Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden pelko ja työelämä
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
Olen itse vähän päälle parikymppinen yliopisto-opiskelija. Mitään mielenterveyspuolen diagnooseja ei ainakaan toistaiseksi ole, mutta melkoisen voimakas ahdistus sosiaalisista tilanteista on ollut läsnä niin pitkään kuin muistan. En osaa toimia tilanteissa luonnollisesti, vaan olen pyrkinyt opettelemaan reaktioita ja vuorovaikutusta kopioimalla muita. Aina en tietenkään löydä "arkistoista" sopivaa repliikkiä ja varsinkin entuudestaan tuntemattomissa tilanteissa saatan antaa itsestäni varsin erikoisen vaikutelman. Olo on ollut aina varsin ulkopuolinen, kavereitakaan ei ollut ennen teini-ikää. Seurustelut ym. vastaavat kuviot on luonnollisesti jääneet kokonaan väliin. Autismin kirjon piirteitäkin löytynee enemmän tai vähemmän, mikä ei ainakaan helpota asiaa.
Toistaiseksi olen sinnitellyt elämässä minimoimalla/kiertämällä liian ahdistavat tilanteet. Ihmisiin on todella vaikea ottaa oma-aloitteisesti yhteyttä ja tämä osaltaan on aiheuttanut sen, että kovinkaan syvällisiä ihmissuhteita ei pääse syntymään. Lisäksi alani on sellainen, että opinnot on mahdollista suorittaa hyvinkin itsenäisesti. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että suhteellisen pian tämä kaikki kostautuu ja on kohdattava realiteetit. Olen ollut töissä, mutta ensinnäkin yöunet alkoivat kärsiä ahdistuksen vuoksi kuukausia ennen aloitusta. Aloitus oli yhtä panikointia enkä kyennyt rentoutumaan lainkaan työpäivän jälkeen. Yritin sinnitellä ja uskoa, että ahdistus helpottaa, kun pääsen vauhtiin. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan en nukkunut öisin käytännössä enää ollenkaan. Lopulta paniikki lähestyvästä palaverista oli viimeinen niitti ja jouduin lopettamaan (ei helppoa sekään, siis auktoriteettiasemassa olevaan yhteydessä oleminen).
Olisin oikein tyytyväinen, jos löytäisin edes jonkin työn, jota pää kestäisi. Tiimityöskentely ja vastuun ottaminen tuntuu olevan myrkkyä, joten korkeakoulutusta vaativat työt pitänee unohtaa. Palkkaustakaan en pidä kovin olennaisena tekijänä, sillä näillä ongelmilla varustettuna esim. parisuhteeseen päätymisen ja perheen perustamisen todennäköisyys lienee lottovoiton luokkaa. Olen pohtinut johonkin yksinkertaiseen suorittavan tason työhön hakeutumista, mutta työnantajat saattaisivat karsastaa korkeakoulutusta. Lisäksi olen ehkä kirjaviisas, mutta monesta käytännön asiasta aivan pihalla ja motorisesti kömpelö. Tilanne tuntuu kohtalaisen toivottomalta, sillä omatunto ei missään nimessä sallisi "yhteiskunnan elättinä" olemista. Lisäksi olen ollut viime kesät ilman töitä, ja jo parissa kuukaudessa selkeän päivärytmin puute pahensi ahdistusta sekä toi itsetuhoiset ajatukset takaisin. Voin vain kuvitella, mitä pidempi kotona makaaminen aiheuttaisi.
Kommentit (1100)
Onko täällä työelämässä olevia sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsiviä? Kiinnostaisi kuulla, mitä päädyitte tekemään työksenne ja miten pärjäätte.
On. Siten pärjätään, että purraan hammasta ja kestetään se kuten mies eikä kitistä. Jokaisella on omat ristinsä kannettavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki sellaiset "matalan kynnyksen" esiintymistaidon kurssit jännittäjille ovat hyviä.
Siellä vetäjät ottavat huomioon tämän asian. Siitä sitten pikkuhiljaa edetään vaativammillekkin
kursseille.
Töitä se vaatii, mitä tässä maailmassa ilmaiseksi saa, mutta lopussa kiitos seisoo!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä saattaa olla kyse myös estyneestä persoonallisuushäiriöstä(engl. avoidant personality disorder)
Estyneestä persoonallisuudesta kärsivä on ihmissuhteissaan voimakkaan estoinen. Hän kärsii jatkuvista riittämättömyyden, jännityksen ja epävarmuuden tunteista ja on herkkä arvostelulle ja hylkäämiselle.
Sosiaaliset tilanteet ovat tästä häiriöstä kärsivälle vaikeita, koska hän ajattelee muiden suhtautuvan itseensä kriittisesti tai väheksyvästi. Läheinen tuttavapiiri on usein suppea, ja henkilö kaipaa korostuneesti kiintymystä ja hyväksyntää.
Hän on vastahakoinen osallistumaan uusiin toimintoihin, joissa voisi joutua noloihin tilanteisiin. Hän ei halua olla tekemisissä uusien ihmisten kanssa, koska ei ole varma näiden myötämielisyydestä.
Estyneen persoonallisuushäiriön taustalla saattaa olla lapsuusiän itsetuntovaurioita sekä synnynnäisiä luonteenpiirteitä. Yleensä estynyt persoonallisuushäiriö johtaa jonkinlaisiin sopeutumisen tai pärjäämisen vaikeuksiin, mutta sopivassa ympäristössä oireita esiintyy vähemmän tai ei ollenkaan.
Hoito
Vaikka persoonallisuushäiriöt ovat henkilön persoonallisuudelle ominaisia pidempiaikaisia reaktio- ja käytöstapoja, saattaa niiden jäykkyys ja joustamattomuus iän myötä vähentyä.
Estyneestä persoonallisuushäiriöstä kärsivä voi hyötyä psykoterapeuttisesta hoidosta varsinkin silloin, jos hän kykenee itse näkemään, että hänen toimintatapansa ovat poikkeavia.
Myös sosiaaliseen ahdistukseen kohdistetusta lääkehoidosta voi olla apua.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/persoonallisuushairiot/persoonallis…
Avoids occupational activities involving significant interpersonal contact, due to fears of criticism, disapproval, or rejection
Is unwilling to get involved with people unless certain of acceptance
Shows restraint within intimate relationships due to fears of shame or ridicule
Preoccupied with fears of receiving criticism or rejection in social situations
Inhibited in new interpersonal situations due to feelings of inadequacy
Considers self as inferior to others, socially inept, or personally unappealing
Is unusually reluctant to take personal risks or to engage in any new activities because they may prove embarrassing
https://www.theravive.com/therapedia/avoidant-personality-disorder-dsm-…-(f60.6)
Voi ollakin.
Tuossa on itselle eräs erottava tekijä ja se on korostunut tarve. Hyvä jokaisen miettiä voiko se olla omalla kohdalla erityistä vai onko kyseessä pelkkä inhimillinen tarve.Hankala siinä mielessä että ahdistuslääkkeitä ei moni saa ja muut lääkeryhmät eivät toimi samalla tavalla. Monesti saa vain masennus- tai psykoosilääkkeitä beetasalpaajien lisäksi tai tilalta ja yksi kokonainen lääkeryhmä jätetään täysin huomiotta. Asenteistakin kiinni saako ahdistuneisuuteen ulkopuolelta toimivaa apua vai ei. Pelkkä suositus on vain sanahelinää oikeassa elämässä. Puhumattakaan nyt lukuisten lääkekokeiluiden aiheuttamista tekijöistä tai lääkäriaikojen saamisen mahdottomuudesta.
Taas näitä muotidiagnooseja ja medikalisaatiota. "...ajattelee muiden suhtautuvan itseensä kriittisesti tai väheksyvästi, läheinen tuttavapiiri on usein suppea"? Siis oikeesti? Ihan normaaleja ominaisuuksia, ei kaikki ole sellaisia social butterfly -tyyppejä, joilla on kunnon ystävälauma. Kaikilla on myös joskus epävarmuutta, myös niillä jotka antaa itsestään varman ja kovan vaikutelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto miten rakastan tätä ketjua :D Taattua AV-laatua
Joo,nää on ihan parhaita! :D
Eipä taitaisi enää naurattaa, jos sattuisi omalle kohdalle.
Vaan kun ei satu! En ole niin pöjlä että, eristäytyisin tai alkaisin kuvittelemaan että kaikki on kiinnostuneita just mun epäonnistumisita :D Muutkin mokaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vi t tu! Että täällä on ilkeitä ihmisiä! Pistää vihaksi!
Onpa täällä paljon kusi päitä! Inhoan ihmisiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on sosiaalisten tilanteiden pelko diagnoosina. Tätä ketjua lukiessa en usko enää että ihmiset voivat olla kivoja. Nyt olen entistä enemmän ahdiatuneempi ilkeiden ihmisten takia. Kenenkään ei voi luottaa
Vierailija kirjoitti:
Minullakin on sosiaalisten tilanteiden pelko diagnoosina. Tätä ketjua lukiessa en usko enää että ihmiset voivat olla kivoja. Nyt olen entistä enemmän ahdiatuneempi ilkeiden ihmisten takia. Kenenkään ei voi luottaa
Onneksi suurin osa näistä taitaa olla kuitenkin trollausta (jopa ihan yhden ihmisen toimesta), vaikka toki oikeastikin näin ajattelevia löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Minä taas tiedän, että on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
Ihminen on biologinen kone.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Minä taas tiedän, että on.
Sitten olet vajaaälyinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Vai että ihan lääkärit :D Kaikki mt-puolen diagnoosit on jossain määrin humpuukia ja tuo on sieltä pahimmasta päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Vai että ihan lääkärit :D Kaikki mt-puolen diagnoosit on jossain määrin humpuukia ja tuo on sieltä pahimmasta päästä.
Kyllä! Tieteellinen perusta on hämmästyttävän heikko. Mutta kyseenalaistaahan ei saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tästä vaivasta pääsee eroon? Olen aikuinen ja työelämässä ja altistusta tulee jatkuvasti, mutta ei vain auta! Saatan ottaa yhden askelen eteenpäin, mutta viikon päästä otankin kolme harppausta taaksepäin 😟
Pitääkö tässä alkaa syödä jotain masennuslääkkeitä? Beetasalpaaja ei auta kovin paljon. Terapia on julmetun kallista ja Vastaamo-keissi vei viimeisetkin halut mennä puhumaan ongelmista minnekään, kun ne puheet voi päätyä nettiin nimen kera...Jos pystyt kuitenkin työelämässä olemaan niin, porskutat vain eteenpäin. Eihän se työelämä mitään herkkua ole kenellekään mutta eläkkeellä voi sitten tehdä mitä lystää , siis esim. komeroitua jos siltä tuntuu.
Niin että "porskuttaa" vaan eteenpäin, kunnes on ihan loppu ja mahdollisesti työkyvytön todennäköisesti jo ennen sitä eläkettä? Ihminen ei ole kone.
No voi nönnönnöö. Kyllä täällä kuule muitakin väsyttää ja melko loppuja sitä ollaan nykytyö elämän jäljiltä mutta kestetään se. Meillä ei vaan oo mitään huuhaadiagnoosia mitä rummuttaa.
Kuule, sosiaalisten tilanteiden pelko ei ole mikään huuhaadiagnoosi! Lääkäritkin tietävät!
Vai että ihan lääkärit :D Kaikki mt-puolen diagnoosit on jossain määrin humpuukia ja tuo on sieltä pahimmasta päästä.
Kyllä! Tieteellinen perusta on hämmästyttävän heikko. Mutta kyseenalaistaahan ei saa.
Olet täysin oikeassa.
Sosiaalisten tilanteiden pelko on todella tuskallinen asia, mutta sitä on mahdollista purkaa lääkkeiden lisäksi erilaisilla kehoterapioilla. Itselläni auttaa todella paljon TRE-menetelmä, jolla pelkoon johtanut trauma sekä taistele tai pakene -reaktion tärisytetään kehosta pois. TRE on myös todella rentouttava ja voi tehdä vaikka telkkaria katsoessa.
Kannattaa seurata Hellä mieli, somessa ja netissä, tarjoaa kursseja jännittäjille. Lisäksi todella kiinnostava on makesense.fi, jossa nähdään jännittäminen asiana jonka voi purkaa pois hermostosta. Paljon tsemppiä kaikille tämän asian parissa painiville!
Vierailija kirjoitti:
Vi t tu! Että täällä on ilkeitä ihmisiä! Pistää vihaksi!
Onpa täällä paljon kusi päitä! Inhoan ihmisiä!
Otahan iisimmin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vi t tu! Että täällä on ilkeitä ihmisiä! Pistää vihaksi!
Onpa täällä paljon kusi päitä! Inhoan ihmisiä!Otahan iisimmin!
Jepulis!
Mulla samankaltaisia kokemuksia. Olen jo lähemmäs 50.v. Alle parikymppisenä alkoi jännitys ja ahdistuneisuusoireilu, myöhemmin masennuin. Parhaiten on auttanut masennuslääke paroksetiini. Tätä käyttänyt jo pian 20.v
Työelämässä olen, lääke auttanut paljon. Olen sosiaalialalla. Kuormitun edelleen, mutta huolehdin levosta ja terveellisistä elämäntavoista tarkasti.
Tsemppiä,
Meitä on paljon
Voi ollakin.
Tuossa on itselle eräs erottava tekijä ja se on korostunut tarve. Hyvä jokaisen miettiä voiko se olla omalla kohdalla erityistä vai onko kyseessä pelkkä inhimillinen tarve.
Hankala siinä mielessä että ahdistuslääkkeitä ei moni saa ja muut lääkeryhmät eivät toimi samalla tavalla. Monesti saa vain masennus- tai psykoosilääkkeitä beetasalpaajien lisäksi tai tilalta ja yksi kokonainen lääkeryhmä jätetään täysin huomiotta. Asenteistakin kiinni saako ahdistuneisuuteen ulkopuolelta toimivaa apua vai ei. Pelkkä suositus on vain sanahelinää oikeassa elämässä. Puhumattakaan nyt lukuisten lääkekokeiluiden aiheuttamista tekijöistä tai lääkäriaikojen saamisen mahdottomuudesta.