Miksi se kipinä hiipuu parisuhteissa?
Ideoita? Etenkin tilanteessa, jossa alkuun on ollut esimerkiksi aktiivista seksirintamalla, ja sitten se lopahtaa muutamassa vuodessa.
Onko tähän hoitokeinoja?
Kommentit (78)
Koska on niin paljon nautinnollisempaa kiukutella toiselle huonoa päivänä, kuin hillitä itsensä ja käyttäytyä kuin aikuiset ihmiset käyttäytyy mm. ystäviensä seurassa.
Paha vain, että se huonojen päivien oikuttelu voi kääntyä kierteeksi.
Koska seksuaalisuus ulkoistetaan, toisen pitäisi sytyttää, toisen pitäisi olla sellainen tai tällainen, pitäisi osata juuri oikealla tavalla katsoa, sanoa ja koskettaa. Se toimii siinä alkuhuumassa, mutta ei loputtomiin.
Samalla tapaa muutkin omat ongelmat ulkoistetaan parisuhteen ja toisen ongelmiksi. Ei uskalleta käsitellä asioita oikeasti eikä kohdata itseä ja omia ongelmia. Ei uskalleta ihan loppuun asti edes miettiä, että mitä haluaa ja miksi.
Vierailija kirjoitti:
[
Ihminen ei oikeasti ole yksiavioinen. Siksi pitää ponnistella jotta jaksaa saman kanssa, se ei käy luonnostaan. Keksikää uusia juttuja ja kokeilkaa kaikenlaista - roolileikkejä ja muuta.
Eli pitäisi siis elää luonnonvastaisesti feikaten, koska yhteiskunta, uskonto ja perinteet sanovat niin?
Nou tänks, mieluummin vaihdan kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rupsahtaminen molemmin puolin. Jos mies/ vaimo olisi ensi kertaa tavatessa näyttänyt samalta kuin nyt, niin kipinää ei olisi tullut.
Ei se ihan niin mene. Ihminen muuttuu ja kyspyy iän myötä ja oppii pitämään myös sitä oman ikäistä mutta vanhempaa vartaloa kiihottavana.
Vaikka oman kumppaninin vartalo ei ole enää nuoruuden mitoissa (kuten ei omanikaan) niin se edustaa minulle kaikkea sitä nautintoa ja hyvää oloa jota se on minulle vuosien aikana tuottanut. Siksi se myös näyttää minusta edelleen kiihottavalta. Kiihottuminenhan on odotusta tulevasta nautinnosta ja vartalo joka antaa sellaisen "lupauksen" on kiihottava.
Kauniisti sanottu. Kiitos
Lisäksi vielä, kun suhde on pitkä, niin pelkkä visuaalinen virike ei riitä enää kiihottumiseen, eli kun suhteen alussa ihan se toisen hymy melkein riittää kiihottumiseen, niin suhteen varrella kaivataan jo seksuaalisia taitoja ja kiihottavaa kosketusta parhaalla mahdollisella tavalla.
Eli taidot ratkaisevat loppupeleissä. Siksi monet ovat todella tyytyväisiä siihen "vanhaan kumppaniin" koska hän tietää mitä tekee!
Vierailija kirjoitti:
Ihastuminen ja alku rakkaus on täysin ihan eri asia, kuin suhde. Sitä alku huumassa alkaa ihannoimaan toista mitään tietämättä toisesta. Alkuhuuma kestää noin 2-3 vuotta tai vähemmän, kun huomaa sen jälkeen, että toisessa onkin ns. "valuvikoja"? Kuka meistä olisi täydellinen ja niin täysin ihana ja vain sille toiselle? Se suhde, minkä aloitat, se on myös peili sinulle ja sille toiselle ihmisille, että yhdessä opitte asioita elämästä. Jos joku löytänyt sielunkumppanin, niin ei todellakaan varmaan sekään helppo suhde. En oikeastaan tiedä sielun kumppanista, kun en häntä ole löytänyt. Mutta mikään parisuhde ei ole helppo suhde, tai joskin löytänyt sen, niin kyllä ihailen sitä rakkautta ja arvostusta molemmin puolin. Itse en sitä ole löytänyt.
Me koemme mieheni kanssa löytäneemme sielunkumppanit toisistamme. Suhde on ollut todella helppo, koska olemme aina pystyneet keskustelemaan kaikesta ja hyväksyneet toisemme täysin sellaisena kuin olemme.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä asuminen.
Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.
"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.
Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.
Pakko vastata, että kyllä ainakin mulla eri osoitteetkaan ei vaikuta mitenkään tähän kiinnostuksen vähenemiseen.
Miehet ja varmasti naisetkin on sellaisia, että mitä paremmin tuntee, sitä enemmän ikäviäkin puolia tulee esiin. Ja ajan kanssa niihin ikäviin juttuihin sitten vaan yksinkertaisesti kyllästyy. Ja nyt en väitä että olisin itse jotain parempaa seuraa kuin muutkaan ihmiset!
Kiima hiipuu muutenkin kun keski-ikä alkaa painaa. Nykyään enää harvoin näkee omasta mielestä tosi pantavia miehiäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Ihminen ei oikeasti ole yksiavioinen. Siksi pitää ponnistella jotta jaksaa saman kanssa, se ei käy luonnostaan. Keksikää uusia juttuja ja kokeilkaa kaikenlaista - roolileikkejä ja muuta.
Eli pitäisi siis elää luonnonvastaisesti feikaten, koska yhteiskunta, uskonto ja perinteet sanovat niin?
Nou tänks, mieluummin vaihdan kumppania.
Ei feikaten, ei tarvitse feikata.
Mutta vaihtamalla menetät kaikki yhdessä löydetyt taidot ja sellaista minkä rakentaminen (seksuaalisestikin) voi kestää todella pitkään.
Tästä syystä minä olen vain maksullisten kanssa. Ne sentään näyttävät aina hyviltä, käyttäytyvät kuin pornostarat ja vaihtuvat aina kun haluan. Eivätkä puutu elämääni, vaan häipyvät, kun en tarvitse niitä!
Parisuhteessa on vain huonoja puolia, jos et halua perustaa perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Koska seksuaalisuus ulkoistetaan, toisen pitäisi sytyttää, toisen pitäisi olla sellainen tai tällainen, pitäisi osata juuri oikealla tavalla katsoa, sanoa ja koskettaa. Se toimii siinä alkuhuumassa, mutta ei loputtomiin.
Samalla tapaa muutkin omat ongelmat ulkoistetaan parisuhteen ja toisen ongelmiksi. Ei uskalleta käsitellä asioita oikeasti eikä kohdata itseä ja omia ongelmia. Ei uskalleta ihan loppuun asti edes miettiä, että mitä haluaa ja miksi.
Totta. Ihminen joka tuntee ja hyväksyy itsensä, on nautinnollista seuraa myös muille. "Hukassa" oleva ihminen joka koettaa elää onneaan toisen kautta (tietämättä oikein itsekään mitä haluaa) joko viisastuu matkan varrella tai tekee kaksi ihmistä onnettomaksi epämääräisellä ilman näkyvää syytä leijailevalla tyytymättömyydellä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa aina samana toistuva asia kyllästyttää.
Sama ruoka joka päivä
Samat rutiinit
Samat naamat
Miksi en koskaan kyllästy karkkiin ja makeisiin? Olen odottanut jo vuosi että niin tapahtuisi...
Ja olen odottanut myöskin vuosia sitä, että isäni kyllästisi alkoholiin :(
Vierailija kirjoitti:
Tästä syystä minä olen vain maksullisten kanssa. Ne sentään näyttävät aina hyviltä, käyttäytyvät kuin pornostarat ja vaihtuvat aina kun haluan. Eivätkä puutu elämääni, vaan häipyvät, kun en tarvitse niitä!
Parisuhteessa on vain huonoja puolia, jos et halua perustaa perhettä.
Voi sinua…. Kamalaa, kun ihmisellä ei ole kokemusta, millainen on pitkän ihmissuhteen etu.
Vierailija kirjoitti:
Se on oikeasti meidän geeneissä - siis ihan oikeasti, uskokaa. On tarkoituksenmukaista lisääntyä useamman kanssa. Uros "suojelee" raskauden ja ihan pikku vauva ajan naarasta. Sitten iskee lisääntymisvimma uuden kanssa tai ainakin mieli tekisi. Ei kovin romanttista, tiedän, mutta perustuu tieteeseen (tuli luettua asiasta, kun tätä ihmettelin).
NÄIN!
Ihmiset tekee mitä vain uskotellakseen itselleen ihania ruusuisia kuvia koko elämän kestävästä parisuhteesta. On niin mahdotonta hyväksyä fakta, että alapeukut lentelee. Mua jotenkin säälittää nämä romanttiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tahansa aina samana toistuva asia kyllästyttää.
Sama ruoka joka päivä
Samat rutiinit
Samat naamat
Miksi en koskaan kyllästy karkkiin ja makeisiin? Olen odottanut jo vuosi että niin tapahtuisi...
Ja olen odottanut myöskin vuosia sitä, että isäni kyllästisi alkoholiin :(
Jos söisit samoja karkkeja herättyäsi, samoja karkkeja päivällisellä sekä vielä iltapalaksi JOKA PÄIVÄ, luulen, että sinulla olisi toinen ääni kellossa.
Suurin syy suhteen hiipumiseen on naisilla niin usein esiintyvä ylimääräisten kilojen hiipiminen suhteen edetessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Ihminen joka tuntee ja hyväksyy itsensä, on nautinnollista seuraa myös muille. "Hukassa" oleva ihminen joka koettaa elää onneaan toisen kautta (tietämättä oikein itsekään mitä haluaa) joko viisastuu matkan varrella tai tekee kaksi ihmistä onnettomaksi epämääräisellä ilman näkyvää syytä leijailevalla tyytymättömyydellä.
Eiköhän meissä kaikissa ole ihan riittävästi niitä näkyviä syitä. Jotkut ehkä osaa feikata niitä pitempään kuin toiset. Ja jos on ihan tyytyväinen elämäänsä ilman parisuhdettakin, niin miksi sellaista pitäisi muitten mieliksi vääntää. Lämpöä, läheisyyttä, seksiä ja seuraa saa ilman vakituisia suhteitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pariutumisen tarkoituksena on saada lapsia. Kun lapsia ei synny alkuhuuman aikana, tunteet alkavat hiipumana koska aivot ajattelevat, että ei lapsia -> jompi kumpi on hedelmätön.
Eikä tarvi olla edes hedelmätön, sillä joillakin ei vain geenit sovi yhteen, ja siksi lapsia ei tule. Mutta jonkun toisen kanssa kumpikin voi saada lapsia. Luonto on fiksu, mutta kaikki eivät vain kuuntele sen antamia vihjeitä!
Totta! Tunnen aika monta pariskuntaa jotka eivät ole saaneet lapsia, ja eräs näistä miehistä on erittäin varakas, mutta narsistinen DT-tyyppinen mies. On tullut mieleen ettei luonto anna tällaiselle miehelle lasta koska hänestä ei ole isäksi eikä ole turvallinen lapsen isäksi naisen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Koska seksuaalisuus ulkoistetaan, toisen pitäisi sytyttää, toisen pitäisi olla sellainen tai tällainen, pitäisi osata juuri oikealla tavalla katsoa, sanoa ja koskettaa. Se toimii siinä alkuhuumassa, mutta ei loputtomiin.
Samalla tapaa muutkin omat ongelmat ulkoistetaan parisuhteen ja toisen ongelmiksi. Ei uskalleta käsitellä asioita oikeasti eikä kohdata itseä ja omia ongelmia. Ei uskalleta ihan loppuun asti edes miettiä, että mitä haluaa ja miksi.
Hirveät analyysit ja pähkäilyt. Olisko vaan aika hyväksyä se, että suurin osa ihmisistä ei ole tarkoitettu elämään yhden saman ihmisen kanssa koko elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska seksuaalisuus ulkoistetaan, toisen pitäisi sytyttää, toisen pitäisi olla sellainen tai tällainen, pitäisi osata juuri oikealla tavalla katsoa, sanoa ja koskettaa. Se toimii siinä alkuhuumassa, mutta ei loputtomiin.
Samalla tapaa muutkin omat ongelmat ulkoistetaan parisuhteen ja toisen ongelmiksi. Ei uskalleta käsitellä asioita oikeasti eikä kohdata itseä ja omia ongelmia. Ei uskalleta ihan loppuun asti edes miettiä, että mitä haluaa ja miksi.
Hirveät analyysit ja pähkäilyt. Olisko vaan aika hyväksyä se, että suurin osa ihmisistä ei ole tarkoitettu elämään yhden saman ihmisen kanssa koko elämäänsä?
No ei tuo nyt mitenkään hirveän pitkällinen analyysi ollut. Ei tavoite ole mahdollisimman pitkä parisuhde, vaan ymmärtää edes itseään. Oli sitten sinkku tai parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on oikeasti meidän geeneissä - siis ihan oikeasti, uskokaa. On tarkoituksenmukaista lisääntyä useamman kanssa. Uros "suojelee" raskauden ja ihan pikku vauva ajan naarasta. Sitten iskee lisääntymisvimma uuden kanssa tai ainakin mieli tekisi. Ei kovin romanttista, tiedän, mutta perustuu tieteeseen (tuli luettua asiasta, kun tätä ihmettelin).
NÄIN!
Ihmiset tekee mitä vain uskotellakseen itselleen ihania ruusuisia kuvia koko elämän kestävästä parisuhteesta. On niin mahdotonta hyväksyä fakta, että alapeukut lentelee. Mua jotenkin säälittää nämä romanttiset ihmiset.
Juu on ollu varmasti monilla yh-äipilläkin romantiikkaa ilmassa ja useamman kerran, mutta mihin ne pikkuvauvoja ja naaraita suojelevat urokset on onnistuttu piilottamaan.
Jos yhtään biologiasta tiedät, niin monien lajien urokset eivät tosiaan suojele kuin itseään ja jopa tappavat naaraitten pennut, jos naaras ei niitä suojele!
Se on oikeasti meidän geeneissä - siis ihan oikeasti, uskokaa. On tarkoituksenmukaista lisääntyä useamman kanssa. Uros "suojelee" raskauden ja ihan pikku vauva ajan naarasta. Sitten iskee lisääntymisvimma uuden kanssa tai ainakin mieli tekisi. Ei kovin romanttista, tiedän, mutta perustuu tieteeseen (tuli luettua asiasta, kun tätä ihmettelin).