Lue keskustelun säännöt.
Muistisairas työkaveri. Hankala tilanne.
22.10.2021 |
Onko kokemuksia tilanteesta, jossa kollegalla ei ole diagnoosia mutta muistisairauden oireet ovat kaikkien mielestä selvät?
Kokoajan pahenee. Esimiehelle on sanottu asiasta, hän on itsekin huomannut taantumisen. Työtehtävät eivät enää suju ilman muiden jatkuvaa neuvomista ja kysymyksiin vastaamista.
Esimies on luvannut hoitaa asiaa työterveyden kanssa, mutta hänet tuntien asia jää pöydälle koska on (ymmärrettävästi) hankala puututtavaksi.
Työkaverilla on lähisukulaisia joiden kanssa hän on tekemisissä viikottain. Oltiin kaikki jonkin aikaa siinä uskossa, että nämä sukulaiset huomaavat oireet ja ohjaavat tyypin hoitoon. Näin ei ole tapahtunut, ja sittemmin olen kuullut monilta että läheiset usein tietoisesti sivuuttavat oireet niin kauan kuin mahdollista. On tietenkin järkyttävää kohdata tärkeän ihmisen vakava sairaus.
Kaipaan vertaistukea. Tai ehkä jotain vinkkejä mitän voisin/voitaisiin työkavereina vielä tehdä.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näitähän on, vuosi vuodelta enemmän, joten ette ole yksin.
Asiasta pitäisi puhua ja sitten toisekseen pitäisi muistaa, että ette ”diagnosoi” vaan puhutte niistä ongelmista. Hyvin mahdollisesti voi olla muistisairaus mutta muitakin vaihtoehtoja on. Verikokeet ja pään magneettikuvaus olisi hyvä tehdä, mutta sehän ei sinällään ole työkavereiden asia.
Ideaalisti olisi niin hyvä työyhteisö, että näistäkin asioista voisi puhua suoraan, kohteliaasti ja loukkaamatta. Aika useinhan se menee juuri noin, että selän takana yökitään toisen puutteelliselle henkilökohtaiselle hygienialle, mutta kukaan ei sano suoraan mitään. Lempeästi ja suoraan puhuminen voisi olla tässä vaikkapa sitä, että oho onpa sulla kovasti roippeita rinnuksella, onko sulla vaihtopaitaa työpaikalla. Tai että nätisti sanoo että sulla on tänään tainnut deodorantti unohtua, mullekin sattuu sitä niin usein että olen tuonut töihin vastakappaleen, voin lainata.
Unohtelu on inhimillistä, ja siitäkin olisi hyvä työpaikalla puhua. Lähtökohtana siis että sitähän sattuu kaikille eikä ole vaarallista. Jos jotain on vaikea muistaa niin sitten tehdään niistä jonkinlainen muistilista. Näitä asioita on muutenkin hyvä listata, helpottaa esim. sijaisten perehdytystä. Hammaslääkärin pitää tietysti pora muistaa, mutta siellä hammashoitolassa pitäisi joka ainoaan kemikaaliin laittaa lapulla tiivistelmänä käyttöohjeet, mihin tätä ainetta käytetään, miten laimennetaan ja kauanko se vaikuttaa. Ja laitetaan listalle hammashoitajan aamutoimet, mitä tehdään missä järjestyksessä. Jne. Näitä apuna käyttäen se huonomuistisempikin saattaa hyvin pysyä työelämässä mukana. Ja jos ei, niin siitäkin pitäisi pystyä avoimesti puhumaan ja miettimään, mitä voitaisiin tehdä lisää ja tässä kohdin miettiä sitä työterveyshuoltoa jos tarpeen.
Muistisairautta potevilla on kyllä sairauden alkuvaiheessa vahva sairaudentunto. Monesti miettivät, pohtivat ja ahdistuvat näistä asioista. Nykyään yhä useampi hakeutuu itse muistitesteihin, ei siksi että tiedostavat asian paremmin kuin ennnen vaan siksi, että näistä(kin) asioista voidaan nyt puhua paljon avoimemmin ja ilman häpeää.
En allekirjoita tästä mitään.
Emme ole selän takana yökkineet kenenkään henkilökohtaiselle hygienialle, vaan sanoimme pomolle että hänen on sanottava asiasta. Kyse ei ollut siis siitä että työpaidassa olisi ollut roippeita tai dödö unohtunut, vaan hygienia jäi kokonaan hoitamatta. Ei siinä auta mikään dödön lainaaminen (ja kuka sellaista haluaa tehdä).
Ei siis ole työkavereiden asia huolehtia aikuisen ihmisen puhtaudesta kuin lapsen kanssa tehdään. Hajuhaitan huomasivat jo muidenkin yksiköiden työntekijät, ja onneksi sentään tämän yhden asian esimiehemme sai hoidetuksi. Vaikkei se ihan reaaliaikaisesti auttanutkaan.
Myöskään tuota muistilappusysteemiä en näe järkevänä. Jos hammashoitaja tarvitsee yksityiskohtaisen selostuksen lappuineen siitä mitä hoitaja ennen potilasta laittaa kuntoon, mihin tarvitaan koulutusta? Saatika että jokaisen lääkkeen kohdalla olisi jotain post-it-lappuja sen vaikutuksesta. Kiertäisin itse kaukaa tuollaisen vastaanoton.
Jokainenhan saa toki kirjoittaa itselleen listoja ja lappuja niin paljon kuin haluaa, mutta ne laput eivät mielestäni saa olla edellytys yksinkertaisten ja vuosia samoja pysyneiden työtehtävien hoitamiseen. Jossain vaiheessa tulee vastaan se raja, kun voidaan katsoa työkyvyn heikentyneen jo liikaa. Meillä se hetki on jo mennyt.
Ap
Sanoinko muiden yksikön tyypit, että mikä hitto täällä oikein dunkkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
No totta kai on läheisten ihmisten asia sanoa! Jos jollain työkaverilla olisi pahan näköinen luomi niskassa, niin päivittelisittekö sitäkin asiaa vaan sanomatta? Jos tulipalo syttyisi naapurissa, niin siitäkin varmaan menisitte ensin esimiehelle sanomaan, koska ei kuulu omaan työnkuvaan..
Me emme ole läheisiä ihmisiä vaan työkavereita. En todellakaan puutu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan, toisen henkilökohtaisiin terveysasioihin. Tulipalo nyt on hieman eri asia kuin kognitiivisen suorituskyvyn aleneminen, sen varmasti tiedät itsekin.
Ap
Jos huomaa tai epäilee toisen ihmisen sairautta, niin totta kai asiasta sanotaan. Esimiehen asia toki on puhua työn suorittamisesta ja sopeutuksista, mutta jos huomaa selkeä sairauden, niin on kyllä todellakin velvollisuus asiasta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun diagnoosia ei oke, teette tiedä, onko kyseessä oikeasti muistisairaus vai esimerkiksi työn, vaikean elämäntilanteen tai muun sairauden tai läheisen sairauden aiheuttamasta stressistä johtuva keskittymiskyvyttömyys/masennus/burnout/unihäiriö/muistihäiriö. Ne kaikki aiheuttavat saman tapaisia ja joskus varsin rajuja oireita.
Teillä ei myöskään ole mitään oikeutta tietää näistä asioista - mutta esimies voi tietää ja se voi vaikuttaa siihen, miksi hän ei tunnu ekevän asialle ”mitään”.
Sen sijaan teidän kyräily ja selän takana keittiödiagnosointi todennäköisesti pahentaa tilannetta.
Jos ihminen ei kykene enää selviämään työstään muuta kuin kuormittamalla jatkuvasti kollegoita, vaikka ennen selvisi itsenäisesti, asia kyllä kuuluu kollegoillekin jollain tasolla. Jos ei kykene selviämään työstään, jää sairaslomalle. On itsekästä olla töissä ja teeskennellä että kaikki on ok ja samalla piinata muita.
Lakatkaa ap auttamasta sitä kollegaanne. Vaivasi häntä mikä hyvänsä, hänen etunsa on päästä hoitoon, ja jos hän ei ole sinne itse tajunnut mennä, ainoa tapa hoitaa asia on antaa tilanteen eskaloitua siihen pisteeseen, että se on väistämätöntä. Kun kerran olette jo esimiehelle puhuneet ja hän ei reagoi.
Ns. kova rakkaus on tosi usein oikeasti se paras tie. Ei pidä olla mahdollistaja. Ei pidä olla se, joka kantaa sairaalloisen lihavalle herkkuja, tai peittelee toisen työssäsuoriutumisongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Silti voi kehottaa ystävällisesti käymään työterveyshuollossa tutkituttamassa itseään.
Jep, esimiehen pitää kehottaa. Tai meidän tapauksessa jopa pakottaa.
Ap
Ei, ihan sinun tai kuka onkaan lähin työkaveri tulee asiasta sanoa. Mieti, kun ihminen saa selville, että työkaverit on huomanneet sairauden ajat sitten ja kukaan ei ole sanonut mitään... Olisi kammottavaa olla tuollaisten työkavereiden kanssa töistä.
Niin, paitsi että me siis todellakin olemme sanoneet. Olemme edenneet asiassa juuri niin kuin siinä tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan kuuluu edetä, eli ilmaisseet huolemme esimiehelle. Hänen tehtävänsä on ohjata työntekijä työterveyshuollon huomaan, jossa ammattilaiset puhuvat asiasta ja tutkivat oireita kuten kuuluukin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näitähän on, vuosi vuodelta enemmän, joten ette ole yksin.
Asiasta pitäisi puhua ja sitten toisekseen pitäisi muistaa, että ette ”diagnosoi” vaan puhutte niistä ongelmista. Hyvin mahdollisesti voi olla muistisairaus mutta muitakin vaihtoehtoja on. Verikokeet ja pään magneettikuvaus olisi hyvä tehdä, mutta sehän ei sinällään ole työkavereiden asia.
Ideaalisti olisi niin hyvä työyhteisö, että näistäkin asioista voisi puhua suoraan, kohteliaasti ja loukkaamatta. Aika useinhan se menee juuri noin, että selän takana yökitään toisen puutteelliselle henkilökohtaiselle hygienialle, mutta kukaan ei sano suoraan mitään. Lempeästi ja suoraan puhuminen voisi olla tässä vaikkapa sitä, että oho onpa sulla kovasti roippeita rinnuksella, onko sulla vaihtopaitaa työpaikalla. Tai että nätisti sanoo että sulla on tänään tainnut deodorantti unohtua, mullekin sattuu sitä niin usein että olen tuonut töihin vastakappaleen, voin lainata.
Unohtelu on inhimillistä, ja siitäkin olisi hyvä työpaikalla puhua. Lähtökohtana siis että sitähän sattuu kaikille eikä ole vaarallista. Jos jotain on vaikea muistaa niin sitten tehdään niistä jonkinlainen muistilista. Näitä asioita on muutenkin hyvä listata, helpottaa esim. sijaisten perehdytystä. Hammaslääkärin pitää tietysti pora muistaa, mutta siellä hammashoitolassa pitäisi joka ainoaan kemikaaliin laittaa lapulla tiivistelmänä käyttöohjeet, mihin tätä ainetta käytetään, miten laimennetaan ja kauanko se vaikuttaa. Ja laitetaan listalle hammashoitajan aamutoimet, mitä tehdään missä järjestyksessä. Jne. Näitä apuna käyttäen se huonomuistisempikin saattaa hyvin pysyä työelämässä mukana. Ja jos ei, niin siitäkin pitäisi pystyä avoimesti puhumaan ja miettimään, mitä voitaisiin tehdä lisää ja tässä kohdin miettiä sitä työterveyshuoltoa jos tarpeen.
Muistisairautta potevilla on kyllä sairauden alkuvaiheessa vahva sairaudentunto. Monesti miettivät, pohtivat ja ahdistuvat näistä asioista. Nykyään yhä useampi hakeutuu itse muistitesteihin, ei siksi että tiedostavat asian paremmin kuin ennnen vaan siksi, että näistä(kin) asioista voidaan nyt puhua paljon avoimemmin ja ilman häpeää.
En allekirjoita tästä mitään.
Emme ole selän takana yökkineet kenenkään henkilökohtaiselle hygienialle, vaan sanoimme pomolle että hänen on sanottava asiasta. Kyse ei ollut siis siitä että työpaidassa olisi ollut roippeita tai dödö unohtunut, vaan hygienia jäi kokonaan hoitamatta. Ei siinä auta mikään dödön lainaaminen (ja kuka sellaista haluaa tehdä).
Ei siis ole työkavereiden asia huolehtia aikuisen ihmisen puhtaudesta kuin lapsen kanssa tehdään. Hajuhaitan huomasivat jo muidenkin yksiköiden työntekijät, ja onneksi sentään tämän yhden asian esimiehemme sai hoidetuksi. Vaikkei se ihan reaaliaikaisesti auttanutkaan.
Myöskään tuota muistilappusysteemiä en näe järkevänä. Jos hammashoitaja tarvitsee yksityiskohtaisen selostuksen lappuineen siitä mitä hoitaja ennen potilasta laittaa kuntoon, mihin tarvitaan koulutusta? Saatika että jokaisen lääkkeen kohdalla olisi jotain post-it-lappuja sen vaikutuksesta. Kiertäisin itse kaukaa tuollaisen vastaanoton.
Jokainenhan saa toki kirjoittaa itselleen listoja ja lappuja niin paljon kuin haluaa, mutta ne laput eivät mielestäni saa olla edellytys yksinkertaisten ja vuosia samoja pysyneiden työtehtävien hoitamiseen. Jossain vaiheessa tulee vastaan se raja, kun voidaan katsoa työkyvyn heikentyneen jo liikaa. Meillä se hetki on jo mennyt.
Ap
Sanoinko muiden yksikön tyypit, että mikä hitto täällä oikein dunkkaa?
Kyllä. Tai itseasiassa että mikä tai kuka helvetti teidän tiloissa haisee näin pahalle käytävälle asti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
Teidän täytyy olla julkisella sektorilla töissä, koska tuollaista lapstossumaisuutta ei kyllä muualla sallittaisi. Mikään ei ole oma tehtävä, mitää vastuuta ei voi ottaa ja kaikki on aina jonkun muun tehtävä..
Kuule, ota kerrankin vähän vastuuta ja ihan työkaverisi takia sano asiasta..Niin me juurikin olemme tehneet, eikä sekään kellekään mukavaa ollut. Asia kuuluu esimiehen työtehtäviin jotka hän jättää hoitamatta. Se on nyt tässä se ongelma.
Olemme osamme tehneet mutta homma ei etene koska ON NIIN KIUSALLISTA, NIIN KIUSALLISTA ETTÄ.
Ap
Siis olette vai ette ole sanoneet suoraan, että pelkäätte hänellä olevan alkava muistisairaus? Ihminen ei itse välttämättä ymmärrä ja itsekin ihmettelee, mitä on tapahtunut. Joten todella tärkeää sanoa asia suoraan, kun itse asian huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
No totta kai on läheisten ihmisten asia sanoa! Jos jollain työkaverilla olisi pahan näköinen luomi niskassa, niin päivittelisittekö sitäkin asiaa vaan sanomatta? Jos tulipalo syttyisi naapurissa, niin siitäkin varmaan menisitte ensin esimiehelle sanomaan, koska ei kuulu omaan työnkuvaan..
Me emme ole läheisiä ihmisiä vaan työkavereita. En todellakaan puutu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan, toisen henkilökohtaisiin terveysasioihin. Tulipalo nyt on hieman eri asia kuin kognitiivisen suorituskyvyn aleneminen, sen varmasti tiedät itsekin.
Ap
Jos huomaa tai epäilee toisen ihmisen sairautta, niin totta kai asiasta sanotaan. Esimiehen asia toki on puhua työn suorittamisesta ja sopeutuksista, mutta jos huomaa selkeä sairauden, niin on kyllä todellakin velvollisuus asiasta sanoa.
Ei missään nimessä. Ei. En tiedä missä olet töissä, mutta normaaleissa työpaikoissa toisten terveysasiat eivät kuulu työkavereille.
Saatika että niistä huomauttaminen olisi joku velvollisuus.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
No totta kai on läheisten ihmisten asia sanoa! Jos jollain työkaverilla olisi pahan näköinen luomi niskassa, niin päivittelisittekö sitäkin asiaa vaan sanomatta? Jos tulipalo syttyisi naapurissa, niin siitäkin varmaan menisitte ensin esimiehelle sanomaan, koska ei kuulu omaan työnkuvaan..
Me emme ole läheisiä ihmisiä vaan työkavereita. En todellakaan puutu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan, toisen henkilökohtaisiin terveysasioihin. Tulipalo nyt on hieman eri asia kuin kognitiivisen suorituskyvyn aleneminen, sen varmasti tiedät itsekin.
Ap
Jos huomaa tai epäilee toisen ihmisen sairautta, niin totta kai asiasta sanotaan. Esimiehen asia toki on puhua työn suorittamisesta ja sopeutuksista, mutta jos huomaa selkeä sairauden, niin on kyllä todellakin velvollisuus asiasta sanoa.
Ei missään nimessä. Ei. En tiedä missä olet töissä, mutta normaaleissa työpaikoissa toisten terveysasiat eivät kuulu työkavereille.
Saatika että niistä huomauttaminen olisi joku velvollisuus.
Ap
Eiköhän ihan jokaisessa työpaikassa sanota suoraan toiselle, jos huomataan kollegan olevan sairas. Ei tässä ole mistään ihmeen velvollisuuksista tai työpaikan käytännöistä kyse, vaan siitä, että ihmisellä on sairaus, jota on vaikea itse huomata. En tiedä yhtään työpaikkaa enkä kyllä yhtään ihmistä, joka vaan päivittelisi asiaa muiden kanssa, totta hemmetissä asiasta sanotaan! Vai olisitko itse tyytyväinen, kun kollega olisi kyllä huomannut sinulla niskassa pahan luomen, mutta vaan päivitellyt ja ihmetellyt, kun eihän terveysasiat juuri minulle kuulu.
Te jätätte henkilön siis porukalla yhteistuumin heitteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
No totta kai on läheisten ihmisten asia sanoa! Jos jollain työkaverilla olisi pahan näköinen luomi niskassa, niin päivittelisittekö sitäkin asiaa vaan sanomatta? Jos tulipalo syttyisi naapurissa, niin siitäkin varmaan menisitte ensin esimiehelle sanomaan, koska ei kuulu omaan työnkuvaan..
Me emme ole läheisiä ihmisiä vaan työkavereita. En todellakaan puutu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan, toisen henkilökohtaisiin terveysasioihin. Tulipalo nyt on hieman eri asia kuin kognitiivisen suorituskyvyn aleneminen, sen varmasti tiedät itsekin.
Ap
Jos huomaa tai epäilee toisen ihmisen sairautta, niin totta kai asiasta sanotaan. Esimiehen asia toki on puhua työn suorittamisesta ja sopeutuksista, mutta jos huomaa selkeä sairauden, niin on kyllä todellakin velvollisuus asiasta sanoa.
Ei missään nimessä. Ei. En tiedä missä olet töissä, mutta normaaleissa työpaikoissa toisten terveysasiat eivät kuulu työkavereille.
Saatika että niistä huomauttaminen olisi joku velvollisuus.
Ap
Tämän on pakko olla trolli. Ei kukaan voi olla oon tyhmä, ettei sanoisi itse asiasta työkaverille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ESIMERKKI: https://miunpalvelut.fi/siunsote/yhteydenotto-sosiaalihuoltoon-avun-tar…;
"Tehdään toisesta henkilöstä ilman tunnistautumista
Voidaan tehdä tarvittaessa nimettömänä
Voidaan tehdä toisen henkilön suostumuksella tai ilman suostumusta (lomakkeella kysytään erikseen suostumuksesta)"
Hän ymmärsi väärin, sillä eihän tässä ole kyse sosiaalihuollon tarpeesta vaan työsuojeluasiasta. AVI:n työsuojelu voi olla yksi osoite, jos omat esimiehet eivät tee asialle mitään.
Huhhuh miten tyhmiä ihmiset voi olla! Sossuko menee työpaikalle hoitamaan asian??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koita nyt uskoa AP, sanot seuraavana päivänä ihan itse, ylempänä olin ihan hyvä malli. Työkaverisi ihan varmasti kyllä kiittää asian sanomisesta ja avusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
Teidän täytyy olla julkisella sektorilla töissä, koska tuollaista lapstossumaisuutta ei kyllä muualla sallittaisi. Mikään ei ole oma tehtävä, mitää vastuuta ei voi ottaa ja kaikki on aina jonkun muun tehtävä..
Kuule, ota kerrankin vähän vastuuta ja ihan työkaverisi takia sano asiasta..Niin me juurikin olemme tehneet, eikä sekään kellekään mukavaa ollut. Asia kuuluu esimiehen työtehtäviin jotka hän jättää hoitamatta. Se on nyt tässä se ongelma.
Olemme osamme tehneet mutta homma ei etene koska ON NIIN KIUSALLISTA, NIIN KIUSALLISTA ETTÄ.
Ap
Siis olette vai ette ole sanoneet suoraan, että pelkäätte hänellä olevan alkava muistisairaus? Ihminen ei itse välttämättä ymmärrä ja itsekin ihmettelee, mitä on tapahtunut. Joten todella tärkeää sanoa asia suoraan, kun itse asian huomaa.
Oletko oikeasti ihan käsi sydämellä sitä mieltä, että on työkavereiden tehtävä ilmoittaa kollegalle muistisairaudesta? Ei lääkärin joka asiaa tutkii ja tekee diagnoosin?
Emmehän me edes tiedä onko kyse muistisiraudesta, käytös nyt vaan täsmää siihen mitä yleisesti niistä tiedetään. Mutta ei, kyseessä ei ole aihe joka sopii kahvihuonekeskusteluun tai jonka voi joku keittiöpsykologi itse diagnosoida.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
No totta kai on läheisten ihmisten asia sanoa! Jos jollain työkaverilla olisi pahan näköinen luomi niskassa, niin päivittelisittekö sitäkin asiaa vaan sanomatta? Jos tulipalo syttyisi naapurissa, niin siitäkin varmaan menisitte ensin esimiehelle sanomaan, koska ei kuulu omaan työnkuvaan..
Me emme ole läheisiä ihmisiä vaan työkavereita. En todellakaan puutu, ja toivottavasti ei kukaan muukaan, toisen henkilökohtaisiin terveysasioihin. Tulipalo nyt on hieman eri asia kuin kognitiivisen suorituskyvyn aleneminen, sen varmasti tiedät itsekin.
Ap
Jos huomaa tai epäilee toisen ihmisen sairautta, niin totta kai asiasta sanotaan. Esimiehen asia toki on puhua työn suorittamisesta ja sopeutuksista, mutta jos huomaa selkeä sairauden, niin on kyllä todellakin velvollisuus asiasta sanoa.
Ei missään nimessä. Ei. En tiedä missä olet töissä, mutta normaaleissa työpaikoissa toisten terveysasiat eivät kuulu työkavereille.
Saatika että niistä huomauttaminen olisi joku velvollisuus.
Ap
Eiköhän ihan jokaisessa työpaikassa sanota suoraan toiselle, jos huomataan kollegan olevan sairas. Ei tässä ole mistään ihmeen velvollisuuksista tai työpaikan käytännöistä kyse, vaan siitä, että ihmisellä on sairaus, jota on vaikea itse huomata. En tiedä yhtään työpaikkaa enkä kyllä yhtään ihmistä, joka vaan päivittelisi asiaa muiden kanssa, totta hemmetissä asiasta sanotaan! Vai olisitko itse tyytyväinen, kun kollega olisi kyllä huomannut sinulla niskassa pahan luomen, mutta vaan päivitellyt ja ihmetellyt, kun eihän terveysasiat juuri minulle kuulu.
Tuhannennen kerran, asiasta on sanottu esimiehelle jolle siitä kuuluu sanoa. Asia on tämän sairaan työkaverin, esimiehen ja työterveyshenkilökunnan välinen. Ei kollegoiden ratkaistavissa, eikä meidän tehtävämme ole hänen kanssaan asiaa selvittää. Ei meillä riitä siihen natsat sen kuummemmin kuin työkalutkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun diagnoosia ei oke, teette tiedä, onko kyseessä oikeasti muistisairaus vai esimerkiksi työn, vaikean elämäntilanteen tai muun sairauden tai läheisen sairauden aiheuttamasta stressistä johtuva keskittymiskyvyttömyys/masennus/burnout/unihäiriö/muistihäiriö. Ne kaikki aiheuttavat saman tapaisia ja joskus varsin rajuja oireita.
Teillä ei myöskään ole mitään oikeutta tietää näistä asioista - mutta esimies voi tietää ja se voi vaikuttaa siihen, miksi hän ei tunnu ekevän asialle ”mitään”.
Sen sijaan teidän kyräily ja selän takana keittiödiagnosointi todennäköisesti pahentaa tilannetta.
Jos ihminen ei kykene enää selviämään työstään muuta kuin kuormittamalla jatkuvasti kollegoita, vaikka ennen selvisi itsenäisesti, asia kyllä kuuluu kollegoillekin jollain tasolla. Jos ei kykene selviämään työstään, jää sairaslomalle. On itsekästä olla töissä ja teeskennellä että kaikki on ok ja samalla piinata muita.
Lakatkaa ap auttamasta sitä kollegaanne. Vaivasi häntä mikä hyvänsä, hänen etunsa on päästä hoitoon, ja jos hän ei ole sinne itse tajunnut mennä, ainoa tapa hoitaa asia on antaa tilanteen eskaloitua siihen pisteeseen, että se on väistämätöntä. Kun kerran olette jo esimiehelle puhuneet ja hän ei reagoi.
Ns. kova rakkaus on tosi usein oikeasti se paras tie. Ei pidä olla mahdollistaja. Ei pidä olla se, joka kantaa sairaalloisen lihavalle herkkuja, tai peittelee toisen työssäsuoriutumisongelmia.
Ollaan pyritty toimimaan juuri näin, vaikka se onkin yllättävän hankalaa kun kukaan ei halua vaikuttaa töykeältä.
Nyt työkaveri on tosiaan alkanut soitella päivittäin naapuriyksikköön apua kyselläkseen. Edellisviikolla yksi kys. yksikön työntekijä nykäisi minua hihasta, ja kysyi että onko Pirkolla kaikki kunnossa kun siltä tulee tosi kummallisia puheluita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
Teidän täytyy olla julkisella sektorilla töissä, koska tuollaista lapstossumaisuutta ei kyllä muualla sallittaisi. Mikään ei ole oma tehtävä, mitää vastuuta ei voi ottaa ja kaikki on aina jonkun muun tehtävä..
Kuule, ota kerrankin vähän vastuuta ja ihan työkaverisi takia sano asiasta..Niin me juurikin olemme tehneet, eikä sekään kellekään mukavaa ollut. Asia kuuluu esimiehen työtehtäviin jotka hän jättää hoitamatta. Se on nyt tässä se ongelma.
Olemme osamme tehneet mutta homma ei etene koska ON NIIN KIUSALLISTA, NIIN KIUSALLISTA ETTÄ.
Ap
Siis olette vai ette ole sanoneet suoraan, että pelkäätte hänellä olevan alkava muistisairaus? Ihminen ei itse välttämättä ymmärrä ja itsekin ihmettelee, mitä on tapahtunut. Joten todella tärkeää sanoa asia suoraan, kun itse asian huomaa.
Oletko oikeasti ihan käsi sydämellä sitä mieltä, että on työkavereiden tehtävä ilmoittaa kollegalle muistisairaudesta? Ei lääkärin joka asiaa tutkii ja tekee diagnoosin?
Emmehän me edes tiedä onko kyse muistisiraudesta, käytös nyt vaan täsmää siihen mitä yleisesti niistä tiedetään. Mutta ei, kyseessä ei ole aihe joka sopii kahvihuonekeskusteluun tai jonka voi joku keittiöpsykologi itse diagnosoida.
Ap
Totta hemmetissä on! Ja ei toki todeta mitään diagnoosia, vaan todeta tilanne ja sanoa, että pelkää tämän mahdollisuutta ja että asia on hyvä tutkia. Todennäköisesti ihminen itsekin on jotain huomannut, ja helpottuu, kun joku asiasta sanoo. Todennäköisesti pohtii, johon voi todeta, että stressikin saattaa tuollaista aiheuttaa tms. Vielä jos tarjoutuu yhdessä tsekkaamaan ja varaamaan ajan, niin usein sekin ihmistä auttaa.
Ja ei tietenkään missään kahvipöydässä, vaan ihan huoneeseen menemällä.
Kissan nosto pöydälle on vaan niin vaikeaa. Työkaverillani oli havaittavissa näitä oireita jo monta vuotta ennenkun pääsi helpompiin hommiin. Lopuksi sotivat ulos työmaalta. En todellakaan tiedä laittoko työmaa koskaan muistitestiin.
Kuoli alzaimeriin alle 65 v.
Vierailija kirjoitti:
Kissan nosto pöydälle on vaan niin vaikeaa. Työkaverillani oli havaittavissa näitä oireita jo monta vuotta ennenkun pääsi helpompiin hommiin. Lopuksi sotivat ulos työmaalta. En todellakaan tiedä laittoko työmaa koskaan muistitestiin.
Kuoli alzaimeriin alle 65 v.
Ostivat, ei sotivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kai itse sanoneet henkilölle asiasta? Mitä hän on vastannut?
No ei todellakaan olla eikä se meidän tehtävämme olekaan, vaan työterveyden.
Toki ollaan useaan otteeseen sanottu että etkö oikeasti muista miten tämä homma tehdään. Se on johtanut siihen, että työkaveri soittelee nykyään naapuriyksikköön kysyäkseen päivittäisiä ohjeita. On siis huomannut että me alamme ihmetellä muistamattomuutta. Mutta ei ole meidän hommaamme alkaa haastatella ja diagnosoida.
Ap
Siis ette oikeasti ole sanoneet henkilölle, että olette huolissanne hänestä ja onko hän itse huomannut ongelmia muistissa??
Ei, eikä todellakaan aiota. Ei ole työkavereiden aluetta tuo ollenkaan.
Ap
Teidän täytyy olla julkisella sektorilla töissä, koska tuollaista lapstossumaisuutta ei kyllä muualla sallittaisi. Mikään ei ole oma tehtävä, mitää vastuuta ei voi ottaa ja kaikki on aina jonkun muun tehtävä..
Kuule, ota kerrankin vähän vastuuta ja ihan työkaverisi takia sano asiasta..Niin me juurikin olemme tehneet, eikä sekään kellekään mukavaa ollut. Asia kuuluu esimiehen työtehtäviin jotka hän jättää hoitamatta. Se on nyt tässä se ongelma.
Olemme osamme tehneet mutta homma ei etene koska ON NIIN KIUSALLISTA, NIIN KIUSALLISTA ETTÄ.
Ap
Siis olette vai ette ole sanoneet suoraan, että pelkäätte hänellä olevan alkava muistisairaus? Ihminen ei itse välttämättä ymmärrä ja itsekin ihmettelee, mitä on tapahtunut. Joten todella tärkeää sanoa asia suoraan, kun itse asian huomaa.
Oletko oikeasti ihan käsi sydämellä sitä mieltä, että on työkavereiden tehtävä ilmoittaa kollegalle muistisairaudesta? Ei lääkärin joka asiaa tutkii ja tekee diagnoosin?
Emmehän me edes tiedä onko kyse muistisiraudesta, käytös nyt vaan täsmää siihen mitä yleisesti niistä tiedetään. Mutta ei, kyseessä ei ole aihe joka sopii kahvihuonekeskusteluun tai jonka voi joku keittiöpsykologi itse diagnosoida.
Ap
Totta hemmetissä on! Ja ei toki todeta mitään diagnoosia, vaan todeta tilanne ja sanoa, että pelkää tämän mahdollisuutta ja että asia on hyvä tutkia. Todennäköisesti ihminen itsekin on jotain huomannut, ja helpottuu, kun joku asiasta sanoo. Todennäköisesti pohtii, johon voi todeta, että stressikin saattaa tuollaista aiheuttaa tms. Vielä jos tarjoutuu yhdessä tsekkaamaan ja varaamaan ajan, niin usein sekin ihmistä auttaa.
Ja ei tietenkään missään kahvipöydässä, vaan ihan huoneeseen menemällä.
Niin, tuo on siis esimiehen tehtävä ja velvollisuus. Ei missään nimessä ole sopivaa toimintaa kollegan taholta.
Eikä meillä ole omia huoneita vaan työskentelemme samassa tilassa.
Ap
Niin me juurikin olemme tehneet, eikä sekään kellekään mukavaa ollut. Asia kuuluu esimiehen työtehtäviin jotka hän jättää hoitamatta. Se on nyt tässä se ongelma.
Olemme osamme tehneet mutta homma ei etene koska ON NIIN KIUSALLISTA, NIIN KIUSALLISTA ETTÄ.
Ap