Jos 1980-luvulla halusi tietää että onko bloggarilla
uusi keittiö, niin joutui pyöräillä sen bloggarin luokse ja mennä kotiin tarkistamaan. Semmoista aikaa se oli.
Kommentit (207)
80-luvulla ei tunnettu käsitettä: MERKKILAUKKU, eikä ollut mitään laukkupalvontaa.
Jos puhui merkkikassista tai logokassista niin kaikki luulivat sinun tarkoittavan jonkin paikallisen marketin muovikassia :DDDDD
Jos halusi provoilla esim kertoa juttua kuinka mies syö kaikki lasten vanukkaat, niin piti taas pyöräillä Shellin baariin ja alkaa kertoa sitä juttua jäämättä kiinni valehtelusta. Riskinä tietysti se että aletaan pitää kylähulluna, kun anonyyminä kertominen onnistui ainastaan lomareisulla vieraan paikkakunnan huoltsikan baarissa.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:55"]
80-luvulla ei tunnettu käsitettä: MERKKILAUKKU, eikä ollut mitään laukkupalvontaa.
Jos puhui merkkikassista tai logokassista niin kaikki luulivat sinun tarkoittavan jonkin paikallisen marketin muovikassia :DDDDD
[/quote] Mutta siis kyllähän yves rocherin laukut olivat useille tuttuja merkkituotteita.
Jos halusi 80-luvulla myydä tori.fi:ssä tai facebookin kirpparilla tavaroita, piti laittaa kirje sanomalehteen ja siinä tilata rivi-ilmoitus, joka julkaistiin seuraavana lauantaina, jolloin piti sitten odotella puhelimen vieressä, jos joku soittaisi ja päästäisiin kaupantekoon.
navigointilaitetta autossa käytettiin siten, että tarkkailtiin ympäristön katujen nimiä, talojen numeroita, ns. maamerkkejä (erikoisia rakennuksia, patsaita tms) ja liikennemerkkejä. joskus otettiin interaktiivinen navi käyttöön eli rullattiin ladan ikkuna auko ja kysyttiin ohikulkijalta tietä.
Julkkisten Instagramin seuraaminen tapahtui tilaamallakotiin Apu tai Seura-lehden. Sieltä saattoi katsoa idolinsa uusimmat kuvapäivitykset.Ja innokkaimmatseuraajat Ottivat niistä varmuuskopionitselleen saksilla leikkaamalla jaliimalla liimaamalla leikekirjaan. Sitte saattoi selailla niitä Dannyn kuvia ja jakaa kuvan somessa ali koulun pihalla.
Lasten autossa käytettävät turvatuotteet olivat huomattavasti helpompia ja nopeampia käyttää kuin nykyään - vain ovi kiinni ja menoksi!
Jos halusi ilmaista asiansa /mielipiteensä keskustelupalstalla, piti kirjoittaa sanomalehden yleisönosastolle paperikirjeelle ja postittaa postissa ja toivoa, että kirje julkaistaan.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 18:27"]
Julkkisten Instagramin seuraaminen tapahtui tilaamallakotiin Apu tai Seura-lehden. Sieltä saattoi katsoa idolinsa uusimmat kuvapäivitykset.Ja innokkaimmatseuraajat Ottivat niistä varmuuskopionitselleen saksilla leikkaamalla jaliimalla liimaamalla leikekirjaan. Sitte saattoi selailla niitä Dannyn kuvia ja jakaa kuvan somessa ali koulun pihalla.
[/quote]
Apu myös jakoi jokatytön toivelahjoja, fanituotteita
http://www.iskelma.fi/viihde/frederikin-70-luvun-paperinukesta-nettihitti/2/4270
nörtti oli teini jolla oli viritetty mopo tai maaseudulla traktori
spinnigissä käytiin ihan oikeassa ulkoilmassa oikealla pyörällä,vastus oli kivasti randomilla ylä-ja alamäkien vaihdellessa, vaihteettomalla pyörällä kunnon pientareilla pääsi huippukuntoon. tuolla ylempänä kerrottiinkin jo miten musiikki saatiin mukaan korvalappustereoihin c-kasetille.
tekstarit oppilaalta toiselle koululuokan sisällä kirjoitettiin kynällä pienelle paperille, joka taiteltiin ja kirjoitettiin vastaanottajan nimi päälle. tekstari, tai whatsappi, miten vaan, lähetettiin muiden luokassa istuvien välityksellä vastaanottajalle toivoen, ettei kukaan matkan varrella avaa lappua ja lue sitä. usein kuitenkin niin kävi, ja viesti muuttui twitteriksi joka oli kaikkien halukkaiden saatavilla ja kommentoitavana.
Jos halusi chattailla omaan profiiliin sopivien ulkomaisten nuorten kanssa, niin tilattiin IYS:ltä maksullisia osoitteita, ja lähetettiin kirje.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 19:44"]
nörtti oli teini jolla oli viritetty mopo tai maaseudulla traktori
[/quote]
meilläpäin nörtti oli se, joka istui kotona lukemassa kirjoja kun coolimmat ikätoverit virittelivät mopojaan.
Jos halusi tietää toisten vessakäyttäytymisestä täytyi mennä kurkkimaan puuceen takaluukusta reiälle? Käsikakka oli monin paikoin tuntematon käsite?
Tinderiä pelattiin niin, että liftattiin lähimmälle tanssilavalle ja tavallisella huopakynällä merkittiin tyrkylle tulijoita joko sydämin tai raksein. Jos piirsi raksin, niin sitähän toinen ei voinut omasta otsastaan nähdä, joten riitti, kun mitään sanomatta jatkoi seuraavien potentiaalisten kumppaneiden luo. Toistensa otsaan sydämen piirtäneet onnekkaat sitten jatkoivat iltaansa yhdessä. Tästä on monet rakkaustarinat saaneet aikoinaan alkunsa.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:10"] Ja jos halusi päästä sivulle 2, niin se onnistui nuolaisemalla sormea ja pienellä liikkeellä.
[/quote]
Vahinkoalapeukku ! :(
Pelkääjänpaikalla istuva toimitti GPS:n virkaa lukemalla kartastoa ja opastamalla omaan tyyliinsä.
Jos seurue eksyi, piti summamutikalla löytää lähin toimiva puhelinkoppi ja toivoa, että tuli tarpeeksi kolikoita mukaan.
Tai sitten pyytää anteeksi niiltä shellillä vanhasta asiasta jankkaajilta (koska menee heidän aiheensa off topic), ja kysyä neuvoa.