Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen luovuttanut
28.12.2014 |
En jaksa enää siivota ja kärjestellä. Tyttäret 17 ja 19 sotkevat ja ovat hyvin epäsiistejä ja minä en enää jaksa. Itse asiassa en ole jaksanut enää viime toukokuun jälkeen. En ole imuroinut enkä luutunnut enää. Kaikki mikä jää niin jää paikalleen. Tyttäret ei edes huomaa. Uutta rojua ja rättiä kantavat kaupasta. Ootan vaan, että muuttaisivat pois. En jaksa enää taistella. Annan vaan olla, tytöt huutavat ja kiukuttelevat jos jostain sanon, siispä vain olen.
Kommentit (23)
Miksi et vaatinut heiltä mitään kotitöiden tekemistä, kun olivat pienempiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko omistusasunto vaiko vuokrakoti? Voisitko sinä muuttaa ja jättää sotkut heidän huolekseen?
Mä joskus väsyn pujottelemaan niiden lattialla lojuvien cd-koteloiden, vaatteiden, meikkipussien välistä ja kävelen päältä. Rutina kuuluu. Jos eivät olisi lattialla, eivät hajoaisi...
Kissoja piti pakolla saada. Kissat hakevat vain minun läheisyyttä, vaikken edes ruoki niitä. Eivät niiden kanssa jaksa touhuta, kissat ovat vaan olemassa, että saisivat esitellä niitä kavereilleen. Tukehdun karvoihin, mutta en jaksa siivota, koska Se tuntuu niin turhalta.
Muutankin mökille heti toukokuussa ja otan kissat mukaani. Olkoot tyttäret sitten miten haluavat. Mutta vielä neljä kuukautta.... Asunto oma, joten en vuokrallekaan halua. Miesystävän luona oleilen, kun alkaa päässä kilahdella. Onneksi siellä on avaraa ja siistiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöhäistä pyllistää kun paska on housussa.
Hae apua itsellesi. Lapsesi tarvitsevat sinua. Miten olisi keskusteluappu vaikka terveyskeskuksen kautta, että saisit purkaa ajatuksia neutraalin aikuisen kanssa. Voisi antaa sinulle voimia ja ehkä uusia ajatuksia. Onko elämä ollut erityisen kuormittavaa? Oletko tosi väsynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissat ja alaikäinen lapsi ovat kuitenkin ainakin sinun vastuullasi ja syyllistäminen ei auta. Pitäkää vaikka kokous ja sopivaa kissanhoitovuorot. Tehkää aikataulu, jota aletaan noudattaa esim. seuraavasta maanantaista. Luulen, että lasten on helpompi suostua, jos saavat näin vastuuta ja olla mukana sopimassa, eikä esim. tiuskita yhtäkkiä komentoja. Sama siivouksen kanssa. Kysy ideoita ja sopikaa joku systeemi, jossa on vähän vapauttakin, esim. päättää tekeekö hommat päivällä vai illalla.
Olen kyllä väsynyt. Pitää varmaan keskustelu apua hakea. Tyttäret ei huomaa, vaikken snoisi sanaakaan koko päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:57"]
Olen kyllä väsynyt. Pitää varmaan keskustelu apua hakea. Tyttäret ei huomaa, vaikken snoisi sanaakaan koko päivänä.
[/quote]
Sä taidat tässä se ns sairas olla, eli hoida ittelles apua, jotta jaksat ja osaat nuortesi kanssa... Eihän ne huomaa, kun olet niille näkymätön, passaat, siivoot, et rakasta, et laita rajoja, et vaadi...
TYMÄ, jos muistat :D
Tiedän vastuuni ja siksi täällä olen. Kun huomaan, että kissa haluaa ruokaa, niin sanon, että kissoilla taitaa olla nälkä ja niille pitää antaa ruokaa. Silloin nuorempi tulee heti ruokkimaan. En jaksa edes tiuskia. huutamista en ole koskaan harrastanut. Syksyllä vanhempi aikoi muuttaa omaan kämppään. Annan kissat sille mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kuulosta lapset kamalilta tai mitenkään epänormaaleilta tämän perusteella mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä ajatellutkin, että minä olen sairastunut. Ennen jaksoin tosi paljon. Tein ruokaa pakkaseen ja leivoin. Siivosin ja huolehdin vaatteet ja silitin. Kaikki oli tiptop. Nyt en saa enää mitään nautintoa puhtaasta kodistakaan, joka oli aikaisemmin tosi tärkeää. Jaksoin harrastaa, lenkkeillä ja neuloin iltaisin. Nyt Se kaikki tuntuu aivan turhalta.
Olin niin iloinen, kun keväällä oli yo juhlat. Ajattelin, että tytär hakee opiskelemaan. Kaikkee sitä voi luulla. Välivuotta halusi pakolla pitää vaikka olin vastaan.
Hae vaan keskusteluapua. Onko tyttäret jättäneet sinut rauhaa, eli eivät sano mitään, etteivät vaivaisi sinua, kun olet niin väsynyt? Sinun pitäisi olla aikuinen, joka olet kiinnostunut lapsistasi ja tahdot heille hyvää.
[quote author="Vierailija" time="28.12.2014 klo 21:57"]
Olen kyllä väsynyt. Pitää varmaan keskustelu apua hakea. Tyttäret ei huomaa, vaikken snoisi sanaakaan koko päivänä.
[/quote]
Kannattaa myös jutella ystävättärien kanssa, joilla suunnilleen samanikäisiä lapsia. Voisitko alkaa tapailla vanhoja kavereita tai hankkia uusia?
Lapsesi eivät myöskään ole ajatuksenlukijoita, eli jos haluat, että he tekevät säännöllisesti jonkun askareen, sinun pitää sopia siitä heidän kanssa. Hanki myös omia menoja, jotka piristävät. Käy vaikka kirjastossa lukemassa lehtiä, niin sotkut jäävät hetkeksi taakse.
Olen asiakaspalvelussa töissä. Tuntuu, että kuormitun siinäkin vähän liikaa. On ollut asiakkaittenkin ja ystävien elämässä jostain syystä paljon kuolemantapauksia. Itseltänikin kaksi kaveria kuollut tänä vuonna alle puolen vuoden sisään. Sitten olen sairastanut paljon. Ehkä nämä tapahtumat väsyttää henkisestikin.
Alue: Aihe vapaa
Kohtalokas otsikko!