Lue keskustelun säännöt.
Ennätysmäärä nuoria eläkkeelle
05.01.2015 |
http://www.hs.fi/m/kotimaa/a1420179850294
Vuonna 2013 nuoria alle 35-vuotiaita jäi mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle enemmän kuin koskaan, jopa yli 5 päivässä. Yleisin sairaus oli masennus. Miksi niin moni nuori masentuu niin vakavasti vai ovatko nykynuoret vain laiskoja vellihousuja. Mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä, koska nuori eläkeläinen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Kommentit (130)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:37"]
Tietyllä tavalla nykyinen rauhaisa individualistinen "hyvinvointi"yhteiskunta tekee ihmisistä psyykkisesti sairaampia. Helppo on aina väittää, että muualla maailmassa tai esim. Suomessa sodan aikaan oli ihmisillä paljon vaikeampaa ja haukkua nykyistä sukupolvea pullamössöksi. Mutta esim. sodan aikana jokainen ihminen koettiin yksilöinä tärkeiksi ja tarpeellisiksi ja kansallinen yhteishenki oli vahva. Nykyään taas ihmiset eivät koe itseään arvokkaaksi, kun kaikki keskittyvät vain omaan hyvinvointiinsa. Kanssaihmisten tai edes oman perheen hyvinvoinnista ei tarvitse huolehtia kun senkin tekee valtio tarvittaessa.
Omanarvontunto on kuitenkin yksi tärkeä tekijä itsetunnon kehittymisessä ja kun ympäröivät ihmiset eivät arvosta sinua, on vaikea itsekään arvostaa itseään.
[/quote]
Itse olen miettinyt vähän samaa ja tullut siihen tulokseen, että meiltä puuttuu nykyään kansallinen yhteisöllisyyden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:04"]
Miksi te ette tee sellaista työtä mistä pidätte?
[/quote]
No niinpä. Sitä itsekin olen joskus ihmetellyt. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi nuorena heittäytynyt elämäntapatyöttömäsi ja maksattanut elämisen sossulla ja saanut kaupungin vuokra-asunnon. Mutta hullu olen tehnyt duunia 30 vuotta työssä, mikä on työtä, eikä mitään mielekästä puuhastelua. Olen sen ikäluokan ihmisiä, että meille kasvatettiin harha päähän, että työtä tehdään siksi, että saadaan leipää ja jokaisen pitää itse elättää itsensä. Nyt kun katson nuoria, he ovat oivaltaneet, että työ on harrastus, missä on mielekästä olla ja jos et sellaista työtä saa, niin yhteiskunta elättää ja kenenkään ei oikeasti tarvi leipäänsä tienata, koska se tulee sossusta.
[/quote]
En minä ainakaan noin ajattele :( Päinvastoin. Haluan tehdä töitä. Mutta olen niin pahasti sairas etten kykene :( Pakko-oireet hallitsevat jokaista tekoani ja en pysty normaaliin elämään.
[/quote]Niinpä. Minäkin olisin mielelläni terve ja työkykyinen, yhteiskunnan arvostama suorittaja.
t. skitso
Nuoret on vellihousuja nykyään koska vanhemmat eivät osaa vaatia ja kasvattaa. Mennään sieltä mistä aita on matalin niin mitä muutakaan lapsi voi oppia?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:04"]
Miksi te ette tee sellaista työtä mistä pidätte?
[/quote]
No niinpä. Sitä itsekin olen joskus ihmetellyt. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi nuorena heittäytynyt elämäntapatyöttömäsi ja maksattanut elämisen sossulla ja saanut kaupungin vuokra-asunnon. Mutta hullu olen tehnyt duunia 30 vuotta työssä, mikä on työtä, eikä mitään mielekästä puuhastelua. Olen sen ikäluokan ihmisiä, että meille kasvatettiin harha päähän, että työtä tehdään siksi, että saadaan leipää ja jokaisen pitää itse elättää itsensä. Nyt kun katson nuoria, he ovat oivaltaneet, että työ on harrastus, missä on mielekästä olla ja jos et sellaista työtä saa, niin yhteiskunta elättää ja kenenkään ei oikeasti tarvi leipäänsä tienata, koska se tulee sossusta.
[/quote]
Työ voi olla kokonaisuutena katsottuna mielekästä. Itse olen valinnut uran joka on oman itseni jatke eli mun työ on mun elämää. Joskus ei huvita ja vituttaakin, mutta sellaista elämä on.
t: synt. 1988
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:06"]
Ihmettelen syvästi, miten nuori ihminen voi olla niin masentunut , ettei sitä depressiota voi hoitaa! Suurin osa tavallisista masennuksista on ihan hvyällä hoidolla parantuvia. Veikkaan tämä nuori eläkettä nauttiva kansanosa on todella moniongelmaisia ja se masennus on vain päädiagnoosi. En usko, että pelkällä depressio diagnoosilla "pääsee" eläkkeelle. Luulenpa, että mukana ovat lisänä persoonallisuushäiriöt ja päihteidenväärinkäyttö.
[/quote]
Luulosi on väärä. Minä en käytä päihteitä. Sehän tästä surkeaksi menisi, kun siihen loputkin rahat hasais. Miksi aina ihmiset olettelee kaikenlaista ja lopulta kuvittelee olettamuksensa olevan tosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:31"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:27"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:04"]
Miksi te ette tee sellaista työtä mistä pidätte?
[/quote]
No niinpä. Sitä itsekin olen joskus ihmetellyt. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi nuorena heittäytynyt elämäntapatyöttömäsi ja maksattanut elämisen sossulla ja saanut kaupungin vuokra-asunnon. Mutta hullu olen tehnyt duunia 30 vuotta työssä, mikä on työtä, eikä mitään mielekästä puuhastelua. Olen sen ikäluokan ihmisiä, että meille kasvatettiin harha päähän, että työtä tehdään siksi, että saadaan leipää ja jokaisen pitää itse elättää itsensä. Nyt kun katson nuoria, he ovat oivaltaneet, että työ on harrastus, missä on mielekästä olla ja jos et sellaista työtä saa, niin yhteiskunta elättää ja kenenkään ei oikeasti tarvi leipäänsä tienata, koska se tulee sossusta.
[/quote]
En minä ainakaan noin ajattele :( Päinvastoin. Haluan tehdä töitä. Mutta olen niin pahasti sairas etten kykene :( Pakko-oireet hallitsevat jokaista tekoani ja en pysty normaaliin elämään.
[/quote]Niinpä. Minäkin olisin mielelläni terve ja työkykyinen, yhteiskunnan arvostama suorittaja.
t. skitso
[/quote]
Samoin, minäkin haluaisin tehdä töitä. Masennus vakavana ja paniikkihäiriö pitää huolen etten kykene.
Ihmiset luulee, että masennus on vain joku kevyt alakulo, josta noustaan kun vaan tarpeeksi halutaan. Ei se mene niin. Masennus tunkee päähän ajatuksia, että olet huono, huonompi perustukseltaan kuin muut. Kaikki mitä teet, on huonoa, pilalla. On vaikea olla ihmisten keskuudessa, vaikea tehdä töitä, kun et pysty luottamaan siihen, että kykenet siihen. Kuolemanhalu on jokapäiväinen seuralainen. Nosta siinä sitten itseäsi niskasta. Miten? Kun ei vuosien terapiakaan ole onnistuneet parantamaan.
Miksi syöpä ymmärretään sairaudeksi? Miksi diabetes? Miksi mielen sairauksia ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Naurettavaa porukkaa. On aivan oikeus ja kohtuus että nää saamattomat ihmiset velloo siinä omassa "pahassa olossaan" eivätkä sossurahojen kanssa tule koskaan saavuttamaan samaa onnellisuutta ja elintasoa kuin ihmiset, joilla on selkärankaa. Oikeasti sairaat toki eri asia."
Mulla on aina ollut hyvä elintaso. En ole sossulta ottanut rahaa. Minulle raha, materia, esineet, matkat, merkkilaukut ym. eivät merkitse onnellisuutta. En ikinä esimerkiksi lottoa, en tulisi onnelliseksi rahasta. Minulle lottovoitto olisi jos voisin elää normaalia elämää. Jos voisin vaikkapa nauttia kynttilänvalosta. Tai kirjasta. Tai elokuvasta. Mutta ei, mistään tällasesta en voi nauttia, minulla on koko ajan niin hirveä olo. Ihmettelen ihmisiä jotka haaveilevat lottovoitosta. Eivätkö he ymmärrä mitä heillä jo on? Esimerkiksi he ovat saaneet viettää joulu- uusivuosi- loppiaisjuhlapyhät viettäen normaalia elämää.
Minulla on materialistisesti asiat aika hyvin, minulla ei ole kuolemansairautta, minulla on ruokaa ja katto pään päällä. Minustakin sairauteni on naurettava, eihän minulla oikeasti ole mitään vikana. Mutta annapa minulle, noin kyvykäs kun tunnut olevan, nappi jota painamalla saa tämän hirveän olon ja ahdistuksen ja pelot pois, niin että pystyisin taas hengittämään ja nukkumaan.
Joku suositteli myös liikuntaa paranemiseen. Ihan totta, liikunta on ainoa tehokas lääke minulle. Siksi harrastankin sitä 1-4 tuntia päivässä. Liikunnan ajaksi saa pahan olon yleensä pois. Ei kuitenkaan aina. Liikunta myös uuvuttaa jo valmiiksi uupunutta kehoa, en pysty liikkumaan niin paljon kuin haluan. Liikun, makaan, liikun, makaan, liikun, itken jne.
p.s. masentunutta ja heikoilla olevaa on helppo kiusata ja lytätä itsetuntoa, sen voi tästäkin keskustelusta huomata. Oletko kiusaaja kenties ollut kiusaaja jo lapsena, aiheuttaen näin toisille masennusta mikä sitten aiheuttaa näitä eläkkeellejäämisiä? Ja kehtaa vielä kehuskella selkärangalla...
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:36"]Onko 1980 syntynyt lamalapsi? Eikös se iso lama alkanut vasta vuonna 1990 ja paheni sen jälkeen, numero 91?
1980-luvulla elettiin vielä kulutusjuhlaa. Olin pankissa kesätöissä 1988 ja silloin sai vielä helposti kulutusluottoja mm. lomamatkoja varten. Kulutusluottojen korkoja sai vähentää verotuksessa ja lapsivähennys ja lastenhoitovähennys olivat myös olemassa verotuksessa.
Nro 91 vastaa : väitätkö etten ollut 1990-luvulla enää lapsi ? Ettei 10-vuotias ihminen olekaan lapsi ? :) omassa perheessä tiukka paikka kesti aina 1995 asti, sen jälkeen lähti helpottumaan. Elin "lapsuuteni" ja teini-ikäni lamassa, siis. se, että onsyntynyt 1980-luvun kulutusjuhlaan ei tarkoita sitä ettei muistaisi 90-luvun lamasta mitään tai olisi ollut jotenkin erityisen immuuni sille :)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:37"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 18:04"]
Miksi te ette tee sellaista työtä mistä pidätte?
[/quote]
No niinpä. Sitä itsekin olen joskus ihmetellyt. Helpommalla olisi päässyt, kun olisi nuorena heittäytynyt elämäntapatyöttömäsi ja maksattanut elämisen sossulla ja saanut kaupungin vuokra-asunnon. Mutta hullu olen tehnyt duunia 30 vuotta työssä, mikä on työtä, eikä mitään mielekästä puuhastelua. Olen sen ikäluokan ihmisiä, että meille kasvatettiin harha päähän, että työtä tehdään siksi, että saadaan leipää ja jokaisen pitää itse elättää itsensä. Nyt kun katson nuoria, he ovat oivaltaneet, että työ on harrastus, missä on mielekästä olla ja jos et sellaista työtä saa, niin yhteiskunta elättää ja kenenkään ei oikeasti tarvi leipäänsä tienata, koska se tulee sossusta.
[/quote]
En minä ainakaan noin ajattele :( Päinvastoin. Haluan tehdä töitä. Mutta olen niin pahasti sairas etten kykene :( Pakko-oireet hallitsevat jokaista tekoani ja en pysty normaaliin elämään.