suhteesta tyttäreeni

Onko täällä muita äitejä, jotka ovat kokeneet suhteensa tyttäreensä hankalaksi? 

Tyttäreni on 6-vuotias. Koen olevani häntä kohtaan todella vaativa. Olen sitä samaa itseänikin kohtaan. Huomaan, että kannan mukanani samoja kasvatusperiaatteita kuin minua kohtaan on käytetty. Lapsi tarrautuu minuun ajoittain voimakkaasti esim. aamuisin eskariin viedessä. Jos en huomio häntä samantien, kun hän jotain vaatii alkaa todella kova huuto. Hän on hyvin itsepäinen ja voimakastahtoinen, itse en taas ole yhtään niin taisteluhenkinen ja mieluiten välttäisin konflikteja. Yritän viettää hänen kanssaan aikaa ja huomioida häntä positiivisesti. Kuitenkaan en koe että se riittäisi. Hänellä on veli, jonka kanssa asiat luonnistuu todella paljon helpommin. Tyttö myös heittäytyy herkäst "vauvamaiseksi" kuin hakeakseen sillä tavalla huomiota minulta. En oikein tiedä mitä tehdä. Huolestuttaa ensi syksyn lähestyvä koulun aloitus, jos hän ei reipastu yhtään (ala olemaan itsenäisempi). Toki mun on hankala tietää miten hän muiden kanssa toimii (eskarissa lusmuilee ajoittain ja heittäytyy sielläkin vauvamaiseksi). Onhan olemassa 6-v uhmaakin, koska tätä on kestänyt siis pidempää mutta nyt syksystä lähtenyt kärjistymään enemmän. 

Onko muilla samalaisia kokemuksia? Mietin jo jonkun psykiatrin vastaanotolle hakeutumista tän sosiaalisen kasvatusongelman vuoksi :(