Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mies ehdottaa anopin muuttoa meille
29.10.2021 |
Anoppi jäi yksin muutama kuukausi sitten avopuolison kuoltua. Mitään testamenttia tms. ei ollut ja miehen lapset sanoivat pistävänsä asunnon (joka siis yksin miehen nimissä) lihoiksi. Nyt mieheni sanoo, että haluaa antaa anopille kodin. Meillä ei niin iso asunto ja vaikka oman huoneen voisikin antaa, arveluttaa tuo, että tulisi hengailemaan päivät pitkät keittiössä ja olohuoneessa ja silloin kaikki meidän yksityisyys olisi mennyttä. En halua kuulostaa julmurilta, mutta kyllähän tässä minunkin mielipiteeni pitäisi ottaa huomioon, eikö?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskellä on elinikäinen asumisoikeus yhteisessä asunnossa, eli ei sitä noin vaan lihoiksi laiteta ja mummoa häädetä pois.
Silloin pitää olla naimisissa. Nythän kyseessä oli avopari.
Jotkuthan kuvitteli että Nykäsen leskellä on elinikäinen asumisoikeus maksamatta olevassa talossa. No, juorulehti maksoi velan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leskellä on elinikäinen asumisoikeus yhteisessä asunnossa, eli ei sitä noin vaan lihoiksi laiteta ja mummoa häädetä pois.
Eivät olleet naimisissa. Avopuoliso.
Avioliitossa voi olla se asumisoikeus, avoliitossa ei ole mitään suojaa.
Vierailija kirjoitti:
1 keskikokoinen kaalinpää
3 porkkanaa
5 perunaa
1 Sipuli
2 l vettä
4 lihaliemikuutiota
10 maustepippuria
meiramia
1-3 rkl siirappia
500 g lammas-/sika-nautajauhelihaa
Tosi mauaton veto. Koetetaan nyt sentään olla asiallisia ja inhimillisiä, eikä nimitellä ihmisiä lampaiksi, sioiksi, naudoiksi eikä etenkään panna ketään lihoiksi.
Anopin sopii etsiä itselleen vuokra-asunto. Parempi kaikille, myös anopille.
No mites se teidän asunto? Omistatko osan? Jos se on miehen omistuksessa ja sinäkin vain avopuoliso, niin eipä sulta tarvitse mitään kysyä. Mä kyllä vastaavassa tilanteessa ottaisin eron ja laittaisin kämpän myhntiin, saisi mies asua äitinsä kanssa missä lystää ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Ottaisitko itse?
Mä en. Edes omaa äitiä en halua saman katon alle kuin viikonlopuksi. Haluan elää omaa elämääni perheeni kanssa. En halua elää muiden ehdoilla. Pieni hajurako tekee hyvää.
Ap. Jos mies ei ota kantaasi huomioon,niin onko sinulla mihinkään muuhunkaan sananvaltaa? Mä en hyväksyisi moista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Tilaa on mutta en todellakaan ottaisi anoppia (enkö äitiäni) kotiini asumaan - yrittävät puuttua meidän elämään ihan tarpeeksi jo nyt.
Pyrkisin auttamaan etsimällä hänelle vuokra-asunnon ja auttamalla tarvittaessa vuokravakuudessa ja ennen muuta kaikkien 'tukipaperien' täyttämisessä. Js toki muutossa.
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.
Juuri näin.
Toiseksi, aloituksessa ei edes mainita, mitä mieltä muori on itse asiasta. Haluaisiko hänkään muuttaa muiden nurkkiin? Oma tupa, oma lupa on yleensä vanhuksenkin toive.
Poika varmaan ajattelee, että vaimo passaa hänen äitinsäkin, jonka olettaisi olevan tyytyväinen. Tuskinpa poika on ajatellut muorin perheeseen muuton jälkeen ottaa mitään uusia kotitaloustehtäviä tai viihdytyshommia hoitakseen, vaan olettaa vaimon "siinä sivussa muun ohessa" hoitelevan muorinkin. Ennen kuin suostuu yhtään mihinkään, on miniän parasta miettiä tämäkin asia todella perusteellisesti.
Paras ratkaisu on se, että muori muuttaa kuntonsa mukaan joko omaan vuokra-asuntoon tai johonkin hoitokotiin, jos tarvitsee. apua paljon.. Asunnon etsimisessä ja papereitten täyttämisessä voi poika ihan itse auttaa. Ja kun muori on saatu vuokra-asuntoon, poika voi IHAN ITSE käydä auttelemassa muoria.
Molemmin puolin voitte sitten käydä vieraisilla, aluksi ehkä enemmän, jos muori tuntee yksinolemisen vähän oudoksi. Sekin mukava puoli tässä omassa asumuksessa on, että hän voi kutus omia vieraita mielen määrin ja voivat bailata niin kuin tykkäävät (ei tarvitse kutsua "pojan" kotiin, olla omassa huoneessa vieraitten kanssa tai mennä perheen olohuoneeseen/keittiöön jne.
Jos muori kapaa seuraa, vo vähän vinkkailla uuden asunnon lähellä olevisa mahdollisuuksista. - tai vaikka tinderistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Tilaa on mutta en todellakaan ottaisi anoppia (enkö äitiäni) kotiini asumaan - yrittävät puuttua meidän elämään ihan tarpeeksi jo nyt.
Pyrkisin auttamaan etsimällä hänelle vuokra-asunnon ja auttamalla tarvittaessa vuokravakuudessa ja ennen muuta kaikkien 'tukipaperien' täyttämisessä. Js toki muutossa.
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.
Juuri näin.
Toiseksi, aloituksessa ei edes mainita, mitä mieltä muori on itse asiasta. Haluaisiko hänkään muuttaa muiden nurkkiin? Oma tupa, oma lupa on yleensä vanhuksenkin toive.
Poika varmaan ajattelee, että vaimo passaa hänen äitinsäkin, jonka olettaisi olevan tyytyväinen. Tuskinpa poika on ajatellut muorin perheeseen muuton jälkeen ottaa mitään uusia kotitaloustehtäviä tai viihdytyshommia hoitakseen, vaan olettaa vaimon "siinä sivussa muun ohessa" hoitelevan muorinkin. Ennen kuin suostuu yhtään mihinkään, on miniän parasta miettiä tämäkin asia todella perusteellisesti.
Paras ratkaisu on se, että muori muuttaa kuntonsa mukaan joko omaan vuokra-asuntoon tai johonkin hoitokotiin, jos tarvitsee. apua paljon.. Asunnon etsimisessä ja papereitten täyttämisessä voi poika ihan itse auttaa. Ja kun muori on saatu vuokra-asuntoon, poika voi IHAN ITSE käydä auttelemassa muoria.
Molemmin puolin voitte sitten käydä vieraisilla, aluksi ehkä enemmän, jos muori tuntee yksinolemisen vähän oudoksi. Sekin mukava puoli tässä omassa asumuksessa on, että hän voi kutus omia vieraita mielen määrin ja voivat bailata niin kuin tykkäävät (ei tarvitse kutsua "pojan" kotiin, olla omassa huoneessa vieraitten kanssa tai mennä perheen olohuoneeseen/keittiöön jne.
Jos muori kapaa seuraa, vo vähän vinkkailla uuden asunnon lähellä olevisa mahdollisuuksista. - tai vaikka tinderistä.
Muori on ilmiselvästi laatua uusavuton takertuja.
Ei normaali ihminen joudu tuollaiseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä asuminen saattaisi hyvinkin toimia, jos asioista osataan keskustella kuin aikuiset ja kunnioitetaan jokaisen omia rajoja, omaa tilaa ja rauhaa, ja jokainen osallistuu käytännön asioihin omalta osaltaan. Ei välttämättä onnistu, jos joku yhtälössä on vakavasti mielenterveysongelmainen tai sosiaalisesti osaamaton puupökkelö.
Minun mummini eli äitini anoppi asui meillä viimeiset vuotensa. Tuli hyvin toimeen äitini kanssa, heillä oli ylipäätään paljon yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja olivat asuneet yhdessä satunnaisesti aiemminkin. Mummille oli remontoitu talon paras ja suurin huone, alakerrassa, ja lapsille kerrottu säännöt että jos mummin ovi on raollaan, sinne saa mennä, mutta jos mummin ovi on kiinni, ei saa mummia häiritä. Mummi ei muistaakseni liikkunut lainkaan yläkerrassa, jossa muut makuuhuoneet olivat. Mummi osallistui kotitöihin miten jaksoi, hänen mielipuuhiaan oli lukeminen ja kesällä matkailu tuttavien ja sukulaisten luona ympäri Suomea. Mummini oli saanut itse valita kenen lapsensa luokse muuttaa asumaan, ja valitsi meidät. <3
Mummi opetti minut lukemaan ja tuntemaan kasveja ja kertoi juttuja siitä kun hän oli pieni, ja hän oli aikuisena kotona kun vanhempani olivat töissä. Hänen kanssaan odotimme vanhempia sisaruksia kotiin koulusta. Tokihan oli joskus ristiriitoja, esim. mummini oli varma että mikroaaltouuni säteilee ja opetti lapset juoksemaan karkuun kun mikro oli päällä, ja taisteli vastaan ettei meille mitään astianpesukonetta tarvitse hankkia. Hankittiin kuitenkin, eikä siitä mitään isompaa riitaa sitten tullutkaan.
Ylipäätään en lapsena ymmärtänyt anoppivitsejä, ne tuntui tosi loukkaavilta. Sittemmin olen ymmärtänyt ettei kaikissa perheissä anoppi ja miniä ole bestiksiä, ja olenkin jättänyt välistä sellaiset potentiaaliset poikaystävät, joiden äitiä en kestäisi. Me lapset opimme paljon sukumme taustasta ja eri anekdootteja ja omaa, meidän suvun kulttuuria. Sekä eräänlaisen peruskunnioituksen vanhoja ihmisiä kohtaan, joka on ollut arvokas avu myös muussa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Kuka anoppi edes haluaa toisten nurkkiin asumaan? Minä en vaikka lapset puolisoineen niin rakkaita ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tarinaan en usko mutta jos oikeasti sattuisi omalle kohdalle niin anoppi olisi tervetullut meille siksi aikaa kun löydettäisiin hänelle oma asunto. Suomessa kun kukaan ei tossa tilanteessa jää kotia vaille. Iän perusteella sitten etsimään tavallista kämppää tai paikkaa seniori kodista.
Vierailija kirjoitti:
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.
Paitsi, jos asunto on sellainen, että huonojalkainen ihminen ei siellä pärjää. Meillä on juuri tämä (hyvä) syy olla ottamatta vanhuksia meille asumaan, vaikka tilaa olisikin. Siinä vaiheessa, kun ovat siinä kunnossa, että eivät omissa, yksitasoisissa omakotitaloissaan pärjää, eivät taatusti täälläkään pärjää, koska portaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Tilaa on mutta en todellakaan ottaisi anoppia (enkö äitiäni) kotiini asumaan - yrittävät puuttua meidän elämään ihan tarpeeksi jo nyt.
Pyrkisin auttamaan etsimällä hänelle vuokra-asunnon ja auttamalla tarvittaessa vuokravakuudessa ja ennen muuta kaikkien 'tukipaperien' täyttämisessä. Js toki muutossa.
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.
Juuri näin.
Toiseksi, aloituksessa ei edes mainita, mitä mieltä muori on itse asiasta. Haluaisiko hänkään muuttaa muiden nurkkiin? Oma tupa, oma lupa on yleensä vanhuksenkin toive.
Poika varmaan ajattelee, että vaimo passaa hänen äitinsäkin, jonka olettaisi olevan tyytyväinen. Tuskinpa poika on ajatellut muorin perheeseen muuton jälkeen ottaa mitään uusia kotitaloustehtäviä tai viihdytyshommia hoitakseen, vaan olettaa vaimon "siinä sivussa muun ohessa" hoitelevan muorinkin. Ennen kuin suostuu yhtään mihinkään, on miniän parasta miettiä tämäkin asia todella perusteellisesti.
Paras ratkaisu on se, että muori muuttaa kuntonsa mukaan joko omaan vuokra-asuntoon tai johonkin hoitokotiin, jos tarvitsee. apua paljon.. Asunnon etsimisessä ja papereitten täyttämisessä voi poika ihan itse auttaa. Ja kun muori on saatu vuokra-asuntoon, poika voi IHAN ITSE käydä auttelemassa muoria.
Molemmin puolin voitte sitten käydä vieraisilla, aluksi ehkä enemmän, jos muori tuntee yksinolemisen vähän oudoksi. Sekin mukava puoli tässä omassa asumuksessa on, että hän voi kutus omia vieraita mielen määrin ja voivat bailata niin kuin tykkäävät (ei tarvitse kutsua "pojan" kotiin, olla omassa huoneessa vieraitten kanssa tai mennä perheen olohuoneeseen/keittiöön jne.
Jos muori kapaa seuraa, vo vähän vinkkailla uuden asunnon lähellä olevisa mahdollisuuksista. - tai vaikka tinderistä.
Muori on ilmiselvästi laatua uusavuton takertuja.
Ei normaali ihminen joudu tuollaiseen tilanteeseen.
Ja itse asiassa aika surullista, jos hänelle ja vainajalle ei ole tullut mieleenkään, mitä tässä tapauksessa käy. Halutessaan vainaja olisi voinut turvata avolesken tilanteen testamentin kautta (hallintaoikeus ja lesken kuoltua ne vainajan lapset saavat vasta täyden oikeuden asuntoon).
Tai leski olisi vainajan kämpillä asuessaan voinut silti hankkia itselleen vanhuudenturva-asunnon ja pitää sitä vuokralla tähän hetkeen asti (ja vuokratuloilla maksaa asuntoa omaksi)
Mutta onneksi me kaikki eletään ikuisesti?
No siis oikeasti, onneksi Suomessa on paljon erilaisia vuokra-asuntoja järkevään hintaan tarjolla lähes joka puolella. Mutta se on nyt vaan leskelle itsenäistymisen paikka.
Hyvää tarkoittava mies(poika siis) voi tehdä lähinnä hallaa äidin tulevaisuudelle ottamalla hänet teidän nurkkiin nysväämään (ja aika todennäköisesti myös saattaisi edesauttaa omaa avioeroaan).
Jos teidän koti on miehen (nimissä siis) niin hänellä on toki oikeus ottaa äitinsäkin sinne asumaan, mutta siinä tapauksessa minä kertoisin, että yhdessä kodissa voi olla vain yksi emäntä, etsisin itselleni toistaiseksi oman vuokra-asunnon ja jäisin katsomaan kumman kanssa poika/mies haluaa jatkossa asua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Tilaa on mutta en todellakaan ottaisi anoppia (enkö äitiäni) kotiini asumaan - yrittävät puuttua meidän elämään ihan tarpeeksi jo nyt.
Pyrkisin auttamaan etsimällä hänelle vuokra-asunnon ja auttamalla tarvittaessa vuokravakuudessa ja ennen muuta kaikkien 'tukipaperien' täyttämisessä. Js toki muutossa.
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.
Juuri näin.
Toiseksi, aloituksessa ei edes mainita, mitä mieltä muori on itse asiasta. Haluaisiko hänkään muuttaa muiden nurkkiin? Oma tupa, oma lupa on yleensä vanhuksenkin toive.
Poika varmaan ajattelee, että vaimo passaa hänen äitinsäkin, jonka olettaisi olevan tyytyväinen. Tuskinpa poika on ajatellut muorin perheeseen muuton jälkeen ottaa mitään uusia kotitaloustehtäviä tai viihdytyshommia hoitakseen, vaan olettaa vaimon "siinä sivussa muun ohessa" hoitelevan muorinkin. Ennen kuin suostuu yhtään mihinkään, on miniän parasta miettiä tämäkin asia todella perusteellisesti.
Paras ratkaisu on se, että muori muuttaa kuntonsa mukaan joko omaan vuokra-asuntoon tai johonkin hoitokotiin, jos tarvitsee. apua paljon.. Asunnon etsimisessä ja papereitten täyttämisessä voi poika ihan itse auttaa. Ja kun muori on saatu vuokra-asuntoon, poika voi IHAN ITSE käydä auttelemassa muoria.
Molemmin puolin voitte sitten käydä vieraisilla, aluksi ehkä enemmän, jos muori tuntee yksinolemisen vähän oudoksi. Sekin mukava puoli tässä omassa asumuksessa on, että hän voi kutus omia vieraita mielen määrin ja voivat bailata niin kuin tykkäävät (ei tarvitse kutsua "pojan" kotiin, olla omassa huoneessa vieraitten kanssa tai mennä perheen olohuoneeseen/keittiöön jne.
Jos muori kapaa seuraa, vo vähän vinkkailla uuden asunnon lähellä olevisa mahdollisuuksista. - tai vaikka tinderistä.
Aloittaja ei kertonut, minkä ikäinen hänen anoppinsa on, joten vähän hassua puhua vanhuksesta ja hoitokodista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Kuka anoppi edes haluaa toisten nurkkiin asumaan? Minä en vaikka lapset puolisoineen niin rakkaita ovatkin.
Ihminen joka on majaillut miehen luona eli ei osaa huolehtia itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.
Paitsi, jos asunto on sellainen, että huonojalkainen ihminen ei siellä pärjää. Meillä on juuri tämä (hyvä) syy olla ottamatta vanhuksia meille asumaan, vaikka tilaa olisikin. Siinä vaiheessa, kun ovat siinä kunnossa, että eivät omissa, yksitasoisissa omakotitaloissaan pärjää, eivät taatusti täälläkään pärjää, koska portaat.
Mutta jos anoppi nyt muuttaa taloon missä portaita, ei edes huonojalkaisuus välttämättä auta hoivakotipaikan saannissa, kun siellä apn luona on poika ja miniä auttamassa - ja onhan niitä kertomuksia ollut lehdessä, miten joku invalidi ei vaan saa hoitopaikkaa vaikka ei kotonaan pääse edes peseytymään kun pesutilat kellarikerroksessa tmv.
En usko avausta hetkeäkään mutta ihan keskustelun vuoksi totean, että jos oman puolisoni äiti eläisi ja puolisoni haluaisi ottaa hänet asumaan tähän meidän nykyiseen kotiimme, jonka puolisoni omistaa, niin ilman muuta hän saisi tulla. Löytäisin itselleni asunnon nopeasti, tekisin siitä kivan kodin itselleni, ja sen jälkeen voisimme jälleen puolisoni kanssa tapailla toisiamme viikonloppuisin minun luonani, käydä leffassa, ulkona syömässä ja mitä nyt seurusteluaikana tehdäänkin.
Olen itse äiti ja anoppi. Jotta minulle tulisi edes leikillään mieleen muuttaa poikani ja miniäni luokse, minun pitäisi ensin sairastua muistisairauteen ja sen pitäisi kehittyä aika pitkälle ennen kuin tuollainen ajatus voisi käydä mielessäkään. Jos silloinkaan.
Minä ottaisin meille oman äitini (mies samaa mieltä), mutta en missään nimessä anoppia (mies tästäkin samaa mieltä). Jotkut ihmiset vaan on superraskaita pieninäkin annoksina.
Paras ratkaisu olisi minusta jonkinlainen mökki samalla tontilla, jos mahdollista.
Jos talo oli miehen nimissä, eikä testamenttia. Eikö ensin puoliso ja sitten jälkeläiset perintä järjestyksessä?
Vierailija kirjoitti:
Mistä kulttuurista miehesi on? Joissain päin maailmaa ihan tavallista, että näin menetellään.
Kyllä. Pakkokin, kun ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa.
Alue: Aihe vapaa
Tilaa on mutta en todellakaan ottaisi anoppia (enkö äitiäni) kotiini asumaan - yrittävät puuttua meidän elämään ihan tarpeeksi jo nyt.
Pyrkisin auttamaan etsimällä hänelle vuokra-asunnon ja auttamalla tarvittaessa vuokravakuudessa ja ennen muuta kaikkien 'tukipaperien' täyttämisessä. Js toki muutossa.
Jos ikääntyvä muuttaa nyt luoksenne, on hän siellä hamaan hautaan asti. Kunta ei nimittäin näe mitään tarvetta helpottaa sinun ja miehesi elämää järjestämällä teillä pärjäävälle mummelille hoitokotipaikkaa.