Lue keskustelun säännöt.
Mihin perustuu tämä "nimen pitää olla kansainvälinen"
05.01.2015 |
..että voi pärjätä kansainvälisissä tehtävissä? Mulla on lähisukulanen tyyliä Jorma Yrjänä Meikäläinen ja hyvin pärjää. Miettikään nyt muitakin ei-englanninkielisiä, sangen erikoisia nimiä sieltä menestyjien joukosta löytyy. Sitä paitsi, eri alueilla on hyvin eri tyylinen nimi. Jos on menossa Japaniin, ei kannata nimeen laittaa L-kirjainta ja espanjankielisissä maissa Jessicasta tulee Hessica jne. Kansainvälisyys tuntuu tarkoittavan monelle vain sitä englannin kieltä.
Kommentit (85)
Mä oon ainakin kiitollinen mun vanhemmille munkansainvälisestä nimestä. Voin sanoa mun nimen missä vaan, kelle vaan, joutumatta tavaamaan sitä. Kyllä se mun mielestä helpottaa elämää. Mun nimi on siis Julia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minusta tarvi lapselle valita kansainvälistä nimeä. Oletus on, että elää siinä kieli- ja kulttuuripiirissä, mihin syntyy. Mutta jos nyt joskus muuttaa pois, voi nimen haluttaessa muuttaa. Itse menin naimisiin espanjalaisen kanssa, ja vaihdoin sekä etu- että sukunimeni. Etunimeni oli Marika, joka espanjaksi tarkoittaa hinttiä (marica), ja se aiheutti aina hihittelyä. Espanjassa naimisiin mennessä ei myöskään oteta toisen sukunimeä, vaan lapset saa sukunimikseen peräkkäin sekä isän että äidin sukunimet, ja minun ääkkösiä sisältävä 10-kirjaiminen sukunimeni olisi ollut aika hiton hankala. Joten vaihdoin helpompaan suomalaiseen nimeen joka löytyi suvusta.
En myöskään ymmärrä. Mikä ihmeen oletus on, että lapsesta tulee joku mannertenvälinen diplomaatti tai muuttaa Singaporeen asumaan?
En ymmärrä minäkään. Jos lapsesta tulisikin kosmopoliitti, niin minusta olisi hienoa että hänellä olisi suomalainen nimi.
No qu ei meidän Catherine-Zeetah haluu olla suåmi-juntti, tai ziiz mä en haluu et se o.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä epäile, etteikö voisi pärjätä, mutta kun sukunimeään on vuoden tavannut ulkomailla, ja silti se oli aina väärin, sitä osasi arvostaa etunimeään, joka on helppo. Siitäkin huolimatta meidän lapsilla on nimet, joita takuulla joutuu tavaamaan ulkomailla ja toisella varsinkin nimi on sangen hankala myös lausua suuressa osassa ulkomaita. Toiset nimet molemmilla ovatkin helposti anglosaksisissa maissa lausuttavat ja kirjoitettavat. Jos menee hermo nimiinsä jossain vaiheessa elämää, voi ottaa nuo toiset nimensä käyttöön.
Jorma - Nimi on alkuaan heprean Jeremia, jonka karjalaiset ovat omaksuneet venäjästä. Vaikka Jorma on ortodoksiperäinen Jeremia-nimen variantti, Suomen ortodoksinen kalenteri ei yhdistä Jormaa Jeremiaan vaan Hermolaokseen.
Yrjänä on suomalainen miehen etunimi, yksi maanviljelijää tarkoittavan kreikkalaisen Georgios-nimen suomalaisista muunnelmista. Georgios on ollut nimenä kuuluisalla varhaiskristillisellä pyhimyksellä, joka Suomessa tunnetaan paremmin nimellä Pyhä Yrjö tai myös Pyhä Yrjänä. Hänen muistopäivänään, 23. huhtikuuta, on Suomessa Yrjänän sekä myös Yrjön, Jyrkin, Jyrin ja Jorin nimipäivä.
Erkki on suomalainen miehen etunimi. Se on skandinaavisen nimen Erik yleisin suomalainen muoto.
Timo on lyhentymä kreikkalaisesta nimestä Timotheus (timao "kunnioittaa" theos "jumala") , joka merkitsee 'Jumalaa kunnioittavaa'. Nimestä esiintyy Suomessa myös muunnos Timi.
Jne. Että siinä ne teidän "suomalaiset" nimenne ovat.
Jos haluatte oikeasti suomalaisia nimiä niin nimetkää ne lapsenne näillä:
Aikamieli, Himottu, Hirvi, Hyvätty, Ihalempi, Ihamuoto, Ikitiera, Ikopäivä, Ikäheimo, Ikävalko... ai mutta eihän tuollaisilla nimillä voi lasta paiskata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelussa kansainvälisten nimien puolesta puhujat käyttävät suomalaissista nimistä esimerkkeinä sellaisia ulkomaalaisille mahdollisimman hankalia nimiä kuin Kyösti, Kerttuli tai Yrjänä, jotka eivät nyt kuitenkaan ole nykylapsilla muutenkaan kovin yleisiä. Kansainvälisissä tilanteissa haastavia ovat usen ääkköset ja kaksoiskonsonantit sekä vokaaliyhdistelmät kuten ei, ai, yö, ie.
Vaihtoehdot eivät kuitenkaan ole niin rajattuja, että lapselle on annettava nimeksi joko Maria tai Heljä vaan kyllä "epäkansainvälisissäkin" nimissä on sellaisia, jotka ovat myös ulkomailla ihan yksiselitteisiä. Esimerkiksi tyttäreni nimi on Asta ja sen on kyllä jokainen kansallisuudesta riippumatta ymmärtänyt, osannut ääntää ja kirjoittaakin. Oma nimeni on myös kaksitavuinen suomalainen nimi, enkä sitä ole yleensä joutunut tavaamaan tai selittämään.
Asun Englannissa ja lasten isä on Etelä-Euroopasta. Nimettiin lapset niin, että nimet osataan lausua kaikissa kolmessa maassa.
Kyllä vähän kannattaa jokaisen miettiä ja ainakin selvittää, mitä nimi tarkoittaa englanniksi, espanjaksi, italiaksi. Esim. Fanny, Marika, Mona... eivät ehkä toimi ulkomailla.
Mulla on suomalainen nimi ja joudun aina tavaamaan sitä ja siitä huolimatta se kirjoitetaan väärin (ei ymmärretä kahta samaa peräkkäistä vokaalia).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:21"]
Mä oon ainakin kiitollinen mun vanhemmille munkansainvälisestä nimestä. Voin sanoa mun nimen missä vaan, kelle vaan, joutumatta tavaamaan sitä. Kyllä se mun mielestä helpottaa elämää. Mun nimi on siis Julia.
[/quote]
Lausutaanko se yhdellä vai kahdella u:lla?
Mun lapsella kansainvälinen nimi, helppo lausua suomessa ja ulkomailla. Välillä ihmettelen kyllä kun suomalainen äiti ja esim afrikkalainen isä saavat lapsen ja laittavat sille etunimeksi tosi vaikean afrikkalaisen nimen. Olen tavannut tälläisiä perheitä useamman. Sukunimikin voi olla tosi vaikea ja pitkä. Silti asutaan suomessa ja tuskin on edes harkittu muuttoa sinne afrikan maahan mistä koko nimi tulee. Mikähän pointti siinä on ollut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me annettiin semi kansainväliset, ei siksi että lapsista tulisi diplomaatit, mutta Amanda, Anna, Maria yms. On kauniita nimiä.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:41"]
En myöskään ymmärrä. Mikä ihmeen oletus on, että lapsesta tulee joku mannertenvälinen diplomaatti tai muuttaa Singaporeen asumaan?
[/quote]
Kai se voi olla ihan samanlainen johtoajatus kuin sellaiset periaatteet, että sisarusten nimet pitää rimmata (ikäänkuin he menisivät aina hupuna, tupuna ja lupuna peräkkäin) tai että nimen pitää olla aidon uniikki tyyliin "Potra", "Ankeli" tai "Uuli". Tai että nimen pitää olla Aleksis Kivestä/Kalevalasta/japanilaisista filmeistä/isovanhemmilta - tai alkaa tietyllä kirjaimella "Mielikki, Matti, Magdalena ja Minna".
Samalla lailla joku näkee arvon tai tavoitteen siinä kansainvälisessä nimessä. Jollekin nimen pitää olla sitten vaikka ihan eksoottinen tai tytön nimen erityisen prinsessamainen tai pojan reippautta osoittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:43"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:41"]
En myöskään ymmärrä. Mikä ihmeen oletus on, että lapsesta tulee joku mannertenvälinen diplomaatti tai muuttaa Singaporeen asumaan?
[/quote]
Sen lisäksi tiedän myös kehitysvammaisen, joka on nimetty kansainvälisesti. Vammaa ei huomattu heti. Kyllähän se vähän jopa surullista on.
[/quote]
Tuskinpa se sitä kehitysvammaista haittaa, oli hän sitten Sharon tai Joseph.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:21"]
Mä oon ainakin kiitollinen mun vanhemmille munkansainvälisestä nimestä. Voin sanoa mun nimen missä vaan, kelle vaan, joutumatta tavaamaan sitä. Kyllä se mun mielestä helpottaa elämää. Mun nimi on siis Julia.
[/quote]
Mä oon myös kateellinen mun kaverille jonka nimi on myös Julia. Molemmat ulkomailla töissä, ja kiroan melkein päivittäin nimeäni. Vanhemmille pilke silmäkulmassa valitan nimivalintaani silloin tällöin :D
Mitähän se enkkuäiti miettii kun laittaa lapsen nimeksi Persephone
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:25"]
Asun Englannissa ja lasten isä on Etelä-Euroopasta. Nimettiin lapset niin, että nimet osataan lausua kaikissa kolmessa maassa. Kyllä vähän kannattaa jokaisen miettiä ja ainakin selvittää, mitä nimi tarkoittaa englanniksi, espanjaksi, italiaksi. Esim. Fanny, Marika, Mona... eivät ehkä toimi ulkomailla. Mulla on suomalainen nimi ja joudun aina tavaamaan sitä ja siitä huolimatta se kirjoitetaan väärin (ei ymmärretä kahta samaa peräkkäistä vokaalia).
[/quote]
No mutta täähän on eri tapaus.
Ja ainahan nimi voi tarkoittaa jotain. Suomessakin aasialaiset nimet on vaikeita, tyyliin Fun Phui. Ja olisi niiden mamujenkin kannattanut miettiä, ennen kuin antoivat lapselleen nimeksi Muna tai Munasar.
Niin.... Minulla oli lapsia nimetessä nämä periaatteet:
- nimen on tuotava minulle positiivisia tai neutraaleja mielikuvia. Kouluajan pahimpien kusipäiden nimeä en harkinnutkaan.
- nimen on sovittava sukunimeen, joka on karjalainen -nen -päätteinen.
- nimen on sovittava ikäpolveen. Joku Tarja, Pirkko tai Taisto ovat tietysti aivan kelpo nimiä, mutta tuovat mieleen suuret ikäpolvet, eivät siis ole "tarpeeksi vanhoja" ollakseen taas ok.
- nimi ei saa olla muotinimi. Tästä ovat monet eri mieltä, ja olen pahoillani jos kantani jotakuta loukkaa - mutta kun itse olen Minna ja syntynyt 60-luvun lopulla ja minulla on kaikkialla ihan hirveästi kaimoja (koulussakin oli aina meitä kolme samalla luokalla), niin ymmärtänette, että minulla on tuohon syyni.
- nimi ei saa olla silti niin omituinen tai vaikea, että sitä joutuu aina tavaamaan ja saa silti postin aina väärällä nimellä. Koska oletusarvo on, että lapseni ainakin ison osan elämäänsä asuvat Suomessa, halusin heille nimet suomalaisesta nimistöstä. Kansainvälisyys on silti ok, suomalaisessa nimikalenterissa on vaikka kuinka paljon kansainvälisiä tai ainakin kv-alkuperää olevia nimiä (7 on aivan oikeassa!), jotka ovat suomalaiseenkin suuhun sopivia.
- lasten nimien ei tarvitse sopia toisiinsa, harvempi luo elämänuraa sisarusduon tai trion osana. Mutta lasten nimein pitää olla sellaisia, että niiden kanssa voi elää aikuisenakin. Nuppuliina on ehkä hauska vauvan nimi, mutta aikuisena naisena teepä nyt uraa sen nimisenä...
Näin meillä. Monella on toisenlaiset aatokset, ja hyvä niin. Jos jossakin perheessä on ulkomaankielistä taustaa tai tiedetään varmuudella, että asutaan pääosin ulkomailla, ei kv-nimestä takuulla ainakaan haittaa ole. Niitä tosiaan löytyy vaikka kuinka suomalaisesta nimikalenteristakin, ei kansainvälisyys sitä tarkoita, että niemssä automaattisesti on paljon outoja kirjaimia...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 23:21"]
Mä oon ainakin kiitollinen mun vanhemmille munkansainvälisestä nimestä. Voin sanoa mun nimen missä vaan, kelle vaan, joutumatta tavaamaan sitä. Kyllä se mun mielestä helpottaa elämää. Mun nimi on siis Julia.
[/quote]
Lausutaanko se yhdellä vai kahdella u:lla?
[/quote]
Oletko tosissasi? Julia on täysin suomalaiseen kalenteriin kuuluva nimi, itselläni on mm. 1920-luvulla syntynyt sen niminen. Nimestä on kahta versiota, yhdellä ja kahdella uulla, mutta jos se on kirjoitettu yhdellä, tietysti lausut sen Julia (yhdellä uulla). Eri asia sitten, että englanninkielisessä maassa se tietysti lausutuaan "dzulia" eikä julia, mutta mikä ongelma se nyt on?
ohiksena 19
Jos sukunimeni olisi tyyliin Möttönen tai Virtanen, antaisinkin ihan tavallisen suomalaisen nimen. Ja jos emme viettäisi niin paljon aikaa ulkomailla kuin mitä nyt teemme, ei asialla olisi väliä. Sukunimemme on vaan sellainen että esim. Pekka siihen etunimenä ei kuulosta kovin kivalta. That´s why.