Lue keskustelun säännöt.
Vela kysyy: miksi raskaus on kuin joku salaisuus?
31.12.2014 |
Miksi raskaudesta kertominen on niin suuri juttu? Mikä siinä on, että sitä pitää pantata ja sitten juhlallisesti julkistaa ensin lähipiirille ja myöhemmin ehkä ei-niin-läheisille-työkavereille?
Miksei voi vaan sanoa ihan muun keskustelun lomassa, että "Ai niin joo, tein positiivisen raskaustestin. Ei tänne nyt sitten paljon muuta uutta kuulu" ?
Tai miksi jotkut asiat ylipäätään on jotain ihme salaisuuksia. "Aion hakea opiskeleen sinne ja sinne. Tätä ei sit saa kertoa kenellekään".
Joku saa kyllä nyt selittää mistä tässä ilmiössä on kyse.
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:38"]
[quote author="vierailija9" time="31.12.2014 klo 10:34"]
ei tarvii selitellä,jos raskaus menee kesken tai vauva kuolee kohtuun.Lähipiirissä on sattunu useampi siksi kerron vieraammille esim facebookissa vasta ku vauva on syntynyt.
Opiskelusta kerrotaan vasta sit ku paikan on saanu ei tarvii selitellä eikä kuunnella ihmettelyjä miks et päässy ym
[/quote]
Et sitten kaipaa lohdutusta kun et päässyt?
[/quote]Lohduttajat löytyy omasta perheestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Positiivinen raskaustesti ei automaattisesti tarkoita, että tästä syntyy elävä vauva.
Voi olla tuulimuna, kohdunulkoinen tai keskenmeno. Keskenmeno voi olla ns. keskeytynyt, eli sikiö kuolee mutta vuoto alkaa vasta viikkojen päästä. Harva haluaa selostaa näitä puolitutuille. Läheiset ovat eri juttu.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:38"]
[quote author="vierailija9" time="31.12.2014 klo 10:34"]
ei tarvii selitellä,jos raskaus menee kesken tai vauva kuolee kohtuun.Lähipiirissä on sattunu useampi siksi kerron vieraammille esim facebookissa vasta ku vauva on syntynyt.
Opiskelusta kerrotaan vasta sit ku paikan on saanu ei tarvii selitellä eikä kuunnella ihmettelyjä miks et päässy ym
[/quote]
Et sitten kaipaa lohdutusta kun et päässyt?
[/quote]
En hyvänpäiväntutuilta jotka sitten voi keskenään voivotella että "Mahtaa Annaa harmittaa kun ei päässytkään, olikohan edes lukenut tarpeeksi ja panostikohan se nyt kunnolla tohon ja tekikö kaikkensa".
TÄRKEILLE IHMISILLE VOI KERTOA MITÄ VAAN, KENELLE TAHANSA SUODATTAA VÄHÄN KERTOMISIA.
No jos esimerkiksi kaikki tietää että olet raskaana heti alusta saakka, sitten rakenneultrassa kuulet odottavasi vakavasti vammaista lasta. Samalla kun ihmiset kyselevät raskaudestasi ja voinnistasi joudut miettimään keskeytätkö raskauden. Kyselyt tuovat lisäahdistusta valmiiksi hirveään tilanteeseen. Sitten päätät olla lapselle armollinen ja keskeyttää raskauden ja joudut surusi keskellä vielä selittämään miljoonalle ihmiselle mikset enää olekaan raskaana. SIKSI.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:45"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:38"]
[quote author="vierailija9" time="31.12.2014 klo 10:34"]
ei tarvii selitellä,jos raskaus menee kesken tai vauva kuolee kohtuun.Lähipiirissä on sattunu useampi siksi kerron vieraammille esim facebookissa vasta ku vauva on syntynyt.
Opiskelusta kerrotaan vasta sit ku paikan on saanu ei tarvii selitellä eikä kuunnella ihmettelyjä miks et päässy ym
[/quote]
Et sitten kaipaa lohdutusta kun et päässyt?
[/quote]
En hyvänpäiväntutuilta jotka sitten voi keskenään voivotella että "Mahtaa Annaa harmittaa kun ei päässytkään, olikohan edes lukenut tarpeeksi ja panostikohan se nyt kunnolla tohon ja tekikö kaikkensa".
TÄRKEILLE IHMISILLE VOI KERTOA MITÄ VAAN, KENELLE TAHANSA SUODATTAA VÄHÄN KERTOMISIA.
[/quote] Sori en edes huomannut että jäi capslock päälle kun katsoin telkkaria samalla =D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska ihmiset tulevat taputtamaan vatsaa, kyselevät kaikkea tyhmää ja pitävät minua " sairaana" eli paapovat koko raskauden ajan.
Niin siis mihin lokeroon kukakin tietyt jutut laittaa. Kertooko heti erostaan, sairaudestaan. raskaudestaan, surustaan jne. onhan noita paljon asioita, joista jokainen saa päättää mitä ketoo heti ja mitä myöhemmin, eikös vela?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaana oleminen on jotain niin maagista, jota vela ei voi koskaan ymmärtää. Siksi.
Eli raskaudestaan heti kertovat ovat huonoja ihmisiä ja kelvottomia äitejä, niinkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus itsessään on suuri juttu, vaikkei se varmaan sellaiselle joka sitä ei ole kokenut, niin oikein aukene. Ihan ymmärrettävää. En minäkään osaa ajatella kuinka suurta on eroaminen aviopuolisostaan, kun en ole sellaista kokenut. Ajattelen vaan, että sitten hankkisin oman asunnon ja jatkaisin elämääni yksin. Joidenkin ihmisten pitää itse kokea asiat, ennenkuin osaa puoliksikaan kuvitella miltä tapahtuma toisesta tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:51"]
Niin siis mihin lokeroon kukakin tietyt jutut laittaa. Kertooko heti erostaan, sairaudestaan. raskaudestaan, surustaan jne. onhan noita paljon asioita, joista jokainen saa päättää mitä ketoo heti ja mitä myöhemmin, eikös vela?
[/quote]
Olenko jossain sanonut ettei itse saisi päättää?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:54"]
Raskaus itsessään on suuri juttu, vaikkei se varmaan sellaiselle joka sitä ei ole kokenut, niin oikein aukene. Ihan ymmärrettävää. En minäkään osaa ajatella kuinka suurta on eroaminen aviopuolisostaan, kun en ole sellaista kokenut. Ajattelen vaan, että sitten hankkisin oman asunnon ja jatkaisin elämääni yksin. Joidenkin ihmisten pitää itse kokea asiat, ennenkuin osaa puoliksikaan kuvitella miltä tapahtuma toisesta tuntuu.
[/quote]
Entäs ne sitten jotka kertoo kaikesta elämässä sattuvasta avoimesti? Nekö ei sitten tunne mitään?
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:54"]
Eli raskaudestaan heti kertovat ovat huonoja ihmisiä ja kelvottomia äitejä, niinkö?
[/quote]
Hieno päätelmä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:54"]Eli raskaudestaan heti kertovat ovat huonoja ihmisiä ja kelvottomia äitejä, niinkö?
[/quote]
No ei. Kertomatta jättämisellä suojellaan vain itseään. Kuten moneen kertaan todettu, harva haluaa alkaa työpaikan kahvitutuille kertomaan keskenmenosta tai kehitysvammaisen abortista tms. Sellaista kun tapahtuu, on se kova paikka jos on lasta toivonut. Itse ainakin olisin töissäkin alkanut parkua jos olisi kaikille pitänyt ääneen kertoa mitä on tapahtunut, miksen olekaan enää raskaana. Mieluummin pidän pienessä läheisessä piirissä nämä jutut, kerron vasta sitten kun todennäköisyys vauvan syntymiselle on suurempi.
Siis miähän kerroin koko ystäväpiirille, kun me jätettiin ehkäisy pois ja kaikki sitten kyselivät innoissaan että joko on tullut plussa testiin vaikkei menkat olleet edes vielä myöhässä ja ekasta kierrosta sitten tulinkin raskaaksi ja oltiin niin innoissaan että kerrottiin heti kaikki kavereille, sukulaisille ja facebookissakin ilmoitin kertomalla että meistä tulee sitten äiti ja isä ja ostettiin jo vauvanvaatteitakin ja sitten menin ekaan ultraan viikolla 10 ja siellä sitten kävi ilmi että raskaus oli mennyt kesken jo muutama viikko sitten ja tehtiin tyhjennys...olihan se niin musertavaa..en ollut edes ajatellut että niinkin voisi käydä.
Ja se oli ihan kamalaa kun siis KAIKKI tyyliin kaupankassatkin kyselivät, että koskas teillä onkaan se laskettuaika ja sitten pitää selitellä, että tuli keskenmeno ja aina tuli kauhea itkukohtaus ja lopulta oli helpompaa vaan laittaa uusi fb status että älkää please kyselkö enää, että ei ole mitään äitiä tai isää meistä tulossa :(
No uusi raskaus "yllätti" meidät sitten puolen vuoden päästä ja viisastuneina kerroimme vasta kun kaikista riskialtteimmat viikot olivat ohitse ja emme siltikään heti kertoneet kaikille vaan oikeastaan vasta sitten kun vatsa oli jo sellainen ettei sitä voinut peitellä.
Eli ymmärrätkö nyt paremmin ap?
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:46"]
No jos esimerkiksi kaikki tietää että olet raskaana heti alusta saakka, sitten rakenneultrassa kuulet odottavasi vakavasti vammaista lasta. Samalla kun ihmiset kyselevät raskaudestasi ja voinnistasi joudut miettimään keskeytätkö raskauden. Kyselyt tuovat lisäahdistusta valmiiksi hirveään tilanteeseen. Sitten päätät olla lapselle armollinen ja keskeyttää raskauden ja joudut surusi keskellä vielä selittämään miljoonalle ihmiselle mikset enää olekaan raskaana. SIKSI.
[/quote]
Mulla on ollut työtuttavissa ihmisiä, joiden maailmankatsomuksessa abortti on ollut ehdottoman kielletty millään perusteella. Jos odottaisi niin pahasti vammaista lasta, jonka kohdalla joutuisi miettimään raskauden keskeytystä, olisi siinä riittävästi kannettavaa ja surua ilman, että haluaisi vielä ehdoin tahdoin kuunnella työkavereiden tuomitsevia puheita ja katseita vuosikausia eteenpäin. Tai joutuisi vielä surun keskellä valehtelemaan ihmisille syystä miksei lasta tullutkaan ja pelkäämään, että asia jostain syystä kävisi ilmi. Ja vaikka päätyisi olemaan tekemättä aborttia, mieluummin päätöksen tekisi omassa rauhassaan kuin antaa siihen vaikuttaa pelon ulkopuolisten reaktioista. Saati jos se syvästi uskovainen olisi esimerkiksi oma pomo, voisi joutua pelkäämään työpaikkansakin puolesta. (Eivät kaikki uskovaiset ole tällaisia, mutta valitettavasti niitäkin on, jotka ovat innolla heittämässä ekan kiven. Puhumattakaan siitä, kun tuttava synnytti vammaisen lapsen ja sai kuulla syyn oleva synneissään. En edes halua tietää, mitä olisivat sanoneet keskenmenon tai abortin kohdalla.)
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:08"]
Siis miähän kerroin koko ystäväpiirille, kun me jätettiin ehkäisy pois ja kaikki sitten kyselivät innoissaan että joko on tullut plussa testiin vaikkei menkat olleet edes vielä myöhässä ja ekasta kierrosta sitten tulinkin raskaaksi ja oltiin niin innoissaan että kerrottiin heti kaikki kavereille, sukulaisille ja facebookissakin ilmoitin kertomalla että meistä tulee sitten äiti ja isä ja ostettiin jo vauvanvaatteitakin ja sitten menin ekaan ultraan viikolla 10 ja siellä sitten kävi ilmi että raskaus oli mennyt kesken jo muutama viikko sitten ja tehtiin tyhjennys...olihan se niin musertavaa..en ollut edes ajatellut että niinkin voisi käydä.
Ja se oli ihan kamalaa kun siis KAIKKI tyyliin kaupankassatkin kyselivät, että koskas teillä onkaan se laskettuaika ja sitten pitää selitellä, että tuli keskenmeno ja aina tuli kauhea itkukohtaus ja lopulta oli helpompaa vaan laittaa uusi fb status että älkää please kyselkö enää, että ei ole mitään äitiä tai isää meistä tulossa :(
No uusi raskaus "yllätti" meidät sitten puolen vuoden päästä ja viisastuneina kerroimme vasta kun kaikista riskialtteimmat viikot olivat ohitse ja emme siltikään heti kertoneet kaikille vaan oikeastaan vasta sitten kun vatsa oli jo sellainen ettei sitä voinut peitellä.
Eli ymmärrätkö nyt paremmin ap?
[/quote]
Joo, ehkä. Itse hölötän kaikki asiani, mainitsen vain, että sinne pääsin ja sinne en. Kukaan ei kysele mitään.
Täällähän yritetään saada rähinää ja vääntöä aikaiseksi, kun kysytään muttei haluta ymmärtää vastauksia :)
Itse tykkäsin tuosta "raskaanaolo on niin maagista" koska kyllä se selittää aika paljon.
Mitäpä, jos normaalissa työterveystarkastuksessa kävisi ilmi, että sinulla on luukasvain, ja kätesi tarvitsee amputoida. Oireita ei ole ollut, mutta nyt tarvitsee toimia, pian. Palaisitko työpaikalle kertomaan ohimennen, että elämäsi tulee muuttumaan lopullisesti, joudut sopeutumaan moneen asiaan...
Joo, ei se ole ihan sama asia kuin lapsen saaminen, mikä voi vaikuttaa maailman luonnollisimmalta asialta.
Toisaalta eipä meillä kauheasti työpaikalla huudella siitäkään, että on kuukautiset tai sain siltä viime kuun gigololta klamydian.
-Itselläni on esim. työkavereita n.100 henkilöä, joita nään viikottain. Jos kertoisin kaikille raskaudesta ohimennen, niin olisi todella pitkä aika toistaa samoja asioita kahvipöytäkeskusteluissa aina uudelleen ja uudelleen.
-En kerro muutenkaan yksityisasioitani muille kuin läheisinä pitämilleni.
-Uskoisin, että joitain työkaveria/hyvänpäivän tuttua ei voisi edes vähempää kiinnostaa minun raskauteni, joten kertominen tuntuu hieman oudolta. Varsinkin, kun tiedän, että osa kolmekymppisistä itse kriiseilee jostakin syystä lapsiasioiden parissa ja sitten heidän "pitäisi" vielä hehkuttaa toisen raskautta.
-On hauskaa elää jonkin aikaa siten, että vain puoliso ja itse tietää asiasta, joka tulee muuttamaan koko elämän.
-Mainittu keskenmeno- ja vaikeat vammaisuusasiat.
Näistä huolimatta kerroin hyvin pian asiasta parhaille kavereille ja vanhemmilleni.
Miksi itse en kertonut heti kaikille normaalin keskustelun lomassa?
Se positiivisen raskaustestin tekeminen on oikeasti niin iso juttu, että itsekin pitää totutella asiaan. Ja sitten on nuo tietyt epävarmuustekijät. Ja tietty vähän ennen kertomista tulee sellainen hykerryttävä olo, että minäpä tiedän jotain mitä te ette, minulla on salaisuus sydämeni alla...
Suurin syy on siinä. Se on niin valtava juttu, ettei sitä heitetä noin vaan kahvipöytäkeskusteluun.