Miksi se kipinä hiipuu parisuhteissa?

Rupsahtaminen molemmin puolin. Jos mies/ vaimo olisi ensi kertaa tavatessa näyttänyt samalta kuin nyt, niin kipinää ei olisi tullut.

Seksi hiipuu niillä joille seksin tärkein ulottuvuus on se suuri himo. Se himo kun ei voi kestää loputtomiin mutta voi muuttua vähitellen toisenlaiseksi haluksi. Sellaiseksi enemmän siitä yhteenkuuluvuudesta ja positiivisesta tuttuudesta kumpuavaksi. Kaikilta tämä ei onnistu ja sitten ei auta kuin vaihtaa kumppania.

Koska sen kuuluu mennä niin.

Osa ei sitä ymmärrä, luulevat suhteen olevan huono, kun alkuhuuma parin vuoden jälkeen loppuu. Sitten vaihtaa uuteen suhteeseen, joka taas tasaantuu kahden vuoden päästä, joten erotaan taas.

Mitään suhdetta ei saa pysymään alkuhuumana vuosikausia, eikä tarvitsekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä asuminen.

Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.

"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.

Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.

Miksi miehet tuntuu kyllästyvän vähemmän? 

Koska naisilla on todennäköisemmin ilmiö nimeltä hypergamia.

Miten ihmeessä ihmiset jaksaa ihmetellä kipinän häviämistä?! Jos asuu saman katon alla, katselee samaa naamaa vuodesta toiseen, kuuntelee samoja juttuja ja harrastaa seksiä vain yhden ja saman ihmisen kanssa, niin mitä luulette että tapahtuu?

Biologia

Sekä mies että nainen on biologisesti ohjelmoitu siittämään ja sikiämään, toki olemme ihmisiä, emmekä eläimiä, mutta emme voi poistaa biologiaa.

Käytännössä tarkoittaa että (tutkimusten mukaan) että noin 4 vuoden tienoilla alkaa jo fantasiat nousta ja katse vaeltaa ja johtaa muihin kontakteihin. 

Sillä mies etsii jo uutta naarasta lisääntymään ja naaras parempaa turvaa ja pesueen ylläpitäjää!

Tämä ON mahdollista ohittaa, ja monet parit ovat onnistuneetkin voittamaan biologian ansat, mutta se vaatii että on alunperin yhteensopiva ja molemmat ovat HALUKKAITA pitämään suhdetta ja sen seksuaalisuutta yllä.

Joutsenet ovat yksiavioisia, kädelliset eivät. En silti tarkoita etteikö jotkut parit koe hyvää yhteyttä ja hyvää seksiä jopa läpi elämän, mutta todella harvinaista se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä asuminen.

Silloin ei voi ikävöidä toista, kun toinen on aina siinä.

"distance makes the heart grow fonder" -sanonta ei ole syyttä suosittu.

Jos haluat pitää kipinän, näkekää harvemmin. Pitäkää kerran viikossa näkeminen ikuisesti, niin suhdekin pysyy kipinöivänä ikuisesti.

Miksi miehet tuntuu kyllästyvän vähemmän? 

Monesti miehet aiheuttavat ongelman rumalla kielenkäytöllään. Kaikki naiset eivät pidä ulkonäkönsä arvosteluista tai rivoista jutuista. Kaikista alhaisinta on mennä kertomaan kavereille naisen seksielämästä jne.

Ette käy läpi asioita avoimesti ja itseänne tutkiskellen, vaan kaikki hiukankin vaikeammat asiat jäävät painamaan alitajuntaan. Näin ollen lopulta vuosien varrella teidän välillenne kehittyy muuri, jossa on molempien sisällään kantamat kaunat, ärsytykset ja vihat toista kohtaan. Muurin yli sitten koetetaan pitää liittoa pystyssä kurkkimalla välillä toiselle puolelle. Näin rakkaus loppuu, ja muuri alkaa korvata rakkautta. Sitten ihmetellään että kun ei enää tunne mitään ja lopulta haetaan uusi misukka/romeo jostain ja aloitetaan sama rumba alusta.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tahansa aina samana toistuva asia kyllästyttää.

Sama ruoka joka päivä

Samat rutiinit

Samat naamat

Mutta kai elämää on muutakin kuin nuo rutiinit, nehän on vain taustaa niille omille ajatuksille ja tekemisille?  Tuntuisi kauhealta, jos elämän pitää mielenkiintoisena vaihteleva ruoka. Eikö itsellä ole mitään ajatuksia tai kiinnostuksen kohteita?

Mikään elämässä ei ole pysyvää, miksi parisuhteen pitäisi olla? Kaikkea muuta vaihdetaan elämän aikana monta kertaa: kotia, työpaikkaa, autoa, kalsareita. Ihan samalla tavalla voi vaihtaa sen kumppaninkin, kun siihen kyllästyy. Elinikäinen parisuhde on so last century. Mun elämän pitää olla ennen kaikkea kivaa ja mielenkiintoista, ja jos kumppani ei ole (enää) kiva ja mielenkiintoinen, otan paremman.

Ei parisuhteet kestä että voisi edes tulla kipinää ja jos sattuu syttyyn niin naiset nalkuttaa sen vaatimuksillaan sammuksiin ja kaikesta syytetään miestä

Ihastuminen ja alku rakkaus on täysin ihan eri asia, kuin suhde. Sitä alku huumassa alkaa ihannoimaan toista mitään tietämättä toisesta. Alkuhuuma kestää noin 2-3 vuotta tai vähemmän, kun huomaa sen jälkeen, että toisessa onkin ns. "valuvikoja"? Kuka meistä olisi täydellinen ja niin täysin ihana ja  vain sille toiselle? Se suhde, minkä aloitat, se on myös peili sinulle ja sille toiselle ihmisille, että yhdessä opitte asioita elämästä. Jos joku löytänyt sielunkumppanin, niin ei todellakaan varmaan sekään helppo suhde. En oikeastaan tiedä sielun kumppanista, kun en häntä ole löytänyt. Mutta mikään parisuhde ei ole helppo suhde, tai joskin löytänyt sen, niin kyllä ihailen sitä rakkautta ja arvostusta molemmin puolin. Itse en sitä ole löytänyt.

Vierailija kirjoitti:

Rupsahtaminen molemmin puolin. Jos mies/ vaimo olisi ensi kertaa tavatessa näyttänyt samalta kuin nyt, niin kipinää ei olisi tullut.

Ei se ihan niin mene. Ihminen muuttuu ja kyspyy iän myötä ja oppii pitämään myös sitä oman ikäistä mutta vanhempaa vartaloa kiihottavana.

Vaikka oman kumppaninin vartalo ei ole enää nuoruuden mitoissa (kuten ei omanikaan) niin se edustaa minulle kaikkea sitä nautintoa ja hyvää oloa jota se on minulle vuosien aikana tuottanut. Siksi se myös näyttää minusta edelleen kiihottavalta. Kiihottuminenhan on odotusta tulevasta nautinnosta ja vartalo joka antaa sellaisen "lupauksen" on kiihottava.

Vierailija kirjoitti:

Koska sen kuuluu mennä niin.

Osa ei sitä ymmärrä, luulevat suhteen olevan huono, kun alkuhuuma parin vuoden jälkeen loppuu. Sitten vaihtaa uuteen suhteeseen, joka taas tasaantuu kahden vuoden päästä, joten erotaan taas.

Mitään suhdetta ei saa pysymään alkuhuumana vuosikausia, eikä tarvitsekaan.

Ei kipinä tarkoita pelkkää alkuhuumaa. Joissain suhteissa alkuhuuman jälkeen kipinä ja roihu on edelleen olemassa.

[

Ihminen ei oikeasti ole yksiavioinen. Siksi pitää ponnistella jotta jaksaa saman kanssa, se ei käy luonnostaan. Keksikää uusia juttuja ja kokeilkaa kaikenlaista  - roolileikkejä ja muuta.

Seksi ei hiivu pitkässäään suhteessa kunhan kemiat on kunnossa ja läheisyyttä vaalitaan.

Monet 60-70-80 -vuotiaat ovat seksuaalisesti aktiivisia ja erittäin tyytyväisiä. 

Ei seksuaalisuus ole vain nuorille ja kauniille, vaan se kuuluu kaikille, tavalla joka mahdollista. 

Siis consent ja jos ei muuten niin soolona.

Parisuhde otetaan itsestäänselvyytenä. Siinä se toinen on vaikkei tekisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuminen ja alku rakkaus on täysin ihan eri asia, kuin suhde. Sitä alku huumassa alkaa ihannoimaan toista mitään tietämättä toisesta. Alkuhuuma kestää noin 2-3 vuotta tai vähemmän, kun huomaa sen jälkeen, että toisessa onkin ns. "valuvikoja"? Kuka meistä olisi täydellinen ja niin täysin ihana ja  vain sille toiselle? Se suhde, minkä aloitat, se on myös peili sinulle ja sille toiselle ihmisille, että yhdessä opitte asioita elämästä. Jos joku löytänyt sielunkumppanin, niin ei todellakaan varmaan sekään helppo suhde. En oikeastaan tiedä sielun kumppanista, kun en häntä ole löytänyt. Mutta mikään parisuhde ei ole helppo suhde, tai joskin löytänyt sen, niin kyllä ihailen sitä rakkautta ja arvostusta molemmin puolin. Itse en sitä ole löytänyt.

Millä perusteella sanot, että mikään parisuhde ei ole helppo suhde? Kyllähän joidenkin kanssa suhde voi nimenomaan olla helppoa, kaikki tuntuu menevän luontevasti, toisen kanssa on hyvä ja luonteva olla, yhdessä oleminen sujuu ja seksi on kivaa. Joidenkin kanssa sitten suhde on jotain ihan muuta...

Vierailija kirjoitti:

Koska sen kuuluu mennä niin.

Osa ei sitä ymmärrä, luulevat suhteen olevan huono, kun alkuhuuma parin vuoden jälkeen loppuu. Sitten vaihtaa uuteen suhteeseen, joka taas tasaantuu kahden vuoden päästä, joten erotaan taas.

Mitään suhdetta ei saa pysymään alkuhuumana vuosikausia, eikä tarvitsekaan.

Mutta miksei seksiä silti voi jatkaa kuten alkuaikoina, eihän se mihinkään muutu?

Vierailija kirjoitti:

N43 kirjoitti:

Meillä ei ole kipinä hiipunut ja 10v yhdessä. Rakastetaan toisiamme ja teemme suhteen eteen töitä. Parisuhde iltoja, lenkkejä, puhutaan paljon ja etenkin petipuuhat ovat osa elämää.

Meillä sama, mutta olemme olleet yhdessä 25 vuotta. Kipinä löytyy ja rakkautta riittää. Mekin juttelemme paljon ja kaikesta, arvostamme toista ja teemme kaikkea yhdessä.

Meillä sama kuin teillä. Kymmenen vuotta yhdessä ja edelleen kipinää on. Arjessa on paljon kosketuksia ja suukkoja. Käymme syvällisiä keskusteluja ja teemme paljon asioita yhdessä. Se syvällinen yhteys, rakkaus ja luottamus ovat aina kannatelleet, vaikka olemmekin kokeneet paljon rankkojakin elämäntapahtumia yhdessä. Olemme kuitenkin olleet aina samalla puolella ja kohdelleet toisiamme kunnioittavasti ja rakastavasti.