Susanna, 45: Miksei kukaan halua palkata kotiäitiä?

Ylempiä virkoja vapautuu eläköitymisen ja organisaatiomuutosten takia. Alemmat virat valitettavan usein lakkautetaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Ja ylemmän viran hakeminen julkisessa haussa on ihan normi tapa edetä valtiolla. Ei vakituisiin virkoihin saa edes palkata ilman julkista hakua. Organisaatio muutoksissa esim. fuusioissa on välillä sisäisiä hakuja kun kaikki joutuu hakemaan työtään uudestaan.

Jos tulee esim. eläköitymisen seurauksena auki ylitarkastajan virka tasolla 14, niin kyllä se todennäköisemmin menee ylitarkastajlle tasolla 12-13 ja sitten tämä alempi virka menee seuraavaksi hakuun ja sen saa mahdollisesti joku määräaikainen aloittelija tai naapuriviraston pidempi aikainen virkamies vastaavista tehtävistä. Usein alempia virkoja on auki ns. palkkahaarukalla 5-7, silloin voi lukea rivien välistä että talon sisällä on porukkaa melkein vastaavissa tehtävissä ja samalla haulla joku saa ylennyksen ja joku ulkopuolelta tuleva tai määräaikainen viran tasolla 5.

Valtiolla edetään hyvinkin hierarkisesti virkaiän mukaan, poislukien poliittiset virat. Ja en väitä että omalla työnsuorituksella ei olisi vaikutusta, kun mokaat putoat pois nousuhissistä ja lahjakkaammat nousevat nopeammin, mutta isossa skaalassa järjestelmä on hyvinkin hierarkinen.

2

Väitättekö te nyt vakavissanne, että tämä biologi olisi valittu museoamanuenssiksi, jos hän ei olisi ollut vuosikaudet kotiäitinä? Vai olisiko kyse siitä, että työtilanne on tällä hetkellä erittäin huono? Oliko haastattelussa mitään todisteita, että nimenomaan kotiäitiys on syynä työttömyyteen? Ei varmaankaan.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:26"]Lyhytnäköisiä ja ummehtuneita kommentteja. 

Äitini oli kotiäiti ollessamme lapsia.  Olen siitä ajasta kiitollinen lopun elämääni.  Meille oli kyllä aina tunkua, kun monilla muilla lapsilla oli vain tyhjä koti odottamassa ja meillä taas tuoksui pullalle tai ruoalle.

Äitini työllistyi erittäin hyvin siinä vaiheessa, kun tuli aika palata töihin.  Suoraan sanottuna hänestä melkeinpä kilpailtiin ja kirjaimellisesti kyseltiin töihin kotoa.  Eli kyllä!  Tässä tapauksessa sanonta: "Ei kukaan tule kotoa hakemaan", on täysin väärä!  Tosin on todettava, ettei äitini kotiäitivuosinaan taantunut, vaan päivitti koulutustaan ja pysyi ajan hermolla.
[/quote]

Millä vuosikymmenellä???? Missä kuplassa elät jos et näe eroa entisen ja nykytyöelämän välillä.

Valtion paikat on nykyisin sisäisessä haussa ensialkuun, koska valtiolla on ollut yt-neuvotteluita. Jos ne menee ulkoiseen hakuun, on ihan mahdollista saada ko. työ. Tämäkin on muuttunut. Ylitarkastaja on perustason virkamies, siihen voi hyvin päästä vastavalmistuneena.

En kaikkia viestejä viitsinyt lukea. Mutta järkkyä, miten monelta on jäänyt huomaamatta, ettei tuon naisen lapset ole enää tarhaikäisiä ja että hän ei ole enää kotiäiti.

Itse olin viisi vuotta kotona ja nyt olen vakinaisessa työssä. 

Olen henkilöstöpuolella töissä isossa firmassa ja miehelläni on osuus keskikokoisesta yrityksestä, jossa tosin ei ole kuin 3 naista töissä. Olen itse ollut esikoisesta 6kk ja kuopuksesta vuoden kotona vanhempainvapaan jälkeen. Silti en kyllä rehellisesti sanottuna näe kotiäitiyttä minään kokemuksena työelämään. Elämä ja ikä itsessään tietysti kehittää ihmistä, mutta kotiäitiys ei ole mikään plussa, jos ei miinuskaan. Ihan eri viivalla on ne, joilla on työkokemusta kyseisistä tehtävistä tai ylipäätään työelämästä, vastuusta työssä jne.

Mitä tulee pienten lasten äiteihin, niin poissaolot on todellakin ongelma ja valitettavasti olen havainnut, että niitä pieniä lapsia pidetään tekosyynä sluibia kotona. Tietysti pienten lasten kanssa elämä on todella rankkaa, kun pitää juosta työn, päiväkodin ja kodin väliä päivästä toiseen, mutta se sitten kostautuu helposti työnantajalle, joka ei ole siihen syyllinen. Tavallaan äidit ottavat itselleen helpotusta, kun saavat jäädä nuhatipasta kotiin. Joku voisi tähän sanoa, että mistä sen tietää. Siitä, että jos on koeaika tai määräaikainen soppari, on poissaoloja paljon vähemmän. Jokuhan siinä on oltava syynä, jos vakkareiden muksut on sattumalta isoissa tilastoissakin 2-3 kertaa enemmän sairaana. Jos tähän joku sanoo, että se on työnantajan vika, kun ihmiset pinnaa töistä. Sitä saa lähteä sitten pois. Siitä vaan. Uusia tulijoita on joka ovella.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 05:13"]Muuten, mikä tekniikka menee muutamassa vuodessa niin nopeasti eteenpäin ja ohi etteikö sitä pysty enää omaksumaan? Meinaan vaan, että ihmiskunta on käsitellyt sellaisetkin murrokset kuin tulen tekeminen, kirjoitettu kieli, magna carta ( ensimmäinen lakiteksti), vieraat kielet, kirjapaino, teollistuminen, tietokoneet, avaruuden valloitus.... Että nyt yksi Suomessa suntynyt ka koulutettu nainen ei muutaman vuoden kotona olon jälkeen enää oppisi...? Jo on meininki. 
[/quote]
oletko kotiäiti? Magna carta EI ole ensimmäinen lakiteksti ja miten voisi ollakaan kun se on keskiajalta. Ovatko hemmot Hammurabi ja Mooses sinulle edes etäisesti tuttuja?

158: Syy on se että määräaikaisen sopimusta ei jatketa jos jää hoitamaan sairasta lasta kotiin. Kun vaihtoehtona on työttömyys niin äidit antaa kuumetta alentavaa lääketta  ja vie pienen lapsen sairaana hoitoon toivoen ettei kukaan huomaa. Sitten hoitajat löytää sen vaipasta putoavan supon ja soittavat äitiä tai isää hakemaan kuumeista lasta kesken työpäivän. Jos jompikumpi vielä vastaa puhelimeen niin on uskottavampi sanoa esimiehelle, että päiväkodin hoitajien mukaan lapsi on sairas kuin että olisit itse aamulla soittanut sairaasta lapsesta ja kotiin jäännistä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 16:25"]

Valtion paikat on nykyisin sisäisessä haussa ensialkuun, koska valtiolla on ollut yt-neuvotteluita. Jos ne menee ulkoiseen hakuun, on ihan mahdollista saada ko. työ. Tämäkin on muuttunut. Ylitarkastaja on perustason virkamies, siihen voi hyvin päästä vastavalmistuneena.

[/quote]

Muuten kirjoitat asiaa, mutta ylitarkastajan virkaan ei kyllä valita vastavalmistuneita. Paitsi tietysti jos sama tyyppi on hoitanut epäpätevänä samaa hommaa aiemmin määräaikaisena. Mutta suoraan yliopistosta valmistuneena? No chance.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:54"]No niin. Todellinen syy sille, että henkilö ei ole saanut töitä ei ole kotiäitiys, vaan se että töitä ei ole kaikille. Solu- ja molekyylibiologia on ala, joka ei kykene työllistämään kaikkia alalle koulutettuja. Ja näitä aloja on lukuisia muitakin, aivan liikaa. Henkilöillä on taipumus jotenkin unohtaa tuo asia mielestään ja keksiä päässänsä joku syy, miksi heidät torjutaan. Milloin syy on iäkkyys, milloin nuoruus, milloin sukupuoli, milloin pienet lapset, lapsettomuus, korkea koulutus, matala koulutus, kotiäitiys jne. Todellinen syy on se, että yksinkertaisesti työtä ei riitä kaikille ja todella monelle eri alalle on koulutettu aivan liikaa porukkaa. [/quote] Monikin koulutettu tekee koulutustaan vastaamattomia töitä. Jalka oven väliin ja töihin niin kyllä se työtilanne voi alkaa laman jälkeen helpottamaan.

[/quote]

Ikään kuin se olisi noin yksinkertaista. Myöskään koulutusta vastaamattomia töitä ei ole kaikille. Ne, jotka putoavat kelkasta nyt, ovat pudotettuina kuolemaansa saakka. Valoa ei ole.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:03"]

Itse olin kotona 8v yhden lapsen kanssa. Palstalla aina vannottiin, etten enää ikinä saa töitä. 

Paskanmarjat, sain heti hakiessani töitä ja iso pointti haastattelussa oli johtamiskykyni ja ongelmanratkaisukykyni- olin hoitanut perhettä paperisodan kera monessa maassa monen vuoden ajan. 

Nyt olen ollut samassa firmassa 8v, ja huomaan miksi se kliseinen "elämänkoulu" on itse asiassa hyvä valtti työelämässä. Suoraan koulusta asteittain kehittyvien töiden kautta tullut ihminen ei vielä ole kokenut tilannetta jossa pohja yllättäen putoaa pois ja pitää nopeasti improvisoida, ja taata suoritus kummallisemmissakin tilanteissa. 

Rikas tausta jolla kuitenkin voi osoittaa vahvoja puoliaan on työnantajalle toisinaan parempi vaihtoehto kuin aukoton CV. 

[/quote]

Meinaatko, että ongelmanratkaisukyky kehittyy paremmin niillä, jotka ovat lasten kanssa kotona kuin niillä, jotka hanskaavat sekä lapset että uran?

Minä olen kai jonkinmoinen uranainen, ja kyllä minun on suoraan sanottava, että hirvittävä paikka mennä perhevapaiden jälkeen töihin. Mitään tasoitusta ei saa, ja joka puolella on 25-vuotiaita jotka ovat valmiita suunnilleen myymään toisen munuaisensa työnantajalle. Ihan oman mielenterveyteni vuoksi olen ollut kotona mahdollisimman pitkään, niin haastavasta paketista on kysymys.

En ota kantaa suoraan tämän kotiäidin työttömyyteen, mutta te, jotka ette palkkaisi äitiä: onko teille ihan oikeasti ok, että teiltä itseltänne jäisi työpaikka saamatta vaikkapa siksi, että olette syntyneet naisiksi ja olette potentiaalisesti hyvässä lastensaanti-iässä? Varmistaisitteko jo työhaastattelussa, että eihän hänellä vain ole puolisoa, ja jos on, onko tämä taatusti tehnyt vasektomian? Tai että kärsiihän nainen taatusti lapsettomuudesta? Vai katsotteko te vain, että hän näyttää potentiaaliselta, ja hylkäätte hakijana huolimatta erinomaisesta CV:stä?

Kärjistän, mutta ymmärsitte taatusti pointin: minusta on hyvä juttu, että naisella on tässä suhteessa edes jotakin oikeuksia. Käsittääkseni nimittäin ei ole laillista esimerkiksi antaa raskauden vuoksi potkuja, eikä työhaastattelussa (?) tarvitse vastata siihen, onko lapsia tai aikooko hankkia. Ymmärrän ongelmat, mutta kääntöpuolella on vain vielä pahempia ongelmia.

kaksi

Mua kyllästyttää nämä "miksi ei kukaan halua palkata kotiäitiä / maahanmuuttajaa / ketä tahansa..." Eikö tajuta, että vaikka olisi kielitaitoinen ja edustava ja huippukokemuksen, -koulutuksen ja suhteita omaava niin töitä on vaikea saada, koska niitä ei vain ole. Usemmilla aloilla ei ole avoinna hyviä työpaikkoja ja jos on, niihin on kymmeniä tai satoja hakijoita. Miksi on niin vaikea huomata ja myöntää, että tilanne Suomen ja maailman työmarkkinoilla on huono, taloudellinen tilanne on huono? 

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:00"]

Meidän äiti oli kotona, kun olimme lapsia ja se oli ihanaa. Oli niin kiva, kun äiti oli odottamassa ruoan kanssa ja muutenkin, yleensäkin paikalla.

Pieniä sijaisuuksia otti välillä ja lisäkouluttautui, mutta pienille lapsilleen halusi turvata aikuisen, oman vanhemman läsnäolon.  Töitä olisi ollut koko ajan ja kun tuli aika aloittaa taas kokopäivätyöt kodin ulkopuolella, niin heti sai vakituisen viran. Ingen problem, päinvastoin suorastaan.

Eli ei kotiäityis ole suoraan verrannollista kelkasta putoamiseen.

Terveisin kiitollinen lapsi :)))

[/quote]

Minulla taas aivan päinvastainen kokemus. Äitini on ollut kotirouva koko elinikäni ajan, olen nyt 36v. En koskaan tajunnut lapsenakaan miksi äiti oli kotona, koska hän ei koskaan leikkinyt eikö touhunnut kanssani mitään. On myös luonteeltaan epäsosiaalinen, joten olin myös tosi yksinäinen lapsi ennen eskari-ikää. Minulla oli myös suuria vaikeuksia sopeutua eskarissa ja koulussa lapsiryhmään, koska olin "äidin jalassa kiinni" vielä kouluikäisenäkin. Enhän muusta tiennyt.

Joskus viiskymppisenä äiti yritti työllistyä, mutta eihän siitä mitään tullut. Vaikka on kandin (nykyistä maisteria vastaavat) paperit, niin kukapa olisi hänet työhön ottanut 20 kotirouvavuoden jälkeen? Nyt äiti on pian 70 ja "ihmettelee" kun saa vaan minimieläkkeen. Onneksi vanhemmillani on jonkin verran varallisuutta. En tuomitse kotiäitiyden valinneita sinänsä, sillä jokaisella on omat syynsä, jotka voivat olla iha perusteltuja. Mutta liian vähän puhutaan äitini kaltaisista kotiäidistä, jotka eivät ole niitä pullantuoksuisia ja ihania kasvattajia, vaikka muuten perhetilanne (mm. varallisuus) on OK. 

Itse ole valinnut toisen tien ja pakko sanoa, että en hirveästi pysty äitiäni naisena ja/tai äitinä kunnioittamaan. Kunnianhimoton, miehensä kustantamana elellyt rouva, jolla on aika hatarat käsitykset monesta yhteiskunnan asiasta, vaikka muutoin sivistynyt ja fiksu onkin, ihan vain sen takia, ettei ole koskaan ollut työelämässä. Esim. kaikki tietotekninen on äidille hepreaa, ei ymmärrä rahan arvoa ja on monessa asiassa avuton, koska on jättäytynyt miehensä varaan monessa muussakin arjen asiassa (mm. laskujen maksu).

Ei kukaan halua nykyään palkata 45-vuotiasta. Oli sitten ihan kuka tahansa. Näin se vaan menee. 30-40, siinä ainoa ikä, mikä kelpaa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:39"]

En ota kantaa suoraan tämän kotiäidin työttömyyteen, mutta te, jotka ette palkkaisi äitiä: onko teille ihan oikeasti ok, että teiltä itseltänne jäisi työpaikka saamatta vaikkapa siksi, että olette syntyneet naisiksi ja olette potentiaalisesti hyvässä lastensaanti-iässä? Varmistaisitteko jo työhaastattelussa, että eihän hänellä vain ole puolisoa, ja jos on, onko tämä taatusti tehnyt vasektomian? Tai että kärsiihän nainen taatusti lapsettomuudesta? Vai katsotteko te vain, että hän näyttää potentiaaliselta, ja hylkäätte hakijana huolimatta erinomaisesta CV:stä?

Kärjistän, mutta ymmärsitte taatusti pointin: minusta on hyvä juttu, että naisella on tässä suhteessa edes jotakin oikeuksia. Käsittääkseni nimittäin ei ole laillista esimerkiksi antaa raskauden vuoksi potkuja, eikä työhaastattelussa (?) tarvitse vastata siihen, onko lapsia tai aikooko hankkia. Ymmärrän ongelmat, mutta kääntöpuolella on vain vielä pahempia ongelmia.

[/quote]

Eihän se reilua ole eikä se sinänsä ole ok. Mutta ajatteleppa asiaa työnantajan kannalta, varsinkin jos kyseessä on pienyrittäjä. Työntekijän palkka on vaikka 10 euroa/tunti. Työnantajalle tuo yksi työtunti maksaa n. 25 euroa. Työntekijä on viikon sairaslomalla, 8 h/päivä. Tästä pitää maksaa palkka, se on jo tonnin lasku työnantajalle pelkästä sairaslomasta. Tämän lisäksi pitää palkata sijainen ja maksaa tälle saman verran palkkaa. Onko tämä sitten reilua sille pienen yrityksen yrittäjälle, joka tässä taloudellisessa tilanteessa yrittää tehdä edes sen verran myyntiä, että pulju pysyy pystyssä.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:39"]

En ota kantaa suoraan tämän kotiäidin työttömyyteen, mutta te, jotka ette palkkaisi äitiä: onko teille ihan oikeasti ok, että teiltä itseltänne jäisi työpaikka saamatta vaikkapa siksi, että olette syntyneet naisiksi ja olette potentiaalisesti hyvässä lastensaanti-iässä? Varmistaisitteko jo työhaastattelussa, että eihän hänellä vain ole puolisoa, ja jos on, onko tämä taatusti tehnyt vasektomian? Tai että kärsiihän nainen taatusti lapsettomuudesta? Vai katsotteko te vain, että hän näyttää potentiaaliselta, ja hylkäätte hakijana huolimatta erinomaisesta CV:stä?

Kärjistän, mutta ymmärsitte taatusti pointin: minusta on hyvä juttu, että naisella on tässä suhteessa edes jotakin oikeuksia. Käsittääkseni nimittäin ei ole laillista esimerkiksi antaa raskauden vuoksi potkuja, eikä työhaastattelussa (?) tarvitse vastata siihen, onko lapsia tai aikooko hankkia. Ymmärrän ongelmat, mutta kääntöpuolella on vain vielä pahempia ongelmia.

[/quote]

Ei tarvitse vastata lapsiin ja lisääntymiseen liittyviin kysymyksiin, mutta jos CV:ssä on kokemuksena kymmenen vuotta kotiäitiyttä, ei kysymyksiä taideta tarvita.

Ja työnantajan on pakko miettiä tarkkaan, palkkaako pienen lapsen äidin tai vai lähes yhtä pätevän lapsettoman. Porukkaa vähennetään muutenkin joka suunnalla ja kuluja karsitaan, ei siinä huvita sijaisia etsiä ja palkkailla tunnin varoajalla, kun Petterillä on aamuyöstä iskenyt vatsatauti.

Ikäväähän tämä on, mutta minkäs teet?

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:07"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:03"]

Itse olin kotona 8v yhden lapsen kanssa. Palstalla aina vannottiin, etten enää ikinä saa töitä. 

Paskanmarjat, sain heti hakiessani töitä ja iso pointti haastattelussa oli johtamiskykyni ja ongelmanratkaisukykyni- olin hoitanut perhettä paperisodan kera monessa maassa monen vuoden ajan. 

Nyt olen ollut samassa firmassa 8v, ja huomaan miksi se kliseinen "elämänkoulu" on itse asiassa hyvä valtti työelämässä. Suoraan koulusta asteittain kehittyvien töiden kautta tullut ihminen ei vielä ole kokenut tilannetta jossa pohja yllättäen putoaa pois ja pitää nopeasti improvisoida, ja taata suoritus kummallisemmissakin tilanteissa. 

Rikas tausta jolla kuitenkin voi osoittaa vahvoja puoliaan on työnantajalle toisinaan parempi vaihtoehto kuin aukoton CV. 

[/quote]

Kuulostaa paskapuheelta, mutta uskon. Samalla periaatteella jokainen pitkäaikaistyötön on "elämän koulun" käynyt ja monessa liemessä keitetty. Ei se silti työnantajapuolella kovin suuria positiivisia fiboja herätä.

[/quote]

No, tapoja osoittaa johtams- ja ongelmanratkaisukykynsä on monia. Minua työhönottohaastattelussa grillannut nuori mies sanoi vakuuttuneensa minusta kun kerroin tehneeni lapselle joululahjaksi pacman- tyyppisen tietokonepelin jossa päätähtenä oli lapseni mielikuvitusystävä. Käytin siis netistä löytämääni freewarea, vähäisiä ohjelmointikykyjäni ja ennen muuta logiikkaa ja inspiraatiota. Kotiäidin ei tarvitse rajata aikaansa pelkkään huushollin pyörittämiseen, inspiroitunut ihminen löytää kanavia oppia uutta ja innostua uudesta. 

Pieniä juttuja joilla voi osoittaa olevansa työntekijä josta kannattaa maksaa. 

30. Eiäidin kunniotus voi olla kiinni siitä ettei ole uraa tehnyt. Luultavasti kunnioittaisit äitiäsi ed.yhtä vähän vahän vaikka olisi hienon työuran tehnyt. Olet ajattelematon ja itsekeskeinen kakara.