Lue keskustelun säännöt.
Mikä on sellainen näky, minkä muistat ikuisesti?
29.12.2014 |
Oli se sitten positiivinen tai negatiivinen asia.
Kommentit (330)
En koskaan unohda sitä, miten ensimmäinen poikaystäväni (tai no, yli 20-vuotias hänkin oli) katsoi minua. Tunsin olevani maailman kaunein ja ihanin tyttö ja sitä varmasti hänelle silloin olinkin. Jos voisin saada vielä yhden sellaisen kesän itselleni, olisin ikionnellinen.
En myöskään koskaan unohda sitä, miltä tuntui pidellä viimeiset hengenvetonsa vetävää eläintä sylissä, varsinkin kun itse teki lopettamispäätöksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En unohda koskaan sitä, kun äitini pahoinpiteli minut ollessani 14-vuotias. Repi ja roikotti hiuksista ja huusi.
Lumihangessa makaava verinen 17-18 vuotias poika, jonka elvytys oli juuri lopetettu ja hänen päälleen laitettiin lakanaa. Koko piha oli aivan verinen.
Läheisen ystävän katse hänen kertoessaan joutuneensa saattohoitoon. Ystävä menehtyi vuosi sitten, alle kolmikymppisenä, eikä maailma ole sen jälkeen ollut enää sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistaiseksi ensimmäinen kunnon lomamatka sitten lapsuuden, kun aloin nähdä lentokoneesta aurinkoisen Miamin hiekkarannat ja turkoosin meren...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolarionnettomuuspaikalla. Ambulanssin ovet auki ja sisällä lakanalla peitetty ruumis ja poliiseja ympärillä. Kadulla oli verilammikko, joka näytti maalilta. Se oli niin paksun ja punaisen näköistä että se näytti epätodelliselta.
teini-ikäsenä olin katsomassa isää sairaalassa kun oli taas juonut itsensä melkein hengiltä. makas letkuissa ja välillä heräs ja naureskeli itsekseen ja nukahti taas. seisottiin sängyn vierellä isän naisystävän kanssa ketä yritin lohduttaa kun nainen oli ihan shokissa eikä tiennyt mitä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 21:00"]Mieheni ilme ja naurunsekainen itku kun esikoinen syntyi. Esikoisesta ensimmäinen näky ei ollut niin romanttinen kuin joidenkin viesteissä, minulle kätilö näytti vauvan takamusta ja kiljaisi: "NO KATO NY KUMPI TULII!". Karjaisin sekapäisenä takaisin että "emminätiijä emminätiijä!"
[/quote]
No kumpi tuli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:13"]
En ihan ilmaiseksi katso videota toiste.
[/quote]
Olen herkkä ja tunteellinen ihminen, mutta tämä video ei juurikaan liikauttanut mua :/ Ei vaan herättänyt tunteita
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:13"]
En ihan ilmaiseksi katso videota toiste.
[/quote]
Olen herkkä ja tunteellinen ihminen, mutta tämä video ei juurikaan liikauttanut mua :/ Ei vaan herättänyt tunteita
[/quote]
Ei tuo minullekaan mitenkään henkilökohtainen aihe ole, sanon jopa, että itse ansaittua. Silti tuo video on minusta pahempi kuin mitkään päänkatkaisu, vauvan junan alle jääminen tms. videot..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:22"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 03:13"]
En ihan ilmaiseksi katso videota toiste.
[/quote]
Olen herkkä ja tunteellinen ihminen, mutta tämä video ei juurikaan liikauttanut mua :/ Ei vaan herättänyt tunteita
[/quote]
Ei tuo minullekaan mitenkään henkilökohtainen aihe ole, sanon jopa, että itse ansaittua. Silti tuo video on minusta pahempi kuin mitkään päänkatkaisu, vauvan junan alle jääminen tms. videot..
[/quote]
Niin, video kertoo paljon vähillä eleillä...
Se ku näin appiukon kuolleena sinisenä lattialla.
Toinen se et anoppi nukahti rattiin ja se ku auto menee tien toiselle puolellee kääntyen ympäri ja törmää penkkaan. Kyllä oli suojelusenkeli matkassa.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:29"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 23:22"]Sekun isä kuristi äitiä ja äitin silmät "pullistui" hiukan.
Pari isän lyöntiä äitiä kohti
Isän tappelemassa veljeni kanssa
Isän uhkaavan lyövän minua
Kun isä heitti tavaroita lattialle ja niitä sirpaleita
Nään myös yleensä itseni 1-luokkalaisena piilottamassa isän kaljapulloja ja siivoamassa sotkuja peläten.
[/quote]
Samantyyppisiä muistoja minulla myös. Kaikkea on kuultu ja nähty, mitä pienen lapsen ei todellakaan pitäisi.
[/quote]
Täytin juuri 19-vuotta. Isää en ole nähnyt nyt n. 2 vuoteen. Äiti päästi vihdoin irti ja yrittää elää omaa elämää ilman isää. Katkeruus ja "viha" ei ikinä katoa. Nyt tiedetään että isällä on enää vähän elinaikaa ja nyt pohdin haluanko nähdä häntä vai en. Ei pidä minuun mitään yhteyttä, äitiin vain. Itkee äitille kylläkin kuinka on ikävä minua ja sain ensimmäisen joululahjana isältä ikinä tänä jouluna. Pandan juhlakonvehtirasian. En pysty avaamaan rasiaa enkä edes kiittää. Tunnen vain katkeruutta ja surua. Äitini käy psykoterapiassa ja syö rauhoittavia. En ole varma, mutta terapeutti sanoo että isäni on alkoholin seurauksena tullut myös narsistiksi. En tiedä onko hänellä kuitenkaan virallista diagnoosia siitä. Lapsuuteni on vaikuttanut minuun liikaa, nytkin valvon kun en osaa nukkua. Lapsena minun piti pitää vahtia ettei isä tapa äitiä ja minua. Hän uhkasi niin todella usein, Yksikin ääni öisin niin minun on edelleen tarkastettava mistä se tulee. Yöunet jäävät aika vähille nykyäänkin. En luota kehenkään ja miespuoliset ihmiset ovat aina mielestäni pahoja. Olen seurustellut nyt neljättä vuotta ja silti ajattelen, että milloinkohan hän tekee minulle pahaa tms. En ikinä anna kellekkään itsestäni kaikkea. Itken usein. Saatan kimpaantua hetkessä enkä tiedä itsekkään miksi. Enkä tiedä, pelottaa että tulee päivä jolloin tämä kaikki purkautuu yhtäkkiä ulos.
Ensimmäinen työssä näkemäni ruumis (olen sairaanhoitaja). Olin kesätöissä vanhainkodilla kun eräs rouva soitti yöllä kutsukelloa. Menimme toisen hoitajan kanssa hänen luokseen. Rouva oli niin hankalan oloinen, että lähtö oli selvästi lähellä. Työkaveri lähti soittamaan rouvan pojalle ja minä jäin rouvan sängyn vierelle. Pitelin häntä kädestä ja silittelin hiuksia. Lopulta rouva henkäisi viimeisen kerran ja kuoli. Hänen kaikki ryppynsä silenivät kasvoista ja hän oli niin kauniin levollinen. Kaikki oli vihdoin hyvin ja kipu poissa. En koskaan unohda sitä näkyä ja tunnetta... Olin todella nuori ja kokematon vielä.
Toinen on vähän simppelimpi. Matkustin kesällä junalla Helsinki-Rovaniemi väliä. Juna pysähtyi jollekin asemalle ja näin ikkunasta kuinka vanha rouva juoksi kiireesti ohitse. Rouvalla oli yllään valkea kesämekko ja hänellä oli vitivalkoinen vyötärölle yltävä kiiltävä tukka auki. Hiukset hulmusivat tuulessa ja mietin katsoinko juuri enkeliä. Niin kaunis ja upea näky se nainen oli. Toivon vanhenevani yhtä kauniisti.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:17"]Kun paras ystäväni oli tekemässä aborttia viikoilla 20. Olin hänen vieressään alusta loppuun. Ja ei, ei ollut hänen omasta valinnastaan vaan sikiö oli vaikeasti vammainen.
[/quote]
Tietysti oli hänen oma valinta. Ei vauvan abortoimiseen ketään pakoteta. Ei vaikka olisi minkälainen arvio vauvan terveydestä.
Isäni makaamassa sängyssä maksakirroosin paisuttaman vatsansa vieressä vanhempieni sängyllä. Ikkunasta tulee valoa ja koko huone näyttää haaleankeltaiselta. Kulahtanut t-paita peittää vain noin puolet isän ylävartalosta. Silmät ovat puoliksi auki. Hän ei nuku, mutta ei jaksa olla kunnolla hereilläkään. Olin 18-vuotias.
Pian tämän jälkeen hän joutui sairaalaan. Kiitos ammattitaitoisten lääkärien ja uskomattoman hyvän onnen, nyt alkaa jo näyttää siltä, että hän elää tarpeeksi kauan tavatakseen lapsenlapsensa :)