Vela kysyy: miksi raskaus on kuin joku salaisuus?

Henkilökohtaisesti olen kertonut, kun olen saanut varmuuden kaiken olevan kunnossa. Asia, jota en tosin kahden lapsen äitinä tajua on nimen panttaaminen ristiäisiin tai nimiäisiin. Turhaa taikauskoa.

Aloin odottaa esikoistani 32 vuotiaana joten siihen mennessä tuttavapiirissäni oli jo tapahtunut lukuisia keskenmenoja ja kohtukuolemia. Itse en edes ajatellut odottavani vauvaa ennen 12 viikon ultraa eikä positiivisessa raskaustestissä vielä ole minusta mitään kerrottavaa.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:21"]

Tuon raskauden salaamisen ymmärtän, vaikka olen itse lapseton, mutta miksi pitää salata lapsen sukupuoli, jos se on selvillä? Pari kertaa on käynyt niin, että vanhemmat ovat sanoneet, että tietävät sukupuolen, mutta eivät kerro. Pystyykö sen sukupuolen miten tarkasti toteamasn nykyaikana? Eli käykö miten usein niin, että tuleekin tyttö, vaikka odotettiin poikaa?

[/quote]

Kysytäänpä näin päin; miksi vielä mahassa olevan vauvan sukupuoli pitäisi kertoa? Mitä tiedolla teet? Tai miksi raskaudenkulku lukuisine mahdollisine oireineen kenellekään muulle kuin raskaana olevalle itselleen (ja puolisolleen) kuuluu?

Olen pitään toivonut lasta. Jos minulle sellainen onni jonakin päivänä suodaan, että raskaustesti näyttää positiivista, aion pitää asian mahdollisimman pitään vain puolisoni ja itseni välisenä tietona. En osaa tarkemmin sanoa syytä tälle, mutta tällä hetkellä tuntuu, että se olisi niin valtavan iso asia, että haluaisin "nauttia" siitä ihan vain itsekseni ja totutella ajatukseen. Mulle raskaus olisi kuin lottovoitto, tai oikeastaan Eurojackpot, ei sellaistakaan asiaa varmaan vain sanota sivulauseessa tyyliin "Ai niin, voitin juuri 40 miljonaa". Muille se tietenkin olisi paljon arkipäiväisempi asia, en kuvittelekaan että jotakuta puolituttua pajonkaan kiinnostaisi.

Minusta kaikki asiansa hölölttävät ihmiset ovat rasittavia.

veyk

Lapsihaaveet voivat myös vaikuttaa työelämässä etenemiseen. Jos kertoo olevansa raskaana, voi olla, ettei saakaan määräaikaisuuden jatkoa, ylennystä tms. Sitten jos tulee keskenmeno, ei saanut lasta, mutta työelämässäkin katsotaan, että tuo hankkii sen lapsen kuitenkin ja sielläkin voi nousta tie pystyyn. Vaikka saattaisi olla, ettei seuraava raskaus alkaisikaan nopeasti, tulisi toistuvia keskenmenoja tai ei saisi sitä lasta ollenkaan. Senkin puolesta voi olla fiksua pitää suunsa kiinni ekat viikot, jotta ei ole se "kohta äitiyslomalle jäävä" seuraavaa kymmentä vuotta, vaikkei koskaan lopulta onnistuisi saamaan lasta.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:30"]

Miksi raskaudesta kertominen on niin suuri juttu? Mikä siinä on, että sitä pitää pantata ja sitten juhlallisesti julkistaa ensin lähipiirille ja myöhemmin ehkä ei-niin-läheisille-työkavereille?

[/quote]

Ensimmäisenä kerroin raskaudesta omalle miehelle heti testin jälkeen, totta kai. Kriittisten viikojen jälkeen kerroimme asiasta minun ja miehen vanhemmille sekä ystäville. Ainakin oma äiti ja anoppi olisivat loukkaantuneet syvästi, jos joku puolituttu olisi onnitellut tulevia mummeja eikä heillä olisi ollut mitään hajua koko asiasta.

Ja toisekseen, ei-niin-läheisille ihmislle toisten raskausuutiset tai opiskelemaan pääsyt eivät yleensä merkkaa mitään. Jos itse sanot puolisollesi, että sain opiskelupaikan ja muutan ensi kuussa toiselle puolelle Suomea, niin reaktio lienee eri kuin vaikka kampaajallasi.

Mä en salaile raskauttani, mutta en ole myöskään kokenut tarpeelliseksi kailottaa siitä kaikille. Kaverit tietää ja perhe tietää. Työkavereille ja muille puolitutuille voisin toki kertoa, jos tulisi hyvä tilaisuus, mutta en mä sitä aio oma-aloitteisesti julkistaa.

Kolmannes raskauksista menee kesken ennen raskausviikkoa 12. Jos niskapoimu-ultrassa nähdään kaiken olevan kunnossa, niin todennäköisyys elävän vauvan syntymiseen on jo reilusti yli 90 %. Nykyään kun raskaustestin voi tehdä jo jopa ennen menkkojen myöhästymistä, niin vääriä hälytyksiä tulee.

Ihmiset reagoivat keskenmenon eri lailla, toisille se on paha juttu, toiset käsittelevät asian kevyemmin.

2

Mun mielestä nämä tällaiset aloitukset ovat tympeimpiä provoja. Ketään oikeasti vapaaehtoisesti lapsetonta ei kiinnosta raskaudet ja synnytykset. Tai miksi lapsiperheet tai raskaana olevat tekevät milloin mitäkin. Tarkoituksena on vain saada kunnon rähinä päälle.

Kerroin raskaudesta todella myöhään, joskus puolivälin paikkeilla. Ihan vaan siksi, koska pelkäsin niin kovasti keskenmenoa enkä halunnut joutua kertomaan sellaisesta kenellekään. Jos tulen uudestaan raskaaksi niin toimin varmaan samalla tavoin. Muutenkin raskaus on niin iso ja henkilökohtainen juttu, ettei siitä ole helppo kertoa vaikka raskauteni oli erittäin toivottu ja odotettu.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 10:54"]Eli raskaudestaan heti kertovat ovat huonoja ihmisiä ja kelvottomia äitejä, niinkö?
[/quote]
Tässä ketjussa on nyt heti muutama tällainen, jotka päättelevät että jos henkilö toimii tavalla X, tarkoittaa se sitä että tämän henkilön mielestä tavalla Z toimivat ovat kaikki ihmisjätettä ja surkeita.
Ei mene niin. Luulen että enemmänkin on ihmistyyppiä A, jotka ovat tyytyväisiä valintoihinsa sekä B, jotka ovat epävarmoja omistaan ja siksi natkuttavat muille muiden valinnoista ja mollaavat muiden tapoja huonoksi. B-tyyppi myös vainoharhaisena kuvittelee, että jokainen kyttää häntä ja syyttää jostain.
Keskittyisitte ihmiset tekemään omista elämistänne sellaiset, että voisitte elää niitä tyytyväisinä ja rauhassa!

Mulla oli kaveri joka salaili ja valehteli raskaudestaan. Lapsen syntymän jälkeenkään tapauksesta ei saa puhua. Kaikki lähipiiriläiset ei tiedä edes lapsen nimeä. Se tiedetään että lapsi on terve,täytää kohta vuoden. Jotkut vaan sekoaa raskaudesta täysin. Sääli.

Itse en kertonut ennen ensimmäisen kolmanneksen loppumista mistään raskauksista, koska parikin keskenmenoa kokeneena olen hyvin tietoinen siitä, että keskenmenon riski on juurikin aikaisemmissa viesteissä mainituista syistä niin kovin suuri. Vasta kun itse olen omin silmin nähnyt, että kohdussa ihan oikeasti on suht normaali sikiö kaikkine asiaankuuluvine raajoineen ilman ylimääräisiä päitä tms, olen kertonut asiasta omaa puolisoa ja ehkä kaikista uskotuinta ystävääni suuremmalle piirille. Edelleenkään en kirkoissa tai facebookeissa asiaa toitota (nyt viikolla 17). Mitä se muille kuuluu tai joidenkin puolituttujen persettä kutittaa. Mut mä nyt oon ihmisenä muutenkin sellainen, etten omia asioitani ympäri kyliä huutele...

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:37"]

Mun mielestä nämä tällaiset aloitukset ovat tympeimpiä provoja. Ketään oikeasti vapaaehtoisesti lapsetonta ei kiinnosta raskaudet ja synnytykset. Tai miksi lapsiperheet tai raskaana olevat tekevät milloin mitäkin. Tarkoituksena on vain saada kunnon rähinä päälle.

[/quote]

Eräs vapaaehtoisesti lapseton ystäväni on kätilö, raskaudet ja synnytykset kiinnostavat siis kovastikin. Toinen tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Melkein kaikki tuntemani ovat aivan innoissaan sisarustensa lapsista ja puuhaavat heidän kanssaan mielellään. Ei se, ettei halua omia lapsia, todellakaan tarkoita, etteikö muiden lastensaanti voisi kiinnostaa.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:18"]

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 11:21"]

Tuon raskauden salaamisen ymmärtän, vaikka olen itse lapseton, mutta miksi pitää salata lapsen sukupuoli, jos se on selvillä? Pari kertaa on käynyt niin, että vanhemmat ovat sanoneet, että tietävät sukupuolen, mutta eivät kerro. Pystyykö sen sukupuolen miten tarkasti toteamasn nykyaikana? Eli käykö miten usein niin, että tuleekin tyttö, vaikka odotettiin poikaa?

[/quote]

Kysytäänpä näin päin; miksi vielä mahassa olevan vauvan sukupuoli pitäisi kertoa? Mitä tiedolla teet? Tai miksi raskaudenkulku lukuisine mahdollisine oireineen kenellekään muulle kuin raskaana olevalle itselleen (ja puolisolleen) kuuluu?

[/quote]

Vastaappa sinä minulle, että jos lapsen sukupuolta ei haluta paljastaa, niin miksi pitää kertoa, että me tiedämme sen, mutta emme kerro? Näin on käynyt minulle noilla kahdella kerralla eli en ole edes kysynyt sukupuolta, vaan itse ovat kertoneet, että lapsi on tulossa ja sukupuoli tiedossa, mutta sitä ei paljasteta. Miksei voisi silloin sanoa, ettei tiedetä kumpi on tulossa?

Minua ei oikeasti kiinnosta ihmisten raskaudet, enkä niistä edes kysele. Lähinnä nyt kiinnosti se, että miten tarkkaan tuo sukupuoli voidaan määrittää ennen syntymää eli onko se ennemmikin arvaus? Muuten, tiedänpä, että pari ihmistä on sitten vuorostaan loukkaantunut, kun en ole udellut laskettua aikaa ja raskaudesta mitään. On kuulemma välinpitämättömyyden merkki, vaikka maha selvästi näkyy. Yritä siinä sitten olla loukkaamatta ketään ;)

Itsellä keskenmenot yleisin syy.

töissä taas en halunnut kertoa siillä en tahtonut riskeerata sitä että minut otettaisiin vähemmän vakavasti, esin koulutuksiin tai työmatkoille ei enää lähetettäisi. 

yksityisasia

[quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 14:19"][quote author="Vierailija" time="31.12.2014 klo 13:37"]

Mun mielestä nämä tällaiset aloitukset ovat tympeimpiä provoja. Ketään oikeasti vapaaehtoisesti lapsetonta ei kiinnosta raskaudet ja synnytykset. Tai miksi lapsiperheet tai raskaana olevat tekevät milloin mitäkin. Tarkoituksena on vain saada kunnon rähinä päälle.

[/quote]

Eräs vapaaehtoisesti lapseton ystäväni on kätilö, raskaudet ja synnytykset kiinnostavat siis kovastikin. Toinen tekee vapaaehtoistyötä lasten parissa. Melkein kaikki tuntemani ovat aivan innoissaan sisarustensa lapsista ja puuhaavat heidän kanssaan mielellään. Ei se, ettei halua omia lapsia, todellakaan tarkoita, etteikö muiden lastensaanti voisi kiinnostaa.
[/quote]

No tietysti omien läheisten elämä kiinnostaa tai jos työnsä puolesta aihe on oleellinen. Ei varmaan sun tutut kuitenkaan tee näitä väsyneitä aloituksia keskustelupalstoille, missä ihmetellään miksi raskaana olevat / lapsiperheet tekevät tai ajattelevat jollakin tavalla, joka aloittajan mielestä on jotenkin täysin väärin tai käsittämätön. Ja sitten jäädään jankkaamaan aiheesta sopivasti provosoiden ja provosoituen. Mielestäni tosi väsynyttä ja tylsää.