Miehet, onko naisenne seura tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.

Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap

Miksi tyydyt odottelijan rooliin? Äläkä sano, että "mies on muuten mukava ja ihana". 

Jos pyydän jotain, niin mies tekee velvollisuutensa. Sitten lähtee omille teilleen kiireen vilkkaa. Ei niin, että oma-aloitteisesti ottaisi meille aikaa. Viime juhannuksena esimerkiksi ei vielä asuttu yhdessä, ja mies käväisi mun luona avustamassa yhdessä asiassa, ja sen jälkeen lähti kavereiden luokse. Kun itse olin siinä uskossa, että vietettäisi vähän aikaa yhdessä sinä päivänä. No toisena iltana oli tarkoitus nähdä, mutta mies ilmoittikin, että tuli joku juttu kavereiden kanssa, ja että ehtisi tulla tunniksi tai puoleksitoista käymään. Sanoin, että ei tarvitse tulla ollenkaan. Ap

Kuulostaa pahasti siltä että et vain ole miehelle mikään prioriteetti. En muuttaisi edes yhteen tällaisen miehen kanssa.

Tuollainen kaikki illat ja juhlapyhät kavereiden kanssa hilluminen kuulostaa myös aika teinitouhulta, aikuiset yleensä viettävät joulut ja juhannukset kumppanin kanssa (tai ainakin sopivat yhdessä juhlapyhien vietosta), eikä kavereiden luonakaan ihan joka ilta hengata enää aikuisiällä.

Eihän ap ole edes asunut tuolloin miehen kanssa yhdessä.

Ihmeellisiä olettamia ja tulkintoja taas miestenvihaajilta 

En tiedä sinusta, mutta minä olen viettänyt aikaa kumppanien kanssa myös ennen yhteenmuuttoa. Miksi muuten edes olla yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.

Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap

Miksi tyydyt odottelijan rooliin? Äläkä sano, että "mies on muuten mukava ja ihana". 

Jos pyydän jotain, niin mies tekee velvollisuutensa. Sitten lähtee omille teilleen kiireen vilkkaa. Ei niin, että oma-aloitteisesti ottaisi meille aikaa. Viime juhannuksena esimerkiksi ei vielä asuttu yhdessä, ja mies käväisi mun luona avustamassa yhdessä asiassa, ja sen jälkeen lähti kavereiden luokse. Kun itse olin siinä uskossa, että vietettäisi vähän aikaa yhdessä sinä päivänä. No toisena iltana oli tarkoitus nähdä, mutta mies ilmoittikin, että tuli joku juttu kavereiden kanssa, ja että ehtisi tulla tunniksi tai puoleksitoista käymään. Sanoin, että ei tarvitse tulla ollenkaan. Ap

Kuulostaa pahasti siltä että et vain ole miehelle mikään prioriteetti. En muuttaisi edes yhteen tällaisen miehen kanssa.

Tuollainen kaikki illat ja juhlapyhät kavereiden kanssa hilluminen kuulostaa myös aika teinitouhulta, aikuiset yleensä viettävät joulut ja juhannukset kumppanin kanssa (tai ainakin sopivat yhdessä juhlapyhien vietosta), eikä kavereiden luonakaan ihan joka ilta hengata enää aikuisiällä.

Eihän ap ole edes asunut tuolloin miehen kanssa yhdessä.

Ihmeellisiä olettamia ja tulkintoja taas miestenvihaajilta 

En tiedä sinusta, mutta minä olen viettänyt aikaa kumppanien kanssa myös ennen yhteenmuuttoa. Miksi muuten edes olla yhdessä?

sössönsöö. jos ei edes asu yhdessä, ei todellakaan ole miehen tehtävä hyppiä naisen pillin mukaan 

Olen seurustellut 4 naisen kanssa. Olen mielestäni perhekeskeinen ja mikäli olen naisen kanssa niin yleensä myös haluan olla naisen kanssa. Silti mua ihmetytti, kun eksäni ilmeisesti kuvitteli, että liikuntaharrastukset ovat jotain lasten juttuja ja kun ihminen aikuistuu niin se on vain kotona. Varsinkin, jos sillä on lapsia. No toki vähensin omaa harrastamista pariin viikkokertaan lapsen saamisen jälkeen. Joka kertaan kysyin vielä erikseen, onko se ok. Koitin kannustaa eksääni hankkimaan ensin oman liikuntaharrastuksen ja sitten mitä tahansa kiinnostavaa tekemistä sohvalla passivoitumisen sijaan. Viimein kun hän löysi kodin ulkopuolista tekemistä, oli se toinen mies. Nyt hän on kotiäitinä siellä. Ihmisillä on eri tarve harrastaa asioita. Kannattaa valita sellainen, joka on samoilla linjoilla itsensä kanssa.

Mun naiset ovat olleet hyviä ja joustavia tyyppejä siinä mielessä, että olen saanut harrastaa, mutta ollaan myös voitu tehdä yhdessä juttuja. Voin kuvitella, että yhteinen tekeminen olisi jäänyt vähiin, jos leffojen, mökkeilyn ja retkeilyn sijaan naiseni olisivat olleet sitä tyyppiä joiden kanssa tekeminen olisi ollut brunssit, jooga, valokuvanäyttelyt, kirpputorit ja Tanskalaiset lyhytelokuvat. Toisin sanoen, jos ei löydy mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, on todennäköisempää, ettei yhteistä aikaa löydy.

M44

Vierailija kirjoitti:

Olen seurustellut 4 naisen kanssa. Olen mielestäni perhekeskeinen ja mikäli olen naisen kanssa niin yleensä myös haluan olla naisen kanssa. Silti mua ihmetytti, kun eksäni ilmeisesti kuvitteli, että liikuntaharrastukset ovat jotain lasten juttuja ja kun ihminen aikuistuu niin se on vain kotona. Varsinkin, jos sillä on lapsia. No toki vähensin omaa harrastamista pariin viikkokertaan lapsen saamisen jälkeen. Joka kertaan kysyin vielä erikseen, onko se ok. Koitin kannustaa eksääni hankkimaan ensin oman liikuntaharrastuksen ja sitten mitä tahansa kiinnostavaa tekemistä sohvalla passivoitumisen sijaan. Viimein kun hän löysi kodin ulkopuolista tekemistä, oli se toinen mies. Nyt hän on kotiäitinä siellä. Ihmisillä on eri tarve harrastaa asioita. Kannattaa valita sellainen, joka on samoilla linjoilla itsensä kanssa.

Mun naiset ovat olleet hyviä ja joustavia tyyppejä siinä mielessä, että olen saanut harrastaa, mutta ollaan myös voitu tehdä yhdessä juttuja. Voin kuvitella, että yhteinen tekeminen olisi jäänyt vähiin, jos leffojen, mökkeilyn ja retkeilyn sijaan naiseni olisivat olleet sitä tyyppiä joiden kanssa tekeminen olisi ollut brunssit, jooga, valokuvanäyttelyt, kirpputorit ja Tanskalaiset lyhytelokuvat. Toisin sanoen, jos ei löydy mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, on todennäköisempää, ettei yhteistä aikaa löydy.

M44

En ole rajoittanut miestä harrastuksissa. On vaan paljon poissa. Kotona käy nukkumassa ja välillä syömässä. Hyvin usein jopa syö ulkona. Kotona ollessa sitten juttelee puhelimessa kavereilleen. Huvittavaa kun ajattelee, aina kaverit mielessä. Mutta hyviä huomioita sulla. Ap

Mitä tässä nyt on elämän varrella parisuhteita seurannut,

niin on sellaisia miehiä ja naisia joiden mielestä parisuhde on kotihommia

ja perhettä varten, ja kaverit ja harrasteet sitten muuta viihtymistä varten.

Eli "perinteinen" kuvio, mies käy töissä, tuo "rahaa taloon", tekee omat hommansa, 

viettää arjen perheenparissa koska elämään nyt vain kuuluu vaimo ja lapset,

joiden kanssa käydään kesälomareissulla muumimaassa, Se oma varsinainen viihtyminen kuitenkin

tapahtuu muualla kuin kotona, koti on vain tukikohta ja muun elämän mahdollistaja.

Juuri katselin tässä tuollaisen miehen eroamista.

Heidän parisuhteensa oli kuin elokuvista, tavattiin, rakastuttiin niin ettei ikinä, mies

piti kuin kukkaa kämmenellä, teki ruonot, ja biisit "elämänsä rakkaudelle", käytiin 

kaksistaan hotellilomilla nauttimassa toisen seurasta. En yhtään ihmettele että nainen

piti tuota miestä saaliina. Kun lapset tulivat kuvioihin, niin homma muuttui, ja nainen oli lähinnä lasten

kanssa ja mies omissa menoissaan.

Juttelin heidän eron jälkeen naisen kanssa ja hän sanoi ettei olisi ikinä uskonut erovanasa. Sanoi että kuin mies

olisi taikaiskusta muuttunut. Tosiasiassa tietenkään ei, vaan ei oltu käyty keskustelua niistä tärkeistä asioista.

Nyt mies lurittelee lemmensäkeitä seuraavalle naiselle, jonka kanssa teki myös lapsen melkolailla heti.

Oman mieheni kanssa viihdytään hyvin yhdessä, ja toisemme olemme valinneetkin sillä perusteella että haluamme

viettää elämämme toistemme kanssa. Tietysti asia on vähän eri kun kummallakin on jo isot lapset, ja erot takana, mutta

ehkä juuri siksi osasimme nyt valita oikein.

Kyllähän se siitä on kiinni miten näkee elämän eri osa-alueet. 

Itse en näe mitään järkeä asua vain jonkun kanssa yhdessä, ja olla asumisjärjestelyiden 

takia hänelle varattuna kaikilla muillakin tavoilla.

Viehätyn miehestä ennen kaikkea siksi että hän haluaa olla juuri minun kanssani.

Tuo oleminen pitää sisällään sen mitä oma mieheni on. Hän suunnittelee minne ME

lähdettäisin kun on pitempi vapaa töistä, hän mökkiviikonloppua järkätessään pitää

itsestään selvänä että minä olen lähdössä myös(tämä on välillä aiheuttanut hämmennystä osassa hänen kavereistaan

kun ovat ajatelleet että tottakai mökkivkl tarkoittaa että pojat keskenään siellä ryyppää ilman siippoja).

Kun hän tulee töistä, ja minä olen jo kotona niin hän onnellisena kertoo miten mukava on töistä tulla luokseni.

Nautin yksinolosta ja yksinasumisesta, ja mikäli parisuhde ei tarjoaisi minulle sitä mitä haluan,

niin en jatkaisi yhdessäoloa. Jokainen on suhteessa omista syistään, toiset lasten takia, toiset omaisuuden takia,

toiset siksi että on koti jossa joku hoitaa asiat, ja itse saa ruuan, seksin, ja muun ajan voi viettää muualla, 

toiset siksi ettät haluavat olla just tämän kanssa ja viettää hänen kanssaan aikansa. Minä kuulun jälkimmäiseen ryhmään.

Akat nyt on vaan perseestä pitkässäjuoksussa, ainut hyöty on että kämppä on siisti, ruokaa on kaapissa ja välillä pääsee tyhjäämään kassinsa.

Naisia ei ikinä olisi saanut päästää johtoasemiin eikä päättämään keittiön verhojen väriä tärkeämmistä asioista, nykyinen hallistus tyttöviisikkoineen on hyvä esimerkki tästä.

Persujakaan ei voi enää äänestää, kiitos purran.

Vierailija kirjoitti:

Akat nyt on vaan perseestä pitkässäjuoksussa, ainut hyöty on että kämppä on siisti, ruokaa on kaapissa ja välillä pääsee tyhjäämään kassinsa.

Naisia ei ikinä olisi saanut päästää johtoasemiin eikä päättämään keittiön verhojen väriä tärkeämmistä asioista, nykyinen hallistus tyttöviisikkoineen on hyvä esimerkki tästä.

Persujakaan ei voi enää äänestää, kiitos purran.

Kyllä tuo nyt siltä kuulostaa että ne kassit kyllä tyhjennetään poikain "kalareissuilla" ;)

Itse taidan olla miehesi kaltainen nainen, paitsi että nysvään kotona, mutta musta on ihanaa kun se on jossakin, koska mulla on niin paljon hauskaa tekemistä itsekseni. Juu, varmaan tilaisuiden tullen menen vaihtoon, ja mies saa hänen seuraansa enemmän kaipaavan naisen. Mutta mieheni seura on tosiaankin tylsää, jos sitä kovin kauan on tarjolla ja itse olen varmasti vielä tylsempi tyyppi, kun en jaksa keskustella miehen haluamista asioista (ikävystyn kuoliaaksi). Seksiä on kuitenkin suhteessamme säännöllisesti.

Ap mieti millainen suhteenne on 5 vuoden päästä. Olisitko onnellinen? Mikään ei muutu, jos mitään ei muuta. Sinuna nostaisin kissan pöydälle. Miehesi ei taida oikeasti arvostaa parisuhdetta tai viihtyä kanssasi. Olennaista on seurata tekoja, ei sanoja. Mieti mitä sinä haluat, arvostat, kunnioitat ja etene siihen suuntaan.

Olen kuvitellut, että kuvattu suhde on ns.fwb. Omissa parisuhteissani ollaan vietetty suurin osa vapaa-ajasta yhdessä mm. harrastettu, tehty kotitöitä, kyläilty, matkusteltu. Ennen kaikkea eletty elämää yhdessä. Molemmilla myös omat menot ja kaverit. Ainakin itse pidän tärkeänä, että kumppani on ainakin joistakin samoista asioista kiinnostunut.