Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkajaisiksi minimissään 18 vuodesta omaa rauhaa.
No, jokainen totta kai määrittelee oman rauhan eri tavoin. Joku on niin erakkoluonne, että muuttaa korpeen asumaan yksin.
Hänelle varmasti jo parisuhdekin on "oman rauhan menetys".
Minusta taas minulla ei ole mennyt oma rauha, ei edes lasten ollessa pieniä - ja minulla on kaksi erityislasta alle 2 vuoden ikäerolla. Lapset menivät nukkumaan kello 22, heräsivät kello 10 - siinä ehdin lukea, olla miehen kanssa, ottaa rauhalliset aamukahvit jne. Joka päivä tuota omaa rauhaa oli siis nelisen tuntia. Minulle riittävästi.
Ja harrastamaan yms. pääsin aina halutessani, koska mies.
Ja tuokin ajanjakso - jolloin meistä jommankumman piti olla hoitamassa lapsia - kesti kymmenisen vuotta.
Mä toistan: jo parisuhde aiheuttaa sen, että pitää tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Mikään oikeasti kiva asia elämässä ei onnistu ilman mitään vaivannäköä ja ponnistelua. Ei mikään. Puhutaan sitten lapsista, parisuhteesta, ystävyyssuhteista, työstä.
On aika elämälle vieras ajatus, että paras elämä olisi elää ypöyksin, tekemättä työtä ja täysin "omaehtoisesti".
N54, kahden jo aikuisen lapsen äiti
Muutan kommenttiani vieläkin helpommin ymmärrettäväksi, kun vanhemmuus näkyy vieneen niin monelta hahmottamiskyvyn ja tuoneen tilalle halun puolustautua yksityiskohtaisesti:
Alkajaisiksi 18 vuodesta omaa rauhaa ja siitä vapaudesta, ettei tarvitse tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Asian voi kiteyttää vielä paremmin:
Minä, minä ja minä.
Ketä varten ihmisen sitten pitäisi elää ellei itseään varten?
Vain kivenkova narsisti voi esittää tuollaisen kysymyksen.
No minä olen sitten narsisti.
En vaan kyllä kenenkään tuttuni mielestä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Aloittaja tässä, mulla on niitä teinejä ja koira. MÄ voin mennä miten tykkään, kun mulla on kotona aina kolme koiranhoitajaa jo valmiina.
Mutta toki mulla ei ole mitään syytä jättää lapsia pois parin viikon reissuilta, joten silloin koira menee veljelleni tai vanhemmille tai kavereille, ottajia on pienelle kiltille koiralle.
Mutta jos siis on iltameno tai yön yli tai viikonloppu, niin ei tarvitse järjestellä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Kauhean kiva että heität koiran vanhemmillesi 🤦🏻♂️
Mitä? Koira viihtyy siellä hyvin, vanhemmilani on ollut myös omia koiria ja välillä he oikein erikseen haluavat koirani sinne kun tykkäävät siitä niin. :DD Kerrotko nyt vielä kuka tässä kuviossa kärsii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Kauhean kiva että heität koiran vanhemmillesi 🤦🏻♂️
Olisiko koirahoitola mielestäsi parempi vaihtoehto kuin koiralle tuttujen ihmisten koti. Lapsihoitoloita lomamatkan ajaksi ei edes taida olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex tempore elämästä.
Niin no, työtön miljönääri toki voi elää täysin noin mutta meillä muilla on esim työt ja loma-ajat.
Itse pystyn ihan tavallisena palkansaajana rytmittämään oman työni niin, että teen talvella pidempiä päiviä, että voi kesällä pitää enemmän lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Kuka sellaisen kieltää ettei lasta saa jättää hoitoon jos lähtee reissuun……?
Onhan niitä sääntöjä ja suosituksia, että lapsi saa olla erossa vanhemmistaan ikävuosia vastaavan määrän päiviä.
1v=1pvä, 4v=4pvä jne...
Vierailija kirjoitti:
Et nuku vkl aamuisin pitkään, rahaa vingutaan, matkustelu maksaa enemmän, kaupoissa saa vahdata missä vekara viipottaa, ei nukkumista vuoteen jos vauvalla koliikki ja kaikki lomat joudut järjestämään lapsen lomien mukaan, myös kesällä stressi kuka hoitaa kun vanhemmat töissä.
Kerrotko kokemuksesta vai oletuksesta? Ei kuulosta tutulta vaikka minulla on kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Aloittaja tässä, mulla on niitä teinejä ja koira. MÄ voin mennä miten tykkään, kun mulla on kotona aina kolme koiranhoitajaa jo valmiina.
Mutta toki mulla ei ole mitään syytä jättää lapsia pois parin viikon reissuilta, joten silloin koira menee veljelleni tai vanhemmille tai kavereille, ottajia on pienelle kiltille koiralle.
Mutta jos siis on iltameno tai yön yli tai viikonloppu, niin ei tarvitse järjestellä mitään.
Älä jaksa valehdella. En usko hetkeäkään että et lastesi ja miehesi kanssa sovi miten mennään ja tullaan.
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin korona-aikana lapsettomuuteni on saanut uudet kasvot. Molemmilla sisaruksillani on aikuisia lapsia, joilla osalla on jo omat perheet. Heillä on tosi kiinteät välit, viettävät joulut, pääsiäiset, uudet vuodet ja lomiakin usein yhdessä jollain kokoonpanolla, tekevät metsäretkiä ym. Me taas puolisoni kanssa olemme nyt koko koronan ajan viettäneet lähes kaikki juhlapyhät kaksin, eikä meillä muutenkaan ole mitään laajaa ystäväpiiriä, joka järkkäisi yhdessä kaikkea kivaa. Olen ajatellut, että voisi ollakin aika kivaa, kun olisi aikuisia lapsia ja saisi heidän myötään vielä uusiakin perheen jäseniä ja voisi tehdä kaikkea kivaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Huh, kamalan ilkeitä nämä äiti-ihmiset ainakin ovat. Haukutaan täysin tuntemattomia ihmisiä narsisteiksi, mielenterveysongelmista kärsiviksi ja ties miski vain koska he eivät halua lapsia.
Paljastivat itsensä. Ovat narsisti ja mt-ongelmainen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saitko itsesi vakuuttamaan? Surkeimmat valheet, kun kertoo itselleen.
Samaa mieltä. Ollaan edes rehellisiä itsellemme. Kaikki muuttui. Suhtautuminen ja ajankäyttö työhön, harrastuksiin, ystäviin, omaan sukuun ja suhde siihen mieheen muuttui ehkä kaikkein eniten. Ei enää oltu me vaan oltiin vanhempia, jotka taisteli aikaa vastaa, kun se ns kalenterielämä vyöryi päälle.
t. äiti kahdelle
Eli ajattelet, että kaikki lapsiperheet ovat samanlaisia kuin teidän perheenne? Ja rivien väleistä olen lukevinani, että nämä muutokset on vain ankeita? Mitään hyvää ei tullut, mikään ei muuttunut parempaan suuntaan?
No, tästä olen täysin erimieltä. Tottakai ajankäyttö muuttui, mutta mut se sai lähinnä tehokkaammaksi. Ihmissuhteet lähenivät, ja monista sukulaisista löytyi aivan uusia puolia isovanhemmuuden/ sedäksi/tädiksi/serkuksi tulemisen myötä.
Ja kalenterielämä on varmaan kamalaa, jos kalenteri on koko ajan täynnä epämieluisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkajaisiksi minimissään 18 vuodesta omaa rauhaa.
No, jokainen totta kai määrittelee oman rauhan eri tavoin. Joku on niin erakkoluonne, että muuttaa korpeen asumaan yksin.
Hänelle varmasti jo parisuhdekin on "oman rauhan menetys".
Minusta taas minulla ei ole mennyt oma rauha, ei edes lasten ollessa pieniä - ja minulla on kaksi erityislasta alle 2 vuoden ikäerolla. Lapset menivät nukkumaan kello 22, heräsivät kello 10 - siinä ehdin lukea, olla miehen kanssa, ottaa rauhalliset aamukahvit jne. Joka päivä tuota omaa rauhaa oli siis nelisen tuntia. Minulle riittävästi.
Ja harrastamaan yms. pääsin aina halutessani, koska mies.
Ja tuokin ajanjakso - jolloin meistä jommankumman piti olla hoitamassa lapsia - kesti kymmenisen vuotta.
Mä toistan: jo parisuhde aiheuttaa sen, että pitää tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Mikään oikeasti kiva asia elämässä ei onnistu ilman mitään vaivannäköä ja ponnistelua. Ei mikään. Puhutaan sitten lapsista, parisuhteesta, ystävyyssuhteista, työstä.
On aika elämälle vieras ajatus, että paras elämä olisi elää ypöyksin, tekemättä työtä ja täysin "omaehtoisesti".
N54, kahden jo aikuisen lapsen äiti
Muutan kommenttiani vieläkin helpommin ymmärrettäväksi, kun vanhemmuus näkyy vieneen niin monelta hahmottamiskyvyn ja tuoneen tilalle halun puolustautua yksityiskohtaisesti:
Alkajaisiksi 18 vuodesta omaa rauhaa ja siitä vapaudesta, ettei tarvitse tehdä kompromisseja oman ajankäytön suhteen.
Asian voi kiteyttää vielä paremmin:
Minä, minä ja minä.
Yritätkö sinä selittää, että halu olla omassa rauhassa ja joutumatta tekemään kompromisseja on jotenkin huono asia? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Kukaan ihminen ei ole saari.”
Oletteko tällaisesta kuulleet, velat?
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että velat täällä kyseenalaistavat jopa ihmisten välisen rakkauden. Kun eivät siitä mitään tiedä.
Nyt oikeasti loppu tälläinen. Vapaaehtoisesti lapsetonkin todennäköisesti rakastaa monia muita ihmisiä. On heilläkin perhettä, sukua, ystäviä, puolisoita ja ties mitä elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Kuka sellaisen kieltää ettei lasta saa jättää hoitoon jos lähtee reissuun……?
Onhan niitä sääntöjä ja suosituksia, että lapsi saa olla erossa vanhemmistaan ikävuosia vastaavan määrän päiviä.
1v=1pvä, 4v=4pvä jne...
Minä saan olla 38 päivää.
Vierailija kirjoitti:
”Kukaan ihminen ei ole saari.”
Oletteko tällaisesta kuulleet, velat?
Minä olen planeetta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se lapsi rajoittaa. Minulla on koira, sekin rajoittaa mutta vähemmän kun lapsi.
Kun lähetään pariksi viikoksi reissuun (ei tietenkään nyt, koska korona) niin koira menee hoitoon vanhemmilleni. Lastahan ei saa nykyään jättää hoitoon pitkäksi aikaa tjsp?
Jep. Minä puolestaan vien maksulliseen koirahoitolaan. Lapsille ei taida olla maksullista lomahoitoa yön yli (eikä sellaiseen vienti olisi edes soveliasta). Jos menen leffaan, koira voi odottaa kotona. Lapsi taas ei ja lastenvahti maksaa niin paljon että mieluummin jättää leffaan ja ravintolaan menon väliin. Toki voi mennä miehen kanssa vuorotellen, mutta tulee kyllä jäätyä kotiin jos vaihtoehtona on maksullinen lapsenvahti, joka tuplaa leffaillan kustannukset.
Minulla ei ole tarvetta kuvitella, mistä toiset ihmiset mielestäni jäävät paitsi. Riittää että tiedän, mistä itselleni tarpeellisesta jäisin paitsi jos hankkisin lapsia.
Sattumalta mInulla on kolme nyt jo aikuista lasta ja kyllä lapset rajoittaa vapautta ja vievät paljon rahaa, jonka lapsettomana olisi voinut käyttää omaksi hyväkseen. Pahinta tietysti on se, että sen reilut 20v joutuu aina kaikissa päätöksissä laittamaan lasten edun ensimmäiseksi.