Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Vierailija kirjoitti:
Mikäs Suvi 27v rakennekynsillä siellä taas kirjoittelee? Mene töihin!
XD Tää oli hyvä! :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäs Suvi 27v rakennekynsillä siellä taas kirjoittelee? Mene töihin!
Sitä alkoi kato aHdIStaa tällä palstalla saatu neganegatiivinen palaute. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs Suvi 27v rakennekynsillä siellä taas kirjoittelee? Mene töihin!
Sitä alkoi kato aHdIStaa tällä palstalla saatu neganegatiivinen palaute. :(
Teillä trolleilla menee jo aika väsyneeksi tuo homma. Olisikohan aika lopettaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Siis OMG, ihan lääkärit, nuo Jumalasta seuraavat yli-inhimilliset tietäjät! :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun sosiaalinen jännittäminen alkoi murrosiässä,heikensi tuloksia koulunkäynnissä,myöhemmin opiskellessani,vaikeutti työssäkäyntiäni.Perheen kyllä sain,lapsen.Mulla taustalla varmaan huono äiti suhde,ei ollut aidosti rakastavaa nuoruuden kotia,jolloin tukea olisin eniten tarvinnut,ehkä geeneillä tms myös vaikutusta.Alkoholista hain apua,johon koukutuin..sosiaalinen jännitys hävisi kuin taikaiskusta terapeutin ja yhteisön tuen avulla jossa sain olla täysin avoin ja minut hyväksyttiin sellaisena kuin olin.Pitkä tie minulla tähän,kannattaa hakea apua ajoissa ja VAATIA APUA,muuten ei tapahdu mitään.
Mitä se apu oikein konkreettisesti on ja miten se auttaa?
Se on Apu Nahasapeemapetilon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää ketju on kyllä parasta viihdettä näin TYÖSSÄkäyvälle! :D
Vierailija kirjoitti:
Tää ketju on kyllä parasta viihdettä näin TYÖSSÄkäyvälle! :D
Juuri näin, työ tämän maan pystyssä pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen liittyvät asiat ovat joissain tapauksissa enemmän ongelma ympäristölle kuin itse henkilölle. Näin ainakin itse koen. Ahdistun sosiaalisista tilanteista niin, että sen huomaa. Tykkään vältellä monia ihmisiå ja tilanteita. Tulen toimeen näiden juttujen kanssa, mutta jostain syystä monille muille ihmisille asia vaikuttaa olevan vaikea pala.
En usko.
Jaa mitä et usko? Sitä että joskus ympärillä ihmiset voivat olla tyrkyttämässä hoitoja ja ties mitä, vaikka en sellaisia kaipaa itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Aliarvostettu kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja siihen liittyvät asiat ovat joissain tapauksissa enemmän ongelma ympäristölle kuin itse henkilölle. Näin ainakin itse koen. Ahdistun sosiaalisista tilanteista niin, että sen huomaa. Tykkään vältellä monia ihmisiå ja tilanteita. Tulen toimeen näiden juttujen kanssa, mutta jostain syystä monille muille ihmisille asia vaikuttaa olevan vaikea pala.
En usko.
Jaa mitä et usko? Sitä että joskus ympärillä ihmiset voivat olla tyrkyttämässä hoitoja ja ties mitä, vaikka en sellaisia kaipaa itse?
Niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs Suvi 27v rakennekynsillä siellä taas kirjoittelee? Mene töihin!
Sitä alkoi kato aHdIStaa tällä palstalla saatu neganegatiivinen palaute. :(
Teillä trolleilla menee jo aika väsyneeksi tuo homma. Olisikohan aika lopettaa?
Kyllä niillä alkaisi pelottamaan kun nimet ja naamat olisin näkyvillä että ketä on niin rohkeana kirjoitellut. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs Suvi 27v rakennekynsillä siellä taas kirjoittelee? Mene töihin!
Sitä alkoi kato aHdIStaa tällä palstalla saatu neganegatiivinen palaute. :(
Teillä trolleilla menee jo aika väsyneeksi tuo homma. Olisikohan aika lopettaa?
Kyllä niillä alkaisi pelottamaan kun nimet ja naamat olisin näkyvillä että ketä on niin rohkeana kirjoitellut. :D
Sori, mut en oo nössö. :)
Kyllä on sitten kerrassaan ilkeitä ihmisiä täällä pastalla.
Mikäs Suvi 27v rakennekynsillä siellä taas kirjoittelee? Mene töihin!