Laittaisinko välit poikki isovanhempiin?

Eivät ole auttaneet juuri lainkaan lastenhoidossa vaikka ollaan oltu ihan oikeasti pulassa ja tietävät sen. Ovat tehneet useita ohareita, viimeksi nyt jouluna. Lapset odottaa ja eivät tulekaan vaikka on sovittu.

yleisesti ovat negatiivisia ja erittäin itsekeskeisiä. Kaikki lähtee heidän tarpeistaan, minun tai lasten tarpeet ahdistavat heitä. Olen pyytänyt apua todella harvoin, ehkä kerran puolessa vuodessa. Kun minä olin lapsi, he olivat väkivaltaisia.

Kaikesta huolimatta ovat kuitenkin lapsille tärkeät. En jaksaisi heitä enää itse nähdä kun tuntuu että tuovat vain tosi ikävän tunnelman tullessaan.

Olen työstänyt lapsuuden kokemuksia terapiassa mutta siitä huolimatta onnistuvat toistuvasti pahoittamaan mieleni, uudelleen ja uudelleen. Pitääkö tätä jaksaa lasten vuoksi?