Lue keskustelun säännöt.
Ennätysmäärä nuoria eläkkeelle
05.01.2015 |
http://www.hs.fi/m/kotimaa/a1420179850294
Vuonna 2013 nuoria alle 35-vuotiaita jäi mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeelle enemmän kuin koskaan, jopa yli 5 päivässä. Yleisin sairaus oli masennus. Miksi niin moni nuori masentuu niin vakavasti vai ovatko nykynuoret vain laiskoja vellihousuja. Mitä tälle ongelmalle pitäisi tehdä, koska nuori eläkeläinen tulee yhteiskunnalle kalliiksi.
Kommentit (130)
Naurettavaa porukkaa. On aivan oikeus ja kohtuus että nää saamattomat ihmiset velloo siinä omassa "pahassa olossaan" eivätkä sossurahojen kanssa tule koskaan saavuttamaan samaa onnellisuutta ja elintasoa kuin ihmiset, joilla on selkärankaa. Oikeasti sairaat toki eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:06"]
Nämä jotka täällä kertovat oman selviytymistarinansa ovat näemmä myös itse tehneet jotakin ja olleet aktiivisia eikä vaan ruikuttaneet terapian ja eläkkeen perään.
[/quote]
Totta. Itse olen myös tehnyt havainnon, että käytännössä poikkeuksetta jokainen jollain tapaa onneton ihminen odottaa onnen tulevan jotenkin ulkoa. Sanavalinnat ovat räikeän ilmiselviä.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:40"]Kuinkahan moni noista nuorista feikkaa hullua päästäkseen elämään yhteiskunnan siivellä loppuelämäkseen?
[/quote]
neuvotko keinot niin mäkin voisin yrittää. Ikää tosinnjo 40v.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:07"]
Naurettavaa porukkaa. On aivan oikeus ja kohtuus että nää saamattomat ihmiset velloo siinä omassa "pahassa olossaan" eivätkä sossurahojen kanssa tule koskaan saavuttamaan samaa onnellisuutta ja elintasoa kuin ihmiset, joilla on selkärankaa. Oikeasti sairaat toki eri asia.
[/quote]
Mä luulen ettei sossun rahoilla kotona makaavaa aidosti onnellista ihmistä löydä helposti. Itsellä aibakin parantumisen jälkeen nousi polttava halu saada aikaan, ottaa vastuuta ja seisoa omilla jaloillani.
Saamattomuus aiheuttaa masennusta ja masennus saamattomuutta. Kehä toimii myös toisin päin.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:07"]Naurettavaa porukkaa. On aivan oikeus ja kohtuus että nää saamattomat ihmiset velloo siinä omassa "pahassa olossaan" eivätkä sossurahojen kanssa tule koskaan saavuttamaan samaa onnellisuutta ja elintasoa kuin ihmiset, joilla on selkärankaa. Oikeasti sairaat toki eri asia.
[/quote]
Haluaisin todella tietää mikä sitten on mielestäsi oikeasti sairas?
Et ilmeisesti ole koskaan sairastanut mitään masennusta tai muuta. Tuskin läheisesikään kun voit heittää tuollaisen mielipiteesi ilmoille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:11"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:40"]Kuinkahan moni noista nuorista feikkaa hullua päästäkseen elämään yhteiskunnan siivellä loppuelämäkseen? [/quote] neuvotko keinot niin mäkin voisin yrittää. Ikää tosinnjo 40v.
[/quote]
Mitä sä tekisit jos saisit eläkkeen?
Olen itse sairastunut vakavaan masennukseen. Selvisin siitä, kun jätin puolen vuoden jälkeen pään turruttavat lääkkeet pois ja aloin määrätietoisesti pistämään elämääni järjestykseen.
Kaksi asiaa, mitkä pitää sisäistää ennen kuin paranee:
-Kukaan muu ei voi pelastaa sinua, kuin sinä itse. Tee siis asialle jotain. Älä odota muitten tekevän sitä puolestasi.
-Liike on lääke. Revi itsesi liikkeelle. Ihan sama mitä teet, vaikka kävelisit joka päivä useamman tunnin. Pää selviää ja olo paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:13"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:07"]Naurettavaa porukkaa. On aivan oikeus ja kohtuus että nää saamattomat ihmiset velloo siinä omassa "pahassa olossaan" eivätkä sossurahojen kanssa tule koskaan saavuttamaan samaa onnellisuutta ja elintasoa kuin ihmiset, joilla on selkärankaa. Oikeasti sairaat toki eri asia. [/quote] Haluaisin todella tietää mikä sitten on mielestäsi oikeasti sairas? Et ilmeisesti ole koskaan sairastanut mitään masennusta tai muuta. Tuskin läheisesikään kun voit heittää tuollaisen mielipiteesi ilmoille
[/quote]
Mä ymmärrän että masennus turhauttaa. Sitä on niin vaikea ymmärtää ja se näyttää ulospäin laiskuudelta ja saamattomuudelta. Jopa itse pahan ja pitkän masennuksen läpikäyneenä joudun todella siristelemään silmiäni erottaakseni itsessäni laiskuuden ja oikean masennuksen. Toisessa ihmisessä se on potenssiin kymmenen vaikeampaa.
Ihmisten vain pitäisi ottaa rennommin ja hyväksyä se tosiasia ettei kaikkea vaan voi ymmärtää. Ei kaikki mitä ei ymmärrä, ole väärin tai typerää.
En ole tuo ketä lainasit
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:13"]
Pullamössösukupolvi masentuu kun huomaa että elämässä ja etenkin töissä ei voi enää tehdä kuten itse haluaa ilman seurauksia. Jos jää ilmoittamatta pois töistä ei pidä yllättyä että saa varoituksen eikä palkkaa ko päivältä tule. Jos kiukuttelee muille muut vastaavat samalla mitalla. Tää porukka on pulassa kun mamma ja pappa ei enää ole silottelemassa vastoinkäymisiä ja auttamassa lastaan saamaan oman tahtonsa läpi. Lisäks nämä "aikuiset" dramatisoivat jokaisen pienen elämän vastoinkäymisen suureksi katastrofiksi josta ei voi selvitä. Nämä nuoret eläkeläiset ovat täysin terveitä ja työkykyisiä kunhan muuttavat omaa asennettaan.
[/quote]
No tulepas tänne muuttamaan minun asennettani kun psykologitkin joutuvat oikein kouluttautumaan sitä varten. Masentuneet ym. nimeomaan näkevät asiat vääristyneesti. Mutta se vaatikin jo taitoa että tätä näkökantaa voidaan muuttaa. Minä ainakin aistin viestistäsi väheksynnän ja vittuilun ja niin kuin itsekin sanoit niin vastaan samalla mitalla enkä liikuta persettäni. Enkä sano tätä ollakseni ilkeä vaan metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan toimii myös toisinpäin. Jos minua kohtaan ei löydy ymmärrystä niin miksi minun pitäisi ymmärtää muita. Toki sinä voit nostaa vielä isomman myräkän, mutta niin voin minäkin.
[/quote]eli juurikin asenteen muuttaminen auttaa! Ainakin joillakin on ollut siihen halua ja tarmoa kun täällä on näitä esimerkkejäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:20"]
No tulepas tänne muuttamaan minun asennettani kun psykologitkin joutuvat oikein kouluttautumaan sitä varten. Masentuneet ym. nimeomaan näkevät asiat vääristyneesti. Mutta se vaatikin jo taitoa että tätä näkökantaa voidaan muuttaa.
[/quote]
Tässä on ongelmasi ja sen ratkaisu. Näetkö sen? Näkeekö kukaan muu?
ohis
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:16"]
Olen itse sairastunut vakavaan masennukseen. Selvisin siitä, kun jätin puolen vuoden jälkeen pään turruttavat lääkkeet pois ja aloin määrätietoisesti pistämään elämääni järjestykseen.
Kaksi asiaa, mitkä pitää sisäistää ennen kuin paranee:
-Kukaan muu ei voi pelastaa sinua, kuin sinä itse. Tee siis asialle jotain. Älä odota muitten tekevän sitä puolestasi.
-Liike on lääke. Revi itsesi liikkeelle. Ihan sama mitä teet, vaikka kävelisit joka päivä useamman tunnin. Pää selviää ja olo paranee.
[/quote]
Lisäisin tähän vielä sen, että alkoholi pois. Ihan kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se niin outoa, että vaikka psyykkinen terveys merkitsee puolta ihmisen terveydestä, psyykkisiä sairauksia ei oikein vieläkään tunnuta tunnustavan oikeiksi sairauksiksi.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:20"]
No tulepas tänne muuttamaan minun asennettani kun psykologitkin joutuvat oikein kouluttautumaan sitä varten. Masentuneet ym. nimeomaan näkevät asiat vääristyneesti. Mutta se vaatikin jo taitoa että tätä näkökantaa voidaan muuttaa.
[/quote]
Tässä on ongelmasi ja sen ratkaisu. Näetkö sen? Näkeekö kukaan muu?
ohis
[/quote]Selvä kuin pläkki mut ongelmahan on, ettei tuon kirjoittaja näe syytä muuttaa asennettaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasketaanko tuohon lukuun myös tilapäiset eläkkeet, eli kuntoutustuet? Niiltä tietääkseni ihan palataankin työelämään.
Vasta sitten, kun psykiatrinen sairaanhoitaja (en saanut tukea psykoterapiaan) ja lääkäri istuivat minua vastapäätä ja sanoivat, että minua ei ole kohdeltu oikein ja että on uskomatonta, miten hyvin olen olosuhteisiin nähden pärjännyt, minä aloin uskoa itseeni. Uskoa sekä siihen, että en ole huono ihminen että siihen, että oireeni olivat aivan todellisia ja selitettävissä ja - uskokaa tai älkää - paranettavissa.
Muutaman vuoden tuo sairaanhoitaja kuunteli minua lähes viikottain. Hän kyseli, kuunteli, ymmärsi ja sanoi myös epäsuorasti mutta kuitenkin, että mieti uudestaan nyt, meneekö se ihan noin. Lempeästi, huumorintajuisestikin. Häneltä minä kuulin ensimmäiset "aikuisen asemassa olevan ihmisen" antamat kehut itsestäni, olin tuolloin jo yli 25-vuotias. Aikaisemmin olin jäänyt tyystin vailla turvaa, henkistä pääomaa, kannustusta, you name it. Eläke (vakuutusyhtiön maksama, ei sossun) toi hengähdystauon ja ihan oikeasti vei stressiä vähän pois.
Minä OLISIN tarvinnut apua jo lapsena. Minä OLISIN tarvinnut tukea koulussa. Minä OLISIN tarvinnut rakkautta ja kannustusta kotona. Minulla ei ollut yhtään aikuista ihmistä elämässä, johon luottaa. Sentään en ole alkoholisti enkä ole koskaan edes kokeillut huumeita. En ole harrastanut irtosuhteita tai ollut väkivaltaisessa suhteessa. Hyvä minä :)
Nyt opiskelen, tähtään työelämään. Saa nähdä, miten luuserin käy ;)
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:59"]
Järjestää kuntoutusta. Itsellä ei ole masennus, vaan toinen diagnoosi. Kahdesti hain KELA:lta psykoterapiaa lääkärin suosituksella. Molemmat hakemukset hylättiin. Kahdesti hain kuntoutuskurssia lääkärin suosituksella, molemmat hakemukset hylätiin. Lääkkeisiin myönnettiin erityiskorvattavuus ja pysyvä työkyvyttömyyseläke myönnettiin. Että näin. Ja ylioppilaaksi kirjoitin ihan ok arvosanoin. Kaikkia ei edes yritetä kuntouttaa. Ihmettelen vain miksi.
[/quote]
Koska jotkut sairaudet eivät parane. Kuten esim bipolaarinen. Surullista, mutta totta, että kela laskee meidät ihmiset vain osaksi ratasta, ollaan hyväksi, kun voidaan tuottaa jotain yhteiskunnalle, jos ei, niin ollaan vain roskaa ja laitetaan laitumelle.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:13"] Pullamössösukupolvi masentuu kun huomaa että elämässä ja etenkin töissä ei voi enää tehdä kuten itse haluaa ilman seurauksia. Jos jää ilmoittamatta pois töistä ei pidä yllättyä että saa varoituksen eikä palkkaa ko päivältä tule. Jos kiukuttelee muille muut vastaavat samalla mitalla. Tää porukka on pulassa kun mamma ja pappa ei enää ole silottelemassa vastoinkäymisiä ja auttamassa lastaan saamaan oman tahtonsa läpi. Lisäks nämä "aikuiset" dramatisoivat jokaisen pienen elämän vastoinkäymisen suureksi katastrofiksi josta ei voi selvitä. Nämä nuoret eläkeläiset ovat täysin terveitä ja työkykyisiä kunhan muuttavat omaa asennettaan. [/quote] No tulepas tänne muuttamaan minun asennettani kun psykologitkin joutuvat oikein kouluttautumaan sitä varten. Masentuneet ym. nimeomaan näkevät asiat vääristyneesti. Mutta se vaatikin jo taitoa että tätä näkökantaa voidaan muuttaa. Minä ainakin aistin viestistäsi väheksynnän ja vittuilun ja niin kuin itsekin sanoit niin vastaan samalla mitalla enkä liikuta persettäni. Enkä sano tätä ollakseni ilkeä vaan metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan toimii myös toisinpäin. Jos minua kohtaan ei löydy ymmärrystä niin miksi minun pitäisi ymmärtää muita. Toki sinä voit nostaa vielä isomman myräkän, mutta niin voin minäkin. [/quote]eli juurikin asenteen muuttaminen auttaa! Ainakin joillakin on ollut siihen halua ja tarmoa kun täällä on näitä esimerkkejäkin
[/quote]
Kyllä, asenteen muutaminen auttaa. Mutta halusinkin huomioida että myös muiden asenne voi joko auttaa siinä prosessissa tai sitten ei, jolloin olisi parempikin pitää suunsa kiinni. Tuskin kukaan ihminen erityisen motivoituneeksi tulee jos ympäristö mollaa naama norsunvituilla.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:35"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:13"] Pullamössösukupolvi masentuu kun huomaa että elämässä ja etenkin töissä ei voi enää tehdä kuten itse haluaa ilman seurauksia. Jos jää ilmoittamatta pois töistä ei pidä yllättyä että saa varoituksen eikä palkkaa ko päivältä tule. Jos kiukuttelee muille muut vastaavat samalla mitalla. Tää porukka on pulassa kun mamma ja pappa ei enää ole silottelemassa vastoinkäymisiä ja auttamassa lastaan saamaan oman tahtonsa läpi. Lisäks nämä "aikuiset" dramatisoivat jokaisen pienen elämän vastoinkäymisen suureksi katastrofiksi josta ei voi selvitä. Nämä nuoret eläkeläiset ovat täysin terveitä ja työkykyisiä kunhan muuttavat omaa asennettaan. [/quote] No tulepas tänne muuttamaan minun asennettani kun psykologitkin joutuvat oikein kouluttautumaan sitä varten. Masentuneet ym. nimeomaan näkevät asiat vääristyneesti. Mutta se vaatikin jo taitoa että tätä näkökantaa voidaan muuttaa. Minä ainakin aistin viestistäsi väheksynnän ja vittuilun ja niin kuin itsekin sanoit niin vastaan samalla mitalla enkä liikuta persettäni. Enkä sano tätä ollakseni ilkeä vaan metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan toimii myös toisinpäin. Jos minua kohtaan ei löydy ymmärrystä niin miksi minun pitäisi ymmärtää muita. Toki sinä voit nostaa vielä isomman myräkän, mutta niin voin minäkin. [/quote]eli juurikin asenteen muuttaminen auttaa! Ainakin joillakin on ollut siihen halua ja tarmoa kun täällä on näitä esimerkkejäkin
[/quote]
Kyllä, asenteen muutaminen auttaa. Mutta halusinkin huomioida että myös muiden asenne voi joko auttaa siinä prosessissa tai sitten ei, jolloin olisi parempikin pitää suunsa kiinni. Tuskin kukaan ihminen erityisen motivoituneeksi tulee jos ympäristö mollaa naama norsunvituilla.
[/quote]
Siitä voi sisuuntua. Itselläni tähtäimessä on anopin naama. Näytän sille harpulle, että ansaitsen hänen poikansa. ohis
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 22:40"] Kuinkahan moni noista nuorista feikkaa hullua päästäkseen elämään yhteiskunnan siivellä loppuelämäkseen? [/quote] Mä voin kertoa omasta puolestani että sairasteltuani masennusta käytännössä aina (ensimmäisen kerran pohdin itsemurhaa joskus ala-asteella) ja nyttemmin todetun persoonallisuushäiriön ja neurologisen poikkeavuuden myötä mulle on tarjottu mahdollisuutta eläkkeeseen. Olen nyt siis 27. En kuitenkaan suostu siihen. Jos mä tän ikäisenä luovuttaisin ja jättäytyisin yhteiskunnan riippukiveksi, olisi omanarvontunto mennyttä lopullisesti. Kuolen ennemmin. No nyt on tapahtunut jotain mitä kukaan ei uskonut; Mä olen parantunut lähes pari vuotta sitten sekamuotoisesta masennus- ja ahdistushäiriöstä, saanut neurologiset ongelmat hallintaan ja persoonallisuushäiriö on vuosien terapialla ja erittäin aktiivisella itsehoidolla lähes täysin kadonnut. Jos olisin silloin luovuttanut, olisin varmaan joku kotona makaava onneton sekakäyttäjäpaska. Nyt olen töissä, mulla on vastuuta järjestötoiminnassa, olen naimisissa, harrastan ja olen onnellinen. Mä vaistosin tämän tienhaaran aikanaan psykologin vileutellessa eläkkeen mahdollisuutta. Mä vaistosin, että se on nyt tai ei koskaan. [/quote] Aivan kuin omasta elämästä! Olen 29 vuotias ja kyllä se oli kova henkinen ja fyysinen taistelu että sai itteesä niskasta kiinni! Kaikki ei tähän pysty ja ymmärrän senkin, mutta hatunnosto meille jotka vielä jaksetaan yrittää! :)
[/quote]
Todella mahtava kuulla. Hymy tuli huulille :) Hyvä me!