Lue keskustelun säännöt.
Vela kysyy: miksi raskaus on kuin joku salaisuus?
31.12.2014 |
Miksi raskaudesta kertominen on niin suuri juttu? Mikä siinä on, että sitä pitää pantata ja sitten juhlallisesti julkistaa ensin lähipiirille ja myöhemmin ehkä ei-niin-läheisille-työkavereille?
Miksei voi vaan sanoa ihan muun keskustelun lomassa, että "Ai niin joo, tein positiivisen raskaustestin. Ei tänne nyt sitten paljon muuta uutta kuulu" ?
Tai miksi jotkut asiat ylipäätään on jotain ihme salaisuuksia. "Aion hakea opiskeleen sinne ja sinne. Tätä ei sit saa kertoa kenellekään".
Joku saa kyllä nyt selittää mistä tässä ilmiössä on kyse.
Kommentit (65)
Ekassa raskaudessa kerroin oikealle ja vasemmalle heti testin jälkeen. Neljän viikon raskauden jälkeen selvisi, että kyseessä olikin tuulimuna.
Seuraavalla kerralla maltoin odottaa sydänäänten löytymiseen (löytyivät viikolla 14 ultralla). Vauva kuoli kohtuun 39+5.
Seuraavalla kerralla en kertonut muille kuin niille joille oli ihan pakko. Mm. toisella puolella Suomea asuvat molemmat isovanhemmat saivat tietää raskaudesta vasta vauvan syntymän jälkeen. Näin toimin kahdella seuraavallakin kerralla. Äitini olisi tehnyt minusta hermoraunion puheluillaan, mikäli olisi tiennyt raskauksistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:37"] Mun mielestä nämä tällaiset aloitukset ovat tympeimpiä provoja. Ketään oikeasti vapaaehtoisesti lapsetonta ei kiinnosta raskaudet ja synnytykset. Tai miksi lapsiperheet tai raskaana olevat tekevät milloin mitäkin. Tarkoituksena on vain saada kunnon rähinä päälle. [/quote] Eräs vapaaehtoisesti lapseton ystäväni on kätilö, raskaudet ja synnytykset kiinnostavat siis kovastikin. Toinen tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Melkein kaikki tuntemani ovat aivan innoissaan sisarustensa lapsista ja puuhaavat heidän kanssaan mielellään. Ei se, ettei halua omia lapsia, todellakaan tarkoita, etteikö muiden lastensaanti voisi kiinnostaa. [/quote] No tietysti omien läheisten elämä kiinnostaa tai jos työnsä puolesta aihe on oleellinen. Ei varmaan sun tutut kuitenkaan tee näitä väsyneitä aloituksia keskustelupalstoille, missä ihmetellään miksi raskaana olevat / lapsiperheet tekevät tai ajattelevat jollakin tavalla, joka aloittajan mielestä on jotenkin täysin väärin tai käsittämätön. Ja sitten jäädään jankkaamaan aiheesta sopivasti provosoiden ja provosoituen. Mielestäni tosi väsynyttä ja tylsää.
[/quote]
Olenko sanonut, että jokin tapa on väärin? Älä viitsi laittaa sanoja suuhuni. Olet vissiin niitä ihmisiä jotka ottaa sen jonain loukkauksena tai arvosteluna kun joku toinen ei tee samoin kuin sinä. Olet sekopää.
ap
[/quote]
I rest my case.
Minäkään en ymmärrä. Siis ymmärrän toki, ettei ihan alussa kerrota, kun tosiaan kaikki on vielä epävarmaa. Mutta itse tunnen ihan lähipiiristäkin sellaisia tapauksia, kun oli jo monta kuukautta raskautta takana, vatsasta ei ollut mitään epäselvyyttä kenellekään ohikulkijalle, mutta silti piti olla ihan hys-hys. Siis ihan totta, lapsesta ei saanut puhua, ei kommentoida eikä tietenkään hiiskahtaa ulkopuolisille ennen kuin se oli syntynyt, jos silloinkaan.
Omituista taikauskoa. Pitkälle edennyt raskaus kun on useimmissa tapauksissa niitä vaikeimpia salaisuuksia pitää...
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:08"]Siis miähän kerroin koko ystäväpiirille, kun me jätettiin ehkäisy pois ja kaikki sitten kyselivät innoissaan että joko on tullut plussa testiin vaikkei menkat olleet edes vielä myöhässä ja ekasta kierrosta sitten tulinkin raskaaksi ja oltiin niin innoissaan että kerrottiin heti kaikki kavereille, sukulaisille ja facebookissakin ilmoitin kertomalla että meistä tulee sitten äiti ja isä ja ostettiin jo vauvanvaatteitakin ja sitten menin ekaan ultraan viikolla 10 ja siellä sitten kävi ilmi että raskaus oli mennyt kesken jo muutama viikko sitten ja tehtiin tyhjennys...olihan se niin musertavaa..en ollut edes ajatellut että niinkin voisi käydä.
Ja se oli ihan kamalaa kun siis KAIKKI tyyliin kaupankassatkin kyselivät, että koskas teillä onkaan se laskettuaika ja sitten pitää selitellä, että tuli keskenmeno ja aina tuli kauhea itkukohtaus ja lopulta oli helpompaa vaan laittaa uusi fb status että älkää please kyselkö enää, että ei ole mitään äitiä tai isää meistä tulossa :(
No uusi raskaus "yllätti" meidät sitten puolen vuoden päästä ja viisastuneina kerroimme vasta kun kaikista riskialtteimmat viikot olivat ohitse ja emme siltikään heti kertoneet kaikille vaan oikeastaan vasta sitten kun vatsa oli jo sellainen ettei sitä voinut peitellä.
Eli ymmärrätkö nyt paremmin ap?
[/quote]
Minä olen taas kertonut keskenmenoista. Olen myös kuullut monien tuttujen kokemista keskenmenoista vasta kun olen omistani kertonut. Vaikka tietää, että todennäköisyydet ovat korkeat niin jotenkin helpottaa oloa, kun kuulee muistakin ja vielä ihmisiltä joita on onnistanut jatkossa. Ei ole haitannut kertoa jälkikäteen ikäviä uutisia, mitä enemmän puhun sitä enemmän helpottaa. Ehkä joku tuttu osaa avoimuuden takia varautua kaikkeen ja jos haluaa pitää omana tietonaan niin pitää.
Meillä 2 lasta ja 2 keskenmenoa ja 1 tuulimuna.
En salaillut raskauttani enää sen 12. viikön jälkeen enkä olisi voinut vaikka olisin halunnutkin, mutta on kyllä sanottava että osalla ihmisistä on todella kummallinen näkemys siitä mitä kaikkea ihmisten pitäisi heille kertoa. Minulta kysyivät hädin tuskin tutut ihmiset työpaikan ruokalassa mm. että millaisia raskausoireita minulla on ollut, ikään kuin se olisi täysin salonkikelpoinen asia ruokapöytään puolituttujen kesken. Noh, onhan tässä ollut ummetusta ja peräpukamia ja kaasua ja närästystä ja erittäin kipeät rinnat jne.
Samat ihmiset varmaan kyselevät myös esim. eronneilta että mitä kaikkia ongelmia heillä oli ex-suhteessaan, ja pyytävät syöpäsairaita kuvailemaan mahdollisimman tarkasti kipujaan ja kuolemanpelkoaan.
Jos halutulla tarkkuudella ei vastauksia tipu, rientävät tänne vinkumaan ettei heidän kysymyksiinsä vastata, vaikka he ovat itse vapaaehtoisesti lapsettomia, naimisissa ja syövättömiä. Kehtaavatkin olla tekemättä tällaisille yli-ihmisille tiliä elämästään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et olisi vela, sinäkin ymmärtäisit että useimmille ihmisille lapsen saaminen on sen verran henkilökohtainen asia, että ei halua ennen aikojaan kertoa kaikille. Raskausaikana kun voi sattua kaikenlaista ikävää.
Osa meistä haluaa muutenkin pitää joitakin asioita ihan omana, kertomatta muille. Näin varsinkin sellaisissa asioissa, jotka voivat aiheuttaa kiusallista kyselyä, utelua ja jopa mahantaputtelua.
On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät halua kertoa läheisensä kuolemasta.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 14:29"]
Vastaappa sinä minulle, että jos lapsen sukupuolta ei haluta paljastaa, niin miksi pitää kertoa, että me tiedämme sen, mutta emme kerro? Näin on käynyt minulle noilla kahdella kerralla eli en ole edes kysynyt sukupuolta, vaan itse ovat kertoneet, että lapsi on tulossa ja sukupuoli tiedossa, mutta sitä ei paljasteta. Miksei voisi silloin sanoa, ettei tiedetä kumpi on tulossa?
Minua ei oikeasti kiinnosta ihmisten raskaudet, enkä niistä edes kysele. Lähinnä nyt kiinnosti se, että miten tarkkaan tuo sukupuoli voidaan määrittää ennen syntymää eli onko se ennemmikin arvaus? Muuten, tiedänpä, että pari ihmistä on sitten vuorostaan loukkaantunut, kun en ole udellut laskettua aikaa ja raskaudesta mitään. On kuulemma välinpitämättömyyden merkki, vaikka maha selvästi näkyy. Yritä siinä sitten olla loukkaamatta ketään ;)
[/quote]
Miksi lapsen ehkä epävarma sukupuoli pitäisi paljastaa jo ennen syntymää? Eihän sillä vauva-aikana mitään merkitystä ole, kun ei sentään olla miespuolista kruununperillistä vaatimassa.
Yleensä on nykyään melko varma tieto. Ei kuitenkaan aina, sillä vauva voi olla niin hankalassa asennossa, että sitä ei varmasti näe varsinkaan silloin, kun vauvoja on useampia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 20:05"]
On olemassa myös ihmisiä, jotka eivät halua kertoa läheisensä kuolemasta.
[/quote]
Tuo on muuten toinen outo ilmiö, jota olen ihmetellyt. Ymmärrän, ettei kuolemasta halua keskustella, mutta tuttavapiirissä olen törmännyt ihmisiin, jotka haluavat pitää kuoleman SALAISUUTENA. Eli asiasta ei saa kukaan muukaan kertoa kenellekään, kuten ei lapsen syntymästäkään. WTF?
Ei tarvitse selitellä niin monelle, jos menee kesken, kuten ekalla kolmanneksella on suuri riski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI halua kerta että hakee opiskelemaan, koska ei halua sitten selittää että ei päässtkään, kivempi kertoa sitten vaan että on päässyt opiskelemaan.
Raskaudessa sama juttu, ei halua liian aikaisin kertoa kenelle tahansa koska keskenmeno on muuenkin arka juttu, ja sitten kun pitäisi vielä kaikille keskustelun lomassa sanoa että "ain niin , eitulekaan mitään vauvaa" niin se ei olisi kivaa.
Minä olen 2 lapsen äiti enkä itsekään tajua sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itseä ainakin pelotti että jos menee kesken siinä alussa. Niin kerroin vain lähimmille ja vasta 13. viikon jälkeen kerroin muille.
Onhan raskaus aika iso asia niin ei sitä itsellä tee mieli sanoa "ai joo olen raskaana".
Yleensä kerrotaan raskaudesta vasta, kun tietyt viikot ovat täyttyneet. Sillä alkuraskauksien spontaaneja keskenmenoja sattuu yllättävän useinkin ja niistä harvempi jaksaa jauhaa. Ja sitten voi käydä niin että on kertonut olevansa raskaana puolitutulle ja sitten tulee keskenmeno ja tuttu kyselee kuukauden kuluttua mitä vauvalle kuuluu. Ei vaan tunnu kivalta kertoa keskenmenosta...
Näin ainakin itse toimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tarvii selitellä,jos raskaus menee kesken tai vauva kuolee kohtuun.Lähipiirissä on sattunu useampi siksi kerron vieraammille esim facebookissa vasta ku vauva on syntynyt.
Opiskelusta kerrotaan vasta sit ku paikan on saanu ei tarvii selitellä eikä kuunnella ihmettelyjä miks et päässy ym
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:32"]
Ei tarvitse selitellä niin monelle, jos menee kesken, kuten ekalla kolmanneksella on suuri riski.
[/quote]
Kuinka suuri se todennäköisyys on?
Kolmen lapsen äiti myös ihmettelee samaa enkä ole tosiaankaan koskaan ymmärtänyt sitä suurta salailua ja draamaa jota siihen kertomiseen liittyy. Keskenmeno tai muuta vastaavaa ikävää voi tapahtua myöhemmässäkin vaiheessa ja jos näin tapahtuu, niin mitä siinä tarvii kenellekään mitään selitellä? Meni kesken ja that´s it.
[quote author="vierailija9" time="31.12.2014 klo 10:34"]
ei tarvii selitellä,jos raskaus menee kesken tai vauva kuolee kohtuun.Lähipiirissä on sattunu useampi siksi kerron vieraammille esim facebookissa vasta ku vauva on syntynyt.
Opiskelusta kerrotaan vasta sit ku paikan on saanu ei tarvii selitellä eikä kuunnella ihmettelyjä miks et päässy ym
[/quote]
Et sitten kaipaa lohdutusta kun et päässyt?
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:36"]
Kolmen lapsen äiti myös ihmettelee samaa enkä ole tosiaankaan koskaan ymmärtänyt sitä suurta salailua ja draamaa jota siihen kertomiseen liittyy. Keskenmeno tai muuta vastaavaa ikävää voi tapahtua myöhemmässäkin vaiheessa ja jos näin tapahtuu, niin mitä siinä tarvii kenellekään mitään selitellä? Meni kesken ja that´s it.
[/quote]
Tästä tulee kyllä mieleen, että ehkä jos on kovasti viinaan ja tupakkaan menevä, niin ehkä on parempi olla kertomatta lukuisista keskenmenoista.
Kaveri joutui tekemään abortin, koska lapsella oli niin paha kehityshäiriö, että ei olisi selvinnyt kohdun ulkopuolella. Voin kuvitella, että tuollainen on niitä asioita, joita ei halua joutua kertomaan uudestaan ja uudestaan kaikille hyvänpäiväntutuille. Tai se kaveri, joka on saanut toistuvia keskenmenoja. Ei varmaasti halua vuodesta toiseen ensin aina saada onnitteluja ja sitten joutua kertomaan kaikille, ettei vauvaa tulekaan. Ne ovat kipeitä asioita, eikä toipumistakaan edistä, että niistä joutui uudestaan ja uudestaan puhumaan kaikkien kanssa. Keskenmenot ovat hyvin yleisiä, joten todennäköisyys sen kohdalle osumisesta on suuri.
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:37"] Mun mielestä nämä tällaiset aloitukset ovat tympeimpiä provoja. Ketään oikeasti vapaaehtoisesti lapsetonta ei kiinnosta raskaudet ja synnytykset. Tai miksi lapsiperheet tai raskaana olevat tekevät milloin mitäkin. Tarkoituksena on vain saada kunnon rähinä päälle. [/quote] Eräs vapaaehtoisesti lapseton ystäväni on kätilö, raskaudet ja synnytykset kiinnostavat siis kovastikin. Toinen tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Melkein kaikki tuntemani ovat aivan innoissaan sisarustensa lapsista ja puuhaavat heidän kanssaan mielellään. Ei se, ettei halua omia lapsia, todellakaan tarkoita, etteikö muiden lastensaanti voisi kiinnostaa. [/quote] No tietysti omien läheisten elämä kiinnostaa tai jos työnsä puolesta aihe on oleellinen. Ei varmaan sun tutut kuitenkaan tee näitä väsyneitä aloituksia keskustelupalstoille, missä ihmetellään miksi raskaana olevat / lapsiperheet tekevät tai ajattelevat jollakin tavalla, joka aloittajan mielestä on jotenkin täysin väärin tai käsittämätön. Ja sitten jäädään jankkaamaan aiheesta sopivasti provosoiden ja provosoituen. Mielestäni tosi väsynyttä ja tylsää.
[/quote]
Olenko sanonut, että jokin tapa on väärin? Älä viitsi laittaa sanoja suuhuni. Olet vissiin niitä ihmisiä jotka ottaa sen jonain loukkauksena tai arvosteluna kun joku toinen ei tee samoin kuin sinä. Olet sekopää.
ap