Susanna, 45: Miksei kukaan halua palkata kotiäitiä?

Jos on noin kauan kotiäitinä niin todellisuudentaju hämärtyy. Oikeassa elämässä asiat ei mene niin kuin ajattelee, ei lähellekään. Jos lähettelee 50 hakemusta eikä mitään tapahdu niin tekniikka on väärä. Jämsään jos jää niin pitää itse työllistää itsensä tai sitten olla valmis muuttamaan.

Kotiäideissä ei sinänsä ole vikaa mutta älkää jääkö vuosikausiksi vain kotiin. Ottakaa edes jokin osa-aika työ että pysytte maailmassa mukana. Kotiäidit osaa kyllä organisoida mutta siihen riittää ehkä 3-5 vuotta kotona oloa. Itse en palkkaisi välttämättä ketään joka on ollut vain joskus nuoruudessa työelämässä ja ihan eri alalla. Tajuaako sellainen henkilö edes sitä että työpaikalla ollaan koko päivä eikä lähdetä hoitelemaan omia asioita ja käyttämässä lapsia lääkärissä ja koiraa trimmauksessa.

Kotiäitiys ei tuossa taida olla pointti vaan uudelleenkouluttautuminen myöhemmällä iällä & pieni paikkakynta.

Lapset kannattaa tehdä opiskeluaikana, etenkin jos heitä toivoo useampia. Minä sain esikoiseni opiskellessa, 24-vuotiaana. Siirryin heti valmistumisen jälkeen oman alani pätkätöihin, ilman aukkoja CV:ssä. Sain kuitenkin heti oman alan työkokemusta. Tämän jälkeen aloitin uudet opinnot, joiden aikana sain toisen lapseni ja työllistyin heti 30-vuotiaana valmistuttuani, kahden lapsen äitinä. Molemmat tutkinnot korkeakoulututkintoja. 

Aihe on mielestäni tärkeä ja sitä vesittää kyllä nämä "työllistyin 15 vuoden jälkeen heti"-kommentit, koska itse asiassa tilastollisesti iäkkäämmän on vaikeampi työllistyä kuin nuoren, johtui se mistä epäreiluista asioista tahansa. Kun joku hehkuttaa, että kannattaa tehdä lapset ensin, opiskella sitten ja työn kyllä saa, niin hän välittää epärealistista tavoitetta. Tottahan joku näinkin työllistyy, ehkä useampikin, mutta mikään ei poista sitä tosisseikkaa että naisen on tällä tavalla huomattavasti vaikeampi työllistyä ja tehdä uraa - olivat syyt mitkä tahansa. Paljon hyödyllisempää tässäkin keskustelussa olisi oikeasti miettiä keinoja, joilla 45-vuotias voisi saada uskottavuutta työnhakuun kuin hehkuttaa, että minäpä kuulun niihin harvoihin prosentteihin, jotka onnistuivat tässä asiassa. Suurin osa kun ei onnistu yhtä hyvin tai onnistuu vuosien työnhakemisen jälkeen.

Olen itse tehnyt töitä lähes aina ja koko ajan, ja useampi työnantajani onkin kommentoinut, että valitsi minut juuri siksi, etten ole jäänyt laakereilleni lepäämään vaan koko ajan on ollut jotain tähtäimessä, vaikka se ei ole millään tavalla liittynyt uraani. Työnantajat arvostavat sitä, että työntekijä on kehittänyt itseään vaikka ei ole tehnytkään itse alaan liittyvää työtä/opiskelua.

Ehkä huvittavinta on linkata tällaiseen keskusteluun tutkimus jossa monilapsisten naisten on todettu olevan tehokkaampia työntekijöitä. Siinä on joko tulkittu tutkimusta vapaasti tai ei ole sitä ymmärretty lainkaan tai päätetty vetäistä vähän huumorilla koko juttu. Kyseinen tutkimus kun ei käsittele kotiäitiyttä vaan on tutkittu naisia, joilla on yli 30-vuotinen ura ja vetäisty tästä (varsin suppeasta otannasta) johtopäätöksiä:

1) kyseessä on ollut korkeasti koulutetut ja hyvätuloiset uranaiset, joilla on tutkimuksen mukaankin ollut varaa palkata lastenhoitajat ja näin olla töissä myöhään illallakin. Tutkimus myöntää että tämä ei koske vähemmän koulutettuja eikä varattomia.

2) kyseiset naiset ovat olleet jo ennen lapsia tuottavampia ja taas pitkällä tähtäimellä lasten jälkeen eli enemmän on kyse kunnianhimosta ja naisten luonteesta kuin oikeasti lapsista.

3) näidenkin naisten tuottavuus laski ensimmäisen lapsen jälkeen 9% ja toisen lapsen jälkeen 12%, mutta kun tutkitaan 30-vuotista uraa, niin se tuottavuus on ollut parhaimmillaan ennen lapsia ja sitten kun lapset ovat olleet jo isompia. Toisin sanoen naiset osaavat yhdistää työn ja lapsiperhe-elämän tehokkaasti.

Tutkimuksen tärkein anti on siis todistaa, että  uraäiti osaa olla tehokas ja tuottava, koska joutuu yhdistämään työn ja perheen. Ei siis ole kyse siitä, että  kotiäitiys olisi luonut näille naisille kykyjä päteä työelämässä vaan nimenomaan päinvastoin siitä, että nämä naiset ovat tehokkaita koska yhdistävät työuraa ja perhe-elämää ja että jo ennen lapsia näillä naisilla on ollut keskimääräistä paremmat organisointikyvyt.

Mielestäni siis tällainen tutkimus todistaa, että naiset, jotka eivät jää laakereilleen lepäämään vaan koko ajan kehittävät ja uudistavat itseään, ovat niitä tehokkaimpia työntekijöitä. Kun on koko ajan tehnyt jotain pientä projektia, pärjää paremmin työelämässä ja työllistyy helpommin. Vaikka kotiäitiys on ilman muuta tärkeä tehtävä, niin se ei edistä työnsaantia eikä tee työntekijästä tehokkaampaa. Tehokkaamman tekee se, että osaa yhdistää eri elämänalueita onnistuneesti.

Pidempi kotiäitiys on suuri taloudellinen & ammatillinen riski. Jos jää kotiäidiksi, pitäisi myöntää itselleen että olen päättänyt riskeerata loppuelämäni taloudellisen itsenäisyyden.

Jos ei ole siihen valmis, kannattaa tehdä ohessa kausityötä, tuntityötä, freenä tms. Ainakin riskit pienenee.

tai olla jäämättä vuosiksi kotiin!

En ymmärrä näitä ruikuttavia kotiäitejä, jotka on "valinnneet äitiyden" ja sitten itketään lasten ollessa jo isoja, nuorin 10v. ja vanhimmat lähes 20v. ettei kukaan palkkaa. Sellasta se on, ei mikään perustelu riitä sille, että ei ole aktivoiduttu ja nuorimman ollessa pari vuotias, siinäkin olisi jo ollut aikaa vuosi etsiä töitä. Omasta itsekkyydestä noin pitkälle jatkunut kotiäitiys on lähtenyt. Jos valitsee kotona olon, niin pitää ymmärtää elämän realiteetit ja varautua siihen, ettei koskaan tule työllistymään ja mietittävä ennakkoon, mistä rahat vanhuuden varalle.

Työhakemukseen EI pidä laittaa "minulla on viisi lasta ja olen ollut vuosia kotiäitinä" ,vaan käyttää jotain kiertoilmaisuja. En minäkään palkkasi noin hakemuksensa aloittavaa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:51"]

Työhakemukseen EI pidä laittaa "minulla on viisi lasta ja olen ollut vuosia kotiäitinä" ,vaan käyttää jotain kiertoilmaisuja. En minäkään palkkasi noin hakemuksensa aloittavaa.

[/quote]

Vähän vaikea on noin isoa aukkoa on täyttää oikein millään. Olisi edes opiskellut aiemmin tai tehnyt pätkätöitä.

Kotiäitinäkin voi tehdä järjestötyötä esim. perustaa tai osallistua MLL:n paikallisosaston toimintaan tai vaikkapa partion tai muun mahdollisen järjestön toimintaan. Eräs tuttuni järjesti neuvolan avulla äideille perhekahvilaa, toinen on toiminut kotimyyjänä (lasten vaatteita) ja siskoni vetää jumppia iltaisin ja viikonloppuisin, kun mies on kotona (eikä liity siskoni uraan mitenkään).

Veljeni vaimo opiskeli peruskoulun jälkeen ammattikoulussa mutta ei koskaan työllistynyt alalta vaan toimi kaupan kassana, kun tapasi veljeni. Sitten tuli lapsia kolme, mutta vaimo kouluttautui perhepäivähoitajaksi ja toimii siinä tänäkin päivänä, kun nuorinkin lapsista on jo koululainen.

Monet naiset osaavat yhdistää kotiäitiyteen tietynlaista kunnianhimoista ja tavoitteelista puuhaa eikä sitten tarvitse tuijottaa 10 vuoden aukkoa cv:ssä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että aiheesta puhutaan liian vähän. Moni kuvittelee, että kun hoidan näitä lapsia ja mies ansaitsee kivasti, niin mikäs tässä on ollessa. Sitten ollaankin aivan äimänkäkenä, kun  mies ottaakin eron ja miehen omaisuus onkin perinnöllä saatua ja se on testamenttisuojattu puolisolta. Milläs nyt eletään?

Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että on iso riski jättäytyä pelkästään kotiin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi ilman minkäänlaisia linkkejä työelämään. Vaikka en väheksykään lastenhoitoa ja -kasvatusta, niin minusta on aika pitkä aasinsilta hakeutua vaikkapa merkittävään virkaan talouspuolella meriitillä "osaan koordinoida usean perheen rahamenot" (suonette anteeksi ison kärjistyksen!). Ja tällä kyseisellä naisella on varmasti ongelmana myös se, että alalle on vaikea työllistyä.

Mutta te kommentoijat, jotka vetoatte ikään: millä perustein 45-vuotias on "liian vanha" työelämään? Siitä on hyvässä lykyssä yli viisitoista vuotta eläkeikään, joten ei ole edes pelkoa, että heti pitäisi rekrytoida uusi. Kaupan päälle, jos lapset on jo tehty, ei edes tule paussia sen osalta töihin (jos kohta minusta tuo on huono lähtökohta palkata, jos mietitään ensimmäisenä, onko työntekijällä kenties muutakin elämää kuin työ. Valtaosalla meistä on!)

En niele edes perustetta siitä, että yli nelikymmenvuotias vastavalmistunut on riskisijoitus. Miten niin? Eikö hän muka ole oppinut yhtä hyvin kuin nuori? Vai eikö hän näytä tarpeeksi edustavalta avokonttorissa nuoreen verrattuna? Toisekseen 102 kirjoitti ihan asiaa siitä, että vanhempien työntekijöiden on vaikea työllistyä tällä hetkellä. Ihan siis niidenkin, joilla on merkittävästi työkokemusta takana verrattuna vaikkapa nuoreen vastavalmistuneeseen. Miten voidaan ohittaa tällainen voimavara, jolla on vankka kokemus alaltaan sellaisen syyn vuoksi, että "joskus kahdenkymmenen vuoden päästä pitää kumminkin taas rekrytoida..."?

Summa summarum: minusta on iso ongelma, että naiseen työntekijänä suhtaudutaan nuivasti olipa hän nuori, vanha, perheellinen, perheetön. Aina verraton riski vain siksi, että hän saattaa joskus saada lapsia. 

Ja jos tähän vielä tulee se "minkäs teet?" kommentoija toistamaan itseään... äh. Läimäytän vain otsaani ja huokaisen.

Kyllä se on monella ihan tahallista kieltäytymistä näkemästä työelämän realiteetteja.

Toi järjestötoiminta on hyvä idea, mutta siinäkin kannattaisi vähän katsoa sen äitiumpion ulkopuolelle.

Musta on vähän eri asia työhönotossa vieroksua naisia jotka on 1,5 v kuin 10 v pois työelämästä. Kyllä 10 v katkos on myös miehelle merkittävä ongelma.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 12:54"]

Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että on iso riski jättäytyä pelkästään kotiin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi ilman minkäänlaisia linkkejä työelämään. Vaikka en väheksykään lastenhoitoa ja -kasvatusta, niin minusta on aika pitkä aasinsilta hakeutua vaikkapa merkittävään virkaan talouspuolella meriitillä "osaan koordinoida usean perheen rahamenot" (suonette anteeksi ison kärjistyksen!). Ja tällä kyseisellä naisella on varmasti ongelmana myös se, että alalle on vaikea työllistyä.

Mutta te kommentoijat, jotka vetoatte ikään: millä perustein 45-vuotias on "liian vanha" työelämään? Siitä on hyvässä lykyssä yli viisitoista vuotta eläkeikään, joten ei ole edes pelkoa, että heti pitäisi rekrytoida uusi. Kaupan päälle, jos lapset on jo tehty, ei edes tule paussia sen osalta töihin (jos kohta minusta tuo on huono lähtökohta palkata, jos mietitään ensimmäisenä, onko työntekijällä kenties muutakin elämää kuin työ. Valtaosalla meistä on!)

En niele edes perustetta siitä, että yli nelikymmenvuotias vastavalmistunut on riskisijoitus. Miten niin? Eikö hän muka ole oppinut yhtä hyvin kuin nuori? Vai eikö hän näytä tarpeeksi edustavalta avokonttorissa nuoreen verrattuna? Toisekseen 102 kirjoitti ihan asiaa siitä, että vanhempien työntekijöiden on vaikea työllistyä tällä hetkellä. Ihan siis niidenkin, joilla on merkittävästi työkokemusta takana verrattuna vaikkapa nuoreen vastavalmistuneeseen. Miten voidaan ohittaa tällainen voimavara, jolla on vankka kokemus alaltaan sellaisen syyn vuoksi, että "joskus kahdenkymmenen vuoden päästä pitää kumminkin taas rekrytoida..."?

Summa summarum: minusta on iso ongelma, että naiseen työntekijänä suhtaudutaan nuivasti olipa hän nuori, vanha, perheellinen, perheetön. Aina verraton riski vain siksi, että hän saattaa joskus saada lapsia. 

Ja jos tähän vielä tulee se "minkäs teet?" kommentoija toistamaan itseään... äh. Läimäytän vain otsaani ja huokaisen.

[/quote]

kyse ei ole pelkästä iästä tai sukupuolesta vaan kyse on myös alasta, jolle on valmistunut ja asuinpaikkakunnasta jolla asuu ja työkokemuksesta yleensä. Jämsä on muuttotappio aluetta ja muutenkin pieni paikkakunta, jolla työnsaanti on kiven takana muutenkin. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 12:54"]

Siitä olen kyllä ihan samaa mieltä, että on iso riski jättäytyä pelkästään kotiin lasten kanssa pitkiksi ajoiksi ilman minkäänlaisia linkkejä työelämään. Vaikka en väheksykään lastenhoitoa ja -kasvatusta, niin minusta on aika pitkä aasinsilta hakeutua vaikkapa merkittävään virkaan talouspuolella meriitillä "osaan koordinoida usean perheen rahamenot" (suonette anteeksi ison kärjistyksen!). Ja tällä kyseisellä naisella on varmasti ongelmana myös se, että alalle on vaikea työllistyä.

Mutta te kommentoijat, jotka vetoatte ikään: millä perustein 45-vuotias on "liian vanha" työelämään? Siitä on hyvässä lykyssä yli viisitoista vuotta eläkeikään, joten ei ole edes pelkoa, että heti pitäisi rekrytoida uusi. Kaupan päälle, jos lapset on jo tehty, ei edes tule paussia sen osalta töihin (jos kohta minusta tuo on huono lähtökohta palkata, jos mietitään ensimmäisenä, onko työntekijällä kenties muutakin elämää kuin työ. Valtaosalla meistä on!)

En niele edes perustetta siitä, että yli nelikymmenvuotias vastavalmistunut on riskisijoitus. Miten niin? Eikö hän muka ole oppinut yhtä hyvin kuin nuori? Vai eikö hän näytä tarpeeksi edustavalta avokonttorissa nuoreen verrattuna? Toisekseen 102 kirjoitti ihan asiaa siitä, että vanhempien työntekijöiden on vaikea työllistyä tällä hetkellä. Ihan siis niidenkin, joilla on merkittävästi työkokemusta takana verrattuna vaikkapa nuoreen vastavalmistuneeseen. Miten voidaan ohittaa tällainen voimavara, jolla on vankka kokemus alaltaan sellaisen syyn vuoksi, että "joskus kahdenkymmenen vuoden päästä pitää kumminkin taas rekrytoida..."?

Summa summarum: minusta on iso ongelma, että naiseen työntekijänä suhtaudutaan nuivasti olipa hän nuori, vanha, perheellinen, perheetön. Aina verraton riski vain siksi, että hän saattaa joskus saada lapsia. 

Ja jos tähän vielä tulee se "minkäs teet?" kommentoija toistamaan itseään... äh. Läimäytän vain otsaani ja huokaisen.

[/quote]

kyse ei ole pelkästä iästä tai sukupuolesta vaan kyse on myös alasta, jolle on valmistunut ja asuinpaikkakunnasta jolla asuu ja työkokemuksesta yleensä. Jämsä on muuttotappio aluetta ja muutenkin pieni paikkakunta, jolla työnsaanti on kiven takana muutenkin. 

[/quote]

Kuten sanoin, ymmärrän että tämän nimenomaisen naisen tilanne on vaikea jo valitun alankin vuoksi. Tarttuminen ikään taas on yleistä pohdintaa erityisesti esitettyihin "En varmasti palkkaisi..." tai "Miksi palkata 45-vuotias, kun voi saada nuoren?". 

Ei se Jämsä nyt missään hornantuutissa ole. Sieltä on ihan kohtuulliset yhteydet Jyväskylään (58 km), Tampereelle (92 km) ja Lahteen (119 km). Melkein kaikki pikkupaikkakunnat on muuttotappio kuntia. Enkä usko rouva on opiskellut Jämsän yliopistossakaan.

Nääh, iästä viis, ala on täysin väärä.

Terv. työtön 36-vuotias molekyylibiologi, 12 vuoden työkokemuksella.

En tiedä onko tätä jo mainittu, mutta Susanna on kyllä ihan itse sössinyt uranäkymänsä todennäköisesti opiskeluaikana. Solu- ja molekyylibiologiassa koulutetaan ensisijaisesti ihmisiä tutkijoiksi. Tutkijan uran luominen aloitetaan jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tunkemalla tutkimusryhmiin tekemään jotain pientä hommaa. Koko opiskeluaika pitää olla tutkimuspiireissä mukana, niillä labrakursseilla ei opi tarpeeksi, sieltä saadaan perustaidot kasaan, joiden päälle on hyvä rakentaa. Kukaan ei enää ota mahdolliseen väikkäriputkeen vastavalmistunutta maisteria, joka ek osaa tehdä laboratoriossa mitään, kun rinnalla on tuttu ihminen vuosien ajalta, jolla on runsaasti kokemusta tutkimustyöstä ja halua jatkaa. Tunnen lukuisia biologeja Helsingi. Yliopistosta ja olen itsekin opiskellut alaa, mutta sittemmin vaihtanut pääainetta. Solu- ja molekuylibiologeille on biologeista eniten töitä tarjolla, mutta urapolku aloitetaan jo opiskeliaikana eikä valmistumisen jälkeen valittamalla iltapäivälehdessä..

Elämä on valintoja täynnä, tässä mielipiteeni kyseisen artikkelin naisen tilanteeseen:

-ollut kotona kotiäitinä, osallistumatta mitenkään työelämään/esim järjestöjen toimintaan, ei siis mitään hyödyllistä aktiivisuutta työelämään nähden

-kouluttautunut alalle jossa muutenkin huono työllisyystilanne, eikä ole edes koulutustaan suorittanut mitenkään ripeässä aikataulussa...

-ei ole alalta MITÄÄN työkokemusta, ei ole luonut suhteita tai kontakteja opintojen aikana

-painottaa kuinka kotiäiteys on tärkeää ja hehkuttaa sitä cv:ssänsä (ei, en väheksy tätä, mutta TYÖNHAUN kannalta en julistaisi asiaa mahdollisille työnantajille. En itsekään palkkaisi hänenkaltaistaan ihmistä)

-asuu JÄMSÄSSÄ, ja on iso perhe.. Eli ei mahdollista varmaankaan muuttaa työn perässä tai tehdä pitkiä työmatkoja...

Kun oikeasti alalle kouluttautuu nuoria, joilla ei suurperhettä "painolastina"... Ihmisiä jotka omaavat työkokemusta ja kontakteja... Voi ihan itse laskea sen todennäköisyyden kumpi palkataan, 45-vuotias kotiäiti (jonka nuorin lapsi on 9 v.......) vai nuori ajoissa valmistunut aktiivinen ja ahkera henkilö..

Lyhytnäköisiä ja ummehtuneita kommentteja. 

Äitini oli kotiäiti ollessamme lapsia.  Olen siitä ajasta kiitollinen lopun elämääni.  Meille oli kyllä aina tunkua, kun monilla muilla lapsilla oli vain tyhjä koti odottamassa ja meillä taas tuoksui pullalle tai ruoalle.

Äitini työllistyi erittäin hyvin siinä vaiheessa, kun tuli aika palata töihin.  Suoraan sanottuna hänestä melkeinpä kilpailtiin ja kirjaimellisesti kyseltiin töihin kotoa.  Eli kyllä!  Tässä tapauksessa sanonta: "Ei kukaan tule kotoa hakemaan", on täysin väärä!  Tosin on todettava, ettei äitini kotiäitivuosinaan taantunut, vaan päivitti koulutustaan ja pysyi ajan hermolla.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:23"]

Solu- ja molekuylibiologeille on biologeista eniten töitä tarjolla, mutta urapolku aloitetaan jo opiskeliaikana eikä valmistumisen jälkeen valittamalla iltapäivälehdessä..

[/quote]

No ei taida kyllä olla enää, väitelleidenkin on vaikea työllistyä. Opettajan töitä ehkä olisi (päteville!) jos suostuu muuttamaan työn perässä.