Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kamalin muisto lapsuudestanne, jonka muistatte vieläkin?
02.01.2015 |
Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.
Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.
Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"
Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.
Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.
Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.
Kommentit (94)
Nyt kun rupesin miettimään tuota ap:n aloitusta... Kylmää ajatuskin siitä että joku on kuollut koska ainoa todistaja on ollut viisivuotias pelokas lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole mitään kamalaa oikeastana tapahtunut. Pahinta oli varmaan kun äiti ja isä riitelivät tai kun äiti nalkutti isälle. En kokenut niitä riitoja uhkaavina, mutta ikäviä ne olivat, semiahdistavia joka tapauksessa.
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:59"]
Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.
Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.
Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"
Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.
Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.
Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.
[/quote]
Noin tarkkaan kuuluu ja KUKAAN ei tee mitään? Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, soititteko edes poliiseja paikalle?!
[/quote]
Jestas mitä jeesustelua, tuskin tämä nyt eilen on tapahtunut. Ei varmaan hirveän moni alle kouluikäinen osannut käyttää niitä vanhoja lankapuhelimia normaalitilanteessakaan. Kyllä mulla aikuisenakin hirvittäisi lähteä liikkumaan toiseen huoneeseen soittamaan kun naapurissa tapetaan jotakuta, ties vaikka hullu huomaa...
Miten tämäkin ketju meni tällaiseksi vammailuksi?
Isä tuli työmatkalta, ja siitä seurasi riita. Äiti nappasi pari veistä käteensä, paineli kylpyhuoneeseen ja huusi ovea lukitessaan tappavansa itsensä. Olin tuolloin 7-8-v, ja koin tuollaiset tilanteet todella ahdistavina. Valitettavasti tuon tyyppiset selkkaukset toistuivat silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:59"]
Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.
Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.
Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"
Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.
Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.
Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.
[/quote]
Noin tarkkaan kuuluu ja KUKAAN ei tee mitään? Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, soititteko edes poliiseja paikalle?!
[/quote]
Jestas mitä jeesustelua, tuskin tämä nyt eilen on tapahtunut. Ei varmaan hirveän moni alle kouluikäinen osannut käyttää niitä vanhoja lankapuhelimia normaalitilanteessakaan. Kyllä mulla aikuisenakin hirvittäisi lähteä liikkumaan toiseen huoneeseen soittamaan kun naapurissa tapetaan jotakuta, ties vaikka hullu huomaa...
[/quote]
Ysärillä oli kyllä sellaiset lankapuhelimet, että niihin näppäiltiin vaan numerot (ihan kuin kännykkäänkin), nostettiin luuri ja soitettiin.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:13"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:59"]
Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.
Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.
Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"
Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.
Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.
Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.
[/quote]
Noin tarkkaan kuuluu ja KUKAAN ei tee mitään? Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, soititteko edes poliiseja paikalle?!
[/quote]
Jestas mitä jeesustelua, tuskin tämä nyt eilen on tapahtunut. Ei varmaan hirveän moni alle kouluikäinen osannut käyttää niitä vanhoja lankapuhelimia normaalitilanteessakaan. Kyllä mulla aikuisenakin hirvittäisi lähteä liikkumaan toiseen huoneeseen soittamaan kun naapurissa tapetaan jotakuta, ties vaikka hullu huomaa...
[/quote]
Ysärillä oli kyllä sellaiset lankapuhelimet, että niihin näppäiltiin vaan numerot (ihan kuin kännykkäänkin), nostettiin luuri ja soitettiin.
[/quote]
Lopeta nyt toi jankkaaminen! :D Hirveä tilannehan tuo on ja ei tässä nyt mitkään jälkiviisastelut auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5-vuotias ja yksin kotona yöllä?!?!?!?!?!?
Se kun lähisukulaiseni käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Hän on jo kuollut, minä olen vielä täällä ja häpeän itseäni, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Myös toisen vanhemman hautaaminen oli kauheaa pienelle ihmiselle, muistan miten itkin ja itkin ja itkin enkä voinut lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:18"]
5-vuotias ja yksin kotona yöllä?!?!?!?!?!?
[/quote]
Oli ihan normaalia 80- ja 90-luvulla. Joskin hieman paheksuttavaa mutta ei mitenkään siinä määrin miten nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:18"]
5-vuotias ja yksin kotona yöllä?!?!?!?!?!?
[/quote]
Oli ihan normaalia 80- ja 90-luvulla. Joskin hieman paheksuttavaa mutta ei mitenkään siinä määrin miten nykyään.
[/quote]
*Normaalia alkoholisteilla, korjaus. Ei tavallisissa perheissä.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:13"]
Ysärillä oli kyllä sellaiset lankapuhelimet, että niihin näppäiltiin vaan numerot (ihan kuin kännykkäänkin), nostettiin luuri ja soitettiin.
[/quote]
Ensin nostettiin luuri ja sitten näppäiltiin numerot...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne kaikki kerrat kun äitini hakkasi minua. Milloin riepoitteli hiuksista niin että tukkaa irtosi tupoittain, milloin paiskoi nyrkillä päin näköä tai kättä pidemmällä ympäri vartaloa. Joskus tarttui päästä kiinni ja hakkasi seinään. Joskus äiti alkoi lyödä kadullakin, eikä kukaan ikinä puuttunut asiaan. Kerran juoksin parkkipaikalla teini-ikäisenä äitiä itkien ja huutaen karkuun kun hän löi minua autossa, ja huusin lähimmälle naapurille että hän auttaisi minua. Äiti huusi, että ei tässä mitään ongelmaa, ja naapuri sanaakaan sanomatta lähti pois paikalta. Koulussa on kyselty mustelmista käsivarsissa. Hakkaus jatkui vuosia ainakin kahdessa eri osoitteessa, ja minusta lähtenyt huuto oli varmasti korvia hyytävää monet kerran. Kertaakaan, ei yhden ainoankaan kerran, yksikään naapuri koskaan soittanut poliisia. Minä pelkäsin henkeni edestä, enkä itsekään uskaltanut sitä tehdä.
Tätä ei helpottanut vuosien ja taas vuosien koulukiusaaminen, se jatkuva nöyryytyksen tunne ja häpeä kun tajuat että sinusta tehdään pilaa ja sinua pilkataan ja kaikki nauravat sinulle. Lukiossa masennuin kaikesta tästä vaikeasti. Sekin oli kiusaajien mielestä hauska pila. Psykiatrikäynneistäni ja itsetuhoisuudestani yritettiin urkkia kavereilta ja senaikaiselta poikakaverilta, ja niillä sitten mässäiltiin ja niille naurettiin yhdessä ja netissä. Nyt ikää on 25 vuotta, ja rapistuneen itsetunnon korjaus jatkuu edelleen. En koskaan tehnyt rikosilmoitusta äidistäni enkä kiusaajistani. Olisi ehkä pitänyt.
Luultavasti kamalin muisto oli oman äitini välinpitämättömyys. Mieleen muistuu eräs kerta kun yritin kysyä äidiltäni mikä hänellä on hätänä, kun hän vain makaa sängyssä eikä herää kunnolla. Äitini löi minua kasvoihin. Olin hämmentynyt, epätietoinen ja peloissani, koska en tiennyt mitä olin tehnyt väärin ja mikä äidillä on. Myöhemmin äitini hylkäsi minut. Syytin itseäni pitkään siitä. Ajattelin, että olin tehnyt jotain väärin ja se on minun vikani, että äidillä on paha olla ja äiti ja isä eroaa. Pahinta oli ehkä epätietoisuus. En tiennyt mihin äiti lähti ja minkä takia. Odotin, että äiti palaisi takaisin. Eipä palannut. Myös kiusatuksi tuleminen päiväkodissa on jäänyt vahvasti mieleen. Pahimman kiusaajani nimi oli Fanny. Muistan, miten paljon minua ahdisti ja pelotti joka aamu kun piti lähteä päiväkotiin.
Oon jo kertonut mutta taas: väkivalta, kidutus ja hyväksikäyttö. En osaa eritellä mitään yksittäistä tapausta.
Ehkä tukehduttaminen oli yks kamalimpia.
Ja kun äiti heitti pienen lattialle.
[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:59"]
Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.
Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.
Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"
Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.
Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.
Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.
[/quote]
Noin tarkkaan kuuluu ja KUKAAN ei tee mitään? Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, soititteko edes poliiseja paikalle?!
[/quote]
Eiköhän JOKU soittanut. Itse olin tosiaan 5-vuotias. En muista olinko kotona yksin, mutta en todellakaan olisi uskaltanut juosta olohuoneeseen soittamaan lankapuhelimella.
[/quote]
Tämän takia meidän muksuilla onkin kännyt.. Osaavat soittaa tarvittaessa apua. Ei kyllä ole mitään syytä miksi 5-vuotias ei osaisi soittaa apua tarvittaessa.