Jos 1980-luvulla halusi tietää että onko bloggarilla

Kun teinit halusivat WhatsApp-viestitellä keskenään, he soittivat lankapuhelimella numeroon 059. (Saman numeron pyörittivät kaikenlaiset pikkutyttöjen perässä huohottavat sedät, joiden aikomus oli myöhemmin HabboHotellin viitoittamaa tietä löytää muutkin internetin mahdollisuudet)

Seksiä harrastettiin niin että muna laitettiin pilluun.

Kun halusi soittaa kaupungilta kotiin ja ilmoittaa, että myöhästyy vähän, piti ensin vaihtaa kymmenen markan seteli pienemmäksi jossakin kaupassa ja sitten etsiä jostakin puhelinkoppi.

Kakkonen

2

Kun suunnitteli tekevänsä perheelle ruoaksi pikaisesti kanakastiketta, piti ostaa kaupasta pakastettu, kokonainen Kokki-broileri, odottaa sen sulamista, keittää koko lintu kattilassa, perata lihat luiden ympäriltä, pilkkoa ja aloittaa kastikkeen valmistus.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 22:10"]

 Ja jos halusi päästä sivulle 2, niin se onnistui nuolaisemalla sormea ja pienellä liikkeellä.

[/quote]

Tämä on kyllä ihan paras :D

Kun lähti tutustumaan avoimin mielin Venäjän kulttuuritarjontaan, ei oikeastaan tarvinnut ottaa mukaan edes ruplia tai mitään muovisia kortteja VISA-tekstein.
Mestan nimi oli Neuvostoliitto ja siellä sai vedettyä pään täyteen, värikästä naisseuraa, meripihkatuliaiset vaimolle ja puuleluja lapsille muutamilla nylon-sukahousuilla ja Valintatalo-muovipusseilla. Jos uhkasi valuutta loppua, pystyi myymään vaikka Adidaksen lenkkarit jalastaan ja viettää vielä hetken iloista elämää.

Jos perheen nuori himoitsi limpparia koulun viereisestä kioskista (limuautomaatti), piti ensiksi ihan oikeasti iskältä tai äiskältä ruinata muutama kolikko (kännykkämaksaminen) ja vasta seuraavana koulupäivänä ostaa reteästi limppari koulun viereisestä kioskista mikäli sitä enään mahtoi yhtään pulloa olla jäljellä, koska seuraava uusi kuorma kioskille tuli vasta ensi viikolla.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 02:55"]Masturbointia harrastettiin siten että katsottiin pornokuvia ja vemputettiin.
[/quote]

Kuvat piti sitä ennen kuuklata lehtiroskiksesta naapurin aikamiespojan jäljiltä.

Jos oltiin kavereita, soiteltiin keskenään, juteltiin, tavattiin, kyläiltiin, tiedettiin toisesta jotakin, muistettiin että se on kaveri, oltiin todellakin nähty toisemme joskus ja useammin kuin kerran.

Onnekkaimmat saivat kaipaamansa tähtihetken julkisuuden valokeilassa ja upean palkinnon, ehei, ei menemällä BB-taloon, vaan soittamalla Pulkkisen Jorman Ruutuysi-tv-visailuun. Ja niin kuin kiva pyyheliinapaketti ei jo yksistään olisi lämmittänyt mieltä, sai hoidettua vielä oman fb-päivityksensä lähettämällä "terveiset kaikille, jotka luulee tuntevansa".

Netti treffit tehtiin osallistumalla napakymppiin.
Tekstiviestit lähetettiin tekstiteeveeseen.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:40"]

Palvelunestohyökkäyn Nordean verkkopankkiin tapahtui siten että mentiin isollaporukalla Nordean konttoriin ja se pankkineiti sai burnoutin ja kaatui lattialle ja kukaan ei saanut nostettua rahaa.

[/quote]

Paitsi, ettei Nordea ollut 1980-luvulla Nordea, vaan KOP tai SYP

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:35"]

AV:lla keskustelu vaati sen että meni paikalliseen Shellin baariin istumaan ja avasi uuden viestiketjun kysymällä "Lapselle nimeksi Timpero"?

[/quote]

EIIH Vahinko alapeukku, piti yläpeukuttaa ;(

Ääh, mä haluan kaheksankytluvulle!

Jos 80-luvulla halusi pitää hääblogia, niin piti kirjoittaa lukolliseen päiväkirjaan.

Jos oli luksus-hääpari, niin käytiin paikallisessa valokuvaamossa kuvattavana. Ja jos oikein tuuri kävi, valokuvaamon omistaja puolen vuoden päästä laittoi hääkuvasuurennoksen raameissa kuvaamon näyteikkunaan, josta kaikki sitten kävivät julkkisparia pällistelemässä ja arvioimassa.

Jos koulussa opettaja halusi käyttää multi-mediaista oppimateriaalia, hän monisti.

Tai raahasi kitkuvan piirtoheittimen luokkahuoneeseen, oppilaat usein auttoivat koneen kynnysten yli.

Vihreän ja punaisen piirtoheitin tussin käyttö sai oppilaat valppaiksi.

Valveutuneimmat multi-media-opettajat näyttivät diakuvia.

80-luvulla jos halusi varata netistä matkan, niin piti mennä matkatoimistoon ja kysyä virkailijalta, jotta onko Rodokselle vai Majorkalle paikkoja. Virkailija sitten soitti jonnekin ja sanoi, että on yksi paikka Rodokselle, maksaa kolmesataa markkaa. Sitten tuli paljon myöhemmin kotiin postilootikkoon liput ja matkaohjeet (paitsi jos oli äkkilähtö). Matkatoimistossa käymisestä ei tarvinnut maksaa mitään. Ei siis ollut kolmesataa markkaa + viisi markkaa palvelusta. Eivät olleet vielä toimistoissa älynneet, että palvelu ei kuulu hintaan. Palvelivat ihan ilman eistään.

Lisää nämä on hulvattomia :-D