Miksi se kipinä hiipuu parisuhteissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on oikeasti meidän geeneissä - siis ihan oikeasti, uskokaa. On tarkoituksenmukaista lisääntyä useamman kanssa. Uros "suojelee" raskauden ja ihan pikku vauva ajan naarasta. Sitten iskee lisääntymisvimma uuden kanssa tai ainakin mieli tekisi. Ei kovin romanttista, tiedän, mutta perustuu tieteeseen (tuli luettua asiasta, kun tätä ihmettelin).

NÄIN!

Ihmiset tekee mitä vain uskotellakseen itselleen ihania ruusuisia kuvia koko elämän kestävästä parisuhteesta. On niin mahdotonta hyväksyä fakta, että alapeukut lentelee. Mua jotenkin säälittää nämä romanttiset ihmiset.

Juu on ollu varmasti monilla yh-äipilläkin romantiikkaa ilmassa ja useamman kerran, mutta mihin ne pikkuvauvoja ja naaraita suojelevat urokset on onnistuttu piilottamaan.

Jos yhtään biologiasta tiedät, niin monien lajien urokset eivät tosiaan suojele kuin itseään ja jopa tappavat naaraitten pennut, jos naaras ei niitä suojele!

Tappavat joo, jos eivät ole omia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Ihminen ei oikeasti ole yksiavioinen. Siksi pitää ponnistella jotta jaksaa saman kanssa, se ei käy luonnostaan. Keksikää uusia juttuja ja kokeilkaa kaikenlaista  - roolileikkejä ja muuta.

Eli pitäisi siis elää luonnonvastaisesti feikaten, koska yhteiskunta, uskonto ja perinteet sanovat niin?

Nou tänks, mieluummin vaihdan kumppania.

Ei feikaten, ei tarvitse feikata.

Mutta vaihtamalla menetät kaikki yhdessä löydetyt taidot ja sellaista minkä rakentaminen (seksuaalisestikin) voi kestää todella pitkään.

Mitä väliä kun ei muutenkaan tee enää mieli käyttää toiseen niitä rakennettuja taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Seksi hiipuu niillä joille seksin tärkein ulottuvuus on se suuri himo. Se himo kun ei voi kestää loputtomiin mutta voi muuttua vähitellen toisenlaiseksi haluksi. Sellaiseksi enemmän siitä yhteenkuuluvuudesta ja positiivisesta tuttuudesta kumpuavaksi. Kaikilta tämä ei onnistu ja sitten ei auta kuin vaihtaa kumppania.

Tämä oli mielenkiintoinen ajatus, että sellainen demiseksuaalisuus tai sapioseksuaalisuus olisivatkin aika kestäviä asioita? 

Tietenkin paljon riippuu siitä kuinka paljon tahtoo haluta, luulen. 

Mun kipinä mieheen sammui, koska

- entinen urheilija lopetti urheilun ja makasi vain sohvalla

- söi kuitenkin entiseen malliin ja lihoi varmaan 20 kg

- oli passiivinen, ei koskaan ehdottanut mitään tai tehnyt aloitteita mihinkään

- hän ei ollut enää kiinnostava, ei fyysisesti eikä henkisesti

Vierailija kirjoitti:

Mun kipinä mieheen sammui, koska

- entinen urheilija lopetti urheilun ja makasi vain sohvalla

- söi kuitenkin entiseen malliin ja lihoi varmaan 20 kg

- oli passiivinen, ei koskaan ehdottanut mitään tai tehnyt aloitteita mihinkään

- hän ei ollut enää kiinnostava, ei fyysisesti eikä henkisesti

Eli tuo passiivisuus tappoi sun kiinnostuksesi häneen kumppanina? 

Yhteinen arki tappaa mielenkiinnon.

Vierailija kirjoitti:

Samaan naamaan kyllästyy, kun se ihminen ei olekaan enää uusi ja mielenkiintoinen. Arkiminä tulee esiin ja kaikki on samaa tylsää toistoa.

Vain uusiko on mielenkiintoinen? Eikö kumppanissa tai sinussa ole syvyyttä tai kehitystä, ne asiat joihin itse ihastuit esimerkiksi? 

g88 kirjoitti:

Yksi pointti on, ettei anna itsen rupsahtaa parisuhteen alettua. Enkä nyt tarkoita tällä pelkkää ulkonäöstä ja elämäntavoista huolehtimista, vaan myös sitä, että omat ystävät ja mielenkiinnonkohteet tulisi pitää yhtä tärkeinä kun suhteen alettua. Toinen pysyy huomattavasti mielenkiintoisempana, kun molemmilla on oma elämä ja omat menot yhteisen elämän sisällä. 

Tylsää, itse kun pidän juuri siitä lähellä olosta ja toisen tuntemisesta. Ne muut asiat on kyllä olemassa ja niistä saa mielihyvää, mutta ei niin paljoa kuin sylissä olemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Ihminen ei oikeasti ole yksiavioinen. Siksi pitää ponnistella jotta jaksaa saman kanssa, se ei käy luonnostaan. Keksikää uusia juttuja ja kokeilkaa kaikenlaista  - roolileikkejä ja muuta.

Eli pitäisi siis elää luonnonvastaisesti feikaten, koska yhteiskunta, uskonto ja perinteet sanovat niin?

Nou tänks, mieluummin vaihdan kumppania.

Ei feikaten, ei tarvitse feikata.

Mutta vaihtamalla menetät kaikki yhdessä löydetyt taidot ja sellaista minkä rakentaminen (seksuaalisestikin) voi kestää todella pitkään.

Tai haluavat päästä parittelemaan.

Mitä väliä kun ei muutenkaan tee enää mieli käyttää toiseen niitä rakennettuja taitoja?

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen arki tappaa mielenkiinnon.

Aika lohdutonta... tai suurin osa liitoista on siis kämppissellaisia kai sitten. Tai vaikkei seksistä puhutakaan, niin sellaisia ettei ole oikein mitään puhuttavaa.

Itse pohdin tätä asiaa kun aihe on ajankohtainen omassa 5 vuotta kestäneessä suhteessa. Ymmärrän ja hyväksyn sen, että seksiä ei ole kovin usein ja kipinä tuntuu välillä kadonneen. Ollaan asiasta puhuttukin ja halutaan molemmat olla toistemme kanssa vaikka seksielämä ei viime aikoina olekaan ollut niin aktiivista. Kuitenkin sekä minä että puolisoni haluaisimme molemmat ylläpitää kipinää ja harrastaa seksiä vaikka edes pari kertaa kuussa (jos useammin, niin se on toki plussaa), joten olisiko teillä konkreettisia vinkkejä miten lisätä halua/seksiä/kipinää parisuhteessa? Miten vastaavia asioita pohtineet ja kokeneet olette saaneet asiaan muutosta?

En kaipaa kommentteja, että emme sovi toisillemme eikä sekään auta että joku kertoo että 30 vuotta ollaan oltu yhdessä ja seksiä joka päivä. Vaan enemmänkin konkreettisia toimenpiteitä kipinän palauttamiseen/lisäämiseen. Kiitos jo etukäteen jos joku tähän vastaa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa aina samana toistuva asia kyllästyttää.

Sama ruoka joka päivä

Samat rutiinit

Samat naamat

Mutta eihän esimerkiksi omiin kissoihin tai koiriin kyllästy, vaikka niiden kanssa on joka päivä. Aina ne ovat yhtä ihastuttavia ja söpöjä.

Onko sillä niin väliä, vaikka seksuaalinen kipinä välillä hiipuisikin. Jos kuitenkin ollaan yhtä tulisesti rakastuneita kuin ennenkin, niin kai se on pääasia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaan naamaan kyllästyy, kun se ihminen ei olekaan enää uusi ja mielenkiintoinen. Arkiminä tulee esiin ja kaikki on samaa tylsää toistoa.

Vain uusiko on mielenkiintoinen? Eikö kumppanissa tai sinussa ole syvyyttä tai kehitystä, ne asiat joihin itse ihastuit esimerkiksi? 

Joskus juuri ne asiat alkavat tuntua vastenmielisiltä, joihin on alun perin ihastunut.

Erikoista. Meillä kipinä kesti yli 10 vuotta. Sen jälkeen on tarvinnut alkaa tekemään tietoisesti sen säilymisen eteen mutta tuo alku antoi jo niin vakaan pohjan että sille on hyvä rakentaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä asuminen.

Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.

"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.

Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.

NÄKEKÄÄ?!

Nääkkönää vai ekkönäänää

Joidenkin kanssa kipinä hiipuu, joidenkin kanssa ei. Oikean ihmisen kanssa se ei lähde hiipumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa aina samana toistuva asia kyllästyttää.

Sama ruoka joka päivä

Samat rutiinit

Samat naamat

Tässäpä selitys välittämiseen ja pilkkeeseen silmäkulmassa meidän pitkässä avioliitossa!

Me emme syö samaa ruokaa joka päivä

Meillä ei ole samat rutiinit

Vanhenemme, emme näytä samalta, kuin tavatessamme