Lapseton ystävä joka odotti liian kauan
Ystäväni jo kouluajoista lähtien eleli pitkiä aikoja sinkkuna. On opiskellut, asunut ulkomailla ja kerännyt elämänkokemuksia. Hieman pidempiä parisuhteitakin on ollut. Sanoi, ettei halua luultavasti ikinä lapsia.
Mä sain ensimmäisen lapseni 21-vuotiaana ja seuraavat kaksi parin vuoden välein. Ovat nyt jo aikuisia lähes jokainen ja mieheni eli lasteni isän kanssa toivotaan ehkä jo lapsenlapsia.
Ystäväni, nyt 44v., löysi poikkeuksellisen hyvän miehen muutama vuosi sitten ja antoivat lapselle mahdollisuuden aika nopeasti. Mitään ei tapahtunut, joten aloittivat hoidot, joista ovat nyt sitten luopuneet. Ei siis onnistunut.
Ystäväni sanoi, että hän odotteli liian kauan kun ei ollut varma haluaako lapsia. En osaa sanoa, onko lapsettomuus hänelle suuri pettymys vai oliko jokin biologinen herätys, että halusi vielä yrittää. Miehellään on jo yksi lapsi.
Onko lapsettomuus samalla tavalla kipeä asia, jos on lykännyt asiaa omasta tahdostaan?
Kommentit (38)
On kipeä asia, ellei ole täysin vela tai vihaa lapsia.
Eiköhän ystäväsi kohta tule järkiinsä, kun käy pari kertaa kaupassa prismaperheaikaan. Elämässä tulee fomoa kaikista ihan oudoista asioista, mutta yleensä menevät nopeasti ohi.
Ei elämää voi tuolla tavalla suunnitella.
On se. Ehkä ystäväsi on aina vähän halunnut, mutta ei ole halunnut sanoa sitä ääneen.
Tuollaiset naiset sentään saa sääliä ja empatiaa toisin kuin mies joka vastentahtoaan jää lapsettomaksi ja sinkuksi.
En oikein ymmärrä keskustelun pointtia. Jos he yrittivät lasta ja kävivät hoidoissakin, tuskin he sitä vastentahtoisesti tekivät. Eikä se, että sinä olet perheellistynyt nuorena, vaikuta tai ole vaikuttanut heidän elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ystäväsi kohta tule järkiinsä, kun käy pari kertaa kaupassa prismaperheaikaan. Elämässä tulee fomoa kaikista ihan oudoista asioista, mutta yleensä menevät nopeasti ohi.
Perhe-elämä on mahtavaa mutta ei se varmaan kaikille ole tarkoitettu,itselle on.
Ap:n kaltaiset ihmiset ovat ärsyttäviä. Se on niin helppo viisastella, kun on itse saanut nuorena löytänyt sopivan miehen ja saanut helposti useamman lapsen. Mulle viisastelleet ovat aina olleet vähintään kolmen lapsen äitejä eikä yhdelläkään ole ollut vaikeuksia raskautua
Itse sain ainoan lapseni 24-vuotiaana. Olisin halunnut edes toisen lisää, mutta ei suotu mulle sitä. Ei ollut oma valinta. On useampi syy miksi toista lasta ei tullut. Takana myös yksi keskenmeno. Nyt 47-vuotiaana olen jo liian vanha.
Niin mä en osaa sanoa. Emme puhu aiheesta ja olisin huono lohduttamaan, koska mulle lasten saaminen oli elämäni tärkein tavoite. Hänelle taas ei, joten voi olla ihan sinut asian kanssa.
Mutta on se niin iso asia aloittaa jopa hoidot, että ei siihen ryhdytä kovin kevyesti. Ikää hänellä on tosiaan nyt liikaa mittarissa. Ap
Ihan kohta hän julistautuu velaksi. 😆
Järkevä olisi aloittanut lapsen yrittämisen vaikka 40v, eikä odottanut 44v, olettaen, että mies oli kuvioissa, sille asiallehan ei sitten voi mitään, jos ei ole suhdettakaan.
En ole tarkoituksella ärsyttävä vaan en aidosti tiedä onko hän asiasta surullinen vai oliko hoidot aloitettu suhteen alkuhuumassa ja biologisen kellon tikityksessä. Hän oli niin tyypillinen sinkkuelämää viettänyt elämästään nauttinut vela nelikymppiseksi asti! Ap
Onko ketjun tarkoitus kehua erinomaisuuttasi ja haukkua ystävääsi? Vai miksi viitsit ruotia ystäväsi asioita julkisella keskustelufoorumilla?
En ymmärrä aloituksen pointtia. Että ap pääsi valittamaan toisen ihmisen elämästä ja kehumaan siinä samalla itseään? Että voe pojat ko mää oon sit hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Niin mä en osaa sanoa. Emme puhu aiheesta ja olisin huono lohduttamaan, koska mulle lasten saaminen oli elämäni tärkein tavoite. Hänelle taas ei, joten voi olla ihan sinut asian kanssa.
Mutta on se niin iso asia aloittaa jopa hoidot, että ei siihen ryhdytä kovin kevyesti. Ikää hänellä on tosiaan nyt liikaa mittarissa. Ap
Päättelyketjuissasi ja logiikassasi on hieman petrattavaa...
Koko kysymys on typerä. Jokainen lapsen saanut kokee lapsensa eri tavoin. Osa katuu sitä, että teki lapsen, osa pitää elämänsä parhaimpana päätöksenä. Sama on lapsettomuuden kanssa. Kyse on jokaisen yksilön omasta kokemuksesta. Asioita ei voi yleistää.
Vierailija kirjoitti:
En ole tarkoituksella ärsyttävä vaan en aidosti tiedä onko hän asiasta surullinen vai oliko hoidot aloitettu suhteen alkuhuumassa ja biologisen kellon tikityksessä. Hän oli niin tyypillinen sinkkuelämää viettänyt elämästään nauttinut vela nelikymppiseksi asti! Ap
Mitä ihmeen väliä sinulla sille on??
Emme me aio siltikään sinua kehua. Sorry vaan.
Jos sopiva mies löytyy vasta yli 40-vuotiaana, niin mitä omasta tahdosta viivyttelyä tuo on? Olisiko kenen tahansa kanssa pitänyt alkaa lisääntyä? Ei ole järkevää sekään.
Vierailija kirjoitti:
En ole tarkoituksella ärsyttävä vaan en aidosti tiedä onko hän asiasta surullinen vai oliko hoidot aloitettu suhteen alkuhuumassa ja biologisen kellon tikityksessä. Hän oli niin tyypillinen sinkkuelämää viettänyt elämästään nauttinut vela nelikymppiseksi asti! Ap
Mehän täällä tosiaan tiedämme, mitä ystäväsi ajattelee.
Niin ei de varmaan vieläkään ole varma