Mies ehdottaa anopin muuttoa meille

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies omistaa talon ja hänellä on siten yksinoikeus päättää, keitä täällä asuu. Anoppi muuttaisi ja minä päättäisin itse, lähdenkö vai jään.

Aika hurjaa menoa. Itse olen tottunut tilanteeseen jossa koko perhettä kuunnellaan näin isoissa asioissa, ihan omistussuhteita miettimättä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se asunto niille miehen lapsille kuuluu, jos kerran on miehen nimissä? Mies voisi sanoa kakaroilleen, että eivät sekaannu asioihin jotka ei heille kuulu. Mies päättää asunnosta ja voi pitää sen ja antaa anopin jatkaa asumista siinä.

Missä on ihmisten sisälukutaito???

Jos mies haluaa antaa äidilleen kodin, hänhän voi ostaa asunnon perikunnalta, antaa äitinsä jatkaa asumista kodissaan ja pyytää kohtuullista vuokraa jolla kattaa kulut.

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle, että et harrasta seksiä niin kauan kuin anoppi asuu teillä.

Monia miehiä kiihottaa ajatus seksistä anopin kanssa.

Mulla mies ei halua naimisiin eikä varmaan testamenttiakaan. Sanoi että on hyvä näin kun molemmilla jo erot takana. Muuten aikalailla sama tilanne kun AP:llä. Ikäero meillä 9v (minä vanhempi) joten todennäköisesti minusta aika jättää ensin.

Meillä asuu viikot kun sai työpaikan läheltä eikä jaksa iltaisin ajaa 100km päähän omaan kotiinsa. Piti olla väliaikainen ratkaisu, mutta jatkunut jo vuoden. Eläkeikään aikaa vielä 4 vuotta. En tiedä, kestääkö?

Lopun alkua parisuhteelle jos anoppi muuttaa samaan talouteen. Voi jo nyt sanoa, että jokaisessa erimielisyystilanteessa mies menisi mammanpoikana aina äitinsä puolelle. Sanoisin miehelle, että anoppi voi tulla siksi aikaa kunhan hänelle löytyy oma asunto mutta senkin oleskelun aikana teillä ei ole yksityisyyttä joten esim. seksin saa sinä aikana täysin unohtaa. Ja asuntoa on etsittävä joka päivä aktiivisesti eikä niin että mies lupailee, että etsitään kyllä omaa kämppää mutta käytännössä mitään ei tapahdu. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen iltapäivätarina sieltä.

Lutkuta sinä sitä impotenttia kikkeliäs vaan.

Ei sinulla ole näihin oikeisiin keskusteluihin mitään lisäarvoa annettavanasi, mutta kun olet noin lahjaton niin ei sinulta onnistu kuitenkaan edes tosiasioista keskustelemisen pilaaminenkaan kunnolla. Ei noita sinun "provoo" -huutelujasi kukaan tosissaan ota eivätkä ne tämänkään aloittajan asian uskottavuutta mitenkään vähennä. Et kai sinä säälipussi vain luule onnistuvasi asiassasi?

Sen sijaan rasittava olet kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä asuminen saattaisi hyvinkin toimia, jos asioista osataan keskustella kuin aikuiset ja kunnioitetaan jokaisen omia rajoja, omaa tilaa ja rauhaa, ja jokainen osallistuu käytännön asioihin omalta osaltaan. Ei välttämättä onnistu, jos joku yhtälössä on vakavasti mielenterveysongelmainen tai sosiaalisesti osaamaton puupökkelö.

Minun mummini eli äitini anoppi asui meillä viimeiset vuotensa. Tuli hyvin toimeen äitini kanssa, heillä oli ylipäätään paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja olivat asuneet yhdessä satunnaisesti aiemminkin. Mummille oli remontoitu talon paras ja suurin huone, alakerrassa, ja lapsille kerrottu säännöt että jos mummin ovi on raollaan, sinne saa mennä, mutta jos mummin ovi on kiinni, ei saa mummia häiritä. Mummi ei muistaakseni liikkunut lainkaan yläkerrassa, jossa muut makuuhuoneet olivat. Mummi osallistui kotitöihin miten jaksoi, hänen mielipuuhiaan oli lukeminen ja kesällä matkailu tuttavien ja sukulaisten luona ympäri Suomea. Mummini oli saanut itse valita kenen lapsensa luokse muuttaa asumaan, ja valitsi meidät. <3

Mummi opetti minut lukemaan ja tuntemaan kasveja ja kertoi juttuja siitä kun hän oli pieni, ja hän oli aikuisena kotona kun vanhempani olivat töissä. Hänen kanssaan odotimme vanhempia sisaruksia kotiin koulusta. Tokihan oli joskus ristiriitoja, esim. mummini oli varma että mikroaaltouuni säteilee ja opetti lapset juoksemaan karkuun kun mikro oli päällä, ja taisteli vastaan ettei meille mitään astianpesukonetta tarvitse hankkia. Hankittiin kuitenkin, eikä siitä mitään isompaa riitaa sitten tullutkaan.

Ylipäätään en lapsena ymmärtänyt anoppivitsejä, ne tuntui tosi loukkaavilta. Sittemmin olen ymmärtänyt ettei kaikissa perheissä anoppi ja miniä ole bestiksiä, ja olenkin jättänyt välistä sellaiset potentiaaliset poikaystävät, joiden äitiä en kestäisi. Me lapset opimme paljon sukumme taustasta ja eri anekdootteja ja omaa, meidän suvun kulttuuria. Sekä eräänlaisen peruskunnioituksen vanhoja ihmisiä kohtaan, joka on ollut arvokas avu myös muussa elämässä.

Minäkin luulin tekeväni näin, mutta anoppi näytti tod karvansa vasta papin aamenen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Avopuolisolla ei ole mitään oikeutta asuntoon, ja hän ei ole leski.

Omaa tyhmyyttään ettei ole hoitanut testamentilla asioita kuntoon aikanaan.

Kunta/kaupunki järjestää asunnon jos ei itse pysty.

Itse en ottaisi asumaan samaan asuntoon vaikka olisi oma äiti.

Kusessa olette sen jälkeen. Varsinkin kun siinä vielä vanhenee ja raihnaistuu ja tarvitsee enemmän apua.

Jääkö teidän harteillenne hoito, tuleeko teistä sitten omaishoitajia. Vältä sitä.

Näin käy nykyään ja hoitopaikkaa ei saa kuin jalattomana eikä aina silloinkaan.

APn mies voi nyt ensin etsiä äidilleen asunnon, lähimailta on kompromissi. Vaikka naapuriin, mutta ei samaan. Ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano miehelle, että et harrasta seksiä niin kauan kuin anoppi asuu teillä.

Tämä olisi taivas monelle miehelle. Turha luulla kiristävänsä limatoosalla.

Taidat olla kiinnostunut muista kuin naisista. Mitä virkaa sulla sitten olisi naiselle.

Itselleni on ihan selvää että molempien vanhemmat mahdollisuuksien mukaan ja tietenkin heidän omia toiveita kunnioittaen hoidetaan kotona. Tarvittaessa kotihoito avuksi työpäivien ajaksi. Mutta, tämä sitten mikäli sitä oikeasti haluavat ja tarvitsevat, eli eivät uskalla/halua/pärjää kotona.

Kaikilla on oikeus omaan elämään mutta itse näen asian niin että isäni on aikanaan antanut oman aikansa ja elämänsä minulle. 40- vuotta molemmat ovat siinä vaiheessa eläneet omaa elämäänsä ja sitten roolit kääntyvät toisinpäin. Isäni kanssa olemme läheisissä väleissä ja mieheni vuoksi ottaisin oman anoppini meille vaikken itse hänen kanssaan läheinen olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.

Kyllä empaattinen voi olla siitä huolimatta, että haluaa varjella omaa yksityisyyttään eikä ottaa ketä tahansa nurkkiinsa asumaan. Aloituksesta ei edes selviä, kuinka läheinen AP on anoppinsa kanssa. Jos eivät ole kovin läheisiä, on varmasti kiusallinen ajatus anopista pyörimässä nurkissa. Tuossahan joutuu laittamaan oman arkensa ihan uusiksi.

Itse tykkään tehdä kumppanini kanssa meidän omia juttuja ja joku kolmas siinä jatkuvasti läsnä estäisi tai vähintään rajoittaisi meidän arkea. Tykkään hillua kotona alusvaatteisillani ja esimerkiksi harrastaa seksiä silloin kun huvittaa. Jos anoppi asuisi saman katon alla, ei tuollaiset asiat olisi enää mahdollisia - omassa kodissani. Väliaikaisesti voisin tietysti majottaa, mutta en asuttaisi määrittämättömän pitkäksi ajaksi. En pidä kovasti edes siitä, jos joku vieras jää yöksi enkä viihdy yökylässä. Pidä vain itsekkäänä. 👍🏼

En usko että anoppikaan haluaa tulla teille, miehesi on nyt vaan sinisilmäinen lapsi joka haluaa auttaa. Ei tule mitään siitä, että anoppi asuu teillä. Aiheuttaa vaan riitaa ja stressiä, kun ei koskaan saa piereskellä omissa oloissaan. Vanha anoppi on aina kotona, ette saa hetken rauhaa ja mitäs sitten jos haluatte viikonloppuisin valvoa ja höpöttää yömyöhään ja mummeli menee klo 20 nukkumaan. Ei onnistu, ei sitten millään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n tarinaan en usko mutta jos oikeasti sattuisi omalle kohdalle niin anoppi olisi tervetullut meille siksi aikaa kun löydettäisiin hänelle oma asunto. Suomessa kun kukaan ei tossa tilanteessa jää kotia vaille. Iän perusteella sitten etsimään tavallista kämppää tai paikkaa seniori kodista.

Samaa mieltä. Kokemus on, että avopuoliso joutui muuttamaan kahden viikon sisällä avopuolison kuolemasta. Ottaisin anopin siksi aikaa, että ehtisi löytää oman asunnon.

Seniorikoti ei vielä ajankohtainen, koska anoppi 49 vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä anopin omalle kodille on tapahtunut?

Eiks ap just sanonut, että se menee alta kun avupolison lapset pistävät sen lihoiksi.

Avolesken tilanne on huono jos asunto on ollut yksin kuolleen puolison nimissä ja jos siitä on vielä velkaa. Onko perikunnalla muuta mahdollisuutta kuin myydä asunto? Avoleski voisi kysyä jos perikunta vuokraisi asuntoa hänelle mutta onko leskellä siihen taloudellista mahdollisuutta? Kunnan tai kaupungin vuokra-asunto tai sitten yksityisiltä voisi olla viisaampi vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla mies ei halua naimisiin eikä varmaan testamenttiakaan. Sanoi että on hyvä näin kun molemmilla jo erot takana. Muuten aikalailla sama tilanne kun AP:llä. Ikäero meillä 9v (minä vanhempi) joten todennäköisesti minusta aika jättää ensin.

Koskaan ei voi varmaks tietää. Laittakaa paperasiat kuntoon. Jos ei suostu niin jätä se sika!

Vierailija kirjoitti:

Leskellä on elinikäinen asumisoikeus yhteisessä asunnossa, eli ei sitä noin vaan lihoiksi laiteta ja mummoa häädetä pois.

Avopuolisolla ei ole.

Lähelle asumaan, juu. Mitta ei samaan osoitteeseen jos ei eteisestä ole kahta asunnon ovea, joihin toisilla ei ole avainta! Vaarannat avioliittosi!