Mikä on kamalin muisto lapsuudestanne, jonka muistatte vieläkin?

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:14"]Isä ja seksuaalinen hyväksikäyttö. En muista kuin hetkiä sieltä ja täältä lapsuudestani. Niitä mitä muistan, en voi jakaa täällä, liian kamalaa ja raakaa. Vuosien terapia vielä jäljellä.
[/quote]

Voi hyvänen aika, kuinka pahoillani olenkaan puolestasi. Itku tuli. Otan osaa tuskaasi, toivottavasti terapiassa saat apua.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 09:00"][quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 08:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:22"]

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:18"]

5-vuotias ja yksin kotona yöllä?!?!?!?!?!?

[/quote]

Oli ihan normaalia 80- ja 90-luvulla. Joskin hieman paheksuttavaa mutta ei mitenkään siinä määrin miten nykyään.

[/quote]

Äläpä valehtele. Ei todellakaan ollut normaalia. Itse olen syntynyt -80 ja koulun jälkeen päivisin olin 3. luokalta saakka yksin ja yksin sain olla yön vasta 16 vuotiaana. Tosin teillä siellä lähiöiden wt-piireissä joissa vanhemmat juoksee baareissa on voinut olla toisin.

[/quote]

Huh huh, kuinka kehtaat itseäsi noin ylentää "teillä siellä lähiöiden wt-piireissä"... Ei ole lapsen valinta syntyä perheeseen, jossa vanhemmat ei huolehdi.

Minä olen 70-luvulla syntynyt. Äiti rakasti juhlimista enemmän kuin perhe-elämää kanssani. Kyllä minä olen ollut jo ihan liian aikaisin yksin kotona itkuisena.. tai lähtenyt yöllä hakemaan äitiä kotiin baarista. Silloin ei valitettavasti asioihin puututtu yhtä lujasti kuin nykyään. Kyllä väitän että lapsista ei ennen huolehdittu yhtä paljon. Lapset jätettiin herkemmin "heitteille" kun tiedettiin ettei kukaan ulkopuolinen asioihin puutu.

[/quote]

se että jäit yksin oli väärin ja huonoa vanhemmuutta, EI NORMAALIA. Jos muut aikuiset olisivat tienneet niin olisi välitetty ja otettu yhteyttä viranomaisiin. Sitä tarkoitin tuolla kommentilla ettette te huonoissa oloissa eläneet kuvittele että kohtalonne olisi normaali ja vanhempanne normaaleja. Vanhempanne olivat huonoja vanhempia ja teidän tulisi vieläkin syyllistää heitä siitä. Jos olisi tiedetty niin teitä olisi autettu, ihan totta.
[/quote]

Höpsistä, usein on varmasti tiedetty, mutta ei ole tiedetty mihin voi ilmoittaa, ja toisaalta ei ole haluttu puuttua naapureiden elämään. Ja sitä on tapahtunut aivan yhtä paljon niissä ns. hyvissä piireissäkin, ja mm. taiteilija ja yliopistopiireissä.

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 00:19"]Se kun lähisukulaiseni käytti minua seksuaalisesti hyväksi. Hän on jo kuollut, minä olen vielä täällä ja häpeän itseäni, kaikkien näiden vuosien jälkeen. Myös toisen vanhemman hautaaminen oli kauheaa pienelle ihmiselle, muistan miten itkin ja itkin ja itkin enkä voinut lopettaa.
[/quote]

Miksi häpeät itseäsi, eihän sinussa ole mitään vikaa. Vika on ollut siinä sukulaisessasi, hän on paha ja inhottava ollut , et sinä. Sinulle kuuluu kaikki armo.

naapurin rouvan hampaat löytyi aamulla kerrostalomme piha-asfaltilta- miehensä oli takonut ne siihen- en toivu koskaan - oli 10 v- rouvan lapsi ei ollutkaan aviomiehen...siinä naaourien tappelun syy

[quote author="Vierailija" time="03.01.2015 klo 11:35"]

No huhhuh, sairaita juttuja, sairaita vanhempia...

Minun epämiellyttävin muistoni on sellainen, jonka olen jo yhdessä toisessa ketjussa kertonutkin. Nimittäin kun olin pieni, isovanhempani ottivat kissanpennun. En ollut koskaan ollut tekemisissä tuollaisten pikku karvakääröjen kanssa, enkä todellakaan osannut suhtautua. Ja koska kukaan ei valvonut ensitapaamisia kissanpennun kanssa, leikin sen kanssa aivan liian rajusti ja varmaan todella satutin sitä. Tämä on tullut mieleeni uudelleen parikymmentä vuotta myöhemmin, enkä varmaan koskaan pääse eroon syyllisyydentunteesta. Minulla on nyt oma kissa, mutta tunnen usein, etten ole ansainnut sen kiintymystä, ja etten voi olla hyvä emäntä, kun olen lapsena voinut tehdä jotain niin typerää.

Minun perheessäni ei ole koskaan ollut alkoholismia eikä juuri fyysistä väkivaltaakaan. Mutta usein tunsin, että vanhempani olivat epäreiluja. Muistan esimerkiksi tapauksia, joissa karkkipäiväksi ostettiin suklaalevy, mutta kun aioin ottaa siitä palasen, huomasin, että vanhemmat olivat syöneet kaiken! Minusta tällaisten pettymysten tuottaminen lapselle ei ole aikuismaista.

Kerran, kun olimme keskenämme isovanhempien kesämökillä, tuli autoon jotain vikaa, eikä silloin ollut vielä kännyköitä. Pelkäsin hirveästi, ettemme pääsisi kotiin.

Vielä yksi epämiellyttävä muisto on se, kun putosin 7-vuotiaana laiturilta mereen. Olen sokea, ja laiturin päässä seisova isäni käski vahingossa minun kääntyä väärään suuntaan, ja siis molskahdin rantakivikkoon!

Kismett

[/quote]

Miten sokea lukee av-palstaa?

[quote author="Vierailija" time="04.01.2015 klo 00:25"]

Miten sokea lukee av-palstaa?

[/quote]

Ruudunlukuohjelma mahdollistaa minkä tahansa normaalin nettisivun lukemisen pistenäyttöä, puhesyntetisaattoria tai näitä molempia käyttäen.

Tuli surullinen olo lukiessa tätä ketjua. Miten piittaamattomia ja julmia aikuiset voi olla :( Tsemppiä kaikille teille eteenpäin elämässä kaikesta koetusta huolimatta! <3

Tuli todella paha mieli kun luin näitä tekstejä. Vaikka mulleki on tapahtunu vaikka mitä (mm. raiskaus, monia seksuaalisia hyväksikäyttöjä, äidin vakava sairaus/masennus, koulukiusaamista, vaikea masennus jne) niin mulla sentään aina ollu vanhemmat ketkä mua rakastaa todella paljon ja koskaan ei ole pelottannu kotiin mennä. Siinä mielessä oon hyvin hyvin onnekas. En voi sanoin kuivailla miten pahoillaan olen teijän kaikkien puolesta.  Toivon teille kaikille pelkkää hyvää !

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 21:01"]ei kai kirveellä lyöminen ole enää mitään pahoinpitelyä? Eikö kyseessä ole jo joku vakavampi rikosnimike??
[/quote] Törkeä pahoinpitely, jos ei voida osoittaa toteen että tarkoitus oli tappaa.

Tässä muutamia. Tulen ns. hyvästä perheestä, hyvät tulot ja uudet autot, ulospäin jees jees.

Kesäisin kun ei ollut koulua, olin jo heti kouluikäisestä kaikissa töissä isän mukana, vaikken pystynyt juuri auttamaan ja kun yritin niin aina oli haukkumista, että miksi et osaa tai miksi teet päin persettä, hänen lempi sanontansa oli muunnos "pistä paska asialle - juokse itse perässä!". En voinut kuitenkaan kieltäytyä sillä pelkäsin kuritusta ja huutoa. Tätä kesti koko lapsuuden. Joskus meni oikeasti työt multa pahasti pieleen ja sain raivohuutoa siitäkin ja joskus kuritusta. Usein jouduin kieltäytymään leikeistä muiden kanssa töiden vuoksi ja isän vuoksi en uskaltanut pyytää vieraita meille kuin hyvin harvoin. Isäni sätti minua vielä siitäkin, kun en pelannut palloa kentällä muiden kanssa, no miten olisin voinut kun piti aina olla iltapäivät töissä tai työvalmiudessa. Äitini taas hyväksyi kaiken tämän ja itsekin käskytti minua siltä osin kun isä ei ehtinyt. Oma äitinsä(molemmilla) oli kyllä aina tehnyt kotityöt ja ruuan pöytään, meillä minä tai siskoni tehtiin kaikki ja kun ei ruokaa osattu laittaa pieninä niin juotiin kaakaota ja syötiin muroja, kun ruokaa ei meille ollut koulun jälkeen.

Tukkapöllöä, lyöntejä ja potkuja tuli silloin tällöin, joskus syystäkin. Eräänä muistan tapauksen kun heitin siskoani kengällä, josta isä tulistui ja lähti raivoissaan perääni. Juoksin karkuun minkä pystyin terävällä sepelillä, joka rikkoi kipeästi jalkapohjat. Isä sai kiinni ja kantoi minut hiuksista ilmassa siskon luo ja käski pyytämään anteeksi, tämän jälkeen paiskasi hiuksista huoneeseen, hiukset vaan pölisi. Ja se matka mitä retuutettiin oli oikeasti pitkä n. 50 metriä, jäljet on vieläkin päässä. Kerran suutuin isälleni mummolan ovella ja hän potkaisi minut maahan jäätikölle, niin että kylki ja toinen käsi oli todella pitkään kipeitä. Vastaavia sattui usein, pelkäsin aina suututtamasta isää, pitkää paitaa päälle vaan koulussa mustelmien peitoksi.

Pienenä varmaan 5-10 vanhana "perhelomilla" isän kanssa, isä jätti minut ja pikkusiskoni hotellihuoneeseen ja häipyi itse baariin tai milloin minnekin. Olen käynyt häntä peloissani etsimässä monista baareista ja vieraista hotellihuoneista kun sisko itkee ja on hädissään, joskus löytyi joskus ei. Monesti henkilökunta ei baarin ovella ensin laskenut, mutta sanoin että isä on tuolla niin sitten päästivät hakemaan, jos isää ei löytynyt niin ei mitään apuja, yksin hotellihuoneeseen odottamaan. Henkilökunta ei koskaan puuttunut tilanteisiin mitenkään.

Tiesin jo teini-ikäisenä, että en koskaan jäisi edes samalle paikkakunnalle ja muutin pois heti kun se oli mahdollista, siskoni teki saman ratkaisun. Isäni vauraana miehenä, ei antanut edes muutamaa euroa matkaan, vaikka koko lapsuuden hänelle olin töitä tehnyt. Katkera narsisti kitupiikki. Varmaan odotti, että palvelen häntä hautaan saakka. Harmittaa oikein, etteivät jääneet sinne keskenään mätänemään, vaan saivat nuorimman siskoni ilmeisesti lahjomalla jäämään paikkakunnalle. Hän syntyi niin iltatähtenä, ettei päässyt koskaan todistamaan ihanaa yrittäjän perhearkea kaikessa kauneudessaan.

Selvisin kuitenkin hyvin, olen kovatuloinen DI ja minulla upea perhe.

AP, tarkoitatko tätä keskustelua? http://www.vauva.fi/keskustelu/3906869/ketju/traumaattisin_lapsuusmuistosi

Itsekin olen tuonne vuodattanut. En tiedä, miten paljosta ihminen voi todella selvitä. Kai se on yksilöllistä. Mutta on kyllä niin romukoppa-ainesta kaikki jeesustelut siitä että "ei Jumala anna kenellekään taakaksi enempää kuin on mahdolista kantaa". Ei kukaan voi olettaa että pienet lapset (tai vanhemmatkaan) pystyvät kantamaan hirveitä kuormia harteillaan.
Mullakin edessä vielä vuosien, vuosien terapiat. Enkä tiedä tuleeko musta mitenkään päin eheää silti.

Kamalin muisto on se, kun veljeäni hakattiin saunassa letkulla, koska oli näpistellyt ja jäänyt kiinni. Letkua mäiskittiin ainakin kolmena saunakertana peräkkäin.

Sitä ei muuten pysty mitenkään käsittämään miltä se kuulostaa kun ihmistä puukotetaan tms. ennen kuin sen on itse kokenut.

T. Puukotusta todistanut

Olin joku 4v ja isälläni yötä pitkästä aikaa. Hän osti minulle jätskiä ja jätti minut yksin yöksi sinne kämppään. En unohda sitä kauhua ikinä.

Varmaankin se kun näin humalassa olevan isäni kuristavan äitiä ja hakkaavan tämän päätä samalla vasten parkettia.
Toinen muisto se kun tultiin risteilyltä kotiin, kellään ei ollut kotiavaimia mukana, humalassa oleva isä suuttui niin että veti äitiä turpaan niin että se kaatui vasten portaita ja portaiden ovimaton alla oli sellainen veritahra varmaan puoli vuotta.
Ja yhden toisen risteilyn aikana taas humalassa oleva isäni kuristi äitiä hytin lattialla, samalla kun minä ja veli oltiin yläpedeissä peiton alla "piilossa" ja äiti väänsi isän sormia niin että ne jotenkin nyrjähtivät ja sitten isä taas veti äitiä turpaan ja silviissiin!

Pienenä vanhempi poika lukitsi minut vessaan ja yritti suuraiskaa

Se, kun äiti ajaa isää takaa puukko kädessä. Lopulta äiti lukitsi itsensä vessaan ja minä itkin vessan oven ulkopuolella ja pyysin äitiä tulemaan vessasta pois. Minä olin alle kouluikäinen, kun tämä tapahtui.

Kun äiti oli psykoosissa ja ihan jossain omissa maailmoissa. Istui monta päivää keittiössä eikä voinut liikkua kuin vessaan. Hoidin pienemmät sisarukseni ja yritin jaksaa. Ikää ehkä 11-13 mulla. Toinen semmonen, kun kiusaajani kantoivat mut kaverini kanssa roskikseen ja heittivät sinne ja kansi kiinni. Sillon olin ehkä 8.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:59"]

Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.

Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.

Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"

Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.

Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.

Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.

[/quote]

Noin tarkkaan kuuluu ja KUKAAN ei tee mitään? Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, soititteko edes poliiseja paikalle?!

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="02.01.2015 klo 20:59"]

Tuli mieleen kun aloin muistelemaan erästä vanhempaa ketjua, mutta en löytänyt sitä enää.

Itselläni tosiaan luultavasti kamalin kun olin 5-vuotias. Asuimme silloin vuokralla jossain kamalassa narkkilähiössä.

Yhtenä yönä naapuripariskunnan asuntoon tunkeutui mies kirveen kanssa. Muistan vieläkin ihan selvästi miten ikkunalasit helisivät rikki ja ihmiset huusivat jotain "Mene pois täältä! Mene pois täältä!"

Mies pahoinpiteli asukkaat, en ikinä unohda sitä ääntä mikä ihmisestä lähtee kun häntä lyödään kirveellä. :( En muista olinko vielä yksin kotona, mutta olin yksin omassa huoneessani ja puristin tyynyä korvieni eteen itkien etten kuulisi mitään. Aamulla kuulin vain äidin juttelevan toisen naapurin kanssa miten se nainen oli kuollut ja mies oli sairaalassa. Tunkeutuja oli tullut perimään jotain velkoja ja oli huumepäissään tunkeutunut väärään asuntoon.

Muistan vain miettineeni todella kauan sitä, miten se olisi voinut tullakin meille ja hakata meidät sillä kirveellä.

Näen vieläkin ahdistavia painajaisia, vaikka tapahtuneesta on jo parikymmentä vuotta.

[/quote]

Noin tarkkaan kuuluu ja KUKAAN ei tee mitään? Ihan käsittämätöntä välinpitämättömyyttä, soititteko edes poliiseja paikalle?!

[/quote]

Eiköhän JOKU soittanut. Itse olin tosiaan 5-vuotias. En muista olinko kotona yksin, mutta en todellakaan olisi uskaltanut juosta olohuoneeseen soittamaan lankapuhelimella.