Susanna, 45: Miksei kukaan halua palkata kotiäitiä?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:23"]

En tiedä onko tätä jo mainittu, mutta Susanna on kyllä ihan itse sössinyt uranäkymänsä todennäköisesti opiskeluaikana. Solu- ja molekyylibiologiassa koulutetaan ensisijaisesti ihmisiä tutkijoiksi. Tutkijan uran luominen aloitetaan jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tunkemalla tutkimusryhmiin tekemään jotain pientä hommaa. Koko opiskeluaika pitää olla tutkimuspiireissä mukana, niillä labrakursseilla ei opi tarpeeksi, sieltä saadaan perustaidot kasaan, joiden päälle on hyvä rakentaa. Kukaan ei enää ota mahdolliseen väikkäriputkeen vastavalmistunutta maisteria, joka ek osaa tehdä laboratoriossa mitään, kun rinnalla on tuttu ihminen vuosien ajalta, jolla on runsaasti kokemusta tutkimustyöstä ja halua jatkaa. Tunnen lukuisia biologeja Helsingi. Yliopistosta ja olen itsekin opiskellut alaa, mutta sittemmin vaihtanut pääainetta. Solu- ja molekuylibiologeille on biologeista eniten töitä tarjolla, mutta urapolku aloitetaan jo opiskeliaikana eikä valmistumisen jälkeen valittamalla iltapäivälehdessä..

[/quote]

Missä ihmeen pinnallisten patsastelijoiden utopiassa ei pari vuotta työelämästä pois oltuaan ole enää mitään käytännön keinoa päästä takaisin työelämään ainakaan palkalliseen työhön? Suomessa.

omg, aukko cv:ssä??!!? ampukaa se! ei siitä enää tule toimivaa

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:26"]

Lyhytnäköisiä ja ummehtuneita kommentteja. 

Äitini oli kotiäiti ollessamme lapsia.  Olen siitä ajasta kiitollinen lopun elämääni.  Meille oli kyllä aina tunkua, kun monilla muilla lapsilla oli vain tyhjä koti odottamassa ja meillä taas tuoksui pullalle tai ruoalle.

Äitini työllistyi erittäin hyvin siinä vaiheessa, kun tuli aika palata töihin.  Suoraan sanottuna hänestä melkeinpä kilpailtiin ja kirjaimellisesti kyseltiin töihin kotoa.  Eli kyllä!  Tässä tapauksessa sanonta: "Ei kukaan tule kotoa hakemaan", on täysin väärä!  Tosin on todettava, ettei äitini kotiäitivuosinaan taantunut, vaan päivitti koulutustaan ja pysyi ajan hermolla.

[/quote]

Et sitten kuitenkaan viitsi mainita koulutusta ja vuotta milloin työllistyi...

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:23"]

En tiedä onko tätä jo mainittu, mutta Susanna on kyllä ihan itse sössinyt uranäkymänsä todennäköisesti opiskeluaikana. Solu- ja molekyylibiologiassa koulutetaan ensisijaisesti ihmisiä tutkijoiksi. Tutkijan uran luominen aloitetaan jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tunkemalla tutkimusryhmiin tekemään jotain pientä hommaa. Koko opiskeluaika pitää olla tutkimuspiireissä mukana, niillä labrakursseilla ei opi tarpeeksi, sieltä saadaan perustaidot kasaan, joiden päälle on hyvä rakentaa. Kukaan ei enää ota mahdolliseen väikkäriputkeen vastavalmistunutta maisteria, joka ek osaa tehdä laboratoriossa mitään, kun rinnalla on tuttu ihminen vuosien ajalta, jolla on runsaasti kokemusta tutkimustyöstä ja halua jatkaa. Tunnen lukuisia biologeja Helsingi. Yliopistosta ja olen itsekin opiskellut alaa, mutta sittemmin vaihtanut pääainetta. Solu- ja molekuylibiologeille on biologeista eniten töitä tarjolla, mutta urapolku aloitetaan jo opiskeliaikana eikä valmistumisen jälkeen valittamalla iltapäivälehdessä..

[/quote]

Missä ihmeen pinnallisten patsastelijoiden utopiassa ei pari vuotta työelämästä pois oltuaan ole enää mitään käytännön keinoa päästä takaisin työelämään ainakaan palkalliseen työhön? Suomessa.

omg, aukko cv:ssä??!!? ampukaa se! ei siitä enää tule toimivaa
[/quote]

vuosikymmen ei ole pari vuotta.

herätkää, kotiäidit!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:23"] En tiedä onko tätä jo mainittu, mutta Susanna on kyllä ihan itse sössinyt uranäkymänsä todennäköisesti opiskeluaikana. Solu- ja molekyylibiologiassa koulutetaan ensisijaisesti ihmisiä tutkijoiksi. Tutkijan uran luominen aloitetaan jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tunkemalla tutkimusryhmiin tekemään jotain pientä hommaa. Koko opiskeluaika pitää olla tutkimuspiireissä mukana, niillä labrakursseilla ei opi tarpeeksi, sieltä saadaan perustaidot kasaan, joiden päälle on hyvä rakentaa. Kukaan ei enää ota mahdolliseen väikkäriputkeen vastavalmistunutta maisteria, joka ek osaa tehdä laboratoriossa mitään, kun rinnalla on tuttu ihminen vuosien ajalta, jolla on runsaasti kokemusta tutkimustyöstä ja halua jatkaa. Tunnen lukuisia biologeja Helsingi. Yliopistosta ja olen itsekin opiskellut alaa, mutta sittemmin vaihtanut pääainetta. Solu- ja molekuylibiologeille on biologeista eniten töitä tarjolla, mutta urapolku aloitetaan jo opiskeliaikana eikä valmistumisen jälkeen valittamalla iltapäivälehdessä.. [/quote] Missä ihmeen pinnallisten patsastelijoiden utopiassa ei pari vuotta työelämästä pois oltuaan ole enää mitään käytännön keinoa päästä takaisin työelämään ainakaan palkalliseen työhön? Suomessa. omg, aukko cv:ssä??!!? ampukaa se! ei siitä enää tule toimivaa [/quote] vuosikymmen ei ole pari vuotta. herätkää, kotiäidit!

[/quote]

Jos työura on reilu 40 vuotta, niin ei sillä ole väliä vaikka cv:n reikä olisi 20+ vuotta. Toimivassa kansantaloudessa on silti käytännön mahdollisuus päästä takaisin työelämään ansaitsemaan rahaa. Suomen kansantalous ei tältä osin toimi ollenkaan.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:31"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:27"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:23"] En tiedä onko tätä jo mainittu, mutta Susanna on kyllä ihan itse sössinyt uranäkymänsä todennäköisesti opiskeluaikana. Solu- ja molekyylibiologiassa koulutetaan ensisijaisesti ihmisiä tutkijoiksi. Tutkijan uran luominen aloitetaan jo ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tunkemalla tutkimusryhmiin tekemään jotain pientä hommaa. Koko opiskeluaika pitää olla tutkimuspiireissä mukana, niillä labrakursseilla ei opi tarpeeksi, sieltä saadaan perustaidot kasaan, joiden päälle on hyvä rakentaa. Kukaan ei enää ota mahdolliseen väikkäriputkeen vastavalmistunutta maisteria, joka ek osaa tehdä laboratoriossa mitään, kun rinnalla on tuttu ihminen vuosien ajalta, jolla on runsaasti kokemusta tutkimustyöstä ja halua jatkaa. Tunnen lukuisia biologeja Helsingi. Yliopistosta ja olen itsekin opiskellut alaa, mutta sittemmin vaihtanut pääainetta. Solu- ja molekuylibiologeille on biologeista eniten töitä tarjolla, mutta urapolku aloitetaan jo opiskeliaikana eikä valmistumisen jälkeen valittamalla iltapäivälehdessä.. [/quote] Missä ihmeen pinnallisten patsastelijoiden utopiassa ei pari vuotta työelämästä pois oltuaan ole enää mitään käytännön keinoa päästä takaisin työelämään ainakaan palkalliseen työhön? Suomessa. omg, aukko cv:ssä??!!? ampukaa se! ei siitä enää tule toimivaa [/quote] vuosikymmen ei ole pari vuotta. herätkää, kotiäidit!

[/quote]

Niin, tämähän ei ole ollut kotona vain sitä 10 vuotta vaan 17 vuotta! Eli ei ole ollut poissa työelämästä vain paria vuotta.

Mä olin 7 vuotta kotona ja mulle sanottiin, etten saa enää mitään 41 v kun halusin palata työelämään. Sain ensin osa-aikaduunia ja sittemmin kokopäivätöitä. Kaikki on kyllä pätkiä, noin vuotta kerrallaan, mutta ei se minua haittaa. Ja tämä paluu tapahtui 2009 ja kokopäivätyön sain 2012. Eli ei ole mitään kivikautisia tarinoita nämä.

Pitää vaan hyväksyä, että työelämä on nykyään tällaista eikä odottaa mitään 20 vuoden putkea samassa paikassa. Mulla on muuten paljon harvinaisempi ja vaikeampi ala kuin mikrobiologia taustalla, mutta olen hankkinut muuta pätevyyttä koko ajan lisää. Enkä asu Jämsässä vaan pk-seudulla.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:23"]Elämä on valintoja täynnä, tässä mielipiteeni kyseisen artikkelin naisen tilanteeseen:

-ollut kotona kotiäitinä, osallistumatta mitenkään työelämään/esim järjestöjen toimintaan, ei siis mitään hyödyllistä aktiivisuutta työelämään nähden

-kouluttautunut alalle jossa muutenkin huono työllisyystilanne, eikä ole edes koulutustaan suorittanut mitenkään ripeässä aikataulussa...

-ei ole alalta MITÄÄN työkokemusta, ei ole luonut suhteita tai kontakteja opintojen aikana

-painottaa kuinka kotiäiteys on tärkeää ja hehkuttaa sitä cv:ssänsä (ei, en väheksy tätä, mutta TYÖNHAUN kannalta en julistaisi asiaa mahdollisille työnantajille. En itsekään palkkaisi hänenkaltaistaan ihmistä)

-asuu JÄMSÄSSÄ, ja on iso perhe.. Eli ei mahdollista varmaankaan muuttaa työn perässä tai tehdä pitkiä työmatkoja...

Kun oikeasti alalle kouluttautuu nuoria, joilla ei suurperhettä "painolastina"... Ihmisiä jotka omaavat työkokemusta ja kontakteja... Voi ihan itse laskea sen todennäköisyyden kumpi palkataan, 45-vuotias kotiäiti (jonka nuorin lapsi on 9 v.......) vai nuori ajoissa valmistunut aktiivinen ja ahkera henkilö..
[/quote]

TÄMÄ! Itse opiskelen Helsingin yliopistossa alalla jossa työllistyminen on hyvä, silti meille painotetaan, että suhteiden luonti, verkostoituminen ja aktiivinen toiminta omalla alalla on kaikki kaikessa. Jos olet ns harrastuksena opiskellut kotiäiteyden ohella alaa, jossa työttömyysprosentti on suuri, voit jo omilla aivoilla päätellä, miten kannattaa toimia.
Ikävää se on sanoa, mutta niin sitä makaa, kuin petaa..

No eikös ne kaikkien kotiäitien miehet ole luvanneet elättää vaimonsa? Turha inistä. Repesin nauruun kun väitti, että "kotiäitiys on kuninkuuslaji". Huomaa, että eukko ei ole paljoa ollut työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:26"]

Lyhytnäköisiä ja ummehtuneita kommentteja. 

Äitini oli kotiäiti ollessamme lapsia.  Olen siitä ajasta kiitollinen lopun elämääni.  Meille oli kyllä aina tunkua, kun monilla muilla lapsilla oli vain tyhjä koti odottamassa ja meillä taas tuoksui pullalle tai ruoalle.

Äitini työllistyi erittäin hyvin siinä vaiheessa, kun tuli aika palata töihin.  Suoraan sanottuna hänestä melkeinpä kilpailtiin ja kirjaimellisesti kyseltiin töihin kotoa.  Eli kyllä!  Tässä tapauksessa sanonta: "Ei kukaan tule kotoa hakemaan", on täysin väärä!  Tosin on todettava, ettei äitini kotiäitivuosinaan taantunut, vaan päivitti koulutustaan ja pysyi ajan hermolla.

[/quote]

Et sitten kuitenkaan viitsi mainita koulutusta ja vuotta milloin työllistyi...

[/quote]

Viitsin kyllä :)

Erikoissairaanhoitaja: kätilö - terveydenhoitaja.  Takaisin aktiivitöihin 80- luvulla.

Ihme nainen. Hän ikäänkuin odottaa että yhteiskunta palkitsisi hänet juuri työmarkkinoilla, vaikka hän on itse heittänyt hyvästit juuri kodin ulkopuoliselle työlle. Ja nyt kun hän yhtäkkiä haluaisiko takaisin, häntä pitäisi jotenkin erityisesti huomioida yli muiden. En tajua.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 22:39"]

En ota kantaa suoraan tämän kotiäidin työttömyyteen, mutta te, jotka ette palkkaisi äitiä: onko teille ihan oikeasti ok, että teiltä itseltänne jäisi työpaikka saamatta vaikkapa siksi, että olette syntyneet naisiksi ja olette potentiaalisesti hyvässä lastensaanti-iässä? Varmistaisitteko jo työhaastattelussa, että eihän hänellä vain ole puolisoa, ja jos on, onko tämä taatusti tehnyt vasektomian? Tai että kärsiihän nainen taatusti lapsettomuudesta? Vai katsotteko te vain, että hän näyttää potentiaaliselta, ja hylkäätte hakijana huolimatta erinomaisesta CV:stä?

Kärjistän, mutta ymmärsitte taatusti pointin: minusta on hyvä juttu, että naisella on tässä suhteessa edes jotakin oikeuksia. Käsittääkseni nimittäin ei ole laillista esimerkiksi antaa raskauden vuoksi potkuja, eikä työhaastattelussa (?) tarvitse vastata siihen, onko lapsia tai aikooko hankkia. Ymmärrän ongelmat, mutta kääntöpuolella on vain vielä pahempia ongelmia.

[/quote]

No tämän takia aion opiskella lasteni vauvaiän. Heitän sitten lapset vaikka isovanhemmille tai muualle hoitoon.

Tämä ketju on hyvä esimerkki siitä miksi perhevapaat pitää jakaa valtion toimesta.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:19"]Ei kukaan halua nykyään palkata 45-vuotiasta. Oli sitten ihan kuka tahansa. Näin se vaan menee. 30-40, siinä ainoa ikä, mikä kelpaa.
[/quote]

No ei pidä paikkaansa, mä ole 47 v, vaihtamassa työpaikkaa ja mulla on 2, josta valita . Palkka 5500. Kannattaa mietyiä miten korttinsa pelaa. Pitkillä vapailla en olisi tässä.

Jos 20 vuoden työkokemuksen omaava tohtoritutkijakin jää työpaikatta,niin miten keski-ikäistyvä ihminen ilman alan työkekemusta ajattelee työllistyvänsä.

Huonosti valittu ala ja liian pitkään kotona. No chance.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:19"]Ei kukaan halua nykyään palkata 45-vuotiasta. Oli sitten ihan kuka tahansa. Näin se vaan menee. 30-40, siinä ainoa ikä, mikä kelpaa. [/quote] No ei pidä paikkaansa, mä ole 47 v, vaihtamassa työpaikkaa ja mulla on 2, josta valita . Palkka 5500. Kannattaa mietyiä miten korttinsa pelaa. Pitkillä vapailla en olisi tässä.

[/quote]

Samaa mieltä. Itse olen hakenut useampaa valtion virkaa tässä vuoden sisällä ja todella moneen niistä on palkattu nimenomaan viiskymppinen nainen. Asiantuntijaduunia, kuten neuvottelevan virkamies, ylitarkastaja ym. Että "tällä tasolla" ei ainakaan ole mitään viitteitä naisten ikäsyrjinnästä, jota joka paikassa toitotetaan. Kaikkiin paikkoihin ollut reilusti hakijoita, 50-100.

Viisikymppisellä naisella on kuitenkin parhaimmillaan 20 vuoden työura edessä, todennäköisesti mittava työkokemus ja mahdolliset lapset tehtyinä/isoja. En siis ihmettele, että esim. vakkariin neuvottelevan virkamiehen paikkaan valitsivat viiskymppisen eivätkä minua (33v kolmen lapsen äiti). Olen ollut kotona vain lyhyet vanhempainvapaat ja koulutukseni on tohtoritasoinen. -147

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:19"]Ei kukaan halua nykyään palkata 45-vuotiasta. Oli sitten ihan kuka tahansa. Näin se vaan menee. 30-40, siinä ainoa ikä, mikä kelpaa. [/quote] No ei pidä paikkaansa, mä ole 47 v, vaihtamassa työpaikkaa ja mulla on 2, josta valita . Palkka 5500. Kannattaa mietyiä miten korttinsa pelaa. Pitkillä vapailla en olisi tässä.

[/quote]

Samaa mieltä. Itse olen hakenut useampaa valtion virkaa tässä vuoden sisällä ja todella moneen niistä on palkattu nimenomaan viiskymppinen nainen. Asiantuntijaduunia, kuten neuvottelevan virkamies, ylitarkastaja ym. Että "tällä tasolla" ei ainakaan ole mitään viitteitä naisten ikäsyrjinnästä, jota joka paikassa toitotetaan. Kaikkiin paikkoihin ollut reilusti hakijoita, 50-100.

[/quote]

Joo, mutta näissä yleensä valitaan jo aikaisemmin samalla työnantajalla oleva yhtä pykälää ylemmäs. Yksityisellä puhuttaisi vain ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Valtiolla 'ylennystä' varten virka laitetaan julkiseen hakuun. Se on ihan eri asia kun että hakisit vapailta markkinoilta aidosti uutta työpaikkaa viisikymppisenä.

2

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:29"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 13:26"]

Lyhytnäköisiä ja ummehtuneita kommentteja. 

Äitini oli kotiäiti ollessamme lapsia.  Olen siitä ajasta kiitollinen lopun elämääni.  Meille oli kyllä aina tunkua, kun monilla muilla lapsilla oli vain tyhjä koti odottamassa ja meillä taas tuoksui pullalle tai ruoalle.

Äitini työllistyi erittäin hyvin siinä vaiheessa, kun tuli aika palata töihin.  Suoraan sanottuna hänestä melkeinpä kilpailtiin ja kirjaimellisesti kyseltiin töihin kotoa.  Eli kyllä!  Tässä tapauksessa sanonta: "Ei kukaan tule kotoa hakemaan", on täysin väärä!  Tosin on todettava, ettei äitini kotiäitivuosinaan taantunut, vaan päivitti koulutustaan ja pysyi ajan hermolla.

[/quote]

Et sitten kuitenkaan viitsi mainita koulutusta ja vuotta milloin työllistyi...

[/quote]

Viitsin kyllä :)

Erikoissairaanhoitaja: kätilö - terveydenhoitaja.  Takaisin aktiivitöihin 80- luvulla.

[/quote]

Ja tosissaan vertaat tilannetta tähään päivään? 80-luvulla elettiin nousukautta ja nyt maa on syöksykierteessä..piiikkasen eroa.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:22"][quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:19"]Ei kukaan halua nykyään palkata 45-vuotiasta. Oli sitten ihan kuka tahansa. Näin se vaan menee. 30-40, siinä ainoa ikä, mikä kelpaa. [/quote] No ei pidä paikkaansa, mä ole 47 v, vaihtamassa työpaikkaa ja mulla on 2, josta valita . Palkka 5500. Kannattaa mietyiä miten korttinsa pelaa. Pitkillä vapailla en olisi tässä.

[/quote]

Samaa mieltä. Itse olen hakenut useampaa valtion virkaa tässä vuoden sisällä ja todella moneen niistä on palkattu nimenomaan viiskymppinen nainen. Asiantuntijaduunia, kuten neuvottelevan virkamies, ylitarkastaja ym. Että "tällä tasolla" ei ainakaan ole mitään viitteitä naisten ikäsyrjinnästä, jota joka paikassa toitotetaan. Kaikkiin paikkoihin ollut reilusti hakijoita, 50-100.

[/quote]

Joo, mutta näissä yleensä valitaan jo aikaisemmin samalla työnantajalla oleva yhtä pykälää ylemmäs. Yksityisellä puhuttaisi vain ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Valtiolla 'ylennystä' varten virka laitetaan julkiseen hakuun. Se on ihan eri asia kun että hakisit vapailta markkinoilta aidosti uutta työpaikkaa viisikymppisenä.

2
[/quote]
Minä olen se 47-vuotias, yksityisellä sektorilla töissä ja vaihtamassa työpaikkaa. Työtarjoukset ovat tulleet kahdesta eri firmasta, ei siis siitä missä työskentelen ja nimenomaan näin päin, että heillä olisi tarjota tällaista, kiinnostaisiko? Kyse on työnsä hyvin tekemisestä, verkostoitumisesta ja työskentelystä (vapaaehtoistyö) työhön liittyvissä yhdistyksissä.

Työelämää takana valmistumisen jälkeen 25 vuotta, joista 3 perhevapaalla, 3 lasta, osallistuva puoliso ja työntekoa myös koko opiskeluajan.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:22"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 15:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 14:59"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 23:19"]Ei kukaan halua nykyään palkata 45-vuotiasta. Oli sitten ihan kuka tahansa. Näin se vaan menee. 30-40, siinä ainoa ikä, mikä kelpaa. [/quote] No ei pidä paikkaansa, mä ole 47 v, vaihtamassa työpaikkaa ja mulla on 2, josta valita . Palkka 5500. Kannattaa mietyiä miten korttinsa pelaa. Pitkillä vapailla en olisi tässä.

[/quote]

Samaa mieltä. Itse olen hakenut useampaa valtion virkaa tässä vuoden sisällä ja todella moneen niistä on palkattu nimenomaan viiskymppinen nainen. Asiantuntijaduunia, kuten neuvottelevan virkamies, ylitarkastaja ym. Että "tällä tasolla" ei ainakaan ole mitään viitteitä naisten ikäsyrjinnästä, jota joka paikassa toitotetaan. Kaikkiin paikkoihin ollut reilusti hakijoita, 50-100.

[/quote]

Joo, mutta näissä yleensä valitaan jo aikaisemmin samalla työnantajalla oleva yhtä pykälää ylemmäs. Yksityisellä puhuttaisi vain ylennyksestä ja palkankorotuksesta. Valtiolla 'ylennystä' varten virka laitetaan julkiseen hakuun. Se on ihan eri asia kun että hakisit vapailta markkinoilta aidosti uutta työpaikkaa viisikymppisenä.

2

[/quote]

HöpöHöpö. On totta, että moni valtion paikka joudutaan laittamaan näennäisesti avoimeen hakuun, mutta ei se nyt ihan noinkaan mene. Vai meinaatko, että ylimääräisiä virkoja vaan aina tupsahtaa jostain "ylennyksiä" varten? Määräaikaisuuksissa tekijä valitaan huomattavasti useammin talon sisältä kuin vakkariviroissa. Jälkimmäisissä kilpaillaan kyllä ihan tosissaan, aivan kuten yksityiselläkin.