimisiin.
Ja tästä on tosiaankin aikaa niin paljon, että tuskin olit ehtinyt vielä syntyäkään siihen aikaan. Ihan akateemisia olemme molemmat, hyvätuloisia ja kaikki on kunnossa.
Ja tiedätkö mitä! Tiedän muutaman opiskeluaikaisen kaveripariskunnan - akateemisia hekin - jotka eivät menneet koskaan naimisiin vaikka hankkivat lapset ja elävät yhdessä - luultavasti elämänsä loppuun saakka. :D
80-luvullta lähtien avoliitto on ollut niin yleinen, ettei sitä pidetä nykyään enää minään häpeänä.
[/quote]
Akaateemisissa piireissä tuollainen suvaitaan paremmin. Asuitte varmaankin kaupungissa. Kokeile samaa duunaripiirissä pikkukylässä. Asenteet ovat toista. Ap
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:12"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:10"]Mielestäni sun mielipide on vanhanaikainen ja lapsellinen. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, eikä se liity lapsiin millään tavoin. Ne solmii ketkä haluaa ja koska haluaa. [/quote] Joiltain löytyy itsekunnioitusta, joiltain ei. Ap
[/quote]
Jos tuolle linjalle lähdetään niin ne keltä löytyy "itsekunnioitusta" niin säästävät neitsyytensä aviomiehelleen. Ei se lastenteko naista pahenna oli sitten naimisissa tai ei.
T:yh joka ei ole koskaan ollut naimisissa
Oli raskaana tai ei, niin kivempi mennä naimisiin kahdestaan. Ei käy kateeksi noita pareja jotka keskittyy juhlapäivänä lastenhoitoon kun olisi voineet keskittyä vaan toisiinsa kun olis toimineet aikaisemmin.
No, meille sattui vahinko. Menimme vasta vuosia myöhemmin naimisiin. Se tehtiin rakkaudesta ja siitä, että silloin tiedettiin pystyvämme yhdessä pyörittämään talouttamme.
Itsekin syyllistyn ajattelemaan tuntemattomista mahapystyssä aviopareista, että he ajattelevat niin kummallisesti, että lapsen syntyessä pitää olla naimisissa. Ja tekevät sen siis vain lapsen takia. Toisaalta moni tekee niin vain välttääkseen Suomen vanhentuneen isyyslain mukaisen inkvisition.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:43"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 17:38"]Millä vuosituhannella oikein elät, ap? Minä - joka varmaan voisin olla isoäitisi ikäni puolesta - päätin avomieheni kanssa lisääntyä. Ajalteltiin, että siinä kuitenkin kestää kauan ja ehditään vähitellen suunnitella hääjuhlatkin siinä lapsenteon lomassa. Toisin kuitenkin kävi: lopetettuani e-pillereiden syönnin pamahdin raskaaksi miltei välittömästi. Noh, miehelle tuli siinä kiire naimisiin, ei minulla. Olisin ihan hyvin voinut elää avoliitossa kuten siihenkin saakka. Mies vaan oli sitä mieltä, että mennään naimsiin ja järjestetään häät, kun se on kuitenkin tarkoitus joskus tehdä. Niin minä sitten menin naimisiin miehen kanssa ja olin kolmannella kuulla raskaana. Ylpeänä kerroin kaikille sitten tästä: me saadaan lapsi ja mennään naimisiin. Ja tästä on tosiaankin aikaa niin paljon, että tuskin olit ehtinyt vielä syntyäkään siihen aikaan. Ihan akateemisia olemme molemmat, hyvätuloisia ja kaikki on kunnossa. Ja tiedätkö mitä! Tiedän muutaman opiskeluaikaisen kaveripariskunnan - akateemisia hekin - jotka eivät menneet koskaan naimisiin vaikka hankkivat lapset ja elävät yhdessä - luultavasti elämänsä loppuun saakka. :D 80-luvullta lähtien avoliitto on ollut niin yleinen, ettei sitä pidetä nykyään enää minään häpeänä. [/quote] Akaateemisissa piireissä tuollainen suvaitaan paremmin. Asuitte varmaankin kaupungissa. Kokeile samaa duunaripiirissä pikkukylässä. Asenteet ovat toista. Ap
[/quote]
Missä maassa? Ei Suomessa ainakaan. Ja jos haluat muutenkin elää elämäsi pikkukylän asenteiden määräämänä, niin otan osaa. Maailma ei kehity koskaan jos jokainen vain mennä taapertaa samaa latua kuin sata vuotta sitten. Miksi ihmeessä lapsen saaminen liittyisi naimisiinmenoon? Sehän on ihan sama sopimus, tekee sen sitten ennen tai jälkeen lapsia, tai vaikka ei haluaisi lapsia ollenkaan.
Ei olla edes kihloissa, vaikka on jo yksi lapsi ja yksi tulossa hyvää vauhtia mahassa :) mennään joskus naimisiin, kun halutaan häät järjestää ja stressiä vetää, vielä ei oo sen aika :) Meidän suhde on yhtä vakava, oli sormus sormessa tai ei.
20 vielä, että raskaana en haluaisi naimisiin mennä kuitenkaan.
Mielestäni sun mielipide on vanhanaikainen ja lapsellinen. Avioliitto on ainoastaan juridinen sopimus, eikä se liity lapsiin millään tavoin. Ne solmii ketkä haluaa ja koska haluaa.