Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Miehet, onko naisenne seura tylsää?
25.10.2021 |
Mietin sitä, kun mieheni viettää vapaa-aikansa salilla tai kavereiden kanssa. En halua jutella nyt tästä mieheni kanssa, koska en halua hänen ajattelevan, että haluan meidän joka hetki olevan yhdessä. Viihdyn hyvin itsekseni. Enkä muutenkaan halua näin pienestä saada aikaan mitään härdelliä.
Mutta rupesin miettimään, että eikö miehet yleensä viihdy naistensa seurassa? Voi olla, että olen huonoa seuraa, ja aloin jo katkeroitua, että oliko pakko mennä naimisiin kanssani, jos ei edes viihdy kanssani.
Tajusin sitten, että lapsena isänikin viihtyi vapaa-aikansa lähinnä omassa harrastuksessaan. Äiti siitä joskus meille lapsille valittikin, että isänne ei ole sitten koskaan kotona.
Älkää tehkö tästä pettämisjuttua, koska sellaisesta nyt tällä kertaa ei ole kyse. Haluaisin miesnäkökulmaa, mistä tämä voisi johtua? Olenko vaan tylsä? En ole riidanhaastaja, enkä tietääkseni edes näin myrkytä koti-ilmapiiriä. Vai onko tämä joku miesten juttu, että naisten seura ei ole hauskaa? Kiitos.
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.
Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap
sinullako ei ole todellakaan mitään muuta elämää kuin maata kotona? -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tylsää. Miksi olisin sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa en viihdy?
Tämä ei tietenkään tarkoita, että pitäisi olla toisiinsa liimattuna 24/7.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.
Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap
Miksi tyydyt odottelijan rooliin? Äläkä sano, että "mies on muuten mukava ja ihana".
Ei. Vaimoni on paras ystäväni myös
Huumorintajuisen naisen kanssa viihtyy.
Oma vaimoni ei lukeudu heihin. Rankka koulu- ja perhetausta, hän inhoaa monia asioita lastenloruista riimittelyn kautta koululaistason vitseihin.
Viihdyn hänen kanssaan kahdenkeskisessä tekemisissä harrastusten parissa. Sosiaalisissa tilanteissa, kahvilat ja ravintolat tms. tuntuu vieläkin välillä että ei osaa oikein toisen seurassa viihtyä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.
Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap
Kannattaisi varmasti ihan oman itsesi vuoksi miettiä myös jotain kodin ulkopuolista harrastusta? Voi olla, että miestäsi jopa ahdistaa ajatus siitä, että sinä odotat häntä kotona ja toivot hänestä jonkinlaista "viihdykettä"? Tietysti pariskunnalla silti pitäisi olla edes jotain yhteistä aikaa, ja teillä ei nähtävästi ole sitä ollenkaan, joten siinä mielessä olet kyllä ihan oikeassa. Kuitenkin, jos tuon miehen kanssa haluat yhdessä olla, niin joko sinun pitää miettiä jotain muuta sisältöä elämääsi tai sitten tyytyä odotteluun.
Pystytkö kiinnostumaan ja osallistumaan miehen harrastuksiin vai pitäisikö miehen mukautua enemmän sinun maailmaasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.
Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap
Miksi tyydyt odottelijan rooliin? Äläkä sano, että "mies on muuten mukava ja ihana".
Jos pyydän jotain, niin mies tekee velvollisuutensa. Sitten lähtee omille teilleen kiireen vilkkaa. Ei niin, että oma-aloitteisesti ottaisi meille aikaa. Viime juhannuksena esimerkiksi ei vielä asuttu yhdessä, ja mies käväisi mun luona avustamassa yhdessä asiassa, ja sen jälkeen lähti kavereiden luokse. Kun itse olin siinä uskossa, että vietettäisi vähän aikaa yhdessä sinä päivänä. No toisena iltana oli tarkoitus nähdä, mutta mies ilmoittikin, että tuli joku juttu kavereiden kanssa, ja että ehtisi tulla tunniksi tai puoleksitoista käymään. Sanoin, että ei tarvitse tulla ollenkaan. Ap
Entisinä aikoina oli paljon kulissiliittoja. Korkeampiin virkoihin ja vastaaviin oli kirjoittamaton sääntö, että on oltava naimisissa ja perheellinen. Arvot olivat hyvin konservatiivisia. Tämä johtikin siihen, että miehet viettivät pääosin aikansa harrastuksissa, harrastus oli joskus se salarakas. Naiset olivat köyhempia ja pienituloisempia, eikä eroaminen ollut siksi vaihtoehto. Toki myös siihen aikaan asiaa pidettiin häpeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille miehille riittää se että on joku kotona odottamassa, varsinainen elämä eletään muualla. Tämä miespuolisen ystäväni sanomaa, tiedä sitten kuinka yleinen ajattelutapa.
Niin, siltä minusta tuntuu itse asiassa, että olen täällä kotona odottelemassa. Ap
Miksi tyydyt odottelijan rooliin? Äläkä sano, että "mies on muuten mukava ja ihana".
Jos pyydän jotain, niin mies tekee velvollisuutensa. Sitten lähtee omille teilleen kiireen vilkkaa. Ei niin, että oma-aloitteisesti ottaisi meille aikaa. Viime juhannuksena esimerkiksi ei vielä asuttu yhdessä, ja mies käväisi mun luona avustamassa yhdessä asiassa, ja sen jälkeen lähti kavereiden luokse. Kun itse olin siinä uskossa, että vietettäisi vähän aikaa yhdessä sinä päivänä. No toisena iltana oli tarkoitus nähdä, mutta mies ilmoittikin, että tuli joku juttu kavereiden kanssa, ja että ehtisi tulla tunniksi tai puoleksitoista käymään. Sanoin, että ei tarvitse tulla ollenkaan. Ap
Niin, mikä oli se syy, miksi tyydyt odottelijan rooliin? Et nyt ollenkaan vastannut kysymykseen.
ei ole minun taka-aasi muija joka sivukatujenkin korttelissa ja graniittitalon kulmilla häiriköi perässä oingelmien kanssa.
ei mennyt sinne jakeluun joskus kauan sitten mutta vielä yrittää vääntää häirinnän tynkää (asukkaan pentu) esitutkintaan kaiveltavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä pistä miestä etusijalle ellei hän tee samoin sinulle.
Minun mieheni on huolissaan ellemme vietä järjestettyä yhteistä aikaa vähintään kerran viikossa. Ollaan kyllä kotona samaan aikaan päivittäin muutenkin, mutta mieheni haluaa nimenomaan järjestää säännöllisesti suunniteltua yhdessäoloa ja treffejä. Haluaa käydä syömässä, juomassa, leffassa, patikoimassa yms. Jos ollaan pari viikkoa vietetty tavallista arkea, mies sanoo että ei olla pitkään aikaan tehty mitään kivaa yhdessä, lähdetäänkö ravintolaan.
Jos itse kaipaat samaa, älä tyydy vähempään. Ei ole mitenkään miehille tyypillinen ominaisuus että naisen seura ei kiinnosta. Oikean naisen seura kiinnostaa kyllä.
Hyvä kysymys, ap! Se ei vietä aikaa sun kanssa, koska se ei halua. Niin yksinkertaista se on. Jos ja kun et halua tällaista suhdetta, kannattaa vetää johtopäätökset ja etsiä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entisinä aikoina oli paljon kulissiliittoja. Korkeampiin virkoihin ja vastaaviin oli kirjoittamaton sääntö, että on oltava naimisissa ja perheellinen. Arvot olivat hyvin konservatiivisia. Tämä johtikin siihen, että miehet viettivät pääosin aikansa harrastuksissa, harrastus oli joskus se salarakas. Naiset olivat köyhempia ja pienituloisempia, eikä eroaminen ollut siksi vaihtoehto. Toki myös siihen aikaan asiaa pidettiin häpeänä.
Mieheni kyllä halusi perheen. Itse sanoi niin. Taisi olla viimeinen kavereistansa, kenellä ei ollut perhettä. Mutta haluaisin tietysti, että viihtyisi myös seurassani. En kyllä nyt usko, kun ajattelen asiaa. Ei hänellä varmaan sitten ole tarvetta viihtyä sen enempää. Kaverit on viihdyke ja minä olen perhe. Ap
Ei. Kunpa joskus olisikin. On hyvin impulsiivinen ja energinen, joten minunkin täytyy olla. Aina ei jaksaisi.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Kunpa joskus olisikin. On hyvin impulsiivinen ja energinen, joten minunkin täytyy olla. Aina ei jaksaisi.
Ei sinun tarvitse olla. Parisuhteessa on asiat pielessä, jos pitää olla jotain muuta, mitä oikeasti on.
Vierailija kirjoitti:
Älä pistä miestä etusijalle ellei hän tee samoin sinulle.
Minun mieheni on huolissaan ellemme vietä järjestettyä yhteistä aikaa vähintään kerran viikossa. Ollaan kyllä kotona samaan aikaan päivittäin muutenkin, mutta mieheni haluaa nimenomaan järjestää säännöllisesti suunniteltua yhdessäoloa ja treffejä. Haluaa käydä syömässä, juomassa, leffassa, patikoimassa yms. Jos ollaan pari viikkoa vietetty tavallista arkea, mies sanoo että ei olla pitkään aikaan tehty mitään kivaa yhdessä, lähdetäänkö ravintolaan.
Jos itse kaipaat samaa, älä tyydy vähempään. Ei ole mitenkään miehille tyypillinen ominaisuus että naisen seura ei kiinnosta. Oikean naisen seura kiinnostaa kyllä.
eli miehen pitää viihdyttää sinua? sinä et koskaan itse ehdota mitään?
sama aloittajalle, milloin olet viimeksi vienyt miehen romanttiselle illalliselle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entisinä aikoina oli paljon kulissiliittoja. Korkeampiin virkoihin ja vastaaviin oli kirjoittamaton sääntö, että on oltava naimisissa ja perheellinen. Arvot olivat hyvin konservatiivisia. Tämä johtikin siihen, että miehet viettivät pääosin aikansa harrastuksissa, harrastus oli joskus se salarakas. Naiset olivat köyhempia ja pienituloisempia, eikä eroaminen ollut siksi vaihtoehto. Toki myös siihen aikaan asiaa pidettiin häpeänä.
Mieheni kyllä halusi perheen. Itse sanoi niin. Taisi olla viimeinen kavereistansa, kenellä ei ollut perhettä. Mutta haluaisin tietysti, että viihtyisi myös seurassani. En kyllä nyt usko, kun ajattelen asiaa. Ei hänellä varmaan sitten ole tarvetta viihtyä sen enempää. Kaverit on viihdyke ja minä olen perhe. Ap
Mies voi toki olla toiveensa kanssa ihan vilpitön. Kenties miehen lapsuuden perheessä on sama perinteinen kuvio, että isä viettää vapaa-aikansa harrastuksissaan ja äiti pitää sitten koko pakan kasassa? Kannattaa kuitenkin ymmärtää, että kuvio ei tule teidän tapauksessa muuttumaan jos ja kun saatte lapsia. Sinä olet sitten se kotipesän äitihahmo joka omistautuu perheelle, ja mies tekee sitten niitä miestenhommia, eli lähinnä omia harrastuksia. Jos ajatus ei miellytä, niin ei kannata hankkia lapsia, ainakaan tämän miehen kanssa. Tai sitten tosiaan haet myös itsellesi kodin ulkopuolisen elämän johon mies ei kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä pistä miestä etusijalle ellei hän tee samoin sinulle.
Minun mieheni on huolissaan ellemme vietä järjestettyä yhteistä aikaa vähintään kerran viikossa. Ollaan kyllä kotona samaan aikaan päivittäin muutenkin, mutta mieheni haluaa nimenomaan järjestää säännöllisesti suunniteltua yhdessäoloa ja treffejä. Haluaa käydä syömässä, juomassa, leffassa, patikoimassa yms. Jos ollaan pari viikkoa vietetty tavallista arkea, mies sanoo että ei olla pitkään aikaan tehty mitään kivaa yhdessä, lähdetäänkö ravintolaan.
Jos itse kaipaat samaa, älä tyydy vähempään. Ei ole mitenkään miehille tyypillinen ominaisuus että naisen seura ei kiinnosta. Oikean naisen seura kiinnostaa kyllä.
eli miehen pitää viihdyttää sinua? sinä et koskaan itse ehdota mitään?
sama aloittajalle, milloin olet viimeksi vienyt miehen romanttiselle illalliselle?
Miksi pitäisi viedä romanttiselle illalliselle ihminen, joka liesuaa vain kavereidensa kanssa?
Ei ole, viihdyn naisystäväni kanssa oikein hyvin. Mutta meillä on molemmilla omat kodit ja näemme viikonloppuisin, arjet erossa.
24/7 saman katon alla koettelee parisuhdetta kuin parisuhdetta, sitä tottuu liiaksi toisen naamaan, toisen läsnäoloon, alkaa pitää toista itsestäänselvyytenä.