P*skin duuni missä olet ollut

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tehnyt kaikenlaista elämäni aikana, mm. kaupan alan töitä ja siivoustyötäkin erilaisissa paikoissa ja kaiken työn olen kokenut mielekkäänä tähän asti, kun palkka on juossut. Tylsissä hommissa olen ajatellut omia asioitani, eikä aika ole tullut pitkäksi. Nykyinen työni päivystyksen asiakaspalvelussa on kyllä paskinta ikinä. Valitusta ja törkeää kohtelua päivät toisensa perään, vaikka minä en yleensä pysty vaikuttamaan potilaiden asioihin yhtään (jos soitan hoitajille tai lääkäreille, saan veemäistä kohtelua siltäkin suunnalta) ja kaikki pitää ottaa hymyhuulin vastaan, eikä ketään saa kieltäytyä palvelemasta. En pysty keksimään kamalampaa työtä. Puhelinmyynnistä minulla ei kyllä ole kokemusta.

Sekin sitten vielä, että minustakin se 5-6 h jonotus lääkärille on kohtuuton ja haluaisin auttaa, mutta mitään muuta en voi tehdä, kuin käydä kysymässä jonotilannetta ja saamassa kärtyn vastauksen, että "nyt täytyy vaan odottaa". Kahden tulen välissä olen ja minun vaikutusmahdollisuuteni asioihin on 0.

Surkea kirjoitti:

Hoivea Palveluilla 0-sopimuksella. En menisi tuolle yritykselle uudestaan töihin, ennemmin olen vaikka kelan rahalla, sitäkin saa enemmän.

Sama

Paska palkka jonka maksoivat kun jaksoivat

Projektitutkija.

Häke Helsingissä, jossa olin siivoamassa. Miesten vessa oli TÖRKEÄSSÄ kunnossa ja pukukopissa haisi hiki, veri yms. Puhelimeen vastaajat yläkerrassa röökasivat tauotta sisällä ja astmaatikkona sain oireita. Ikkunat oli vain hiukan jos lainkaan auki. Työntekijät olivat tosin kaikki super mukavia! Tämä 2000 luvun alussa. niin ja herkemmät olisivat ehkä traumatisoituneet kuultuaan osan mm. perheväkivaltapuheluista :(

Tiedän tunteen :( sama juttu itsellä. 19v. työskentelin yhdessä paikallisessa ravintolassa ja koko ajan ahdisteltiin ja kohtelu oli kamala koska olin tyttö :(

Lastentarhanopettaja. Ei tarvinne selittelyä sen enempää.

Yksi IT-firma Joensuussa. Rekrytoi projektipäällikköä, ja kun valittu hakija oli irtisanoutunut entisestä työpaikasta ilmoitetiin sille, että et sä nyt aluksi pääsekään kuin suunnittelijaksi meille. Maksoivat yhdelle työntekijälle TES:in vastaista palkkaa. Kusettivat jatkuvasti yhtä nuorta ulkomaalaista työntekijää, maksamalla palkat aina väärin. Laittomia irtisanomisia useita, käräjillä yritys tuomittiin niistä ainakin kerran. Omistajat täysiä mulkvisteja, samoin niitä nuoleskelevat pikkupomot. Yksi työntekijä erehtyi pyytämään palkankorotusta, se haukuttiin tästä hyvästä muiden työntekijöiden kuullen. Yksi työntekijöistä teki itsemurhan..

Onneksi pääsin pois tuolta.

Vierailija kirjoitti:

Hautausmaalla. Itse työ oli ihan ok jopa, toki yksitoikkoista (maanantaina leikattiin ruoho, tiistaina kitkettiin hoitohaudat, loppuviikko haravoitiin ja kasteltiin kukkia). Työympäristö taasen oli ihan sairas. Toisten pitämiä taukoja kytättiin, kaikki haukkuivat toisiaan selän takana, taistelu parhaista kukista meni välillä fyysiseksi (joo, oikeasti), pomo piileksi hautakivien takana kyttäämässä tekeekö kaikki ahkerasti töitä, musiikkia ei saanut kuunnella. Miehet ajeli mönkijällä ympäriinsä, jutteli tutuilleen (asiakaspalvelua!) ja poltti röökiä. Tein tätä silti kaksi kesää, koska muitakaan töitä ei irronnut. 

Itselläni osittain päinvastaiset kokemukset, viisi kesää olen jo ollut, toivottavasti ensi vuonnakin, tosin olen "sivupisteessä" eli pomotkaan ei kyttää vieressä. Huono puoli työssä on se, että sadevaatteet ovat halvimmat ja käytetyimmät rutkut mitä vain kaapin pohjalta löytyy, pakko on ollut aina tuoda omasta takaa paremmat, kun ei seurakunnan puolestakaan saa parempia pyynnöistä huolimatta. Työporukan vaihtuvuus on myös aika perseestä, koko ajan saa olla opettamassa uutta työntekijää, joka kuitenkin ottaa ennen kauden päätöstä hatkat. Toisaalta myös vanhaan porukkaan on vaikea päästä mukaan eikä tietokaan siksi aina kulje, itse koen vieläkin olevan vanhempien silmissä ulkopuolinen, ja mitä isompi työryhmä, sen enemmän kuppikuntia. Muutoin työnä ihan huippua!

Moni on haukkunut puhmyyntiä, mutta itselläni on siitäkin hyvät kokemukset nuoruudesta eräästä firmasta. Tuntipalkka reilu 10e + bonukset + provikat, vaihtelevat toimeksiannot (alkon asiakaspalvelusta liittymien myyntiin ja ajanvaraukseen), hyvät koulutukset, kaikenlaista kivaa työntekijöille. Itselläni ansiot oli 1600-2000e bruttona. Tuloksen kanssa olivat tosin hyvin tiukkoja ja koeajalla antavat erittäin helposti kenkää tuloksen perusteella, mutta jos pääset taloon kokoaikaiseksi niin vain taivas on rajana. Itse olin keskivertosoittelija, kenkää sain minäkin 4kk koeajan viimeisenä päivänä (vaikka tein kauppaa hyvin, puheluni kestivät aina pitkään, koska en hennonnut varsinkin vanhojen ihmisten alkaessa puhumaan omista asioistaan olla iskemässä luuria kiinni :)), mutta en siitä niinkään pahoillani ollut vaikka koin toimeksiannot mukavina eikä soitot tuntuneet mitenkään tuputtamisena tai huijaamiselta. Myyntipuheen sai itse päättää ja soitot tuntuivat luonnolliselle keskustelulle asiakkaan kanssa.

Päätin sitten kokeilla vielä siipiäni puhmyynnin parista potkujen jälkeen, päädyin lehtiä myyvään pieneen firmaan. Se firma oli aivan kamala, tuotteet huonoja, koulutus oli aivan perseestä, kouluttajat ylipirteitä tekopyhiä besserwissereita, paperista oli pakko lukea valmis (aivan jäätävän paska) teksti soittaessa eikä saanut antaa asiakkaan keskeyttää, piti tuputtamalla tuputtaa asiakkaalle lehti ja provikkapalkkainen  (oisko ollu 5-7e/tilaus MUTTA jos tilaus peruttiin, piti siitä saama osuus maksaa firmalle takaisin!).  Fiilis soittaessa ja paikanpäällä oli _aivan_ erilainen kuin aikaisemmassa firmassa. Tuosta firmasta lähdin omin nokkineni muutaman päivän jälkeen tekosyyn varjolla ja ymmärsin, mistä vihapuheet puhmyyntiin tulivat. 

Bad Spirit kirjoitti:

Kunnallisella puolella sosiaalitoimistossa, missä nyt olen. Ei muuten, mutta työyhteisö on niin negatiivinen ja muijat kadehtivat toisiaan, että hankkiudun täältä kyllä ulos alta aikayksikön. Paskakin duuni vielä menettelee, jos työkaverit kivoja.

Toi kyllä niin totta! Raskaankin duunin, oli sitten fyysistä tai henkistä, jaksaa mikäli työpaikkailmapiiri hyvä ja työtovereiden kanssa hauskaa. Itsellä kokemusta opiskeluajoilta ja työelämästä ihan erilaisilta aloilta (marjanpoiminta, kauppa, konditoria, sairaala, ravintola, tehdas ja erilaiset koululaitokset). Yksinäiset duunit, joissa en viihtynyt pitkään olleet kaupan mainoslehtien jakaja ja ovelta ovelle galluphaastattelija teininä ja opiskelijana (huono eli lähes olematon palkka suhteessa työhön kuluvaan aikaan ja vaativuuteen nähden).

Vierailija kirjoitti:

Lastentarhanopettaja. Ei tarvinne selittelyä sen enempää.

Onneksi minun lapseni ei ole enää päiväkodissa, etteivät häntä hoitavat ihmiset pidä häntä paskaduunina. Hänellä oli kyllä tosi ihanat lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat. Itse olisin voinut myös harkita tuota ammattia alanvaihdon yhteydessä, mutta työllistyinkin omaa koulutustani vastaaviin töihin. Yhden lyhyen harjoittelun ehdin jo tehdä päiväkodissa.

Kesätyö kyläkaupassa 15-17v. Minimipalkka, 6 Pv töitä/vko, ei taukoja, ylitöitä...kukaan ei uskaltanut kysenalaistaa touhua koska monta sukupolvea ollut kesätöissä siellä ja kylässä kaikki tunsi kaikkia. Kamalaa, vihasin silloin kesälomia, porukat pakotti töihin

pappisharjoittelu kirkossa 1 kk,, paskaa nuo lesbopapit ja kirkkorituaalit, mieluummin ajan autolla j a oon tyhmä

Olin yhden vuoden töissä pienemmässä sisustuskaupassa missä oli arvokkaampia sisustustavaroita, mattoja jne. Töitä oli ma-pe klo 9-16.30 asti. Ei siinä mitään, mutta työpaikalla ei yksikertaisesti ollut mitään tekemistä. Asiakkaita saattoi tulla muutama tunnissa jos sitäkään. Vähän riippui onko kaupungin keskustassa markkinat tai muuta tapahtumaa. Varastot oli kunnossa, paikka oli siisti ja pomo hoiti kaikki paperihommat kotona. Paikanpäälle ei käytännössä ollut mitään tekemistä. Joskus sattui tulemaan joku tilaus joka purettii varastoon tai hyllyyn. Jonkun mielestä ehkä unelma töitä, mutta musta se oli kauheeta vaan olla ja odottaa. Tuntui ettei päivät mene millään eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Oulun isolle kadulle avattiin viime keväänä uusi ravintola..karmea meininki. Pomo ihan hukassa, palkat maksamatta ja sillä omat lellikit muista puhutaan paskaa. Mitään hoideta kunnolla. En menis takaisin ja tekee mieli tuon kokemuksen jälkeen vaihtaa alaa kokonaan!

Ed.paikassa alalla omistaja vaati epäinhimmillisiä suorituksia..jopa 17h päiviä, välillä 15pvän putkeen ilman vapaata. Ja ilman ylityölisiä...luulin löytäneeni parempaa mutta samaa tuntuu olevan kaikissa

R vai L61? Tänä vuonna kummatkin avattu. 

Vierailija kirjoitti:

Olin yhden vuoden töissä pienemmässä sisustuskaupassa missä oli arvokkaampia sisustustavaroita, mattoja jne. Töitä oli ma-pe klo 9-16.30 asti. Ei siinä mitään, mutta työpaikalla ei yksikertaisesti ollut mitään tekemistä. Asiakkaita saattoi tulla muutama tunnissa jos sitäkään. Vähän riippui onko kaupungin keskustassa markkinat tai muuta tapahtumaa. Varastot oli kunnossa, paikka oli siisti ja pomo hoiti kaikki paperihommat kotona. Paikanpäälle ei käytännössä ollut mitään tekemistä. Joskus sattui tulemaan joku tilaus joka purettii varastoon tai hyllyyn. Jonkun mielestä ehkä unelma töitä, mutta musta se oli kauheeta vaan olla ja odottaa. Tuntui ettei päivät mene millään eteenpäin. 

Missä kaupungissa??

Vierailija kirjoitti:

ISS, en menisi IKINÄ enää, älkää menkö tekään

Tää. Mullakin tosi huono kokemus kys. lafkasta. Kaikki oli alusta asti ihan katastrofaalista. Minut jätettiin alusta asti täysin omilleni, en saanut kunnollista perehdytystä (siinäkin oli kaikki ihan pielessä), kohde oli aivan valtava ja meitä siivoojia oli vain se 5-6. Niska limassa sai juosta siellä täällä joten kuten hutaisten hommat tehtyä, raskasta se oli. Taukoja en uskaltanut pitää enkä olisi edes ehtinytkään. 8 tuntiset päivät venyivät 10 tuntisiksi, koska en uskaltanut jättää yhtäkään minun vastuulla ollutta vessaa/toimistoa/neuvotteluhuonetta siistimättä. Kohteen työntekijät olivat ilkeitä ja ylimielisiä ja jotkut ilkeimmät pilkkasivat minua tahalleen minun kuulleni. Avauduin esimiehelle siitä miten epäreilu työlista oli ja muutkin pitkään siivousalalla olleet kollegani olivat täysin samaa mieltä, en siis ollut yksin ajatuksieni kanssa. Ei asialle kuitenkaan tehty mitään, vastaukseksi sain vain jotain "siivousala nyt vain on niin kilpailutettua nykyään" -tyylistä puolustelua. No ei lohduttanut se.

Itku silmässä menin joka päivä kotiin. Sanoin suoraan esimiehelle etten viihdy siellä enkä näe tulevaisuuttani kys. firmassa. Irtisanouduin karenssinkin uhalla. Onneksi löysin uuden ja paljon viihtyisämmän työpaikan muutaman viikon päästä.

Kaikki ne paikat (useampia 30 v aikana), joissa on ollut joku Suuri Loukkaantuja työtoverina. Sellainen, joka ottaa kaikesta nokkiinsa, heittää marttyyrikohtauksen ja vaatii lähityötovereita olemaan yksisilmäisesti  puolellaan, ja joka tykkää polttaa useisiin suuntiin kaikki sillat takanaan. Helvetin noloa heille, ja kuluttavaa itselle. 

Erään varsin hienon ravintolan tarjoilijana. Tarjoilijan työhän voi olla tosi mukavaa, ja tästä on kokemuksiakin tuon jälkeen sitten muissa ravintoloissa, mutta tässä paikassa oli kaksi ongelmaa: huono pomo ja se, ettei kukaan ehtinyt opastaa uuteen työpaikkaan. Pomo oli täysin neuroottinen ja kykenemätön tiimityöhön. Hän olisi selvästi halunnut tehdä kaiken itse, mutta ravintolassa työskennellessä saumaton tiimityö on tärkeää. Pomo kokoajan kyttäsi kaikkien työntekijöiden niskan takana ja haukkui asiakkaiden edessä, jos vaikka vesipisara tippui pöytäliinalle. Asiaa pahensi, että en ollut aiemmin ollut niin hienossa ravintolassa, jossa tarjoilijan piti hallita jokainen sormenkin liike oikealla tavalla, piti tietää varsin suuri määrä viinejä ja kaikenlaisia eksoottisia cocktaileja, siellä oli kymmenittäin erilaisia laseja ja kaikki piti yhdsitää oikein, piti osata liekittää ja vaikka mitä. Eli nämä asiat piti oppia sitten tämän pomon valvonnassa kerrasta oikein. Ja joskus en tiennyt jotain asiaa, jota kukaan ei vielä ollut ehtinyt näyttää, mutta koska kaikilla oli hirveä kiire oli pakko minun improvisoida ja keksiä jotain, vaikka tiesin saavani haukut myöhemmin. Aina jo tunteja ennen työvuoroa alkoi vatsassa kiertää ja ahdistaa. Mukavat asiakkaat onneksi piristi. Kesti vuoden enkä menisi uudestaan, koska opin, että rennompi ympäristö sopii mulle paremmin.

Olin töissä kesähotellissa. Kokonaisuutena ihan ok homma, mutta lauantai- ja sunnuntaiaamuisin miesten vessan siivous kyllä yökötti monta kertaa. Onneksi oli pitkä vesiletku ja tehokas suihkupää siinä, että ne ranskalaiset ja pitsan jäänteet sai huuhdottua lattiakaivoon käsin koskematta. Samalla suihkulla kannatti pestä aluksi myös lavuaarit ja pisuaarit, sillä samoja jätöksiä niissäkin lillui.

Puhelinmyyjä erittäin epämääräisessä firmassa.