Lue keskustelun säännöt.
Nainen sanoi olevansa hetero, mutta sitten ihastui minuun (olen nainen). Uskallanko aloittaa parisuhteen?
25.10.2021 |
Olen nainen ja tutustuin ulkomailla asuessani toiseen naiseen. Meillä oli heti valtavan vahva veto toisiimme. Pystyimme puhumaan hyvin intiimeistäkin asioista. Yhdessäolo oli yksinkertaisesti todella luontevaa. Hän oli juuri ennen tapaamistamme alkanut deittailla yhtä miestä, joten mitään ei tapahtunut välillämme.
Kerran hän toisen keskustelun yhteydessä ohimennen totesi olevansa hetero. Mutta kun välimme lähenivät, aloin huomata kiinnostuksen merkkejä. Hän näytti hermostuneelta kun tulin huoneeseen, vilkuili, peilasi liikkeitäni. Hän alkoi myös meikata ja pukeutua vähän paremmin. Kerran hän sanoikin tästä vitsillä, että laittoi kivemman paidan, että minä en tuomitse häntä.
Viestittelimme usein heti aamulla ja jatkoimme yömyöhään. Hän kehui ulkonäköäni usein, ja olimme kumpikin aina todella innoissamme, kun tiesimme, että näemme seuraavana päivänä. Hän halusi olla aina kanssani kaksin ja reissasimme erillään muusta porukasta.
Lopulta kokeilin kepillä jäätä ja tulin hänelle kaapista. Kysyin uudestaan, että eikö niin, että olet hetero. Hän vastasi, ettei ole varma. Että hän saattaa olla bi.Tämän jälkeen huomasin kiinnostuksen selvemmin. Meillä alkoi olla keskusteluja siitä millaista on hankkia lapsi naisen kanssa, puhuimme yhteisestä tulevaisuudesta - leikin varjolla.
Hän myös kertoi, että hän on päässyt seksin harrastamisessa miesten kanssa sellaiseen mielentilaan, että hän ei vain "välitä", että seksi "menee siinä ohessa". Eli hän ei erityisesti ole nauttinut seksistä. Hänellä on ollut pari pidempää parisuhdetta.
Hän paljasti myös harrastaneensa kerran seksiä naisen kanssa ja sanoi, että se oli tosi mukava kokemus. Mutta että hän ei aiemmin ollut ajatellut, että se voisi merkitä mitään.
Lopulta kerroin tunteistani. Nainen sanoi, että olen saanut hänet sekaisin. Että hän oli aika varma heteroudestaan, kunnes minä tulin hänelle kaapista. Hän myönsi perään, että meillä oli paljon "kuumia hetkiä". Mutta että hän ei tekisi kumppaninsa selän takana mitään.
Kotiinlähdön hetkellä halasimme pitkään, se oli ensimmäinen "syvä" fyysinen hellyydenosoitus (olimme koko ajan hyvin varovaisia) ja halauksessa oli valtava lataus. Sillä hetkellä hän sanoi, että hän rakastaa minua. Se tuntui aidolta ja spontaanilta.
Olemme olleet nyt puolisen vuotta erillämme, ja ikävä on valtava. Deittikumppani jätti naisen hetki sitten, eli hän on nyt sinkku. Kerroin, että haluaisin olla hänen kanssaan, mutta että kunnioitan häntä, mitä hän päättääkään tehdä. Hän vastasi, että hän rakastaa minua todella, että hänen pitää ensin toipua erostaan.
Hän kutsuu minua "rakkaakseen" ja keskustelemme välillä (puolitosissamme) siitä, millaista olisi muuttaa jommankumman kotimaahan. Joskus hän saattaa laittaa keskellä yötä viestin "ikävä sinua". Hän on sanonut, että hän ei olisi ikinä voinut kuvitella kokevansa tällaista kohtaamista ja että hän on onnellinen sitten, kun näemme taas. Viimeksi hän sanoi, että hänen asuntonsa on minun asuntoni, että voin tulla hänen luokseen koska vain.
Kysymys kuuluu: jos nainen on valmis, niin uskallanko aloittaa hänen kanssaan parisuhteen, kun hän kerran aluksi epäili omaa seksuaalista suuntautumistaan? Mistä voin tietää, onko tämä nainen vain ihastunut ihastumisen tunteeseen ja halua "kokeilla" naista, koska miessuhteet ovat olleet epätyydyttäviä? Uskallanko ottaa riskin?
Toisaalta tämän nainen vaikuttaa tunnetasolla hyvin kypsältä, empaattiselta ja suorapuheiselta ihmiseltä, joka harkitsee mitä sanoo ja sanoo mitä tarkoittaa.
Kommentit (52)
On mielestäni niin harvinaista ja arvokasta tuntea kuvailemiasi tunteita ja haluja toista ihmistä kohtaan, että riskin ottamatta jättäminen tulee kalvamaan sinua loppuikäsi, jos sen valitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sun pitäisi lopettaa toi miettiminen ja kiertely ja kaartelu. Nyt on jo aika toimia, kun on mennyt noinkin kauan. Kuulostaa siltä että kummatkin rakastatte toisia, ja haluatte olla yhdessä. Kestääkö siinä noin kauan koska ajatus naisen kanssa on vähän outoa? varsinkin kun on ollut heterosuhteessa. Nyt toimintaa!
Kyllähän se lesboseksi on parempaa. Ei nyt lopun elämäänsä varmaan huvita miehen kanssa olla.
AP, anna mennä. Olet hetero vaikka rakastatkin naista naisena. Kadut loppuelämäsi jos et rohkene tarttua tilaisuuteen.
Riippuu tulevaisuuden suunnitelmista. Jos nainen haluaa aviomiehen ja perheen tulevaisuudessa, niin ei silloin. Yleensä biseksuaali naiset lähtevät miehen matkaan kun haluavat aloittaa perheen perustamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tulevaisuuden suunnitelmista. Jos nainen haluaa aviomiehen ja perheen tulevaisuudessa, niin ei silloin. Yleensä biseksuaali naiset lähtevät miehen matkaan kun haluavat aloittaa perheen perustamisen.
Me emme kumpikaan ole "perinteisien arvojen" ihmisiä. Kumpikaan ei erityisesti halua ydinperhettä eikä lapsia, vaan keskittyä uraan, matkustella ja luoda merkityksellisiä ihmissuhteita.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin ihana rakkausnarina että ihan itkettää... yhyhyhyhyhyhyhyhyyyyhyhyhyyyhyhy.....
Rakastan teitä, niin hyvä tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää ihan sama aloitus ollut täällä jo joku aika sitten?
Oli ihan sama vähän eri sanoin. Jonkun seksifantasia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös tää ihan sama aloitus ollut täällä jo joku aika sitten?
Oli ihan sama vähän eri sanoin. Jonkun seksifantasia?
Olisi hauska tietää, että jos tässä aloituksessa olisi mies ja nainen, niin pitäisikö sitä kukaan seksifantasiana?
Kerroin aiemmin jo, että olen syksyn varrella tehnyt pari aloitusta tästä tilanteestani eri näkökulmista, koska tilanne etenee koko ajan. Alussa oli vielä epävarmuutta siitä, tunteeko nainen samoin kuin minä. Nyt se epäröinti on saatu pois tieltä ja nyt ollaan siinä pisteessä, että mietitään, onko parisuhde mahdollinen. Tässä on kaksi hyvin eritasoista ongelmaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen sanoi myös, että yhteinen aikamme on "parasta, mitä hänelle on ikinä tapahtunut". Ja että hänestä tuntuu, että sain hänet kasvamaan, ja että hänestä tuntuu kuin hänessä olisi herännyt jotain, jokin liekki, jonka ansiosta hänen on helpompi olla. Isoja sanoja, mutta minulla on suoraan sanottuna täysin samanlainen olo. Hän herätti minussa ensimmäisestä päivästä lähtien jotain uudenlaista elämäniloa, siis ihan vain olemalla oma itsensä, jo kauan ennen kuin kehittyi mitään romanttisia tunteita. Olin hänen kanssaan joka hetki onnellisempi kuin aikoihin.
Ja kun kerran puolen vuodenkin erossa olon jälkeen viestittely on ihan samanlaista, niin luulisi että siinä olisi jo käynyt ilmi, jos mieli "huijaa". Meidän yhdessäolo tuntui heti alusta alkaen hyvin tasavertaiselta, kumpikin on varovainen, antaa tilaa ja kunnioittaa toisen tunteita. En havainnut minkäänlaisia manipuloinnin merkkejä.
Ei kai minulla siis ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa. Meni syteen tai saveen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelet selkeästi paljon järkeäsi. Ehkä liikaakin. Kuulostaa siltä, että nyt on sinun vuorosi kuunnella sydäntäsi.
Ei hyvää päivää... Jos kyseessä on todellakin kaksi sinkkua, jotka ainakin oletetusti tuntevat kiinnostusta toisiinsa, niin miksi ihmeessä se pitää tänne foorumeille tuoda vatvottaksi? Ja vieläpä moneen kertaan, kuten on useampikin ehtinyt tässä langassa muistella. Helpottaisiko ap:n oloa jos hän saisi anoa joltain viranomaiselta luvan edetä asiassa? Jos aikuiset olisivat aina noin tuskaisen empiviä, niin olisimme jo lajina kuolleet sukupuuttoon. Persoonasta riippuen (pettymyksen sietokyky) parisuhteeseen ryhtyminen on aina jonkinlainen riski, mutta jos jo tällaisen tilanteen edessä alkaa rimakauhu yltyä siihen mittaan että asiasta pitää kerta kerran perään täällä kirjoittaa, niin olisi ehkä hyvä vetää reaktioistaan johtopäätöksiä. Nunnaluostari voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, erityisesti tässä asetelmassa, kun kahdesta naisesta oli kyse. Tämä ikään kuin loppukevennyksenä tähän ;-)
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvää päivää... Jos kyseessä on todellakin kaksi sinkkua, jotka ainakin oletetusti tuntevat kiinnostusta toisiinsa, niin miksi ihmeessä se pitää tänne foorumeille tuoda vatvottaksi? Ja vieläpä moneen kertaan, kuten on useampikin ehtinyt tässä langassa muistella. Helpottaisiko ap:n oloa jos hän saisi anoa joltain viranomaiselta luvan edetä asiassa? Jos aikuiset olisivat aina noin tuskaisen empiviä, niin olisimme jo lajina kuolleet sukupuuttoon. Persoonasta riippuen (pettymyksen sietokyky) parisuhteeseen ryhtyminen on aina jonkinlainen riski, mutta jos jo tällaisen tilanteen edessä alkaa rimakauhu yltyä siihen mittaan että asiasta pitää kerta kerran perään täällä kirjoittaa, niin olisi ehkä hyvä vetää reaktioistaan johtopäätöksiä. Nunnaluostari voisi olla ihan hyvä vaihtoehto, erityisesti tässä asetelmassa, kun kahdesta naisesta oli kyse. Tämä ikään kuin loppukevennyksenä tähän ;-)
Olet kyllä oikeassa. Olen vähän nolo. :D Jotenkin tuntuu, että olen niin isojen tunteiden edessä, että ne vähän pelottavat minua. En edes tiennyt, että kykenen rakastamaan ketään näin syvästi. Ja yhdistettynä omaan epävarmuuteeni, joka aktivoituu ihan jokaisessa ihmissuhteessani, se saa minut vatvomaan. Mutta eipä se totuus siitä muutu mihinkään. Tämä on kai jonkinlainen yritys kontrolloida tilannetta, jota ei voi varsinaisesti kontrolloida. Pitää vain heittäytyä. Tai sitten suosiolla mennä sinne nunnaluostariin. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP, anna mennä. Olet hetero vaikka rakastatkin naista naisena. Kadut loppuelämäsi jos et rohkene tarttua tilaisuuteen.
Piti tähän vielä kommentoida, että en kyllä pidä itseäni heterona enkä koe tarvetta korostaa sitä. Tunnen ihan yhtä lailla vetoa naisiin, mutta olen ehkä yhteiskunnan odotusten takia "ohjautunut" enemmän miesten pariin. Oikeastaan minua ei edes kiinnosta, olenko bi, lesbo, pan tai jotain muuta. Rakastun keneen rakastun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
nyt sitä toimintaa!
Lupaan!! Ja päivitän myös tänne miten homma etenee!
Ap
Ihana tarina! Paljon onnea teille. :)
Eikös ihmiset kuitenkin enemmän kadu asioita, joita ei tullut tehtyä kuin niitä, jotka tuli tehtyä - vaikka takkiin tulisikin. Olet siinä ihan oikeassa.
Sen verran hyvin tunnen itseni, että tiedän, että ajatukset eivät useinkaan ole totta eikä niitä aina kannata kuunnella. En olisi tehnyt moniakaan elämäni parhaista ratkaisuista, jos olisin kuunnellut omaa päänsisäistä negapuhettani siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen.
Ap