En halua miestä synnytykseen mukaan.

Jatkan vielä että mulla ensimmäinen synnytys käynnistyksineen kesti 3vrk, en olisi pärjännyt ilman miestäni. Tietysti lapsi syntyi kun mies oli yötä kotona ja ei ehtinyt ponnistusvaiheeseen mukaan. Ei se siinä tilanteessa haitannut (avautumisessa olisi haitannut!), olin hyvin rauhallinen vaikka turvauduttiin imukuppiin jne. Mutta jälkikäteen tuntui että mieheltä jäi jotain kokematta. Toinen synnytys taas oli rajumpi, kolmisen tuntia ehdittiin olla sairaalassa ja vauva syntyi ilman kivunlievitystä. Sillä kertaa oli ihan korvaamaton apu siitä että mies oli mukana ja sain puristaa hänen kättään. Mies ei puhunut mitään, oli vaan siinä kätensä kanssa paikalla. Juuri tänään kysyin että laskinko alleni siellä ja sanoi että ei ainakaan nähnyt mitään. Huusin kuin syötävä siellä ja pyörin mutta lähinnä hävetti vaan sen kätilön takia, ei miehen :) On mukavaa että voi sitä vähän rajumpaa synnytystä käydä jälkikäteen aina silloin tällöin läpi jos tuntuu että tekee mieli puhua siitä tai kysyä jotain, muutenkin kokemus yhdisti meitä paljon.

Vaikeahan se on etukäteen tietää millainen synnytys on edessä mutta kannattaisi ainakin JOKU ottaa tukihenkilöksi mukaan. Tuore isä Saattaa kyllä närkästyä jos se on joku muu. -80

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:06"]Minun mieheni ei ehtinyt ensimmäiseen synnytykseen mukaan (myöhästyi 15min) mutta toisessa oli. Ei hänellä mitään tarvetta ollut siellä olla mutta kunnioitti toivettani (toive, ei vaatimus) että olis mukana ja uskon että oli hänelle tosi arvokas kokemus. Mielestäni miehenkin olis hyvä olla mukana niin merkittävässä tapahtumassa kuin oman lapsensa syntymä, monesta eri syystä. Ja komppaan että mielestäni aika erikoista että häpeilet oman miehesi edessä, mites ne tuntemattomat lääkärit ja hoitajat? Mieheni pysyi ihan omaehtoisesti siellä pääpuolella tukemassa minua eikä nähnyt mitään mikä olisi häntä kovasti järkyttänyt, siskonsa sanoi että oli kyllä ylpeänä puhunut kokemuksesta jälkikäteen. Ja edelleen haluaa seksiä kanssani lähes päivittäin.
[/quote]

No sitä kätilöä mun ei tarvitse nähdä sen jälkeen joka päivä. Ja enemmän siinä hävettää se ponnistusvaihe. En haluaisi miehen näkevän minua sellaisena. Saattaa kuulostaa ehkä typerältä, mutta minkäs sille voin.