Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä kukaan voi uskoa Jumalaan?
30.12.2014 |
Tieteellisen maailmankuvan omaavana en voi käsittää. Siis mikä se Jumala on? Joku parrakas setä, elämää luova äitihahmo vai luonnonvoima? Jos se on setä tai täti, niin mistä se on tullut? Miten? Jos se on luonnonvoima, mitä järkeä sitä on rukoilla? Silloinhan se on kuin maan vetovoima vai valo: tahdotonta energiaa joka paskat välittää siitä onko naapurin Kaapolla peräpukamat vai ei. Vielä käsittämättömämpää kuin usko korkeampaan voimaan on usko siihen, että juuri MINUN käsitykseni korkeammasta voimasta on oikea. Ja että jos joku ei usko siihen tietoiseen voimaan samalla tavoin kuin minä, niin sen pitää kuolla... ainakin mielessäni tuomitsen sen. Koska se ajattelee eri tavalla, se on uhka. Niin ja ne pyhät tekstit. Vaikkapa raamattu. Osa ihmisistä on valmis tappamaan toisia sen uskomuksen nimeen, että Raamattu on kirjaimellisesti totta. Vaikka raamatun tutkimus ihan siellä teologian laitoksella on 100% varma, että samat legendat joita raamatusta löytyy ovat olleet käytössä jo Mesopotamiasta lähtien. Vaikka nämä olivat monijumalaisia ja ihan helvetin kaukana kristinuskosta. Tarkoitukseni ei ole loukata tai haastaa ketään, muuta kuin dialogiin. Osaisiko joku selittää ihmiselle joka ei korkeampaan voimaan usko, vain luonnonlakeihin, että mikä on jumala ja miksi se tietty jumala on juuri oikea?
Kommentit (135)
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:44"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:31"]
Ei Jumalaa voi järjellä selittää. Eikä tarvitsekaan. Itse uskon että uskonnot pyrkivät jokainen omalla tavallaan selittämään pyhyttä, jumaluutta, Jumalaa. Kristinusko on meidän tapamme. Uskontoa, pyhyyttä ja Jumalaa on mahdotonta "kirjoittaa auki". Se pitää itse kokea - uskoa. Uskominen ei aina ole kiihkeää ja fundamentalistista, kuten ateistit uskomisen usein mielellään kuvaavat. Se voi olla myös rauhallista, herkkää, hiljaista ja nöyrää.
[/quote]
Kunpa suurin osa uskovaisista olisikin hiljaisia herkkiä ja nöyriä, minulla ei ole mitään sellaisia ihmisiä vastaan. Mutta jotain homofobisia Päivi Räsäsiä en voi sietää.
[/quote]
Niin, uskonto itsessään ei tee ihmisestä hyvää. Uskovaiset ihmiset ovat ihan yhtä inhimillisiä, persoonallisia ja virheellisiä kuin muutkin. Uskonnottomia ihmisiä on myös moneen junaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ja maailma ovat aika absurdeja juttuja. Tänne on sattunut syntymään. Sitten kuitenkin haluaisi löytää olemassaololleen jonkin tarkoituksen. On vähintäänkin viehättävää ja olemassaolon ahdistusta lievittävää uskoa johonkin korkeampaan voimaan. Jollei mitään jumalaa olisikaan olemassa, on levollista uskoa. Miksi pitäisi olla rationaalinen? Mitä hyvää se toisi omaan elämään? Mielestäni ei mitään. Ja lisäksi maailmankaikkeus on niin käsittämätön, että kyllä siihen kokonaisuuteen jumalakin mahtuu.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:25"]
Itse uskon Jumalaan, en osaa olla uskomatta. Ihmettelen miten joku voi olla niin varma käsityksessään, ettei mitään jumalaa ole. Siis että asiat vain on, ja kaikelle on jokin järkevä tieteellinen selitys? Minulle tiede ei riitä selitykseksi. En näe elämässä mitään järkeä, jos Jumalaa ei ole. En tämän paremmin osaa selittää, miksi uskon. Ehkä sait ap kuitenkin jotenkin logiikastani kiinni. Uskon itsekin tieteeseen, mutta jotenkin tieteellistenkin selitysten takana on oltava jotain suurempaa ja ihmeellisempää. En pidä tiedettä ja uskoa toisiaan poissulkevina.
[/quote]Kiitos vastauksestasi! En pidä kyllä tiedettä uskon asiana. Tieteellinen metodihan on vain työkalu jolla saadaan mahdollisimman oikeaa tietoa ympäröivästä maailmasta. Ja ne tulokset muuttuvat ja tarkentuvat aina uuden tiedon myötä. Ja se maailmankaikkeus joka on ja joka on todistettavissa on kyllä niin suuri ja ihmeellinen, että en osaa mitenkään kuvitella jumalaa joka olisi suurempi. Kaukaisimmat galaksit, se, että jos juuri nyt aurinkokunnan laidalta voisi katsoa maapallolle, näkisi dinosauruksia, ajan suhteellisuus, elämän kehittyminen, säilyminen, ihmislaji... me olemme kaikki kirjaimellisesti tähtipölyä. Mitättömämpiä kuin pölyhiukkanen kosmisessa mittakaavassa, ekosysteemissämme merkittäviä, kulttuurisesti itse itsellemme jumalia. Kehitimme kirjoitustaidon joka on todellinen aikakone: kun luen tekstiä satojen vuosien takaa, ihminen sieltä historiassa puhuu minulle omassa mielessäni. Niin ja musiikki jota suuret säveltäjät ovat tehneet. Voin ymmärtää uskonnollisen autuuden ja yhteyden kokemuksen kuunnellessani vaikkapa Beethovenin seitsemättä sinfoniaa. Mutta kuitenkin sen teki yksi mies sutimalla pisteitä viivastolle. Mikä on jumala ja mihin sitä tarvitaan? ap
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:25"]
Itse uskon Jumalaan, en osaa olla uskomatta. Ihmettelen miten joku voi olla niin varma käsityksessään, ettei mitään jumalaa ole. Siis että asiat vain on, ja kaikelle on jokin järkevä tieteellinen selitys? Minulle tiede ei riitä selitykseksi. En näe elämässä mitään järkeä, jos Jumalaa ei ole. En tämän paremmin osaa selittää, miksi uskon. Ehkä sait ap kuitenkin jotenkin logiikastani kiinni. Uskon itsekin tieteeseen, mutta jotenkin tieteellistenkin selitysten takana on oltava jotain suurempaa ja ihmeellisempää. En pidä tiedettä ja uskoa toisiaan poissulkevina.
[/quote]
Moderni tiede ei riitä sulle selitykseksi, mutta pronssiaikaisten pappojen kirjoittama raamattu riittää?
[/quote]
Ei Raamattu kaikkea selitä. Riittääkö tiede, sen tähänastiset saavutukset sinulle selitykseksi kaikkeen?
Jokaisella meillä taitaa olla joku uskonto ja jumala; joku joka on pyhää ja jota palvomme, joku jota pidämme kaikkea muuta arvokkaampana ja tärkeämpänä. Toisille se on Jumala ja Jeesus, toisille tiede, toisille raha, jollekin joku muu.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:27"]
Einstein uskoi Jumalaan. Itsekään en ole ateisti, en tosin kristittykään. Se fakta että maailma ylipäätään on olemassa on niin käsittämätön että annan tilaa ajatukselle että on olemassa jotain korkeampia voimia. Elämä on suuri mysteeri ja tuo mysteeri on vielä ratkaisematta.
[/quote]Ratkaisematta on. Mutta jos löytyy jokin selittävä uusi maailmankaikkeuden voima joka on kaikkien fysiikan lakien takana, se on niin massiivinen ja mieletön kuin musta aukko potenssiin ääretön, että mitä mieltä sellaisen rukoilemisessa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:31"]
Ei Jumalaa voi järjellä selittää. Eikä tarvitsekaan. Itse uskon että uskonnot pyrkivät jokainen omalla tavallaan selittämään pyhyttä, jumaluutta, Jumalaa. Kristinusko on meidän tapamme. Uskontoa, pyhyyttä ja Jumalaa on mahdotonta "kirjoittaa auki". Se pitää itse kokea - uskoa. Uskominen ei aina ole kiihkeää ja fundamentalistista, kuten ateistit uskomisen usein mielellään kuvaavat. Se voi olla myös rauhallista, herkkää, hiljaista ja nöyrää.
[/quote]Kiitos kauniista selityksestä. =) ap
Itse myös uskon, koska loppujen lopuksi en voi olla uskomatta. Joo on vaikea välillä uskoa Jumalaan, mutta vielä vaikeampi ajatella maailmaa ja elämää, ettei jotain suurempaa olisi. Ja vaikka sitten olisikin niin, että Jumalaa ei ole, antaa usko elämälleni sellaisen merkityksen, että lopulta aivan sama! Niin kauan kuin tuntuu, että usko ja rukous auttaa, miksi en uskoisi ja rukoilisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:49"]Itse uskon Jumalaan konkreettisen tarkan rukousvastauksen takia.
[/quote]
Ystäväni sai myös konkreettisen rukousvastauksen ja se on todella erikoinen juttu.
Minä oon parantunut kivusta yhdessä sekunnissa.
Keskustelu palasi?! Halleluja! (anteeksi, oli pakko! x) )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Halle lujaa sanoi Jeesus aasilleen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ihmeellisempää että joku uskoo paradoksaaliseen jumalaan joka yhtä aikaa kaikkivaltias ja hyvä.
Minä en usko, vaan tiedän Jumalan olevan olemassa 100% varmuudella. Jumala vastaa rukouksiini jatkuvasti, ja myös Jeesus on ilmestynyt minulle useasti ja kertonut minulle taivaasta, johon tiedän pääseväni sitten kun olen kuollut. Kyllä tekin löydätte Jumalan, jos vaan rukoilette tarpeeksi antaumuksella.
Miten ihmeessä joku ei voi uskoa Jumalaan?
Lisään tämän toiseen ketjuun kirjoittamani vastauksen tänne:
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:17"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:14"]
Ihmettelin myös samaa, olin juuri sinulle ap kirjoittamassa vastausta, se katosi bittiavaruuteen. t. Uskovainen, joka ei ainakaan loukkaantunut keskustelusta
[/quote]Olisin kyllä mielelläni sen vastauksen lukenut. =) ap
[/quote]
Vastailin siis ihan lyhyesti siihen, mitä kirjoitit maailmankaikkeuden ihmeellisyydestä. Ja lopuksi kysyit, mihin Jumalaa tarvitaan (kun maailmankaikkeus on jo itsessään niin ihmeellinen).<- korjaa, jos käsitin ihan väärin pointtisi!
Vastaukseni meni jotenkin näin: Minäkin koen maailmankaikkeuden käsittämättömän ihmeellisenä ja valtavana. Ehkä uskovan ja ei-uskovan ero onkin siinä, että uskovat tosiaan tarvitsevat Jumalaa. Minä ainakin tarvitsen, jokapäiväisessä elämässä ja ikuisessa ajattomuudessa. En usko, että kukaan voi mitenkään vakuuttaa sinut Jumalan olemassaolosta tai uskomisen järkevyydestä. Kyse on kuitenkin henkilökohtaisesta maailmankatsomuksesta, sitä joko uskoo tai sitten ei.
[/quote]
Ja lisään vielä aiemmin kirjoittamaani, että vaikka se meneekin niin, että sitä joko uskoo tai ei, niin kristinuskoon sisältyy myös lupaus siitä, että pyytävä saa ja kolkuttavalle avataan. Uskon voi siis saada lahjaksi. Aika moni ei-uskova on vain jättänyt pyytämättä, johtuen varmasti siitä, ettei koe tarvitsevansa Jumalaa.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 22:02"]
Itse myös uskon, koska loppujen lopuksi en voi olla uskomatta. Joo on vaikea välillä uskoa Jumalaan, mutta vielä vaikeampi ajatella maailmaa ja elämää, ettei jotain suurempaa olisi. Ja vaikka sitten olisikin niin, että Jumalaa ei ole, antaa usko elämälleni sellaisen merkityksen, että lopulta aivan sama! Niin kauan kuin tuntuu, että usko ja rukous auttaa, miksi en uskoisi ja rukoilisi?
[/quote]Rukoile ihmeessä kun se sinulle sopii! Itse en osaa nähdä asiaa niin, että jos Jumalaa ei ole niin aivan sama... päin vastoin. Koska tämä elämä on ainutlaatuinen tilaisuus elää, kokea ja olla, yritän tehdä sen niin hyvin ja taiten ja toisten ainutlaatuisia elämiä tukien kuin vain voin. Toista mahdollisuutta ei ole ja aikani on kosmisessa mittakaavassa olemattoman pieni. Kuitenkin koen kuuluvani kaikkeen. Ihmiskuntaan, maapallon ekosysteemiin, aurinkokuntaan, kosmokseen. Ei paha. ap ;)
Jumalaksi voidaan sanoa sitä kaiken alulle pannutta voimaa (luojaa) eli energiaa, joka on puhdas tietoisuus. Materiaalinen maailma on luotu siksi, että tämä älykäs energia voisi kokea itsensä kokemuksellisesti. Henkimaailmassa ei ole kuin puhdas tietoisuus ja fyysisen maailmassa saadaan myös kokemuksellista tietoa. Ainoa "ongelma" on vain se, että me sielut olemme unohtaneet (tarkoituksellisesti) keitä olemme ja meidän "tehtävämme" täällä on muistaa, keitä olemme. Jotkut henkisesti heränneet ihmiset muistavat jopa lapsesta saakka keitä he oikeasti ovat, kun taas toiset eivät hoksaa kuin vasta kuolinhetkellä.
Kaikki sielut ovat yhtä. Jokainen ihminen ja elävä olento on osa tätä kollektiivisielua (=Jumala), joka kokee itseään fyysisen maailmassa. Erillisyys on illuusio, ja tämän oivaltaminen on tärkein seikka henkisessä kehityksessä. Suurin totuus on se, että me kaikki olemme yhtä. Sen minkä teet toiselle, teet itsellesi. Jumala on energiaa ja me kaikki olemme osa sitä Jumalaa. Sielujen tärkein luonto on niiden keskinäinen yhteenkuuluvuuden tunne eli rakkaus.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:25"]
Itse uskon Jumalaan, en osaa olla uskomatta. Ihmettelen miten joku voi olla niin varma käsityksessään, ettei mitään jumalaa ole. Siis että asiat vain on, ja kaikelle on jokin järkevä tieteellinen selitys? Minulle tiede ei riitä selitykseksi. En näe elämässä mitään järkeä, jos Jumalaa ei ole. En tämän paremmin osaa selittää, miksi uskon. Ehkä sait ap kuitenkin jotenkin logiikastani kiinni. Uskon itsekin tieteeseen, mutta jotenkin tieteellistenkin selitysten takana on oltava jotain suurempaa ja ihmeellisempää. En pidä tiedettä ja uskoa toisiaan poissulkevina.
[/quote]
Moderni tiede ei riitä sulle selitykseksi, mutta pronssiaikaisten pappojen kirjoittama raamattu riittää?
[/quote]
Kommenttisi on osoitus yksinkertaistavasta ajattelutavasta. Kyse kun on edelleenkin uskosta ja maailmankatsomuksesta. Tiede ei riitä selitykseksi, vaikka uskonkin (myös) tieteelliseen tutkimukseen. Usko alkaa siitä, missä järjelliset selitykset loppuvat. Ymmärrätkö?