Miksi lapsettomille pariskunnille väitetään ettei lapsi muuta elämää mitenkään?
Koska se muuttaa, aivan kaiken ihan totaalisesti. En keksi elämässä mitään mikä muuttaisi yksilön enempää enempää kuin äitiys/isyys, silti olen kuullut lukuisia kertoja jopa vanhemmuuteen aivan väsyneen sisarukseni suusta ettei elämä oikeastaan muutu juuri lainkaan lapsien myötä - ikään kuin rohkaisuna että minunkin pitäisi.
Kuitenkin sivusta seuraajana huomaan, ettei esimerkiksi siskoni tai tuttavani enää tee mitään heille ennen mieluisia asioita (vaikka haluaisivat), sen lisäksi he ovat menettäneet kaiken vapaa-ajan ja yöunet - usein myös parisuhteen. ”Lapsen kanssa voi tehdä mitä vaan” , paitsi että sitten kuitenkaan ei voi tehdä ilmeisesti juuri mitään.
Eikö aikuiset ihmiset jo voisi lopettaa tämän väitteen viljeleminen, siinä ei ole mitään häpeällistä että elämä muuttuu omien päätösten myötä.
Kommentit (405)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.
Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.
Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.
Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.
No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.
Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.
P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.
Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.
Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.
Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.
Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut.
Joo ei varmaan sinua, mutta muita on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
No voi v*ttu kyllä se naperoiden kanssa laskeminen on ihan eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Sulla nyt outo ajatusmaailma on. Eli elämä ennen lapsia on feikkiä, mutta yhtäkkiä elämä alkaakin kun pukkaa lapsen maailmaan. Siis lapsettomat pyörii tässä maailmassa elävinä zombeina? Hui kauheeta kun mietin sun lapsiparkoja, älyllisesti vajavainen äiti...
Minä en tunne yhtään ihmistä joka olisi oikeasti aikuistunut ennen lasten hankkimista ja kaikkea sen mukanaan tuomaa väistämätöntä vastuuta.
Joo, moni varmasti kaipaa jopa kiihkeästi niitä vastuista vapaita sinkku- ja dinky-aikoja mutta hymähtää silti itsekin sille mitä kuvitteli vielä pentuna "elämäksi"
Se alkoi oikeasti vasta lasten myötä.
mikä on "dinky"? :D Joku lastenohjelma sun viimeisetkin aivosolut mädättänyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös se muuttuu, miten haluaa viettää vapaa-aikansa. Kun ennen lapsia, se ilta lapsettoman pariskunnan kanssa oli kivaa, lapsen saatua sitä viettää mieluummin aikaa oman lapsensa kanssa. Eli lähtee esim. lenkille tai laskettelemaan lasten kanssa. Meidän lapset ovat niin hyvää seuraa, ettei oikeasti kiinnosta joidenkin ihmisten negatiiviset jörinät ja jaarnutukset, jotka pyörivät oman navan ja työn ympärillä. Tämä on tosiasia, jolla ei ole tarkoitus loukata ketään. Mut omat lapset ovat usein parempaa seuraa ja myös helppo tekosyy päästä eroon tylsistä tyypeistä.
Eli sinulla ja puolisollasi ei ollut lapsettoman pariskunnan kanssa mitään muuta yhteistä kuin että kumpikin oli lapsettomia pariskuntia. Aito ystävyys kestää kyllä sen, että toisen elämäntilanne muuttuu ja lasten vuoksi tapaamiset ovat erilaisia.
Monelle silti vain käy niin, että eipä se biletys oikein enää kiinnosta, vaikka hyvin juttuun tultaisiin. Aikansa kutakin.
Lapsettomuus ei todellakaan tarkoita biletystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.
Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.
Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.
Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.
No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.
Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.
P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.
Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.
Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.
Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.
Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut.
Joo ei varmaan sinua, mutta muita on.
No ei varmasti ole. Ja jos on, on vika siinä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
No voi v*ttu kyllä se naperoiden kanssa laskeminen on ihan eri asia.
No voi v*ttu, ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Sulla nyt outo olo ajatusmaailma on. Eli elämä ennen lapsia on feikkiä, mutta yhtäkkiä elämä alkaakin kun pukkaa lapsen maailmaan. Siis lapsettomat pyörii tässä maailmassa elävinä zombeina? Hui kauheeta kun mietin sun lapsiparkoja, älyllisesti vajavainen äiti...
Minä en tunne yhtään ihmistä joka olisi oikeasti aikuistunut ennen lasten hankkimista ja kaikkea sen mukanaan tuomaa väistämätöntä vastuuta.
Joo, moni varmasti kaipaa jopa kiihkeästi niitä vastuista vapaita sinkku- ja dinky-aikoja mutta hymähtää silti itsekin sille mitä kuvitteli vielä pentuna "elämäksi"
Se alkoi oikeasti vasta lasten myötä.
Kuka mitäkin aikuisuutena ja elämänä pitää. Se että lapseton voi vapaammin suunnitella aikataulunsa ei tee kenestäkään vähemmän aikuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
No voi v*ttu kyllä se naperoiden kanssa laskeminen on ihan eri asia.
Kyllähän sitä voi lasketella vaikka vauvan kanssa. Mutta onhan se lapsiperheen laskettelumatka aivan erilainen kuin pariskunnilla. Ellei sitten huvikseen ole kuljettanut jo aiemmin jotain 3-vuotiasta mukanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sun kommenttia lukiessa alkaa hiipiä mieleen, että oletkohan ihan tosissasi. Jos, oletko pudonnut liian montaa kertaa päällesi?
Kyllä mä olen tosissani. Ja vakavissani mietin onko teillä normaaleja lapsia jos ne ei millään tavalla ole muuttaneet elämää. Ei siis mitenkään. Jos te ennen ootte lähteneet sinne laskettelureissulle kaksin, pakanneet vain omat tavarat, lasketelleet kaksistaan, huolehtineet vain omista ruokailuistanne ja nukkumisista ja nyt lasten kanssa asiat menee ihan samaa rataa? Niin kyllä, vakavissani mietin että kuka ne teidän mukulat huolehtii, ruokkii, vahtii jos te ette sitä tee.
Samaa itsekin mietin - etenkin kun olen tottunut hieman toisenlaiseen puheeseen omien tuttavieni kanssa. Tutumpia kuin lause "mikään ei ole muuttunut" ovat "nykyään kestää tää ulos lähteminenkin ihan älyttömän kauan, kun täytyy pukea lapset ja pakata mukaan kaikki asiat", "voisin tulla joku kerta ihan itsekseen käymään, kun lasten kanssa kaikki energia menee siihen, että vahdin, ettei ne hajota mitään", "hankala saada kotitöitä tehtyä, kun tää lapsi ei viihdy kuin sylissä" tai "meillä on nykyään herätys aina automaattisesti kuudelta, kun nuorin herää".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
No voi v*ttu kyllä se naperoiden kanssa laskeminen on ihan eri asia.
No voi v*ttu, ei ole.
Minä otan aina pikkuiset mukaan mustaan rinteeseen ja after skiihin. Toimii!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sä varmaan tekisit näin, mikäs siinä. Me sen sijaan osataan golfatessa ja lasketellessa vallan hyvin myös hoitaa lapsiamme. Pari kertaa tosin Alpeilla meillä on ollut anoppi mukana, niin on laskettu ihan lahdestaankin. Ja ulkomailla pari kertaa on oltu ystäväperheen kanssa, niin molemmat on olleet parina iltana kaikkien lasten kanssa, niin on sit päässyt syömään pariskuntina.
Kaikesta voi tehdä vaikeaa, jos haluaa.
Ei nyt pahalla mutta oletko sä oikeasti yksinkertainen vai esitätkö vaan provosoidaksesi? Aloituksessa oli puhe siitä että muuttuuko elämä mitenkään kun saa lapsia. EI ollut puhe siitä osaako hoitaa lapsia, onko anoppi ollut mukana jossain tai onko kaverit jelppineet. Oli kysymys MUUTTUUKO mikään ja omalla kommentillasi todistit että muuttuu. Eli te olette hoitaneet muksujanne joita ei tarvinnut hoitaa ennenkuin ne oli olemassa. Ja anoppi on katsonut teidän muksujen perään, samaten kaverit, tätä ei olisi tapahtunut ellei teillä olisi lapsia. Eli on teidän elämä muuttunut. Ilman että siitä kukaan tekisi vaikeaa. Jos joku on vaikeaa niin sun käsittää yksinkertaista aloitusta ja sitä mistä siinä on puhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
No voi v*ttu kyllä se naperoiden kanssa laskeminen on ihan eri asia.
No voi v*ttu, ei ole.
Minä otan aina pikkuiset mukaan mustaan rinteeseen ja after skiihin. Toimii!
Mä en ota mustaan rinteeseen, after skihin päivällä kyllä. Mustassa rinteessä käyn yksin, mutta kukin tavallaan. Musta tuntuu, että sun laskettelureissut on enemmänkin viinan juonti reissuja 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sä varmaan tekisit näin, mikäs siinä. Me sen sijaan osataan golfatessa ja lasketellessa vallan hyvin myös hoitaa lapsiamme. Pari kertaa tosin Alpeilla meillä on ollut anoppi mukana, niin on laskettu ihan lahdestaankin. Ja ulkomailla pari kertaa on oltu ystäväperheen kanssa, niin molemmat on olleet parina iltana kaikkien lasten kanssa, niin on sit päässyt syömään pariskuntina.
Kaikesta voi tehdä vaikeaa, jos haluaa.
Ei nyt pahalla mutta oletko sä oikeasti yksinkertainen vai esitätkö vaan provosoidaksesi? Aloituksessa oli puhe siitä että muuttuuko elämä mitenkään kun saa lapsia. EI ollut puhe siitä osaako hoitaa lapsia, onko anoppi ollut mukana jossain tai onko kaverit jelppineet. Oli kysymys MUUTTUUKO mikään ja omalla kommentillasi todistit että muuttuu. Eli te olette hoitaneet muksujanne joita ei tarvinnut hoitaa ennenkuin ne oli olemassa. Ja anoppi on katsonut teidän muksujen perään, samaten kaverit, tätä ei olisi tapahtunut ellei teillä olisi lapsia. Eli on teidän elämä muuttunut. Ilman että siitä kukaan tekisi vaikeaa. Jos joku on vaikeaa niin sun käsittää yksinkertaista aloitusta ja sitä mistä siinä on puhe.
Anteeksi mutta luitkohan sä aloitusta? Lue vaikka vaan otsikko, jos koko aloitus on vaikea lukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on jännä kun koiran hankintaa kehotetaan joka suunnasta harkitsemaan tarkkaan ja selitetään kuinka sitovaa se on. Kuitenkaan kukaan ei selitä nuorelle parille lapsen hankinnasta vastaavaa vaikka lapsi sitoo paljon enemmän.
Kyllä koira sitoo paljon enemmän kuin lapsi. Koiraa et saa mukaasi joka paikkaan, lapsen kyllä.
Koiran voi jättää jo pentuna yksin kotiin. Eikä lastakaan voi ihan joka paikkaan ottaa mukaan. Eikä pitäisikään.
Sano yksi paikka mihin lasta ei pidä ottaa mukaan. Ja toivottavasti sä et ole jättänyt koiraasi pentuna yksin.
No en mä ainakaan lapsiani töihin rehannut mukaan. Ja jos vapaa-ajalla lähdin mettään puita kaatamaan niin ei ekaksi tullut mieleen kiikuttaa pieniä mukuloita sinne. Näin yhtäkkiä kaksi esimerkkiä. Mutta jos sinä kuljet lasten kanssa töissä niin mikäs siinä. Paitsi et sä varmaan töis olekkaan.
Mulla on oma yritys, jota hoidin kotoa käsin lasten ollessa pieniä. Puita en kaatele, kuusimetsän istutukseen kyllä otin lapset mukaan. Ja nämä nyt on aika outoja esimerkkejä muutoinkin.
P.S. Viimeinen toteamuksesi on lapsellinen ja typerä. En mäkään tee oletuksia sinusta, se kun on katsos perus käytöstapoihin kuuluvaa.
Ei kaikilla ole omaa yritystä kotona jossa voi hoitaa lapset siinä samalla. Kysyttiin esimerkkejä mihin lapsia ei pidä ottaa mukaan ja ihmetyttää jos pidät outona sitä että lapsia ei kuljeteta töissä mukana jos se työpaikka on kodin ulkopuolella. Mikä siinä on outoa? Ja kuusen taimien istutus on eri hommaa kuin kaataa niitä isoja puita. Eli mikä tuossa oli outoa ettei lapsia oteta sinne mukaan.
Ja sori typerästä kommentistani, mutta väkisinkin tuli mieleen että jos ihminen väittää että lapsen voi ottaa ihan mihin vaan mukaan, se ei kulje kyllä töissä.
Olen äiti ja minä en voi ottaa uhmaikäistä lastani mukaan edes niinkään tavalliseen asiaan kuin ruokakauppaan.
Saati museoon, kampaajalle, hierojalle, iittalan myymälään, joogatunnille, kuntosalille, juoksulenkille, shoppailureissulle ostoskeskukseen, autopesulaan, jne. Eli onhan noita paikkoja mihin pientä vilkasta lasta ei voi ottaa mukaan.
Kurja kuulla 😣 Meidän lapset ovat olleet kaikissa noissa ja sen lisäksi monessa muussa paikassa. Joskus on toki kiukkua ja uhmaakin ollut, mutta eipä tuo ole haitannut.
Joo ei varmaan sinua, mutta muita on.
No ei varmasti ole. Ja jos on, on vika siinä päässä.
Kiukkuinen lapsi joogassa ja hierojalla on kyllä tosi mukava juttu. Kuntosalillehan niitä ei saisi yleensä edes ottaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
Jos lasten myötä jää laskettelut pois, niin miten rinteissä sitten näkee kuitenkin niin paljon lapsia? Yksilöurheilu kun on ehkä helpoimpia harrastuksia muuttaa aikuisten harrastuksesta koko perheen harrastukseksi.
No voi v*ttu kyllä se naperoiden kanssa laskeminen on ihan eri asia.
No voi v*ttu, ei ole.
Minä otan aina pikkuiset mukaan mustaan rinteeseen ja after skiihin. Toimii!
Mä en ota mustaan rinteeseen, after skihin päivällä kyllä. Mustassa rinteessä käyn yksin, mutta kukin tavallaan. Musta tuntuu, että sun laskettelureissut on enemmänkin viinan juonti reissuja 🤔
Susta varmaan tuntuu siltä, koska puhut omista matkoistasi. Itse olen absolutisti.
Se joka väittää ettei lapsi muuta elämää mitenkään joko valehtelee tai sitten laiminlyö lastaan.
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...
Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on laaja ystäväpiiri, ja kyllä lähes kaikilla lapsia hankkineilla on esimerkiksi omat harrastukset jääneet aivan minimiin. Mikään yhtään tavoitteellisempi tekeminen ei onnistu, koska sellainen vaatisi aikaa ja rahaa.
Tämä pätee ehkä vuoden tai kaksi. Omassa lähipiirissä, esimerkiksi urallaan parhaiten menestyneillä on kaikilla lapsia, ja kaikki he myös harrastavat samoja asioita kuin ennenkin. Sen sijaan ne keillä ei ole lapsia, haahuilevat ja poukkoilevat tekemisissään edelleen niinkuin ennenkin. Se siitä "tavoitteellisuudesta".
Puhut aivan potaskaa. Minulla on tuttavapiirissä näitä menestyneitä ihmisiä, ja ihan yhtä lailla heillä on golfit ja laskettelut jne jääneet pois lasten myötä. Ehkä kerran talvessa käyvät mäessä, jos edes sitä. Golfkentälle pääsevät kerran kesässä. Eikä kyse ole siitä etteikö intoa olisi.
No meillä ei jääneet. Minäkin voisin sanoa, että puhut potaskaa, mutta miksi tekisin niin vaikka sun kokemus on eri kun mun.
Turha väitellä. Te perheelliset olette sitä mieltä että mikään ei muuttunut, vaikka jokainen ulkopuolinen näkee että todellakin kaikki muuttui.
Niin varmaan joo. Meidän elämämme ei edes niiden ulkopuolisten silmissä ole muuttunut.
Mua alkaa sun kommentteja lukiessa hiipiä mieleen että minkälaisia epänormaaleja lapsia teillä oikein on? Jos mikään ei ole muuttunut ja teette ihan kaikki asiat samalla tavalla kuin ennenkin. Ne ei siis liiku, ei puhu, ei syö, ei valvota, ei tinttaile... Ja kun golffaatte tai laskettelette niin lapsia ei tarvi siinä samalla vahtia eikä valvoa. Ihan vaan hyppäätte suksille ja viuhdotte mäkeä alas, lapsi tulee omin nokkineen perässä. Ihan pienikin lapsi. Jos ei teidän elämä ole MITENKÄÄN muuttunut niin ettehän te hyvänen aika sitte edes huolehdi tenavistanne! Nehän on heitteillä.
Sä varmaan tekisit näin, mikäs siinä. Me sen sijaan osataan golfatessa ja lasketellessa vallan hyvin myös hoitaa lapsiamme. Pari kertaa tosin Alpeilla meillä on ollut anoppi mukana, niin on laskettu ihan lahdestaankin. Ja ulkomailla pari kertaa on oltu ystäväperheen kanssa, niin molemmat on olleet parina iltana kaikkien lasten kanssa, niin on sit päässyt syömään pariskuntina.
Kaikesta voi tehdä vaikeaa, jos haluaa.
Ei nyt pahalla mutta oletko sä oikeasti yksinkertainen vai esitätkö vaan provosoidaksesi? Aloituksessa oli puhe siitä että muuttuuko elämä mitenkään kun saa lapsia. EI ollut puhe siitä osaako hoitaa lapsia, onko anoppi ollut mukana jossain tai onko kaverit jelppineet. Oli kysymys MUUTTUUKO mikään ja omalla kommentillasi todistit että muuttuu. Eli te olette hoitaneet muksujanne joita ei tarvinnut hoitaa ennenkuin ne oli olemassa. Ja anoppi on katsonut teidän muksujen perään, samaten kaverit, tätä ei olisi tapahtunut ellei teillä olisi lapsia. Eli on teidän elämä muuttunut. Ilman että siitä kukaan tekisi vaikeaa. Jos joku on vaikeaa niin sun käsittää yksinkertaista aloitusta ja sitä mistä siinä on puhe.
Jos on tottunut matkustamaan anopin ja pienten lasten kanssa, niin eihän sitä sitten edes huomaa jos ne lapset onkin jossain vaiheessa omia.
Vierailija kirjoitti:
No, minusta se EI muuttanut mitään isoa kielteisellä tavalla tai tavalla, jota en olisi osannut odottaa. Totta kai ei enää samalla lailla tule rampattua baareissa tai lähdettyä miehen kanssa ex tempore ravintolaan.
Mutta jos niitä on ehtinyt harrastaa jo ihan riittämiin, on vain hauska panna vaavi unille ja käpertyä sohvalle miehen kanssa.
Keskityit ap sitä paitsi pelkkiin kielteisiin muutoksiin. Lapsen myötä muuttuu myös moni asia positiivisesti:
- perhetunne ja yhteenkuuluvuus lisääntyy
- seksistä tuli paljon parempaa. Kyllä, näinkin VOI käydä! Ok, pikkuvauvavaiheessa oltiin aika väsyneitä yöheräilyistä, mutt pian vauva oppii nukkumaan paremmin. Ainakin minulla synnytysten myötä alapään tuntoherkyys parani tosi paljon ja saab nykyään orgasmin melkein joka kerta, aiemmin aika harvoin.
-lapsen kanssa voi ja saa ottaa rennommin. Olla joulut kotona, jättää turhaksi kokemansa touhut vähemmälle. Jos jonnekin haluaa mennä, lapsenvahteja saa rahalla ja puolisokin voi hoitaa lasta vuorollaan.
- ulkomaanmatkailustakin tuli kummasti kivempaa, kun ei lapsen kanssa jaksa rampata itseään rättiväsyneeksi nähtävyyksissä. Sen sijaan poimittiin paremmalla harkinnalla ne kiinnostavimmat ja pidettiin runsaasti kahvilataukoja. Rennompaa ja kivempaa.
- lapsen kanssa opp8 kummasti katselemaan maailmaa taas uusin silmin. Voi että osaakin pienessä purossa olla paljon mielenkiintosta! Mäenlasku on mahtavaa! Tuttu puisto on pimeällä taskulampun valossa taianomainen paikka.
- ja paras asia kaikesta: omaa lastaan rakastaa syvemmin ja ehdottomammin kuin ketään muuta ihmistä maailmassa. Edes parastakaan puolisoa. Tuntuu aika absurdilta edes verrata tätä siihen, että vauva ja taapero sitoo kotiin, eikä pääse enää baarikierroksille tai jumal.uta johonkin typerään harrastekerhoon ihan joka kerta...Mutta tietenkin, kenenkään ei kannata hankkia lapsia vastentahtoisesti tai siinä luulossa, että lapsista ei ole mitään vaivaa.
Kaiken todella arvokkaan asian takia maailmassa joutuu vähän näkemään vaivaa ja tekemään kompromisseja. Ystävien, parisuhteen, lapsien. Kaikkien.
Päätit oikein tehdä listan asioista, jotka muuttuu.
No minusta ei. Reissu se on silti ja kaikki on mahdollista edelleen.