Näkymättömyyden haava

​Kun ihminen on tarpeeksi kauan kokenut itsensä näkymättömäksi, vääränlaiseksi, arvostelluksi ja ylikuormitetuksi, kehoon ja mieleen kerääntyy valtava määrä patoutunutta raivoa ja kipua. Se katkeruus on omien haavojen huutoa. Tuntee että haluaa pahaa muille, haluaa huutaa: “Katsokaa edes kerran, miltä minusta tuntuu! Katsokaa, miten paljon minuun sattuu!” Se on se terve kapina ja loukatun lapsen hätähuuto, joka on vain patoutunut myrkylliseksi, koska sille ei ole ollut turvallista tilaa tulla näkyväksi