Lue keskustelun säännöt.
Mistä te lapsettomat kuvittelette lapsiperheellisten jäävän paitsi?
27.10.2021 |
Taas kun lueskelin tuota " kaikki muuttuu lapsen myötä"- keskustelua, niin siellä tuli tällainenkin ajatus vastaan. Että lapsiperheellinen yrittää laittaa " vahingon kiertämään", että muutkin jäisi niin paljosta paitsi. Eli mistä siis?
Muutenkin nämä keskustelut kuulostaa aina siltä, että kun kerran lapsia hankkii, niin sitten ne on ikuisesti vauvoja/taaperoita, ja niissä on kiinni koko ajan.
Näin 43-vuotiaana kolmen mahtavan teinin äitinä voin sanoa, että mikään ei estä minua tekemästä haluamiani asioita, eikä ole estänyt moneen vuoteen.
Ja siis jotenkin ylipäätään tuo ajatusmalli, että " kaikki muuttuu" olisi jotenkin huono asia? Ihmiset jotka haluaa lapsia HALUAA NIITÄ. Haluaa sen lapsiperhe-elämän. Toki siellä voi tulla yllätyksiäkin, mutta noin pääsääntöisesti sen valinnan kyllä tekee ihan tietoisesti.
Ja sitten vielä: ei kaikki muutu. Moni asia muuttuu, mutta ei todellakaan kaikki. Tai toki riippuu varmasti perheestäkin ja lapsesta, onko terve jne. Mutta ainakin itsellä on säilynyt oma ura, ystävät, harrastukset, mielenkiinnonkohteet. Ja aikanaan kun ei niin paljon " päässyt" ( ei olisi ollut kyllä halujakaan) baareihin juoksemaan, niin silloin kun sitten lähti juhlimaan, se tuntui paljon merkityksellisemmältä kuin nyt, kun se on aina mahdollista.
Kommentit (362)
Teinit ovat yleensä aina ihan tavallisia teinejä ärsyttävine ja ihanine puolineen. Äidin oma arviointi ei aina oikein vastaa todellisuutta. Esim tiedän mutsin joka yrittää tyrkyttää tytärtään jokaiseen mallitoimistoon eikä usko ammattilaisten mielipidettä siitä että ei 166senttisestä tavallisen näköisestä teinistä oikein ole listoille. Äidin näkemys kun on että tytär on maailmanluokan ainesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä nimenomaan lapselliset eivät pääse illanistujaisiin, matkoille tai ex tempore -juttuihin. Lapsettomien kanssa onnistuu helposti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä nimenomaan lapselliset eivät pääse illanistujaisiin, matkoille tai ex tempore -juttuihin. Lapsettomien kanssa onnistuu helposti.
Sama minun kavereilla. Sen kerran kun pääsee niin kauhean vääntämisen kanssa. Osa ei sitten edes yritä käydä muualla kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Ohhoh elävätpä tylsää elämää. Minä käyn ravintoloissa ja matkoilla ystävieni kanssa joka kuukausi ja joka viikko on eri aktiviteetteja. Tuollaisella arjella minäkin olisin jo tehnyt lapsia
Toisaalta se on jo aika paljon laadukkaampaa tylsää elämää kun saa vaikka syödä yksin. Ei tarvitse pestä samalla lattialta lapsen tiputtamia ruokaa, pyyhkiä vaahtoista kuolaruokaa lapsen rinnuksilta, kaatunutta maitoa ja blaa blaa. Saa vain syödä ja nautiskella ruokailuhetkestä :)
Aika hauskaa, että aloit väheksymään perheellisen elämää, kun itse en ole väheksynyt sinun elämää. :) Minua kun ei yhtään ole haitannut syönnin _jälkeen_ pyyhkäistä jotain tippunutta ruokaa lattialta ja huuhtaista lapsen ruokalappua puhtaaksi. Itse olen varmasti huitonut teekuppini nurin yhtä usein kun lapset kaatanut maitonsa. Pienten mukeihinkin kun saa kannen päälle ja myöhemmin vahinkoja sattuu enää hyvin harvoin. Minulle on myös on ollut nautinto nähdä omien lasten kasvavan, opettaa heille mm. ruokailutapoja ja tutustuttaa erilaisiin ruokiin ja makuihin ja nähdä miten lapsen oma maku kehittyy. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että hyvin usein istun valmiiseen pöytään, kun teinit ovat kokkailleet ja leiponeet.
On tosi kiva, että voit vapaasti matkustella ja tehdä itsellesi mukavia asioita. Yritän tässä vain oikoa sitä mielikuvaa, että kaikkien lapsettomien elämä mukamas on villiä ja vapaata seikkailua ilman sitoutumista mihinkään. Kun totuus on se, että suurin osa työikäisistä lapsettomista käy töissä joka jo pelkästään asettaa rajat sille, mihin muuhun elämässä jää aikaa ja milloin niitä omia mielitekoja voi toteuttaa.
Kelle sinä sitä mielikuvaa oijot? Kai me velat tiedetään millaista elämää itse eletään tahoillamme. Minun reissumäärä ei yksinkertaisesti olisi mahdollinen lapselliselle jos haluaa viettää aikaansa lastenkin kanssa muutoin kuin arki-iltana
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että moni vanhempi sanoo, että vasta lapsen saatuaan alkoi ymmärtämään elämää, oppi empaattiseksi, tajusi vanhempiaan, koki vastuuta, sai elämäänsä sisältöä. VASTA SITTEN, kun sai lapsen. Mun mielestä se kuulostaa ihan kamalalta. Mun elämä ei oo ollu noin kapeakatseista ja tylsää, ehkä siksi en oo hankkinut omia lapsia.
Typerin väite on myös, että lapseton on itsekäs. Kenelle sinä lapsia sitten olet tehnyt, yhteiskunnalle?
Se on katsos tämä lapsellisten mantra jota haetaan - mitään et ymmärrä ennenkuin olet kahlinnut itsesi tähän ruuhkavuosisuohon.
Samankaltainen tapaus on tämä "vanhemmuuden mukanaan tuoma viisaus" - kysyppä seuraavan kerran tämän kuullessasi että mitä tällä tarkoitat, et koskaan tule saamaan vastausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että moni vanhempi sanoo, että vasta lapsen saatuaan alkoi ymmärtämään elämää, oppi empaattiseksi, tajusi vanhempiaan, koki vastuuta, sai elämäänsä sisältöä. VASTA SITTEN, kun sai lapsen. Mun mielestä se kuulostaa ihan kamalalta. Mun elämä ei oo ollu noin kapeakatseista ja tylsää, ehkä siksi en oo hankkinut omia lapsia.
Typerin väite on myös, että lapseton on itsekäs. Kenelle sinä lapsia sitten olet tehnyt, yhteiskunnalle?
Se on katsos tämä lapsellisten mantra jota haetaan - mitään et ymmärrä ennenkuin olet kahlinnut itsesi tähän ruuhkavuosisuohon.
Samankaltainen tapaus on tämä "vanhemmuuden mukanaan tuoma viisaus" - kysyppä seuraavan kerran tämän kuullessasi että mitä tällä tarkoitat, et koskaan tule saamaan vastausta.
(Muutkin) uskonnot pelaavat tuolla kätevällä mantralla, jonka mukaan viisaus ja/tai autuus koittaa vasta sitten, kun olet ylittänyt rajan, jonka takaa ei ole paluuta.
"Kuole ja näe." Tai "tee lapsia, joista et voi päästä nätisti eroon, ja Viisaus astuu sisällesi".
Enpä kyllä uhraa ajatustakaan sille mistä joku lapsiperheellinen jää paitsi tai on jäämättä. Miksi se minua kiinnostaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jostainhan tuo aloittaja on jäänyt paitsi, mutta en ymmärrä miksi hän muilta sitä kyselee.
Myös tuo palstalla sekoillut veloille hyvin katkera ihminen, on selkeästi jäänyt paljosta paitsi.
En vaan saata ymmärtää miksi hän yhtäältä purkaa sitä vaille jäämistään lapsettomiin ja toisaalta selittelee miten halveksii lapsettomia, kuin he olisivat niitä vaille jääneitä, eikä hän.
Itse olen esimerkiksi työtön ja minulla on invalidisoiva sairaus. Haluaisin olla työkykyinen, terve ja kyetä tienaamaan itselleni kaikenlaista asunnoista matkoihin.
Jään vaille hienoa asuntoa ja upeita matkoja. Minulle ei tulisi pieneen mieleenkään alkaa haukkumaan ja halveksimaan terveitä työssäkäyviä ihmisiä, miten heidän työssäkäyminen, matkat, asunnot ovat halveksittavaa, huonoa, eikä oikeaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että moni vanhempi sanoo, että vasta lapsen saatuaan alkoi ymmärtämään elämää, oppi empaattiseksi, tajusi vanhempiaan, koki vastuuta, sai elämäänsä sisältöä. VASTA SITTEN, kun sai lapsen. Mun mielestä se kuulostaa ihan kamalalta. Mun elämä ei oo ollu noin kapeakatseista ja tylsää, ehkä siksi en oo hankkinut omia lapsia.
Typerin väite on myös, että lapseton on itsekäs. Kenelle sinä lapsia sitten olet tehnyt, yhteiskunnalle?
Mä ymmärrän molemmat näkökannat. Ajattelin itsekin ennen ihan kuin sinä. Se on totta, että lapsi tehdään itsekkäistä syistä, kuten sanoit, ei ihminen ole siinä vaiheessa epäitsekäs kun alkaa lasta hankkia. Se tulee vasta myöhemmin. Itselle tuli muutos siinä vaiheessa, kun lapsi oli noin 4 kk ja itki yöllä mahakipujaan. Valvoin ja hyssytin lasta yöllä sylissäni ja yhtäkkiä mulle iski tosi kovaa tajuntaan, että mä olen nyt just nyt tällä hetkellä olemassa vain lasta varten. Mun omat tarpeet ja halut on nyt toissijaisia. Tottakai tämän teoriassa tietää jo lasta suunnitellessaan, mutta vasta kun niistä omista tarpeistaan joutuu ihan aikuisten oikeasti luopumaan, sen asian sisäistää. Eikä muutos ollut kivuton. Mutta tuosta muutoksesta lähtien on ollut jotenkin itsestään selvää, että lapsi tulee aina ensin. Tottakai huolehdin myös omista tarpeistani (lapsella on onneksi toinenkin vanhempi), mutta jos tulee valintatilanne eteen, jossa vastakkain on oma etuni ja lapsen etu, en mieti sekuntiakaan kumpi toteutetaan. Ja se voi kuulostaa oudolta, mutta muutos on muuttanut mua hyvään suuntaan. Pystyn muissakin tilanteissa helpommin asettamaan oman haluni sivuun ja miettimään asioita toisen ihmisen tai kokonaisuuden kannalta. Tässä on tosi suuri ero useimpiin lapsettomiin ystäviini, joiden ajattelu pyörii tosi vahvasti oman navan ympärillä (itsekin olin samanlainen ennen lasta). Ei tosin kaikilla, mutta monella. Toinen suuri muutos on ollut sen ymmärtäminen, mikä on tärkeää ja olennaista ja mikä ei. Moni lapseton ystäväni vatvoo monesti jotain täysin epäolennaista asiaa. Viimeisimpänä esimerkkinä esim. eräs kaverini osti kuntosalijäsenyyden ja sitten valittaa päivästä toiseen, ettei jaksaisi lähteä salille, mutta jos ei mene niin harmittaa kun jäsenyys menee hukkaan. En oikein tiedä mitä edes vastata tohon. Nykyään, kun oma aika on kortilla, mulle on kirkastunut niin selvästi, mitkä asiat on olennaisia ja mitkä eivät, etten ikinä käyttäisi aikaani ja rahaani asiaan, joka tuo elämääni vain ikävyyttä ja negatiivisuutta. Toinen kaveri seukkaa miehen kanssa, jolla on lapsi, ja valittaa kun lapsi estää asioita. Harmittelee kun mies peruu menoja lapsensa takia. En taaskaan tiedä miten sen kauniisti sanoisin, mutta tietenkin lapsi on tärkeämpi miehelle kuin uusi tyttöystävä, niin sen pitää ollakin, enkä voi lähteä komppaamaan kaverini toivetta siitä, että mies välittäisi vähemmän lapsestaan, ja koska kaverini ei voi hyväksyä lapsen ensisijaisuutta, hänen kannattais etsiä lapseton mies. Tai valitetaan, että pitäis siivota, muttei jaksaisi. Hitto soikoon, joko siivoat tai unohdat ne sotkut ja teet jotain muuta, ihan todella järjetöntä vatvoa tuollaista. Tai valitetaan, kun väsyttää eikä jaksaisi tehdä mitään. No älä sitten tee mitään, kun sulla on kerran mahdollisuus valita olla tekemättäkin. Mä lepään silloin kun siihen on tilaisuus, harvemmin on, mutta ei tulisi mieleenkään valittaa siitä, että en jaksa tehdä mitään, jos kerrankin on mahdollisuus levätä. Toisaalta, tein tuota samaa itsekin ennen lasta, enkä usko, että itsekään olisin muuttunut tässä suhteessa, ellei lapsi olisi pakottanut muuttumaan. Mutta nyt kun näin on, olen tyytyväinen muutokseen, ja tuo aiempi vatvominen näyttäytyy typeryytenä. Eli jotenkin lapsi on aiheuttanut sen, että kaikki "turha" on karissut elämästä pois, ja jäljellä on vain tärkeitä ja merkityksellisiä asioita. Jollain voi varmasti olla näin ilman lastakin, mutta itselläni tuskin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä nimenomaan lapselliset eivät pääse illanistujaisiin, matkoille tai ex tempore -juttuihin. Lapsettomien kanssa onnistuu helposti.
Joo, koska nämä eivät kiinnosta enää yhtä paljon kuin ennen. Kyllä lapsellinen pääsee mukaan niihin asioihin, joihin haluaa päästä. Järjestelykysymys. Omaa aikaa ei vain enää ole rajattomasti, joten käytän sen niihin asioihin, jotka aidosti tuottavat minulle iloa ja antavat energiaa eivätkä vie sitä, kuten alkoholipitoiset illanvietot usein tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä nimenomaan lapselliset eivät pääse illanistujaisiin, matkoille tai ex tempore -juttuihin. Lapsettomien kanssa onnistuu helposti.
Sama minun kavereilla. Sen kerran kun pääsee niin kauhean vääntämisen kanssa. Osa ei sitten edes yritä käydä muualla kuin kotona.
Lapsettomat. Niin sen takia, kun ei ole muuta tekemistä. Ehtivät lumpustella ympäri kyliä, maita ja mantuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole halunnut lapsia koska en olisi koskaan jaksanut kantaa sitä taakkaa huolesta. Maailmanmeno on mennyt niin kuvottavaksi että hyvä kun itse menossa jaksaa mukana.
Jos vanhemmaksi alat, olet sitä koko loppuelämän, ei se lapsen täysi-ikäisyyteen pääty. Tavalla tai toisella olet lapsissasi aina kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä nimenomaan lapselliset eivät pääse illanistujaisiin, matkoille tai ex tempore -juttuihin. Lapsettomien kanssa onnistuu helposti.
Joo, koska nämä eivät kiinnosta enää yhtä paljon kuin ennen. Kyllä lapsellinen pääsee mukaan niihin asioihin, joihin haluaa päästä. Järjestelykysymys. Omaa aikaa ei vain enää ole rajattomasti, joten käytän sen niihin asioihin, jotka aidosti tuottavat minulle iloa ja antavat energiaa eivätkä vie sitä, kuten alkoholipitoiset illanvietot usein tekevät.
Ihan kuin viina määrittelisi lapsettomien elämää kun tekstiäsi lukee. Pidät itseäsi parempana ihmisenä lapsellisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin omassa tuttavapiirissä nimenomaan lapselliset eivät pääse illanistujaisiin, matkoille tai ex tempore -juttuihin. Lapsettomien kanssa onnistuu helposti.
Joo, koska nämä eivät kiinnosta enää yhtä paljon kuin ennen. Kyllä lapsellinen pääsee mukaan niihin asioihin, joihin haluaa päästä. Järjestelykysymys. Omaa aikaa ei vain enää ole rajattomasti, joten käytän sen niihin asioihin, jotka aidosti tuottavat minulle iloa ja antavat energiaa eivätkä vie sitä, kuten alkoholipitoiset illanvietot usein tekevät.
Ihan kuin viina määrittelisi lapsettomien elämää kun tekstiäsi lukee. Pidät itseäsi parempana ihmisenä lapsellisena.
Unohtamatta sitä että velat ovat "lumppuja" 🤣🤣🤦♀️
Toivottavasti omenaa putoaa kaaaauas puusta
Vierailija kirjoitti:
Enpä kyllä uhraa ajatustakaan sille mistä joku lapsiperheellinen jää paitsi tai on jäämättä. Miksi se minua kiinnostaisi?
Älä valehtele!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun noita työssäkäyviä lapsettomia tuttuja kuuntelee, niin ei heidän elämänsä ole kyllä yhtään sen ihmeellisempää kuin oma perhe-elämäni.
Alapeukuttajille:
Aamulla töihin, illalla kotiin. Ruokaa, pyykkejä, pientä siivousta ja muutan puuhastelua, lenkkeilyä. Nukkumaan. Aamulla sama uusiksi.
Viikonloppuna vähän pidempään nukkumista, vähän pidempi lenkki, vähän parempaa ruokaa kuin viikolla, kaupassa käynti, siivoilua, pihatöitä, remppaa, ystävien tai sukulaisten tapaamista, kesällä mökille.
Tämä siis lapsettomien tuttujeni arkea, josta kuulen päivittäin ihan heidän itsensä kertomana.
Minun arkeni: Sama kuin yllä lisättynä lapsilla.
Ohhoh elävätpä tylsää elämää. Minä käyn ravintoloissa ja matkoilla ystävieni kanssa joka kuukausi ja joka viikko on eri aktiviteetteja. Tuollaisella arjella minäkin olisin jo tehnyt lapsia
Toisaalta se on jo aika paljon laadukkaampaa tylsää elämää kun saa vaikka syödä yksin. Ei tarvitse pestä samalla lattialta lapsen tiputtamia ruokaa, pyyhkiä vaahtoista kuolaruokaa lapsen rinnuksilta, kaatunutta maitoa ja blaa blaa. Saa vain syödä ja nautiskella ruokailuhetkestä :)
Aika hauskaa, että aloit väheksymään perheellisen elämää, kun itse en ole väheksynyt sinun elämää. :) Minua kun ei yhtään ole haitannut syönnin _jälkeen_ pyyhkäistä jotain tippunutta ruokaa lattialta ja huuhtaista lapsen ruokalappua puhtaaksi. Itse olen varmasti huitonut teekuppini nurin yhtä usein kun lapset kaatanut maitonsa. Pienten mukeihinkin kun saa kannen päälle ja myöhemmin vahinkoja sattuu enää hyvin harvoin. Minulle on myös on ollut nautinto nähdä omien lasten kasvavan, opettaa heille mm. ruokailutapoja ja tutustuttaa erilaisiin ruokiin ja makuihin ja nähdä miten lapsen oma maku kehittyy. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa, että hyvin usein istun valmiiseen pöytään, kun teinit ovat kokkailleet ja leiponeet.
On tosi kiva, että voit vapaasti matkustella ja tehdä itsellesi mukavia asioita. Yritän tässä vain oikoa sitä mielikuvaa, että kaikkien lapsettomien elämä mukamas on villiä ja vapaata seikkailua ilman sitoutumista mihinkään. Kun totuus on se, että suurin osa työikäisistä lapsettomista käy töissä joka jo pelkästään asettaa rajat sille, mihin muuhun elämässä jää aikaa ja milloin niitä omia mielitekoja voi toteuttaa.
Kelle sinä sitä mielikuvaa oijot? Kai me velat tiedetään millaista elämää itse eletään tahoillamme. Minun reissumäärä ei yksinkertaisesti olisi mahdollinen lapselliselle jos haluaa viettää aikaansa lastenkin kanssa muutoin kuin arki-iltana
Reissu vela taas asialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua aina jaksaa ihmetyttää näissä keskusteluissa se, että moni vanhempi sanoo, että vasta lapsen saatuaan alkoi ymmärtämään elämää, oppi empaattiseksi, tajusi vanhempiaan, koki vastuuta, sai elämäänsä sisältöä. VASTA SITTEN, kun sai lapsen. Mun mielestä se kuulostaa ihan kamalalta. Mun elämä ei oo ollu noin kapeakatseista ja tylsää, ehkä siksi en oo hankkinut omia lapsia.
Typerin väite on myös, että lapseton on itsekäs. Kenelle sinä lapsia sitten olet tehnyt, yhteiskunnalle?
Se on katsos tämä lapsellisten mantra jota haetaan - mitään et ymmärrä ennenkuin olet kahlinnut itsesi tähän ruuhkavuosisuohon.
Samankaltainen tapaus on tämä "vanhemmuuden mukanaan tuoma viisaus" - kysyppä seuraavan kerran tämän kuullessasi että mitä tällä tarkoitat, et koskaan tule saamaan vastausta.
Ihan turhaa olisikin. Hukkaan heitettyä olisi "keskustelu" kanssanne.
Kaikkea voi tehdä, se on vain järjestelykysymys. Enää en voi tuosta vain rynnätä ovesta ulos milloin huvittaa, tekemään mitä ikinä huvittaa sanomatta kenellekään mitään, vaan pitää sopia. Mutta rajoitti mun tekemisiä ja aikatauluja asiat ennen lastakin: työvuorot, harrastusten aikataulut, heidän aikataulut keitä haluan nähdä, ja silloin rajoitti myös pyykkivuoro :D
Siinä olikin reilumpi määrä itsekkäitä syitä tehdä lapsi. Kerrankin joku oli rehellinen.