P*skin duuni missä olet ollut

Asukastuvalla, pomot on niitä idiootteja jotka ei muualle pääse, valehtelevat ja kusettavat jokaista joka vastaan tulee,

Ohjelmoijana firmassa missä työkulttuuri oli sellainen että halvimmalla saadaan parasta. Lähdin koska pomo (koulutukseltaan ktm joka luuli että koodaus on helppoa) alkoi ihan tosissaan vaihtaa porukkaa intialaisiin ja hyvä niin, sama firma kaatui kolmea vuotta myöhemmin. Seuraavassa paikassa palkkapyyntö oli melko korkea mutta ottivat silti töihin ja kuukauden päästä aloin saada bonuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Entinen Pahasen Leena kirjoitti:

Kelan asiakaspalvelu. Need I say more? Vuoden määräaikaisuus koko kansan sylkykuppina riitti. Jatkossa jotain positiivisempaa kiitos.

*Do I need to say more?

Itse as. 'need' voi olla joko pääverbi tai apuverbi kielto- ja kysyvissä lauseissa, joten "Kelan asiakaspalvelu. Need I say more?" on ihan oikein tässä yhteydessä merkityksessä 'Tarvinneeko minun kertoa/sanoa enempää?;).

Do I need to say more? tarkoittaa enemmän 'Onko minun ihan pakko sanoa jtkn lisää?'

Apteekissa varmaankin. Lähinnä siksi, että palkka on todella huono ja työyhteisö oli juurikin kaikki naisvaltaisen työpaikan kliseet.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalassa kiireisellä osastolla laitoshuoltajana. Siivoat, tiskaat, kärräät ruokaa, jynssäät, hinkkaat, koitat pysyä tulevien ja lähtevien potilaiden tahdissa, erityisruokavaliot, tiettyjen sairauksien lisävaatimukset ruokiin, kiire, kiire, kiire. Siivoat lattioilta, seiniltä, vessoista ja sängyistä mitä iljettävimpiä eritteitä...jynssäät vessoja oksennusta pidättäen. Eristyshuoneet tietty antoivat lisäpotkua. Huh ja hyi.

Sama juttu, itse teen samaa.  Hoitajat ihmettelee kun erikoisruokavalioa ei ole tilattu. Mutta eivät kaikki tiedä että sen pitää hoitaja eka selvittää ja kertoa esim. eteenpäin että  voidaan se tilata keittiöltä. 

SOL. Palkasta pidätettiin 60 % vaikka olin toimittanut vwrokortin hyvissäajoin.

No henkkarin työ on niitä, joiden mielekkyys ja mukavuus riippuu täysin asiakkaasta. Omat huonoimmat sekä yhdet parhaimmista työkokemuksista tuli opiskeluaikana henkkarina ollessa. Tein vuokratyöfirmalle avustajakeikkoja mutta niitä ei henkkarina olemiseksi voinut kutsua, koska asiakas vaihteli koko ajan kun sain vaan sijaisuuksia. Hyvän asiakassuhteen luominen ja toimintatapojen opettelu jokaisessa uudessa paikassa vie kuitenkin aikaa, joten sijaisuudet oli aivan p*******ä. Lisäksi tarvitsin yhdessä kohtaa niin kipeästi työvuoroja että oli pakko ottaa vastaan vuoroja asiakkaalla, joka oli ketjupolttaja ja seksistinen, katkera kaikelle. 

Sitten kun älysin vastata yksityisiin henkkarihakuilmoituksiin ja olin oikeasti ~henkilökohtaisena~ avustajana, hommat sujui paljon joustavammin ja mukavammin, jopa niin että työnteko oli enemmän kuin kaverin kanssa hengaamista.

Vierailija kirjoitti:

Entinen Pahasen Leena kirjoitti:

Kelan asiakaspalvelu. Need I say more? Vuoden määräaikaisuus koko kansan sylkykuppina riitti. Jatkossa jotain positiivisempaa kiitos.

*Do I need to say more?

Ei vaan "need I say more" : https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/need-i-say-more

https://idioms.thefreedictionary.com/need+I+say+more

"Need I say more" on retorinen kysymys. Älä ala pätemään ihmiselle, joka selvästikin osaa englantia paremmin kuin sinä.

Laitoshuoltajana sairaalassa. Itse työ ihan kivaa, potilaat mukavia, mutta hierarkia on se, joka tekee työstä vastenmielistä. Olen alin mahdollinen kyykytettävä, huomentakaan ei sanota, (muiden kuin potilaiden taholta). Ilman potilaita ja muita laitoshuoltajia en kestäisi.

seinäjoen h&m

Vierailija kirjoitti:

Laitoshuoltajana sairaalassa. Itse työ ihan kivaa, potilaat mukavia, mutta hierarkia on se, joka tekee työstä vastenmielistä. Olen alin mahdollinen kyykytettävä, huomentakaan ei sanota, (muiden kuin potilaiden taholta). Ilman potilaita ja muita laitoshuoltajia en kestäisi.

Mielestäni teette hienoa työtä ja arvostan sitä. Häpeällistä että muut eivät vaivaudu olemaan ystävällisiä teille. Tehän olette yksi tärkeä ratas sairaalamaailmassa joka pitää pyörät pyörimässä. /sairaanhoitaja

Mutta oma kokemukseni paskaduunista oli kyllä joskus puhelinmyynti ja mäkkäri. Puhelinmyynnille samat perusteet kuin muillakin. Mäkkärissä perehdytys surkea, apua ei voinut kysyä ja vittuilua aina jos piti myöntää että ei osaa jotain tai tarvitsee kassalla apua tjsp. Juoruilua jatkuvasti uusista työntekijöistä.

Puhelinhaastattelija ja seuraavaksi lähihoitaja vanhuspuolella. Jälkimmäinen ihan vaan työkavereiden ja pomojen vuoksi.

Teurastamon siivooja. Kerrasta poikki.

Kasarmi.

Kun ei muuallekään Rambon kyvyt riitä kasarmille "työhön, jolla on tarkoitus".

Itselläni riitti kyvyt ja itsekunnioitus lähteä pois puolustusvoimista heti kun tilaisuus tarjoutui.

Vuosi meni leikkipuistissa, toki korvausta vastaan töissä olin sielläkin.

Ylivoimaisesti pahinta oli työskentely suurehkolla ratsastuskoululla/tallilla pääkaupunkiseudulla.

Työ oli ihan helvetin rankkaa, paljon vastuuta ja koko ajan kiire. Kaikki piti tehdä puolijuoksua ja silti en ollut ikinä valmis ajoissa. Ylitöiksi meni lähes kaikkina muina päivinä paitsi aurinkoisina/lämpiminä jolloin yksityisten hevosia ei pitänyt loimittaa ulos.

Työntekijöitä oli ihan minimimäärä, jos joku sairastui niin muut paiskivat tuplasti duunia. Ei puhettakaan iltalisistä, ylityö- tai viikonloppukorvauksista. Olin nuori ja tyhmä enkä tajunnut mitä paskaa koko homma oli.

Työ oli lisäksi enimmäkseen paskanlappamista tai hevosten ruokintaa ja loimittamista ja tarhaan vientiä ja sieltä hakua, eli helvetin yksitoikkoista ja yksinäistäkin. Mielenterveys ei meinannut kestää.

Yksityisten hevosten omistajat osasivat olla vittumaisia diivoja jotka vaativat omalle mussukalleen spesiaalia kohtelua (suurin osa kliseistä jotka koskevat rikkaita hevosenomistajia on ikävä kyllä totta). Paikan omistaja/pomoni haukkui miten mulla on paskat vatsalihakset kun selkä meni töissä, että johtui pelkästään siitä... Ei suinkaan siitä että olin helvetin ylityöllistetty. Pakotti myös työntekijät ottamaan flunssarokotukset koska meillä ei ollut varaa sairastella.

Asuin tallin mailla joten vapaa-aikanakaan ei päässyt helposti pois. Julkiset kulki huonosti. En tosin edes jaksanut vapaapäivinä yhtään mitään. Kokonainen vapaa vkl oli muistaakseni parin-kolmen viikon välein.

Hevosillekaan ei ollut parhaat olot, tuntihevoset eivät päässeet ulos joka päivä koska yksityisten hevoset veivät kaikki tarhat (siis aitaukset ulkona), eikä niitä ollut tarpeeksi. Ne olivat sitten vaan ratsastustunneilla joita saattoi olla 4-5 illassa. Kävi sääliksi niitä hevosia aika usein.

Jaksoin melkein 4 kk ennen lopareita. En menisi uudestaan tohon paikkaan (tai alalle) mistään hinnasta. Paskasti palkattua duunia entisille heppahulluille, onneksi kasvoin siitä ulos. Ei tosiaan voi suositella kuin sellaisille jotka eivät välitä siitä ettei muuta elämää ole.

Pieni vaatekauppa. Ensinnäkin työ oli usein tosi tylsää, vaikka oltiinkin kauppakeskuksessa, niin vilkasta oli lauantaina ja muuten oli jokunen asiakas kerrallaan myymälässä.

Sitten vuorot meni aina ihan pilalle, jos kaikkitietävä, kyttäävä ja tekemisiäni/tekemättä jättämisiäni arvosteleva työkaveri oli samassa vuorossa. Nykyään uskaltaisin sanoa jo varmasti vastaan, mutta silloin kolme vuotta sitten en, yritin vain olla hänelle mahdollisimman mukava, koska en halunnut riitaa. Tätä tämä tyyppi käytti hyväkseen ja höykytti minkä kerkesi. Ärsyttää vieläkin kun ajattelen sitä tyyppiä ja touhuaan!

Mua ahdisti muutenkin koko paikka jotenkin tosi paljon, vuorojen aikana itketti ja oksetti ja vapaat meni miettiessä että kohta taas joutuu sinne. Olin niin rikki siitä paikasta, että olisin ollut ihan valmis vaikka maksamaan päästäkseni tuosta määräaikaisesta työstä ja vielä ottamaan päälle karenssin. Luojan kiitos mun tunnit vähentyivät eikä tarvinnut enää kokoaikaisena kituuttaa loppuaikaa. Kun sitten työsuhde loppui, olin niin helpottunut.

Ja sanottakoon, että en ollut ainut joka ei tuota paikkaa kestänyt. Kuukauden sisällä kaksi irtisanoutui ja puoli vuotta aiemmin oli kuulemma joku muukin lähtenyt pois.

Työ ihan ok, mut menee tauoilla ruokahalut, kun räväkät tädit alkaa (mistä ihmeen syystä???) puhua vessanpöntöistä, mitä siellä/sieltä löytäneet/nähneet, kuvailevat miten siivoton vessa/pönttö, kertovat mille haisi jne, parhaat pöntöt tuotoksineen kuvataan ja esitellään muille.

Työ ihan kivaa muuten kyllä, mutta jos meinaa tauoilla saada edes kahvinsa juotua, kannattaa pysyä kaukana noista. Tai ehkä mä vaan en ymmärrä, oon tylsä keski-ikäinen, mutta sit kun mulle kans kertyy ikää vielä paljon lisää,niin ehkä alan nähdä järkeä tuossa toiminnassa

Tarjoustalo

Nyt on kyllä paha kysymys. Olisiko se ensimmäinen työpaikka, jossa olin valmistumiseni jälkeen, kun pomoa ei näkynyt päiväkausiin ja lopulta hain palkkani palkkaturvan kautta? Vai se yhdistyksen omistama pulju, joka teetti minulla työt, ja toiselle henkilölle maksettiin palkka? No tokihan itsekin sain jotain työkkärin avustusta... Vai oliko sittenkin se saksalaisen ketjun rautakauppa, jossa minulla oli seitsemän määräaikaista työsopimusta kahden vuoden aikana? Vai kenties tämä nykyinen vuokratyöfirma, jossa olen ollut reilun vuoden ja jossa tiedän työvuorot "viimeistään" kahta tuntia ennen vuoron alkua, viikottainen työaika 0 tuntia ja siitä ylöspäin? Joku näistähän se varmaankin on ollut...

Pienen kaupungin kauppaoppilaitos jossa olin sijaisena joskus 90-luvulla. Rehtorilla oli "henkilökohtaisia ongelmia" ja eikä hän saanut luku- tai tilajärjestyksiä ikinä tehtyä vaan piti aina joka päivä itse säveltää että mitä tänään opetetaan, missä tilassa ja kenelle. Oppilaat yrittivät jatkuvasti iskeä minua ja heti ensimmäisenä iltana alkoi tulla kummallisia puhelinsoittoja kotiin. (Silloin oli vielä lankapuhelin.) Rehtorin mielestä minun olisi vaan pitänyt olla imarreltu oppilaiden huomiosta. Kaikki yritykset saada keskustelulla kunnolla rehtorin kanssa päätyivät siihen että sovittiin että tulen kello 12.15 kansliaan niin jutellaan. Rehtori itse ei sinne kuitenkaan tullut vaan oli aina "unohtanut" sen.