Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Miehen vanhempien ainoa lapsi -kortti, muilla samanlaista?

Vierailija
25.12.2014 |

Otsikon keksiminen tälle oli aivan tolkuttoman hankalaa, toivottavasti se kuvaa jotenkin kokonaiskuvaa!

Minä olen 26-vuotias ja mieheni 27. Mieheni on iäkkäiden vanhempien (äiti ollut lähemmäs 40 v. mieheni syntyessä) ainoa lapsi, jotenkin olen ymmärtänyt tuon olleen pitkän lapsettomuuden jälkeinen tuotos, mutta mitään varmaa tietoa minulla ei ole asiasta. Minulla sen sijaan on kolme sisarusta, kaksi isoveljeä ja yksi pikkusisko. Olemme kaikki perheellisiä, minulla ja molemmilla isoveljillä on kaikilla kaksi lasta ja pikkusiskollakin yksi. 

Monissa asioissa, enenevissä määrin meidän 2 v ja 6 kk lasten synnyttyä, on käynyt ilmi, että minun ja mieheni parina ja perheenä pitäisi olla jotenkin enemmän "kallellaan" miehen vanhempien suuntaan, koska heillä ei ole muita jälkeläisiä ja ainoat lapsenlapset ovat meidän lapsemme. Arvaatte varmaan, miksi tämä aloitus tehtiin joulun aikaan... Siksi, että miehen vanhemmat ovat jossain määrin loukkaantuneet, kun vietimme jouluaaton minun vanhempieni luona, jossa olivat myös kaikki sisarukseni lapsineen ja puolisoineen. Kävimme kyllä heidän luonaan lounaalla tänään joulupäivänä, mutta eihän se sama asia ole kuin aatto joululahjavalvojaisineen, sen myönnän kyllä. Tätä kaikkea perustellaan sillä samalla fraasilla: miksette tänne, kun täällä ei ole sitten ketään, minun vanhempieni luona on kuitenkin sisaruksiani lapsineen.

Jonkinlaista kränää syntyi myös siitä, että kaksivuotiaamme oli kahden yön ajan hoidossa minun vanhemmillani, kun olimme muutama viikko sitten risteilyllä miehen ja vauvan kanssa. Oikeastihan lapsi olisi pitänyt viedä isän puolen isovanhemmille, koska minun vanhempanihan saavat hoitaa lapsenlapsia joka tapauksessa :( Ymmärrän kyllä tahattoman yksilapsisuuden tuskan, mutta alkaa ottamaan päähän sen kaataminen meidän päällemme ja minun puoleisen suvun "syyllistäminen" siitä, että meillä on lapsia ja lapsenlapsia ihan riittämiin. Se kun ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö vanhempani tahtoisi nähdä nimenomaan MINUA ja MINUN LAPSIANI, ei riitä se, että ylipäänsä näkee lastaan ja lapsenlastaan.

Miehen vanhemmat ovat onnistuneet iskostamaan tämän ajatuksen myös poikaansa jossain määrin. Ei me näistä joulu- ja hoitokysymyksistä kinastella, mies ymmärtää kyllä minua tässä asiassa, mutta yksi esimerkki vuosien takaa nousee kirkkaasti mieleen. En muista asiayhteyttä, mutta mies joskus tokaisi, ettei minun kuolemani harmittaisi vanhempiani yhtä paljon kuin hänen kuolemansa harmittaisi omiaan. Tuli jotenkin mieleen se huumoriliikennemerkki, että "meillä on monta lasta, muttei yhtään ylimääräistä"... 

Kenelläkään vastaavia kokemuksia?

Kommentit (81)

Vierailija
1/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up.

Vierailija
2/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:45"]

No huh huh mitä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:39"]

15 vuotta sitten kaverukset eli 2 tuttavaperheiden lasta kuoli kolarissa. Toisessa perheessä oli yhteensä 4 lasta, toisessa vain 1.

Toinen perhe menetti ainoan lapsensa. Kaiken. Elämä pysähtyi.

Toinen perhe menetti yhden lapsista. Tärkeän, ainutkertaisen, äärettömän rakkaan. Mutta silti vain yhden neljästä. Heillä elämä jatkuu.

Olen itse yksi viidestä sisaruksesta ja tiedän, että ainoan menettäminen satuttaa paljon enemmän, koska siinä yhdessä on kaikki. Ymmärrän siten miestäsi ja hänen tokaisuaan siitä, jos hän kuolee, niin appivanhempiesi suru on ääretön.

 

[/quote]

[/quote]

 

Onko ainoa lapsesi kuollut? Silloin tiedät, että paskaahan tämä on, ei se lapsen kuolema ketään hetkauta. Sama se, onko niitä yksi tai viisi, kukaan tervepäinen ei sinun mielestäsi sure lapsensa kuolemaa?

[/quote]

Tottakai suree, paskaa nimenomaan kommentissa on tuo surun määrän jaottelu lasten lukumäärän mukaan. Elämä voi pysähtyä kuoli sitten 1/1 tai 1/12 

Ap.n. Miehen kommentti oli typerä ja niin oli tuon tekstin kirjoittajankin. Millainen ihminen edes alkaa pohtimaan tuollaista asiaa... Suru lapsensa kuolemasta on hyvin yksilökohtaista eikä mitään lukumääräkohtaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:52"]

Täytyy miettiä tuota, voisivatko appivanhemmat tulla minun vanhemmilleni ensi jouluksi. Ahdasta on jo nyt, mutta toisaalta, tuntuuko kaksi lisäsuuta enää missään, hyvä kysymys sekin... "Omista" ei kuitenkaan voi jättää ketään pois, tyylillä että tänä jouluna vanhin veljeni perheineen ei saa tulla, mutta "ulkopuolisia" ei tilojenkaan suomien realiteettien pohjalta voi hirveästi enää tuoda mukaan. 

[/quote]

"Omiahan" ne on ne appivanhemmatkin, ainakin miehellesi. Kurjaa että näet miehesi vanhemmat ja lapsesi toiset isovanhemmat ulkopuolisina. Miksette vietä joka toista joulua aina toisten isovanhempien luona?

Vierailija
4/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:45"]

No huh huh mitä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:39"]

15 vuotta sitten kaverukset eli 2 tuttavaperheiden lasta kuoli kolarissa. Toisessa perheessä oli yhteensä 4 lasta, toisessa vain 1.

Toinen perhe menetti ainoan lapsensa. Kaiken. Elämä pysähtyi.

Toinen perhe menetti yhden lapsista. Tärkeän, ainutkertaisen, äärettömän rakkaan. Mutta silti vain yhden neljästä. Heillä elämä jatkuu.

Olen itse yksi viidestä sisaruksesta ja tiedän, että ainoan menettäminen satuttaa paljon enemmän, koska siinä yhdessä on kaikki. Ymmärrän siten miestäsi ja hänen tokaisuaan siitä, jos hän kuolee, niin appivanhempiesi suru on ääretön.

 

[/quote]

[/quote]

 

Onko ainoa lapsesi kuollut? Silloin tiedät, että paskaahan tämä on, ei se lapsen kuolema ketään hetkauta. Sama se, onko niitä yksi tai viisi, kukaan tervepäinen ei sinun mielestäsi sure lapsensa kuolemaa?

[/quote]

Tottakai suree, paskaa nimenomaan kommentissa on tuo surun määrän jaottelu lasten lukumäärän mukaan. Elämä voi pysähtyä kuoli sitten 1/1 tai 1/12 

Ap.n. Miehen kommentti oli typerä ja niin oli tuon tekstin kirjoittajankin. Millainen ihminen edes alkaa pohtimaan tuollaista asiaa... Suru lapsensa kuolemasta on hyvin yksilökohtaista eikä mitään lukumääräkohtaista.

[/quote]

 

Miksi panna pää pensaaseen ja ei saisi ääneen sanoa realistisia asioita. Tunnen perheen, joiden ainoa lapsi kuoli ja siihen loppui myös heidän elämänsä. Tunnen myös perheen, missä on yksi lapsi monesta kuollut. Suru oli kova, mutta elämä jatkui.

Ei tällaiset asiat mene pois sillä, että panee pään pensaaseen.

Vierailija
5/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä mies on halunnut viettää "kotijouluja", joten ollaan oltu joka toinen vuosi anoppilassa ja joka toinen vuosi omassa kodissa tai minun vanhempieni luona. Anoppilaan on matkaa 250km, joten tapaninpäivänä on yleensä vaihdettu maisemia jompaan kumpaan suuntaan. Tähän asti meidän lapsemme on olleet ainoat lastenlapset molemmin puolin ja ollaan haluttu molemmille isovanhemmille mahdollisuus nauttia aatoista lastenlasten kanssa. Ensi vuonna on kotijoulu, jota anoppi alkaa surra kunhan tänään lähdemme ajelemaan kotiimme. Jatkossa haluaisimme viettää joulun aina kotona. Anoppi ja appiukko olisivat meille tervetulleita, mutta eivät halua lähteä kodistaan jouluna. Eikä kyllä muulloinkaan. Käyvät max 3krt vuodessa meillä päin. Olen varmaan kohtuuton miniä, kun en itsekään haluaisi lähteä jouluna pois kotoa. Ap:lle ehdottaisin että kutsutte appivanhemmat joulun viettoon mukaan.

Vierailija
6/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:52"]

Täytyy miettiä tuota, voisivatko appivanhemmat tulla minun vanhemmilleni ensi jouluksi. Ahdasta on jo nyt, mutta toisaalta, tuntuuko kaksi lisäsuuta enää missään, hyvä kysymys sekin... "Omista" ei kuitenkaan voi jättää ketään pois, tyylillä että tänä jouluna vanhin veljeni perheineen ei saa tulla, mutta "ulkopuolisia" ei tilojenkaan suomien realiteettien pohjalta voi hirveästi enää tuoda mukaan. 

[/quote]

"Omiahan" ne on ne appivanhemmatkin, ainakin miehellesi. Kurjaa että näet miehesi vanhemmat ja lapsesi toiset isovanhemmat ulkopuolisina. Miksette vietä joka toista joulua aina toisten isovanhempien luona?

[/quote]

 

Ainahan miniöille miehen vanhemmat ovat ulkopuolisia, se pakollinen riesa, joista halutaan eroon ja odotetaan, että ne äkkiä kuolisivat, jotta niistä olisi edes se hyöty, että saa perinnön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:52"]

Täytyy miettiä tuota, voisivatko appivanhemmat tulla minun vanhemmilleni ensi jouluksi. Ahdasta on jo nyt, mutta toisaalta, tuntuuko kaksi lisäsuuta enää missään, hyvä kysymys sekin... "Omista" ei kuitenkaan voi jättää ketään pois, tyylillä että tänä jouluna vanhin veljeni perheineen ei saa tulla, mutta "ulkopuolisia" ei tilojenkaan suomien realiteettien pohjalta voi hirveästi enäätuoda mukaan. 

[/quote]

"Omiahan" ne on ne appivanhemmatkin, ainakin miehellesi. Kurjaa että näet miehesi vanhemmat ja lapsesi toiset isovanhemmat ulkopuolisina. Miksette vietä joka toista joulua aina toisten isovanhempien luona?

[/quote]

Ehkä ap tarkoitti omilla sitä että jos appivanhemmat tulee hänen vanhemmilleen, niin eiväthän nämä suurimmalle osalle  siellä olevista ole "omia". Toista se olisi jos appivanhemmat tulisivat ap.n kotiin. Ja omat ja ulkopuoliset oli myös lainausmerkeissä.

Vierailija
8/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä minä olen se ainoa lapsi, miehellä sisaruksia. Joulun ongelman ratkaisimme siten, että vietämme aaton toisen vanhemmilla ja joulupäivän toisen ja lahjat avataan kummassakin paikassa. Suoraan sanottuna siis 2 jouluattoa, ja kaikki ovat tyytyväisiä: lahjoa ei tarvitse kuskata/lähettää etukäteen ja kaikki pääsevät katsomaan kun lapset riemuitsevat lahjoistaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli vastaavaa kissanhännänvetoa aikanaan. Soimme molemmille mummoille yhden joulun ja se siitä. Sen jälkeen ilmoitin, että me emme enää lähde lapsen kanssa resuamaan ympäri maakuntia, vaan tervetuloa meille. Jokainen joka meitä haluaa nähdä on tervetullut, ja sapuska ei lopu kesken. Alun mutinoiden jälkeen homma lähti toimimaan oikein hyvin. Ja ajan kanssa mummot hiljaa myönsivät kuinka helppoa on kun ei tarvitse vanhan ihmisen kotona raataa ennen joulua, jouluna ja vielä joulun jälkeenkin.

Vierailija
10/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:52"]

Täytyy miettiä tuota, voisivatko appivanhemmat tulla minun vanhemmilleni ensi jouluksi. Ahdasta on jo nyt, mutta toisaalta, tuntuuko kaksi lisäsuuta enää missään, hyvä kysymys sekin... "Omista" ei kuitenkaan voi jättää ketään pois, tyylillä että tänä jouluna vanhin veljeni perheineen ei saa tulla, mutta "ulkopuolisia" ei tilojenkaan suomien realiteettien pohjalta voi hirveästi enäätuoda mukaan. 

[/quote]

"Omiahan" ne on ne appivanhemmatkin, ainakin miehellesi. Kurjaa että näet miehesi vanhemmat ja lapsesi toiset isovanhemmat ulkopuolisina. Miksette vietä joka toista joulua aina toisten isovanhempien luona?

[/quote]

Ehkä ap tarkoitti omilla sitä että jos appivanhemmat tulee hänen vanhemmilleen, niin eiväthän nämä suurimmalle osalle  siellä olevista ole "omia". Toista se olisi jos appivanhemmat tulisivat ap.n kotiin. Ja omat ja ulkopuoliset oli myös lainausmerkeissä.

[/quote]

 

Varmaan mieskin on kohta ap.lle ulkopuolinen. Eihän se ole hänen perhettään, vaan kuuluu siihen ulkopuoliseen anopin sukuun.

Paljosta lyödään vetoa, että tämä pari on eronnut viiden vuoden päästä. Mies kyllästyy olemaan ulkopuolista sukua ja löytää vaimon, kenen kanssa tuntee perustavansa oman perheen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ai sä oikein tunnet kaks perhettä. No sittenhän tästä tuloksesta voi vaikka virallisen tutkimuksen julkaista. Ihan oikeesti et sä voi sanoa miten missäkin perheessä suremaan lapsen kuolemaa tällä perusteella. Piste.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:45"]

No huh huh mitä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:39"]

15 vuotta sitten kaverukset eli 2 tuttavaperheiden lasta kuoli kolarissa. Toisessa perheessä oli yhteensä 4 lasta, toisessa vain 1.

Toinen perhe menetti ainoan lapsensa. Kaiken. Elämä pysähtyi.

Toinen perhe menetti yhden lapsista. Tärkeän, ainutkertaisen, äärettömän rakkaan. Mutta silti vain yhden neljästä. Heillä elämä jatkuu.

Olen itse yksi viidestä sisaruksesta ja tiedän, että ainoan menettäminen satuttaa paljon enemmän, koska siinä yhdessä on kaikki. Ymmärrän siten miestäsi ja hänen tokaisuaan siitä, jos hän kuolee, niin appivanhempiesi suru on ääretön.

 

[/quote]

[/quote]

 

Onko ainoa lapsesi kuollut? Silloin tiedät, että paskaahan tämä on, ei se lapsen kuolema ketään hetkauta. Sama se, onko niitä yksi tai viisi, kukaan tervepäinen ei sinun mielestäsi sure lapsensa kuolemaa?

[/quote]

Tottakai suree, paskaa nimenomaan kommentissa on tuo surun määrän jaottelu lasten lukumäärän mukaan. Elämä voi pysähtyä kuoli sitten 1/1 tai 1/12 

Ap.n. Miehen kommentti oli typerä ja niin oli tuon tekstin kirjoittajankin. Millainen ihminen edes alkaa pohtimaan tuollaista asiaa... Suru lapsensa kuolemasta on hyvin yksilökohtaista eikä mitään lukumääräkohtaista.

[/quote]

 

Miksi panna pää pensaaseen ja ei saisi ääneen sanoa realistisia asioita. Tunnen perheen, joiden ainoa lapsi kuoli ja siihen loppui myös heidän elämänsä. Tunnen myös perheen, missä on yksi lapsi monesta kuollut. Suru oli kova, mutta elämä jatkui.

Ei tällaiset asiat mene pois sillä, että panee pään pensaaseen.

[/quote]

Vierailija
12/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:52"]

Täytyy miettiä tuota, voisivatko appivanhemmat tulla minun vanhemmilleni ensi jouluksi. Ahdasta on jo nyt, mutta toisaalta, tuntuuko kaksi lisäsuuta enää missään, hyvä kysymys sekin... "Omista" ei kuitenkaan voi jättää ketään pois, tyylillä että tänä jouluna vanhin veljeni perheineen ei saa tulla, mutta "ulkopuolisia" ei tilojenkaan suomien realiteettien pohjalta voi hirveästi enäätuoda mukaan. 

[/quote]

"Omiahan" ne on ne appivanhemmatkin, ainakin miehellesi. Kurjaa että näet miehesi vanhemmat ja lapsesi toiset isovanhemmat ulkopuolisina. Miksette vietä joka toista joulua aina toisten isovanhempien luona?

[/quote]

Ehkä ap tarkoitti omilla sitä että jos appivanhemmat tulee hänen vanhemmilleen, niin eiväthän nämä suurimmalle osalle  siellä olevista ole "omia". Toista se olisi jos appivanhemmat tulisivat ap.n kotiin. Ja omat ja ulkopuoliset oli myös lainausmerkeissä.

[/quote]

Kyllä nuo ap:n termit minusta oli aika paljon puhuvia, vaikka kuinka olisivat lainausmerkeissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:14"]

Meillä oli vastaavaa kissanhännänvetoa aikanaan. Soimme molemmille mummoille yhden joulun ja se siitä. Sen jälkeen ilmoitin, että me emme enää lähde lapsen kanssa resuamaan ympäri maakuntia, vaan tervetuloa meille. Jokainen joka meitä haluaa nähdä on tervetullut, ja sapuska ei lopu kesken. Alun mutinoiden jälkeen homma lähti toimimaan oikein hyvin. Ja ajan kanssa mummot hiljaa myönsivät kuinka helppoa on kun ei tarvitse vanhan ihmisen kotona raataa ennen joulua, jouluna ja vielä joulun jälkeenkin.

[/quote]

 

Tässä on se ongelma, että ap haluaa viettää joulun myös sisarustensa kanssa, joten homma ei toimi, ellei hänen sisaruksensa perheineen halua tulla ap.n luokse joulunviettoon.

 

Vierailija
14/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Iso vuokramökki koko porukalle jouluksi? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:15"]

Ai sä oikein tunnet kaks perhettä. No sittenhän tästä tuloksesta voi vaikka virallisen tutkimuksen julkaista. Ihan oikeesti et sä voi sanoa miten missäkin perheessä suremaan lapsen kuolemaa tällä perusteella. Piste.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:51"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:45"]

No huh huh mitä paskaa.

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:39"]

15 vuotta sitten kaverukset eli 2 tuttavaperheiden lasta kuoli kolarissa. Toisessa perheessä oli yhteensä 4 lasta, toisessa vain 1.

Toinen perhe menetti ainoan lapsensa. Kaiken. Elämä pysähtyi.

Toinen perhe menetti yhden lapsista. Tärkeän, ainutkertaisen, äärettömän rakkaan. Mutta silti vain yhden neljästä. Heillä elämä jatkuu.

Olen itse yksi viidestä sisaruksesta ja tiedän, että ainoan menettäminen satuttaa paljon enemmän, koska siinä yhdessä on kaikki. Ymmärrän siten miestäsi ja hänen tokaisuaan siitä, jos hän kuolee, niin appivanhempiesi suru on ääretön.

 

[/quote]

[/quote]

 

Onko ainoa lapsesi kuollut? Silloin tiedät, että paskaahan tämä on, ei se lapsen kuolema ketään hetkauta. Sama se, onko niitä yksi tai viisi, kukaan tervepäinen ei sinun mielestäsi sure lapsensa kuolemaa?

[/quote]

Tottakai suree, paskaa nimenomaan kommentissa on tuo surun määrän jaottelu lasten lukumäärän mukaan. Elämä voi pysähtyä kuoli sitten 1/1 tai 1/12 

Ap.n. Miehen kommentti oli typerä ja niin oli tuon tekstin kirjoittajankin. Millainen ihminen edes alkaa pohtimaan tuollaista asiaa... Suru lapsensa kuolemasta on hyvin yksilökohtaista eikä mitään lukumääräkohtaista.

[/quote]

 

Miksi panna pää pensaaseen ja ei saisi ääneen sanoa realistisia asioita. Tunnen perheen, joiden ainoa lapsi kuoli ja siihen loppui myös heidän elämänsä. Tunnen myös perheen, missä on yksi lapsi monesta kuollut. Suru oli kova, mutta elämä jatkui.

Ei tällaiset asiat mene pois sillä, että panee pään pensaaseen.

[/quote]

[/quote]

 

No jokaisella on elämä edessään ja kokee itse ehkä sen, miten siinä käy. Jos sinä koet, että et sure ainoan lapsesi kuolemaa, vaan elämä jatkuu sen jälkeen ihan tuosta noin vain, niin se on teidän elämäänne. Mitäpä siihen ulkopuolinen voi sanoa. Jokainen elää tavallaan.

Vierailija
16/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:15"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:13"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:09"]

[quote author="Vierailija" time="25.12.2014 klo 21:52"]

Täytyy miettiä tuota, voisivatko appivanhemmat tulla minun vanhemmilleni ensi jouluksi. Ahdasta on jo nyt, mutta toisaalta, tuntuuko kaksi lisäsuuta enää missään, hyvä kysymys sekin... "Omista" ei kuitenkaan voi jättää ketään pois, tyylillä että tänäjouluna vanhin veljeni perheineen ei saa tulla, mutta "ulkopuolisia" ei tilojenkaan suomien realiteettien pohjalta voi hirveästi enäätuoda mukaan. 

[/quote]

"Omiahan" ne on ne appivanhemmatkin, ainakin miehellesi. Kurjaa että näet miehesi vanhemmat ja lapsesi toiset isovanhemmat ulkopuolisina. Miksette vietä joka toista joulua aina toisten isovanhempien luona

[/quote]

Ehkä ap tarkoitti omilla sitä että jos appivanhemmat tulee hänen vanhemmilleen, niin eiväthän nämä suurimmalle osalle  siellä olevista ole "omia". Toista se olisi jos appivanhemmat tulisivat ap.n kotiin. Ja omat ja ulkopuoliset oli myös lainausmerkeissä.

[/quote]

Varmaan mieskin on kohta ap.lle ulkopuolinen. Eihän se ole hänen perhettään, vaan kuuluu siihen ulkopuoliseen anopin sukuun.

Paljosta lyödään vetoa, että tämä pari on eronnut viiden vuoden päästä. Mies kyllästyy olemaan ulkopuolista sukua ja löytää vaimon, kenen kanssa tuntee perustavansa oman perheen.

[/quote]

Ai mies on ulkopuolista sukua jos joutuu edes joskus muille kun omille vanhemmille jouluksi? Sais mennä tollanen mies joka ei osaa olla tasapuolinen... Lisäksi ap.n viestistä saa selvästi sen kuvan että mies on hyvin tervetullut ap.n suvun puolesta ja viihtyy siinä porukassa  hyvin. Ap ei ole tässä väärässä, vaan appivanhemmat ja mieskin, jos ei tajua tilanteen epäreiluutta.

Vierailija
17/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannatan myös sitä, että miehen vanhemmat kutsutaan sinun vanhemmillesi tai kaikki tulevat teille. Sopikaa etukäteen, että jokainen tuo jotain ruokaa, niin valmistelut eivät ole kohtuuttomat esim. joku tuo laatikoita ja joku graavikaloja jne. Isäntäväki paistaa kinkun ja keittää perunat. Riippuu nyt tietysti siitä, mitä teilä kuuluu joulupöytään. Suunnitelkaa yhdessä.

Vierailija
18/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksenkertainen ratkaisu: alatte nyty luoda omia jouluperinteitä. Vietätte siis joulua omassa kodissanne. Voitte kutsusa miehen vanhemmat kuten vaimonkin vanhemmat jonakin joulunpyhänä lounaalle. Tai voitte sitten pyhinä vierailla vanhempien luona.

Vierailija
19/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, oletteko nyt siis viettäneet kaikki jouluaatot sinun vanhempiesi luona? 

Vierailija
20/81 |
26.12.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.12.2014 klo 11:27"]

Ap, oletteko nyt siis viettäneet kaikki jouluaatot sinun vanhempiesi luona? 

[/quote]

 

On, koska siellä on enemmän porukkaa ja parempi tunnelma.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi viisi kolme