Jos 1980-luvulla halusi tietää että onko bloggarilla

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 01:55"]

Instagramiinkaan ei niin vain kuvia lisäilty ottohetken jälkeen, vaan ensin piti kuvata filmi loppuun, jonka jälkeen kuvat vietiin kehitettäväksi ja kehittämistäkin odoteltiin päiväkausia. Sitten monen päivän päästä saattoi vasta julkaista kuvan kaali-ananas-raasteestaan ja porsaankyljyksistään ja laittaa kuvatekstiksi: "ei toissa- vaan sitä edellisen viikon keskiviikkona söin kaali-ananas-raastetta, porsaankyljyksiä ja pottumuusia".

[/quote]

Rippileirillä kameran filmi loppui mystisen nopeasti. Kuvista, jotka isi haki lötyi poikien pyllyjä. Silti en päässyt terapiaan.

Jos halusi tietää, mitä suosikkibändille tai laulajalle kuului, piti kirjoittaa käsin kirje Suosikin palstalle, jossa oli joku tyyppi, joka työkseen selvitteli kuulumiset. Sitten hyvällä tuurilla julkaistiin Suosikissa ko. kysymys ja kuulumiset. Vastausta piti tietenkin odottaa kuukausitolkulla, sillä Suosikki ilmestyi kerran kuukaudessa.

Viesti "oon siellä 10 min päästä" hoidettiin niin, että mentiin tapaamispaikalle 10 min myöhässä, toivottiin, että kaveri oli vielä siellä ja sanottiin "anteeksi, myöhästyin bussista".

Kun halusi katsoa uutuussarjan koko tuotantokauden putkeen, niin siinähän katsoi...kerran viikossa. Paitsi jos oli VHS-nauhuri ja kärsivällisyyttä.

Jos halusi nähdä mitä bloggaaja/instagrammaaja söi ulkona aamiaiseksi, välipalaksi, lounaaksi, illalliseksi niin piti kävellä sen pöytään ruokalassa tai kahvilassa ja katsoa itse livenä :D

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:01"]

1980-luvulla ja nyt 2010-luvulla muuten yhteistä se että merkkivaatteissa pitää olla isot logot. Vaatteissa luki isolla että Lacoste, Benetton, Kappa, Emanuelle, Adidas, Boss.

1990-luvulla (grungen aikaan...) se merkkiesittely oli lähinnä noloa. Nyt se on tullut taas Suomeen ja bloggaajat näyttävät sitä erityisesti harrastavan koska eihän kukaan muuten tietäisi että kyseessä kallis tuote jos ne logot eivät ole kissan tai norsunpoikasen kokoiset vähintään ;)

[/quote]

Siis tämä on niin totta!! Olen usein ajatellut että 80-luvun lopun merkki- ja "juppi"- hypetyksessä on aika paljon samaa kuin nykyhetkessä. Ulkokuoreen ja omaan napaan keskittyminen. Nyt vain on tämä internet, mikä avaa tällaiselle ajattelulle blogeineen aivan toisen mittaluokan mahdollisuudet.  

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 11:38"]

Kortilla maksaminen tapahtui "höyläämällä" ja kassan piti muistaa jokainen hinta ulkoa. Jos unohti ottaa allekirjoituksen sai maksaa ostokset omasta pussistaan. 

[/quote]

Minun muistaakseni korttimaksaminen sujui aluksi kaivamalla paperinippu ja kirjoittamalla siihen nimi, summa ja päiväys. Käteistä saattoi saada takaisin, kun kirjoitti shekin sataselle.

Pikavippi otettiin kirjoittamalla vekseliin nimi pitkittäin ja sen takapuolelle poikittain. Maksuaikaa oli 3 kuukautta.

Mol-firman kautta saattoi saada töitä, kun käveli työnvälitystoimistossa tupakoivan rouvan/herran puheille kyselemään työpaikkaa.

Up

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 06:33"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:40"]

Palvelunestohyökkäyn Nordean verkkopankkiin tapahtui siten että mentiin isollaporukalla Nordean konttoriin ja se pankkineiti sai burnoutin ja kaatui lattialle ja kukaan ei saanut nostettua rahaa.

[/quote]

Ohis, Nordea oli tuolloin ihan joku muu :) Syp tai Syk
[/quote]

Eikö se ollut KOP eli kansallisosakepankki?

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 12:48"]Musiikkitiedostoja sai korjattua lyijykynällä kelaamalla
[/quote]

Näin jossain netissä kuvan jossa oli c-kasetti ja lyijykynä ja siinä kysyttiin 80-luvun jälkeen syntyneiltä, että mitä yhteistä kuvan esineillä on. Vaikka millaisia arvauksia tuli, mutta harva tiesi, että lyijykynän avulla kieriteltiin kasetin ulos tullut nauha takaisin sisään...

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:38"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 06:33"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 20:40"] Palvelunestohyökkäyn Nordean verkkopankkiin tapahtui siten että mentiin isollaporukalla Nordean konttoriin ja se pankkineiti sai burnoutin ja kaatui lattialle ja kukaan ei saanut nostettua rahaa. [/quote] Ohis, Nordea oli tuolloin ihan joku muu :) Syp tai Syk [/quote] Eikö se ollut KOP eli kansallisosakepankki?

[/quote]

Aikoinaan oli SYP, Suomen yhdyspankki ja KOP, Kansallis-osake-pankki. Nämä yhdistyi Merita-nimiseksi pankiksi, josta tuli myöhemmin kansainvälisten lisäyhtymisten vuoksi nykyinen Nordea. Joskus kivikaudella sain ihka oman tilin koppiin ja nyt olen Nordean asiakas. Pankkikonttori on ollut kokoajan samassa paikassa, mutta nimi+kyltit säännöllisin väliajoin muuttuu.

Olin myymäläkassa 1980-luvulla, silloin maksettiin niin "oikealla" rahalla kuin shekeillä, pankkikorteilla ja luottokorteilla (joista useimmat olivat tosin oikeastaan ns. maksuaikakortteja); myös "tilille" voitiin ostaa, sitäkin uudenaikaiset kassakoneet jopa helpottivat.

Pankkikorteissa ei ollut sirua, vaan mangneettijuova, mutta niissä oli myös kortinhaltijan valokuva, mikä olikin tosi hyvä. Numerokoodia ei ollut, vaan tosite allekirjoitettiin.

Miten on muuten mahdollista, että kassa olisi joutunut maksamaan epäonnistuneen kortillamaksun - ainakaan ennen käytäntö oli toinen, tuollaista ei ammattiliittokaan olisi hyväksynyt, mokomasta käytännöstähän olisi pitänyt sopia jo työsopimuksessa erikseen ja se olisi myös tarkoittanut parempaa palkaa ja sitä, ettei kukaan muu olisi samalla kassa voinut työtä tehdä.

Toinen juttu: "Googlettaminen oli sitä että avasi tietosanakirjan." Aivan pätevä keino nykyäänkin, usein nopeampi ja luotettavampikin, eihän kaikki tieto nopeasti vanhene, eikä tietosanakirjassa voi julkaista mitä tahansa niin kuin netissä.

Carrolsin Club Burger oli sen ajan trendikkäin "blogiruoka" ja moni kulki bussilla, junalla tai autolla kymmeniä tai jopa satoja kilsoja saadakseen semmoisen kun kaikki puhui siitä, ja jotkut ottivat siitä ateriasta vielä valokuvat pokkarikameroillaan todisteeksi että oli saanut kyseisen hampurilaisen :DDD

Googlaaminen oli sitä, että jos halusit tietää Ruotsin väkiluvun, menit kirjahyllylle ja tietosanakirjarivistä valitsit sopivan kirjan (RAU-SEI) ja luit mikä se oli ollut kirjan painovuonna ja päättelit loput.

Jos halusi tökätä ja laittaa kaveripyynnön vastakkaisen sukupuolen edusajalle, niin piti mennä tökkäämään häntä sormella ja kysyä: "Alakkonäämua?"

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 03:30"]Jos halusi tökätä ja laittaa kaveripyynnön vastakkaisen sukupuolen edusajalle, niin piti mennä tökkäämään häntä sormella ja kysyä: "Alakkonäämua?"
[/quote]

Ookko nää Oulusta? :)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:52"]

Ja jos halusi nostaa vanhan keskustelun (up) niin täytyä mennä takaisin Shellin baariin ja toivoa että joku muukin jaksaa jankata vanhasta aiheesta edelleen.

[/quote]

Mä niin kokeilen tätä huomenna Shellillä :D

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 21:38"]

Anttilan kuvastostasaattoi nettishoppailla.

[/quote]

Haaveissaan tilauksen pystyi tekemään "pilveen" (sarjakuvien ajatuskupla).

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 03:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 02:55"]Masturbointia harrastettiin siten että katsottiin pornokuvia ja vemputettiin. [/quote] Kuvat piti sitä ennen kuuklata lehtiroskiksesta naapurin aikamiespojan jäljiltä.

[/quote]

Silloin ei käsidesiä kotona tunnettu. Töissäkin se oli ehtaa pirtua eikä mitää denaturoitua spriitä, mutta siihen pääsivät käsiksi vain lääkärit.

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 14:07"]

Kun etsi työtä mol.fi osoitteesta niin mietti minne haluaisi töihin ja käveli suoraan paikan johtajan huoneeseen ja kysyi "Olisko teillä mulle työtä?"

[/quote]

Johtajalla oli asiaa kolmen sanan verran: Milloin voit aloittaa?