Mihin perustuu tämä "nimen pitää olla kansainvälinen"

Jos on nimeltään Päivi, Jyrki, Kyllikki tai Kyösti, voi sitten ulkomailla tottua siihen, että se oma nimi lausutaan jotenkin ihan eri lailla. Mutta mikäs siinä, kyllä ne ulkomaalaiset sen vaikeammankin nimen oppii, vaikka joku kansainvälisempi olisi heille helpompi ääntää. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:53"]

Jos on nimeltään Päivi, Jyrki, Kyllikki tai Kyösti, voi sitten ulkomailla tottua siihen, että se oma nimi lausutaan jotenkin ihan eri lailla. Mutta mikäs siinä, kyllä ne ulkomaalaiset sen vaikeammankin nimen oppii, vaikka joku kansainvälisempi olisi heille helpompi ääntää. 

[/quote]

olen päivi, asunut englannissa viimeiset viisi vuotta. täkäläisten mielestä nimeni on jännä ja eksoottinen samalla kun kaikki "kansainväliset" menevät ohi kenenkään huomaamatta. ei kukaan sellaisia tylsiä tavisnimiä muista :D 

Sillä on yllättävän paljon merkitystä. Jos meinaa olla vain suomalaisten kanssa tekemisissä ja olla aina vaan suomessa niin sitten on tavallinen suomalainen nimi parempi. Maailma kansainvälistyy ja lapsen elämää helpottaa kansainvälinen nimi. Ihan samalla lailla suomalaisetkin on ennakkoluuloisia outoja ulkomaalaisia nimiä kohtaan. 

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:39"]..että voi pärjätä kansainvälisissä tehtävissä? Mulla on lähisukulanen tyyliä Jorma Yrjänä Meikäläinen ja hyvin pärjää. Miettikään nyt muitakin ei-englanninkielisiä, sangen erikoisia nimiä sieltä menestyjien joukosta löytyy. Sitä paitsi, eri alueilla on hyvin eri tyylinen nimi. Jos on menossa Japaniin, ei kannata nimeen laittaa L-kirjainta ja espanjankielisissä maissa Jessicasta tulee Hessica jne. Kansainvälisyys tuntuu tarkoittavan monelle vain sitä englannin kieltä. 
[/quote]

Olet käsittänyt väärin, pärjäämiseen ei vaikuta mutta sujuvuuteen kyllä (ei tarvitse sönkätä kirjaimia joka käänteessä)

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:14"]

 Olet ihan rehellisesti sitä mieltä että Bridge, Johnny ja Hayley ovat hyviä nimiä täysin suomalaisille lapsille? Apua. :D pitää muistaa korostaa omille lapsille, että vaikka miten hassuja nimiä tulisi vastaan niin toisen nimeä ei saa ikinä pilkata. Suosittelen tekemään samoin

[/quote] Etkö ole vielä opettanut lapsillesi? Eikö sinulle ole jo lapsena opetettu?

Meillä täällä ihmisten ilmoilla on varsin monella aivan kummallisia nimiä jo tarhassa ja alakoulussa.

Osa vaikkapa kiinalaisista tosin käyttää suomalaista kutsumanimeä, osa ihan reippaasti sitä varsin outoa johon ei tahdo ihan heti meikäläisen kieli kääntyä.

Ennen opittiin ettei Jormalle ja Untolle, saati Yrjölle sovi nauraa. Nyt aikuisena täällä naureskellaan sitten jollekin muulle, "kun eihän me Suomessa tuollaisia hienostelunimiä sentään voida laittaa, mikähän se sekin luulee olevansa", ja "sehän on melkein kuin se ja se latinaksi" tms.

Jotenkin niin älyttömän pöljää arvostella toisten nimimakua. Ollaanko me suomalaiset tosiaan niin lampaita, ettei massasta saa erottua edes nimellä? "Hienompi väki" miettii päänsä puhki mikä nimi se nyt on sopiva, ettei vaan ole liian nykyaikainen, wt, tai ulkomaalainen. Tarhassa on kymmenkunta Emmaa ja Aleksia, Onnia ja Ainoa.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:27"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:21"]

Mä oon ainakin kiitollinen mun vanhemmille munkansainvälisestä nimestä. Voin sanoa mun nimen missä vaan, kelle vaan, joutumatta tavaamaan sitä. Kyllä se mun mielestä helpottaa elämää. Mun nimi on siis Julia.

[/quote]

Lausutaanko se yhdellä vai kahdella u:lla?

[/quote]

Ja lausutko sen aina suomalaisittain (siis tarkkaan ottaen virallisesti "oikein") tyyliin "Julia" vai kuulijan kielen mukaan vaihdelleen "Julia" tai englantilaisittain "Zjulia"...? Miten espanjankielisest sen sanovat? Suomalainen ääntämistapa on tietysti se oikea nimi, mutta sitä tuskin esimerkiksi englanninkielinen välttämättä hahmottaa mitenkään päin. Eli jos joudutaan vaihtamaan / halutaan vaihtaa ääntämisasua, onko nimi silloin kuitenkaan helppo? 

Minulla on sellainen nimikriteeri, että nimen täytyy sanana olla kaunis. Se ei saa kuulostaa miltään älähdykseltä tai eläimelliseltä ääntelyltä. Esim. Emma on vähän pökkelönimi. Tai Toni.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:16"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 13:02"]Esimerkki: juuriltaan ruotsinsuomalainen nainen avioituu miehen kanssa, jolla tyypillinen suomenkielinen sukunimi. Nainen ottaa miehen sukunimen. Perheen sukunimi on esim. Möttönen. Äiti on edelleen suomenruotsalainen, mutta ei saisi muka antaa suomenruotsalaiselle lapselleen nimeksi kuin perisuomalaisia nimiä? [/quote] Suomenruotsalainen=suomalainen, ei kansainvälinen. Sama koskee tietysti saamelaisia. Onko sinulla jokin ymmärryshäiriö?

[/quote]

ruotsinsuomalainen ei ole suomenruotsalainen.

Jos meillä molemmilla vanhemmilla ovat jo kansainväliset nimet niin miksi ihmeessä sukulaisia pitäisi kiusata joillain menninkäisten nimillä? Eikö ole parempi että lapsen nimi menee kerralla jakeluun maassa kuin maassa? T. Noriko ja Alec

Olen ollut paljon netissä lapsesta saakka ja hankkinut paljon ulkomaisia ystäviä vuosien aikana. On aina yhtä noloa kertoa heille oma nimeni koska tupla konsonantit nyt on vaan niin pirun vaikeita heille lausua. Silloin kyllä nimeni hävettää ja toivoisin että se olisi kansainvälisempi. Jos kävisin paljon lisäksi ulkomailla niin tilanne olisi kyllä aika sietämätön.

Nimen pitää toimia ulkomailla (vähintään englanniksi ja ei saisi tarkoittaa mitään älytöntä muillakaan yleisimmillä kielillä) ihan samasta syystä ja samalla tavalla kuin Suomessakin.

Aloituksen tarkoitus oli lähinnä se, että kansainväliseen menestykseen loppujen lopuksi vaikuttaa ihan muut asiat kuin nimi. Olen nähnyt väitteitä siitä, että Maija Meikäläinen ei voisi nimensä takia menestyä kansainvälisesti. Kyllä voi, jos muita avuja on. En valitettavasti nyt voi linkittää, tämä oli jossain keskustelussa viime viikolla ja en löydä sitä enää. Ei täällä. 

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:08"]

Olen ollut paljon netissä lapsesta saakka ja hankkinut paljon ulkomaisia ystäviä vuosien aikana. On aina yhtä noloa kertoa heille oma nimeni koska tupla konsonantit nyt on vaan niin pirun vaikeita heille lausua. Silloin kyllä nimeni hävettää ja toivoisin että se olisi kansainvälisempi. Jos kävisin paljon lisäksi ulkomailla niin tilanne olisi kyllä aika sietämätön.

[/quote]

ai ihan noloa ja sietämätöntä? ja hävettääkin vielä?

voi lapsosta... 

No ehkä niin päin ottaisin huomion ettei anna Fannya tai Lumiaa (perse ja huora).

Mun nimi on Kaisa ja onhan sitä aika rasittava joka paikassa tavailla ja toistaa viiteen kertaan ja siltikin menee joskus väärin, joten sinänsä ymmärrän sen jos haluaa lapsensa nimetä kansainvälisesti. Toinen nimeni on kansainvälinen, koska äitini ajatteli että sitä olisi helppo käyttää ulkomailla, mutten osaa kyllä reagoida yhtään jos joku minua siksi kutsuu. Saattaa toki olla että jos vakituisemmin ulkomaille muuttaisin, ottaisin sen käyttöön. Toisaalta on taas hauskaa kuulla ihastelua siitä kuinka eksoottiselta/kauniilta tuo Kaisa kuulostaa kun Suomessa se on niin perusnimi. Vaikea sanoa, ehkä itse valitsisin omalle lapselle kuitenkin jonkin kansainvälisen nimen.

Tarkoitatteko te nyt tässä oikeasti kansainvälisiä nimiä, eikä eräiden mielestä cancainwalisia nimiä? 

Jos mietin oman tuttavapiirin lasten nimiä, joilla molemmat vanhemmat tai toinen on ei-suomalainen, niin erilaisten mutta helposti lausuttavien nimien joita en tässä mainitse, lisäksi nimet ovat tyyliä: Elina, Sofia, Adam, Jasmin, Greta, Eemil, Nelli, Sara ... eli aivan tavallisia nimiä. 

Aasialaisilla on aasialaisen nimensä rinnalla yleensä joku aglosaksinen nimi helpottamassa kommunikointia. Ja kyllä muidenkin maalaisista on helpompi muistaa joku jack, kuin vladischlav. Pääasia, ettei nimi ole pitkä ja täysin outo muualla päin maailmaa. Hankalia on myös "suomennokset" kv-nimistä tyylin Iiris, Iines, miia, Saara jne. Mieluummin Iris, Ines, mia, Sara jne.

Moni puhuu siitä kuinka sietämätöntä on joutua tavaamaan omaa nimeään ulkomaalaisille. Minusta se puolestaan on todella HIENOA kun saan tavata nimeni, sillä olen ylpeä suomalaisuudestani. Näköjään moni ei ole, harmillista.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:46"]En mä epäile, etteikö voisi pärjätä, mutta kun sukunimeään on vuoden tavannut ulkomailla, ja silti se oli aina väärin, sitä osasi arvostaa etunimeään, joka on helppo. Siitäkin huolimatta meidän lapsilla on nimet, joita takuulla joutuu tavaamaan ulkomailla ja toisella varsinkin nimi on sangen hankala myös lausua suuressa osassa ulkomaita. Toiset nimet molemmilla ovatkin helposti anglosaksisissa maissa lausuttavat ja kirjoitettavat. Jos menee hermo nimiinsä jossain vaiheessa elämää, voi ottaa nuo toiset nimensä käyttöön.
[/quote]

Vaikeat nimet herättävät kunnioitusta ja saavat ihmiset opettelemaan ne. Olen huomannut että "erikoinen nimeni", tyyliin Karoliina Tervamäki, on aina kirjoitettu kokouksissa oikein ja minua puhutellaan sukunimellä mutta parini tyyliin "John Brown" on paperilla milloin mikäkin Brownie tai Johnny. Hänen nimeään ei myöskään muisteta yhtä usein, koska se on yleinen
[/quote]

Tämä on niin totta. Yleensä ihmiset juuri pinnistelevät noiden vaikeiden nimien kohdalla muistaakseen ne, mutta Johnit vain ohitetaan Johneina suomatta heille yhtään sen suurempaa ajatusta. Ja mikä ongelma on kysyä ihmisen nimeä uudelleen jos ei muista?

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 03:50"]

Moni puhuu siitä kuinka sietämätöntä on joutua tavaamaan omaa nimeään ulkomaalaisille. Minusta se puolestaan on todella HIENOA kun saan tavata nimeni, sillä olen ylpeä suomalaisuudestani. Näköjään moni ei ole, harmillista.

[/quote]

Suomalaiset kuluu puhumisesta. Pitäisi mennä kerralla oikein, niin voitaisiin keskittyä itse asiaan tai olla hiljaa.