Perhepeti muuttuu aina vaan pahemmaksi ratkaisuksi. Hyviä vinkkejä tilanteeseen?

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 10:02"]

En tiedä onko kauhukohtauksia. Itsekin mietin samaa, kun täältä sellaisista luin. Lapsella ei pitäisi olla mitään hätää. Elämä on tasapainoista ja säännölliset rutiinit löytyvät. On päivisin iloinen ja pirteä (vaikka kuinka vähän ja huonosti olisi nukkunut). Mies auttaa kyllä jonkin verran, mutta lapsi ei oikein hyväksy nukuttajaksi eikä rauhoittelijaksi isää vaan aina huutaa minua. Myönnän että kestän huonosti lapsen itkua ja yritän tehdä mitä tahansa lapsi vaatii, että rauhoittuisi. Kauhealta tuntuu jättää yksin sänkyynsä huutamaan edes hetkeksi, mutta kai se on pakko pitää jonkinlainen unikoulu.

-AP

[/quote]

Miten isä tekee nukuttamisen? Jääkö hellittelemään ja taputtelemaan vai onko enemmän "nyt nukkumaan"- tyyliä. Epäilen vähän samaa, kuin nuo aikaisemmatkin kommentoijat, että lapsi pitkittää nukkumaan menoa, koska äidin kanssa oleminen on kivaa, äiti hoivaa ja hellittelee. Uudet rutiinit vaan kehiin, iltasatu tms. mutta sitten hiljaisuus ja nukutaan. Onhan se protestoimista varmaan alkuun, kuka nyt saavutettuja etuja haluaisi menettää ;D

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 09:52"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 09:43"]Mun neuvo on kaikkien asiantuntijoiden mukaan järkyttävän väärä, mutta tämä toimii meillä. Myöhäisempi rytmi. Myöhemmin nukkumaan, 9 jälkeen vasta ylös. Ei päikkäreitä. Illa nukahtaa väsymykseen hyvin. Yksi MUTTA. Alkuun mokattiin siinä, että kun lapsi meni illalla nukkuun ja heräs parin tunnin päästä ja jos ei oltu silloin sängyssä nukkumassa, TADAA, virkistyminen ja sit sitä virtaa riitti aamuun.
[/quote]Tämä kahlitsee vanhemmat tehokkaasti kotiin ja sänkyyn. Ja monet käyvät töissä joten ei meillä ainakaan ole ysiltä ketään kotona heräämässä.
[/quote]

Aloittajan lapsi oli käsittääkseni kotihoidossa, valintoja valintoja. Itse mielelläni olen nukkumassa puolenyön korvilla, toisin kuin te aamulla aikaisin töihin menevät, jotka tölläätte telkkua aamuyöhön.

Meillä on vasta vauva, mutta perhepeti ei toiminut meillä. Vauva nukkui levottomasti. Alkoi nukkua heti paremmin kun laitoimme omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen. Ennen sitä jo omaan sänkyyn. Oli maan huoneeseen kun huomattiin että herää seurustelemaan joka kerta vähän aikaa siitä kun tulimme itsekin nukkumaan. Omassa huoneessa ei ollut näitä häiriöitä ja sai hyvin unta. Nykyään iltapuuhien jälkeen (illalla syliä paljon) omaan sänkyyn tutti suussa ja jää itsekseen nukahtamaan. Toki jos tulee harmi, lohdutetaan, mutta nukahtaminen tapahtuu itsekseen. Tutkimustenkin mukaan vähiten uniongelmia on heillä, joiden annetaan nukahtaa itsekseen. Perhepeti ei toimi kaikilla. Naurettavaa kuvitellakaan että yksi ja sama ratkaisu toimisi samoin jokaiseen lapseen. Nekin kun ovat yksilöitä! Meidän lasta läsnäolomme virkistää, joten yhdessä nukkuminen ei oikein toimi.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 09:51"]Siis ei mulla varsnaisesti ole mitään perhepetiä vastaan, mutta ärsyttää se kun sitä niin monet ja ihan joka päikassa tuputtavat ratkaisuksi vauvan nukahtamisongelmiin. Otetaan tänään pinnasänky takaisin käyttöön ja katsotaan kuinka käy. Nyt viimeaikoina ainakin lapsi on huutanut niin paljon sekä illalla että yöllä, että samahan se on sitten pitää unikoulutyyppinen huudatuskin tässä. Itse olen vaan aina ollut vähän unikouluja ja lapsen huudattamista vastaan, mutta kun kerran huutaa joka tapauksessa teki sitten mitä vaan, niin sama kai se sitten. Eipähän kilju enää ihan mun korvan vieressä.

Kiitos vinkeistä. T:AP
[/quote]

Ei ole pakko pitää huudatusunikoulua. Voit kokeilla muitakin unikouluja, joissa lasta ei jätetä yksin huutamaan. Ei ratkaisu ole joko huudatusunikoulu tai perhepeti, eikä maailma ole mustavalkoinen!

Olette mokanneet siinä mielessä että tämä sun viesti olis pitänyt laittaa 1-1.5v sitten jo. Sun nukuttamismetodit täysin väärät niinkuin yllä puhuttu..olet antanut tän jatkua vaan liian pitkään ja lapsi tottunut liian hyvään.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 08:56"]Vituttaa ihan sairaasti, kun aina joka paikassa ylistetään perhepetiä lapselle ja koko perheelle parhaimmaksi paikaksi nukkua ja mahtavaksi ratkaisuksi taaperon nukahtamis- ja uniongelmiin. Missään ei sanota, että mitä sitten tehdään, kun sekään ei toimi.

Meillä on kohta 2-vuotias, joka on ollut syntymästään asti huono nukahtamaan ja uni on ollut aina katkonaista. Unikoulua ei voitu pitää pienempänä, koska lapsen heräilyt ja yöhuudot johtuivat allergioista. Nyt kun ne ovat helpottuneet, niin tilalle on tullut ilmeisesti vilkkaat unet ja lähes joka yö saa jonkun ihme raivokohtauksen johon ei oikein tunnu auttavan mikään. Suuttuu vielä enemmän, jos yrittää silittää, taputtaa, ottaa kainaloon tms. rauhoitella. Menee kyllä yleensä ohi n. puolessa tunnissa ja hyvällä tuurilla selvitään vain yhdellä huutokohtauksella.

Vielä suurempi ongelma on nukahtaminen. On siis aina ollut huono nukahtamaan, mutta tuntuu että pahemmaksi vaan menee. Kaikki mahdollinen on koitettu eikä mitään keinoa ole löydetty, jolla lapsen saisi nukahtamaan nopeammin. Nukuttamiseen menee aina n. tunti. Reuhoo, riehuu, höpöttää, haluaa kainaloon, kainalosta pois, pyörii ja kierii. Yritän tietenkin rauhoitella, aluksi luetaan jne. silittelen, halaan, yritän pitää lasta lähelläni ja kainalossa ja sanon että nyt nukutaan eikä enää saa riehua jne. Usein myös itkee enemmän tai vähemmän kun ei haluaisi nukkua.

Ja sama tapahtuu oli kello sitten ihan mitä tahansa klo 19-01 välillä. Eli kaikkia mahdollisia kellonaikojakin on yritetty löytää lapselle sopivaksi nukkumaanmenoajaksi. Päivän rytmi on ihan kohdallaan, herää n klo 8, on kotihoidossa, ulkoillaan, leikitään, saa paljon huomiota ja hellyyttä, käydään uimassa jne. Mikään ei väsytä lasta tarpeeksi. Ainoastaan se, että jättää päiväunet kokonaan pois, nopeuttaa illalla hieman nukahtamista (voi mennä jopa alle puoli tuntia nukahtamiseen). Lapsi jaksaa ilman päikkyjä helposti johonkin klo 17 asti, jonka jälkeen helposti nukahtaa vaikka kesken leikin olohuoneen matolle tai jos ollaan liikkeellä niin nukahtaa autoon. Ja jo 10 minuutin tirsat vaikuttaa siihen että jaksaa illalla valvoa vaikka kuinka myöhään. Selvästi siis tarvitsee vielä päiväunet ja yleensä nukkuu n. tunnin. Päivän ohjelmasta (ja mihin aikaan on herännyt aamulla) riippuen menee päiväunille n. klo 12 tai klo 13.

Nyt en enää jaksa yhtään viereen nukuttamista ja otetaankin taas oma pinnasänky käyttöön. Omaa huonetta ei ole, mutta on jo kokeiltu nukuttamista omaan sänkyyn, sivuvaunuun ja nyt viimeiseksi perhepetiä. Mikään ei ole ollut hyvä ratkaisu. Alan olla ihan loppu tähän ja inhoan iltoja kun tietää, että taas sama show edessä.

Onko kellään muulla ollut näin haasteellista pientä nukkujaa? Mikä on auttanut asiaan? Nukkuuko kaikkien muut lapset hyvin perhepedissä, kun sitä aina niin ylistetään? Mikä ihme tuota lasta riivaa????
[/quote]

En tiedä että lukeeko ap enää mutta suosittelen lämpimästi... Laita lapsi hoitoon!

Perhepävähoitajalle. Lapsi saa enemmän virikkeitä, leikkii muiden lasten kanssa. Hoitajan kanssa oppii itse nukahtamaan.

Saat itse levätä päivisin tai mennä töihin jossa saat muuta ajateltavaa. Ympyräsi suurenee. Saat jaksamista iltoihin.
Ja heti myös lapsi jo omaan sänkyyn kuten on sitten hoidossakin.

Tuossa tilanteessa vain vieroitus tylympänä ratkaisuna auttaa. Teette ison virheen paapoessa kun se on ongelma alunperinkin. Lapsi omaan sänkyyn, huutakoot alkuunsa. Käytte vain peittämässä aluksi ja sanotte hyvää yötä. Kun sanottu 3 kertaa, ilmoitatte ettei mitään jutella enää. Voi mennä viikko tai kauemmin mutta varmasti oppii nukkumaan. Mikä siinä on että huonosta käytöksestä pitää palkita? Se venkoilu ja unien pitkittäminen on taaperolta juuri mitä hän hakeekin. Tietty jos haluatte jatkaa tölkistä ongelmaa niin jatkatte hyysäämisellä mutta se on selkärangaton tapa ja lopulta vanhemmat täysin väsyttävää. Ihme ettei nykyään lasten pidä oppia edes nukkumaan vaan hellitään kun pitäisi asettaa rajoja.

Up

Pystyisitkö sinä nukahtamaan jos joku taputtelisi sinua? Lapsi omaan sänkyyn ja siellä voi höpötellä ja leikkiä mutta siellä pitää pysyä.

Eihän tilanne perhepedistä mitenkään johdu, joten sitä on tässä turha nostaa tikun nokkaan.

Jos perhepeti ei toimi teillä, kokeilkaa jotain muuta.

Mä lähtisin korjaamaan noita nukahtamiskäytäntöjä. Iltatoimet alkamaan seiskalta (iltapala, pesut, unikirja) ja sen jälkeen lapsi sänkyynsä. Mä en jäisi viereen odottamaan nukahtamista, vaan sanoisin hyvät yöt ja sillä siisti. Ei mitään puhetta ei läheisyyttä ei vensklaamista vaan kerta toisensa jälkeen lapsi pitkälleen, silitys ja hyvät yöt ja sit pois paikalta.

Epäilemättä tän saa toistaa moneen kertaan, joten aluksi vaaditaan kyllä kärsivällisyyttä.

Meillä on ollut vähän eri tilanne, mutta samoja haasteita. Lapsi on nukahtanut hyvin itsekseen pienestä pitäen, tosin on tullut (otettu) yöllä viereen, jos ei rauhoitu enää omaan sänkyynsä. 

No, tilanne muuttui juuri tuossa kahden vuoden iässä. Nukkumaanmenosta tuli taistelua, huutoa, ym kiukuttelua. Milloin piti hakea joku tietty lelu, milloin olisi pitänyt lukea vielä joku kirja. Aluksi luulin, että on jokin hätänä ja tein sen virheen, että otin syliin ja lohduttelin. Otin jopa sohvalle nukahtamaan syliin. Tämä olisi voinut olla oikea ratkaisu, muttei ollut. Ei ollutkaan mitään hätää vaan vahva oma tahto. ;) Nää on just siitä kinkkistä juttuja, ettei oikein tiedä mistä on kyse ja mikä toimii millekin lapselle parhaiten.

Meillä tyttö on nyt 2v 3kk, edelleen nukkumaan meno on välillä vaikeaa ja nostaa munkin kierroksia, ellen ota aikalisää. :) Mutta meillä on todettu se, että yliväsynyt lapsi tietää ongelmia. Jos meidän pieni ihminen ehtii illalla sanoa, ettei yhtään väsytä, tiedän yleensä, että nukahtaminen on vaikeaa. Mutta nyt on toiminut ennakointi. Jutellaan päivästä, mitä tapahtui ja puhutaan siitä, mitä huomenna tapahtuu. Korostan sitä, ettei huomista jaksa, ellei nuku ja onpa mukava mennä nukkumaan, jotta pääsee huomenna ulos/hoitopaikkaan/mummon luo/mitä ikinä onkin edessä. Ja jos mennään jo ylikierroksilla, niin valikoin vähän millaisia toiveita toteutan ja niilläkin yritän kiristää tyyliin "annan tuon nuken, mutta sinä laitat pään tyynyyn ja lopetat huutamisen ensin". Joskus käyn vaan kaatamassa riehuvaa lasta sänkyyn ja toivotan hyvää yötä. Miljoona kertaa. Itse ajattelen, että meillä tärkeintä on se, etten nosta lasta pois vaatimuksista huolimatta (ellei ole oikeasti jokin hätä) ja etten juokse ajokoiran lailla ympäriinsä. Ja että olen kuitenkin lapsen saatavilla, en anna huutaa itseään uneen yksin. Siis käyn, kaadan, sanon hyvää yötä ja poistun.

Huh. On se välillä tuskaa! Tsemppiä teille! :)

En osaa kauheasti antaa neuvoja ap:n tapaukseen. Itse laittaisin varmaan isän hoitamaan nukutuksen tai päättäisin itse kestää sitä itkua ja olla jämäkämpi nukutuksessa. Kannattaa miettiä vaikka niin, että onko lapsen kannalta parempi itkeä mahdollisimman vähän, mutta nukkua surkeasti vuositolkulla vai itkeskellä pari viikkoa enemmän ja oppia nukkumaan kunnolla. Päätit miten tahansa, niin tsemppiä joka tapauksessa.

Täytyy kuitenkin myös kommentoida tuota perhepedin jatkuvaa hehkutusta. Itselläni on 6kk vanha vauva, jonka kanssa nukuttu alusta lähtien olosuhteiden pakosta perhepedissä, vaikka se on koko ajan ollut huono ratkaisu. Alkuun vain ei saatu yksinkertaisesti nukkumaan omassa sängyssään, vaikka yritettiin. En niin pienelle uskaltanut pitää mitään unikouluja ja sen takia sitten ensimmäiset 6kk herättiin joka yö 5-15 kertaa. Päivällä niin äiti kuin vauvakin kiukkuisia ja väsyneitä. Viikko sitten aloitettiin unikoulu ja nyt vauva herää vain kolmesti yössä. Ei varmaan enää tarvisi maitoa yöllä, kun illallakin syö ison annoksen puuroa, mutta syötän kuitenkin kahdesti yöllä. Helpompi molemmille, kun ei tarvi kertaheitolla lopettaa yösyömisiä.

Harmittaa, ettei jo aiemmin yritetty pitkäjänteisesti tätä unikoulua. Alkuun podin huonoa omaatuntoa unikoulusta (vaikka lempeää keinoa käytettiinkin, ei mitään huudatusunikoulua), mutta nyt jälkikäteen en enää ollenkaan. Sen sijaan koen syyllisyyttä niistä kuukausista, jolloin univaje oli minulle jo liikaa, enkä jaksanut päivisinkään leikkiä ja puuhata vauvan kanssa, vaan suoritin vain pakolliset jutut ja muuten olin kuin zombie. Olin niin väsynyt ja vittuuntunut, etten vain jaksanut seurustella vauvan kanssa yhtään. Nyt nukun yöllä hyvin ja jaksan päivällä halia, pusutella, leikkiä ja laulaa vauvan kanssa, eikä pinna mene edes silloin, vaikka vauva tuntuisi olevan levoton/kiukkuinen/kärsimätön tms.

Itselläni ei ole mitään periaatteellista perhepetiä vastaan, mutta tiesin jo alkuun, ettei se sovi itselleni, eikä sovi näemmä meidän vauvallekaan, joka on todella herkkäuninen. Tosi usein törmää siihen, että kaikkiin vauvan uniongelmiin tarjotaan perhepetiä, mutta harvoin olen törmännyt siihen, että joku kertoo perhepedin nimenomaan aiheuttaneen niitä ongelmia ja öiden rauhoittuneen vasta, kun vauva on saatu nukkumaan omaan sänkyynsä.

Perhepeti on kyllä yksi kirous :) Mä valvoin vauvan pienintäkin änähdystä, plus että nukkuessani pyörin ja hyörin, potkin ja kierin niin etten saanut ollenkaan nukuttua kun pelkäsin että potkin vauvan pois sängystä. 

Komppaan kaikkia näitä nukuttamisneuvoja. Lapsi omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ja tiukka järjestys siihen miten mennään nukkumaan ja kuinka nukutaan. Aloittakaa säännöllinen päivärytmi ja iltatoimet. 

Yöllisiin kauhukohtauksiin ei auta oikein muu kuin aika. Siinäkin voitte käyttää nukkumaanmenorytmiä. Oon itse kärsinyt kauhukohtauksista jopa aikuisiällä, jos siinä alkaa hyssyttelemään, lapsi vain herää. Tiukasti painakaa sänkyyn älkääkä herätelkö lasta silittelemällä ja taputtelemalla. Kauhukohtauksissa lapsi ei oikein herää vaan vain huutaa. Ei se sille minkään mahda.