Mies ehdottaa anopin muuttoa meille
Anoppi jäi yksin muutama kuukausi sitten avopuolison kuoltua. Mitään testamenttia tms. ei ollut ja miehen lapset sanoivat pistävänsä asunnon (joka siis yksin miehen nimissä) lihoiksi. Nyt mieheni sanoo, että haluaa antaa anopille kodin. Meillä ei niin iso asunto ja vaikka oman huoneen voisikin antaa, arveluttaa tuo, että tulisi hengailemaan päivät pitkät keittiössä ja olohuoneessa ja silloin kaikki meidän yksityisyys olisi mennyttä. En halua kuulostaa julmurilta, mutta kyllähän tässä minunkin mielipiteeni pitäisi ottaa huomioon, eikö?
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Jos talo oli miehen nimissä, eikä testamenttia. Eikö ensin puoliso ja sitten jälkeläiset perintä järjestyksessä?
Avoliitto: ei mitään perimiskaaren osaa.
Muutenkin, jos on rintaperillisiä, puoliso ei peri koskaan mitään ilman testamenttia.
Puoliso perii ainoastaan jos ollaan naimisissa eikä vainajalla ole ketään rintaperillisiä.
Avopuolisolla ei ole mitään oikeutta asuntoon, ja hän ei ole leski.
Omaa tyhmyyttään ettei ole hoitanut testamentilla asioita kuntoon aikanaan.
Kunta/kaupunki järjestää asunnon jos ei itse pysty.
Itse en ottaisi asumaan samaan asuntoon vaikka olisi oma äiti.
Kusessa olette sen jälkeen. Varsinkin kun siinä vielä vanhenee ja raihnaistuu ja tarvitsee enemmän apua.
Jääkö teidän harteillenne hoito, tuleeko teistä sitten omaishoitajia. Vältä sitä.
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarinaan en usko mutta jos oikeasti sattuisi omalle kohdalle niin anoppi olisi tervetullut meille siksi aikaa kun löydettäisiin hänelle oma asunto. Suomessa kun kukaan ei tossa tilanteessa jää kotia vaille. Iän perusteella sitten etsimään tavallista kämppää tai paikkaa seniori kodista.
Tuossa tilanteessa anoppi olisi rinnastettavissa vuokralaiseen - 6kk irtisanomisaika muuttoon, joten eiköhän siinä ajassa se uusi asunto löytyisi jo ihan sieltä vanhasta kodista käsin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talo oli miehen nimissä, eikä testamenttia. Eikö ensin puoliso ja sitten jälkeläiset perintä järjestyksessä?
Avoliitto: ei mitään perimiskaaren osaa.
Muutenkin, jos on rintaperillisiä, puoliso ei peri koskaan mitään ilman testamenttia.
Puoliso perii ainoastaan jos ollaan naimisissa eikä vainajalla ole ketään rintaperillisiä.
Tämä tuntuu aina tulevan monelle yllätyksenä - joten jos se nyt tuli sinulle yllätyksenä: hoida omat asiasi järjestykseen, ettei käy kuin apn anopilla!!!
Tehkää ihmiset niitä testamentteja jo nuorena.
Minulla ikää 61 vuotta ja jo neljäs on tehty. Sisällöt vaihtuu tilanteiden mukaan.
Sitä ei tiedä kukaan koskaan milloin lähtö tulee ja varsinkin jos on uusperhe tai avoliitto niin sen tärkeämpää testamentin teko on.
Meillä mies omistaa talon ja hänellä on siten yksinoikeus päättää, keitä täällä asuu. Anoppi muuttaisi ja minä päättäisin itse, lähdenkö vai jään.
Mitä se asunto niille miehen lapsille kuuluu, jos kerran on miehen nimissä? Mies voisi sanoa kakaroilleen, että eivät sekaannu asioihin jotka ei heille kuulu. Mies päättää asunnosta ja voi pitää sen ja antaa anopin jatkaa asumista siinä.
Meille mahtuisi asumaan joku sukulainen jos kustantaa autotallin muuntamisen asuintiloiksi ja meillä on rakennusoiketta autokatokseen. Olisi erilliset sisäänkäynnit. Muuten en ottaisi ketään samaan asuntoon asumaan. Joku oma rauha sentäs pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se asunto niille miehen lapsille kuuluu, jos kerran on miehen nimissä? Mies voisi sanoa kakaroilleen, että eivät sekaannu asioihin jotka ei heille kuulu. Mies päättää asunnosta ja voi pitää sen ja antaa anopin jatkaa asumista siinä.
Mies meni ja kuoli niin nyt on vähän myöhäistä sanoo mitään. Paitsi jos osaa kummitella.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se asunto niille miehen lapsille kuuluu, jos kerran on miehen nimissä? Mies voisi sanoa kakaroilleen, että eivät sekaannu asioihin jotka ei heille kuulu. Mies päättää asunnosta ja voi pitää sen ja antaa anopin jatkaa asumista siinä.
Ai se kuollut mies tulee kuolemansa jälkeen sanomaan??? Sen miehen kakarat perivät sen asunnon ja saavat myydä sen halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano miehelle, että et harrasta seksiä niin kauan kuin anoppi asuu teillä.
Tämä olisi taivas monelle miehelle. Turha luulla kiristävänsä limatoosalla.
Onkohan anoppikaan itse niin kovin innostunut muuttamaan poikansa ja tämän puolison asuntoon? Ei se muiden nurkissa elely hänellekään välttämättä se mieluisin ratkaisu ole.
Mikäli iäkäs äitini nyt jäisi leskeksi voisin asua hänen luonaan kuukaudesta viikon verran, koska teen töitä etänä. Silloin tehtäisiin yhdessä siivoukset, täytettäisiin pakastinta ja hoidettaisiin mahdolliset paperiasiat. Meille en häntä ottaisi asumaan vaikka ei asumisoikeutta olisikaan eikä hän tänne matkojen päähän muuttaisikaan. Ystävät ne ovat hänelläkin ja tuttu elinpiiri.
Vuokrattavista asunnoista on ainakin joillakin paikkakunnilla ylitarjontaa. Jollei iäkkäänä pärjää yksin, niin sitten muita ratkaisuja miettimään.
Mies on kiero. Anoppi ei tiedä saavansa asua asunnossa, ja kun sukulainen ottaa anopin luokseen asumaan, perikunta pääsee myymään asunnon ja mälläämään rahat. Todella kieroa. Odottaako mies anopin kuolevan pian, vai aikooko jopa avittaa siinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se asunto niille miehen lapsille kuuluu, jos kerran on miehen nimissä? Mies voisi sanoa kakaroilleen, että eivät sekaannu asioihin jotka ei heille kuulu. Mies päättää asunnosta ja voi pitää sen ja antaa anopin jatkaa asumista siinä.
Mies meni ja kuoli niin nyt on vähän myöhäistä sanoo mitään. Paitsi jos osaa kummitella.
Ok, luin huonosti aloituksen. Kuvittelin, että ap:n mies omisti asunnon, ja miehen lapset kärkkyvät perintöä.
Mutta vastaus alkuperäiseen kysymykseen; en ottaisi ketään sukulaista meille pysyvästi asumaan. Väliaikaisesti voi olla, jos on hätätapaus. Ei kai kukaan oikeasti kuvittele että homma toimisi sen jälkeen kun nurkissa pyörii joku ylimääräinen? Eri asia, jos talossa olisi jokin erillinen asunto omalla sisäänkäynnillä, tai asumiseen soveltuvat tilat piharakennuksissa. Mutta että joku aikuinen ihminen muuttaisi ns. vierashuoneeseen, juu ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies omistaa talon ja hänellä on siten yksinoikeus päättää, keitä täällä asuu. Anoppi muuttaisi ja minä päättäisin itse, lähdenkö vai jään.
Meilläkin mies omistaa talon mutta ei tulisi hänellä mieleenkään tehdä yksipuolisia päätöksiä jos haluaa minut pitää. Minä saan määrätä ihan kaikesta eikä minun ylitse kävele kukaan. Olemme eläneet yhdessä yli 30-vuotta.
Minun ei tarvitse miellyttää yhtään ketään vaikka en omista tätä taloa. Hoidan kaikki puutarha työt yms. Mieheni saa levätä työpäivän jälkeen eikä tarvitse mitään tehdä. Arvatenkin hän kunnioittaa minua.
Äitini antoi aikoinaan yhden elämänohjeen: Älä ikinä muuta anopin kanssa saman katon alle!
Olisin tajunnut sen sanomattakin. Asuin elämäni ensimmäiset 17v kolmen sukupolven taloudessa ja se oli yhtä helvettiä. Koko ajan anoppi-miniä-kiistelyä. Tai lähinnä niin, että anoppi ripitti koko ajan miniää ja haukkui meille lapsille kuinka huono äiti meillä on.
Mieheni ehdotti jossain vaiheessa, että ottaisimme hänen isänsä meille asumaan. Asuimme tuolloin 88m2 4h+k asunnossa ja meillä on kolme lasta. Mihin se ukki olisi sijoitettu? Lisäksi hänen tapoihinsa kuului polttaa sisällä ja tuskin olisi luopunut tavastaan. Mies ei nähnyt tuossa mitään ongelmaa. Ei muuttanut meille.
Vierailija kirjoitti:
Mies on kiero. Anoppi ei tiedä saavansa asua asunnossa, ja kun sukulainen ottaa anopin luokseen asumaan, perikunta pääsee myymään asunnon ja mälläämään rahat. Todella kieroa. Odottaako mies anopin kuolevan pian, vai aikooko jopa avittaa siinä?
Anoppi saada jäädä asuntoon vain perikunnan suostumuksella. Lain mukaan hänellä ei ole siihen oikeutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilaa on, mutta ei silti ottaisi anoppia asumaan. Tässä näkyy naisen todellinen empattisuus.
Kuka anoppi edes haluaa toisten nurkkiin asumaan? Minä en vaikka lapset puolisoineen niin rakkaita ovatkin.
Ihminen joka on majaillut miehen luona eli ei osaa huolehtia itsestään.
Mitä ihmettä! Eli avio- tai avoliitossa olevat naiset eivät osaa huolehtia itsestään??
Puoliso ei peri vaikka oltaisiin naimisissa, saati kun ollaan avoliitossa kuten tässä keksityssä tarinassa. Sen sijaan avioliitossa leskellä on asumisoikeus elämänsä loppuun saakka.