P*skin duuni missä olet ollut

ex-duunari kirjoitti:

Pieni perheyritys teollisuusalalla. Palkka surkea. Perheeseen kuuluvat hengittivät niskaan ja vahtivat meitä palkollisia. Perhe oli todella riitaisa ja ilmapiiri raskas. Tämähän tietysti paljastui vasta, kun työskenteli paikan päällä. Olisi pitänyt jos siinä vaiheessa tajuta, kun työhaastattelussa kyseltiin suoraa parisuhdestatuksestani, iästäni ja lastenhankinnasta. Työpaikkailmoituksessa haettiin työntekijää toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Kuitenkin työsopimusta kirjoittaessa ilmeni, että työ olikin parin kuukauden määräaikaisuus. Kun pyysin asialle selitystä, niin vastaus oli, että  meitä oli nyt muutama määräaikainen talossa ja MEIDÄN TULISI KILPAILLA KESKENÄMME siitä kuka saisi sitten vakipaikan. Työpaikalla oli kuuma ja huono ilma. Ei ollut mitään varaa valittaa lämpötilasta joka meni heittämällä yli sallittujen rajojen, koska koko perhe painoi siellä hikikarpalot otsalla. Perheen jäsenet myös pitivät ylimääräisiä taukoja, mutta palkolliset eivät saaneet tietenkään pitää. Lounastunnin aikana hengitettiin niskaan ja hoputettiin palaamaan takaisin töiden pariin. Olin jokaisen työpäivän jälkeen niin loppu, vaikka olin tehnyt alan töitä ja tottunut fyysiseen työhön. Kaksi kuukautta kestin ja sitten otin lopputilin. En ole katunut päivääkään. Kokemus oli hyvä muistuttamaan itselle, että tulee olla hyvällä tavalla itsekäs ja pitää pitää kiinni omista oikeuksistaan. Nuorempana olisin vain ollut hiljaa ja yrittänyt kestää. Tiedän, että esimerkiksi ravintola-alalla on todella kuumat oltavat kesähelteillä, mutta tuolla kyse oli pelkästään siitä ettei kiinnostanut pistää rahoja kiinni kunnolliseen ilmastointiin. Työ itsessään ei ollut paskaa vaan firma. Nyt viiden vuoden jälkeen juttu enää huvittaa.

Omien laillisten oikeuksiensa puolustaminen ja niistä huolehtiminen ei ole itsekkyyttä.

Lastentarhanopettajana päiväkodissa, vuoden olin ja lähdin opiskelemaan uutta ammattia. Surkea palkka ja työolot, kyräilyä aikuisten kesken ja kurittomia lapsia.

Mainoksia jaoin kaksi vuoroa. Jo ensimmäisen jälkeen tajusin että homma on kusetusta, palkka (tehokkaasti tehtynä pari euroa tunnissa) ei vastaa mitenkään työn vaatimaa aikaa ja rasittavuutta. Tyhmänä annoin suostutella itseäni tekemään vielä toisen ennenkuin irtisanouduin.

Varastotyötä kahtena kesänä. Huono palkka, väsyttävä vuorotyö, paskaa musaa.

Vartija. Nollatuntisopimus, hirveitä työaikoja, pahimmillaan äärimmäisen tylsää työtä. Huono palkka. Sain potkut koeajalla.

Kesätyö labran näytteenotossa. Hirveän kuuma kesä, ei pystynyt nukkumaan, tuuletus ei auttanut koska yöllä ei tuullut ollenkaan ja seitsemäksi aamulla töihin. Siinä sitten yritin tokkurassa opetella tarkkuutta vaativaa työtä.

rakennusmestari kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakennussiivous. Kestin kuukauden, kunnes romahdin ja oli pakko ottaa lopputili. Nostan hattua niille, jotka sitä jaksaa tehdä.

Olen ollut myös muunlaisissa siivoustöissä, niistä pidin.

Tuon fyysisen raskauden ja henkisten aikataulupaineiden vuoksi nämä työt tehdään nykyisin paljolti ulkomaalaisin voimin.

Niin no siitä maksetaan huonosti. Ehkä sillä ukrainassa ja bulgariassa elää herroiksi. ohis

hakkuukoneen kulj.nykypäivänä 

Käyttäjä7859 kirjoitti:

Lastensuojelun sossu. Ihmisten ongelmat on isoja enkä osaa auttaa niissä, ei oo tarjota avuks palveluita, ympäröivien ammattiryhmien (koulu, päiväkoti, terveydenhuolto) mielestä kaikki asiakaslapset pitäis vähintään huostaanottaa jne.

Kauanko viihdyt ja mitä teet nykyisin?

Koulussa. Hienohelmaset opettajat katsoivat nenänvartta pitkin, ei valvoneet oppilaita ja kun huomautettiin asiasta, loukkaantuivat.

Vierailija kirjoitti:

Valtiolla yhdessä virastossa virkamiehenä. Työtä ei ollut kovin paljoa, joten sitä keksittiin itse että saadaan pitää paikkamme. Joka päivä suunnittelupalavereja. Työkavereistani varmaan puolet oli jotain suojatyöpaikkalaisia, joille ei muuta sijoituspaikkaa ollut keksitty. Palkka oli ihan hyvä työn määrään ja vaativuuten nähden. Työ oli aika yksipuolista, sitä sitten "rikastutettiin" noilla suunnittelupalaverihömpillä. Onneksi olin vuoden mittaisessa sijaisuudessa ja sain sitten kunnollisen työpaikan yhdestä yrityksestä.

Eli mieheni on oikeassa sanoessaan esimerkiksi, jos televisiossa on "suunnitteleva virkamies", että tuokin on keksitty työpaikka. Miten näitä vielä nykypäivänä on?

Olin lelukaupassa harjoittelussa. Pomoa ei kiinnostanut minulle opettaa talon tapoja, ja yksi työntekijä joka yritti opettaa, ei kestänyt sitä jos en muistanut kaikkea kerran kuulemaani. Paras oli kun minut pistettiin kaupan kellariin siivoomaan. Olin lähes päivittäin 8h pimeässä tunkkaisessa kellarissa siivoomassa ja järjestelemässä leluja.. Harkassa olisi pitänyt päästä kassalle, ja tästä mainitsinkin kun hain harkkapaikkaa. Kun kyselin kassalla olosta myöhemmin, niin pomo naurahti että ethän sinä harjoittelijana kassalle voi mennä. Kestin 2 viikkoa, ja vaihdoin harkkapaikkaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Mainoksia jaoin kaksi vuoroa. Jo ensimmäisen jälkeen tajusin että homma on kusetusta, palkka (tehokkaasti tehtynä pari euroa tunnissa) ei vastaa mitenkään työn vaatimaa aikaa ja rasittavuutta. Tyhmänä annoin suostutella itseäni tekemään vielä toisen ennenkuin irtisanouduin.

Varastotyötä kahtena kesänä. Huono palkka, väsyttävä vuorotyö, paskaa musaa.

Vartija. Nollatuntisopimus, hirveitä työaikoja, pahimmillaan äärimmäisen tylsää työtä. Huono palkka. Sain potkut koeajalla.

Kesätyö labran näytteenotossa. Hirveän kuuma kesä, ei pystynyt nukkumaan, tuuletus ei auttanut koska yöllä ei tuullut ollenkaan ja seitsemäksi aamulla töihin. Siinä sitten yritin tokkurassa opetella tarkkuutta vaativaa työtä.

Väsytti ja tylsää oli. Musiikkikin oli paskaa.

Suomalaista sisukkuutta vuonna 2017 : D

Ilmaismainoslehtien jakelijana seiskaluokkalaisena on vetänyt pohjat. 

Kaksi jakopäivää viikossa, palkka mainosten määrän, jakelualueen vaativuuden ja talouksien määrän mukaan (eli toisin sanoen provikka). Mainokset tulevat kotiin, olen innostunut, kunnes ensimmäisen viikon jälkeen mietin, että ei helvetti mihin olen ryhtynyt. 

Ensimmäisestä oikeasta palkastani haaveillessani sitkeästi lajittelen sormet kuivina mainoksia. Ei mulla jäänyt vapaa-aikaa laisinkaan koulun jälkeen, koska ne jumalattomat määrät mainoksia piti lajitella, niputtaa ja sitten käydä jakamassa. Tein kuusipäiväistä viikkoa. Minun jakoalue oli onneksi pääosin se minun oma asuinalue, mutta siellä täällä oli pistopaikkoja, joihin kulkeminen olisi tarvinnut auton, ilman että oma turvallisuus kärsii. Äitini alkoi kuskata minua, koska en saanut reppua pyörään tms., niin kannoin aluksi lehdet muovipusseissa. Eihän niihin mahtunut kuin vähän kerrallaan.

Se surullisen kuuluisa ensimmäinen palkka tuli. 36e! Soitin, että miten tämä voi olla näin ja otan lopputilin. Sano, että nyt tulevien pyhien tullessa mainosmäärä on eri, ja palkkakin jo reilusti parempi. No minä sitten vielä lupaudun ja olihan se palkka parempi kuin ensimmäinen. Huimat 54e. Sitten otin lopputilin, mutta kk irtisanomisaika, joten vielä jouduin tekemään yhden kuun ja olin aivan kyrsiintynyt. Viimeiset kaksi viikkoa heitin mainoksia vain suoraan paperikeräykseen ja vanhemmille sytykepaperiksi. Tiputin postiluukuista mainosnippuja sinne tänne ohimennen. Kiinni en jäänyt, mutta jos kuuspäiväinen työviikko tuo ansioita vain 30-50e verran kuussa, niin en kyllä ole katunutkaan että pistin loppuajan ihan ranttaliksi.

Varastomies juustovarastossa eräällä suurella meijerikonsernilla. Hangattiin juuriharjoilla varastossa kertyvää hometta pois isojen tahkojen pinnoilta ja pakattiin niitä ykköslaatuisina ulkomaille vientiä varten. Mitään hengityssyojaimia yms. ei tietenkään siihen aikaan ollut. Pomoja pienessä työyhteisössä oli tarpeeseen nähden suhteettoman paljon ja jopa kahdessa tasossa eikä heille riittänyt muuta puuhaa kuin kyttääminen.

Lto. Nykyään olen enemmän ja enemmän lähinnä suomen kielen opettaja, ummikkolapsia on uusista joka toinen. Karmiva meteli kaikista ehkäisykeinoista huolimatta, jatkuva kiire, liikaa paperitöitä, ainainen fiilis että pitäisi olla jossain muualla... taukoja ei ehdi pitää ja ruuatkin hotkittava lasten kanssa samalla kun tarjoilee, pyyhkii kaatuneita maitoja, syöttää ja motivoi hermonsa menettäneitä nirsoja lapsia. Perustyön ohella koko ajan suunniteltavana erilaisia tapahtumia ja juhlia: isänpäivästä päästiin, seuraavaksi lapsen oikeuksien päivä, itsenäisyyspäivä, joulukalenterit, joulujuhla... Yhteistyö vanhempien kanssa haastavaa kun yhteistä kieltä ei ehkä ole. Oo tämä 2-sivuinen asiakasmaksujen tarkastuslappu pitäisi nyt ymmärrettävästi selittää. Lastensuojelu odottaa kahdesta lapsesta raporttia ja neuvolan pitäisi lähettää kolmesta tietoja. Yhdelle lapselle tehtävä kuvataulut ruokailuun ja yksi vaihtaa päiväkotia, joten täytyy tavoitella myös eri paikkakunnalla asuvan isän allekirjoitukset tiedonsiirtolupaan. Toimisto pitää muistaa varata tulkin kanssa pidettävää vasukeslustelua varten ja ai niin, se tulkkikin on vielä varaamatta, pitääkin selata kilpailutuslistaa juuri tälle kielelle. Yhden lapsen varahakija muuttui, täytyy päivittää yhteystietolistat puhelimeen ja sähköisiin tietokantoihin. Yksi juokin nyt piimää joten tilataan sitä purkillinen ensi viikosta alkaen ti-to, jolloin kyseinen lapsi on hoidossa. Ryhmään tulee viideksi viikoksi opiskelija, käydäänpä tavoitteet läpi ja soitellaan hänen opettajalleen, kuka ottaa näytön vastaan? Riskien arviointi piti tehdä viime viikon loppuun mennessä ja dokumentointikoulutukseen ilmoittautua viimeistään pe, mutta ensin pitää soittaa johtajalle, millä koodilla se merkitään populukseen. Tiimipalaverissa pitää käsitellä asiakaspalautteita koko kaupungin tasolta, minkäs muistion välissä ne tulokset olivatkaan? Ja tiimipalaveri pitää siirtää toiselle päivälle, koska huomenna toisesta ryhmästä puuttuu hoitaja, eikä aikuisia ole riittävästi kaikkia valvomaan. Ai voidaanko tulla heti välipalan jälkeen pihalle tai irrottaa joku pukemisavuksi kolmanteen ryhmään? Soitan ensin vain tekniseen tukeen kun tämä mobiilikirjausohjelma ei toimi. Voisin soittaa johtajallekin kun varahoitolapsi puuttuu päiväkirjalta ja oli kuitenkin hoidossa 7.46-14.02.

Jaa, täällähän oli vielä teitä lapsiakin. Heippa, kiva nähdä aina välillä! Ai sinä haluaisit että pidän sylissä ja kuuntelen kertomustasi? VOI KUNPA EHTISINKIN.

Sairaalassa kiireisellä osastolla laitoshuoltajana. Siivoat, tiskaat, kärräät ruokaa, jynssäät, hinkkaat, koitat pysyä tulevien ja lähtevien potilaiden tahdissa, erityisruokavaliot, tiettyjen sairauksien lisävaatimukset ruokiin, kiire, kiire, kiire. Siivoat lattioilta, seiniltä, vessoista ja sängyistä mitä iljettävimpiä eritteitä...jynssäät vessoja oksennusta pidättäen. Eristyshuoneet tietty antoivat lisäpotkua. Huh ja hyi.

Up

Puhelinmyyjänä, kestin kaksi viikkoa.

"Asiakkaiden" häiritseminen oli hirveää, samoin se että esimiehet painostivat jankkaamaan uudestaan ja uudestaan samat litaniat vaikka asiakasta selvästi ärsytti koko soitto.

Toinen esimies tykkäsi myös kamapäissään hiihdellä pitkin poikin läähättämässä meidän työntekijöiden niskaan. Lopun aikaa se kiipeili seinille ja syöksähteli ympäriinsä.

Zara kellookortin leimausta, pinnallista, oli huonot työkaverit ja esimiehet. Siitä jo paljon aikaa, nykyään hki zarassa varmaan puolet ei osaa edes suomea.

Vierailija kirjoitti:

Oulun isolle kadulle avattiin viime keväänä uusi ravintola..karmea meininki. Pomo ihan hukassa, palkat maksamatta ja sillä omat lellikit muista puhutaan paskaa. Mitään hoideta kunnolla. En menis takaisin ja tekee mieli tuon kokemuksen jälkeen vaihtaa alaa kokonaan!

Ed.paikassa alalla omistaja vaati epäinhimmillisiä suorituksia..jopa 17h päiviä, välillä 15pvän putkeen ilman vapaata. Ja ilman ylityölisiä...luulin löytäneeni parempaa mutta samaa tuntuu olevan kaikissa

Tarkoitatko Isokatua vai jotain isoa katua?

Toimin useita vuosia IT-alalla toimihenkilönä. Ylemmältä tasolta seksuaalista häirintää ja kiusaamista. Tätä kokivat monet naiset. Vedin lopulta asian oikeuteen asti ja voitin. Nyt aivan ihanassa työpaikassa! Kuulukaa ihmiset liittoihin ja pitäkää puolenne!

Se "aurinkoinen" ja hotellisiivous puoli.

Työntekijöiden hyvinvoinnista viis. Kaikki retuperällä.