Lue keskustelun säännöt.
Voiko pitää paikkansa? (masennuslääkkeistä)
23.12.2014 |
Kaverini käyttää jotain masennuslääkettä, en valitettavasti muista mitä, joku SSRI kuitenkin. Hän selitti, että jos hän unohtaa ottaa lääkkeen aamulla, hän huomaa sen olostaan, eli päivän mittaan alkaa tulla masentunut olo, itkettää yms.
Olen itsekin käyttänyt masennuslääkettä (SNRI), ja kun sitä alettiin vähentää, lääkäri sanoi, että vaikutusta ei huomaa olossa heti, vaan jopa vasta kuukausien päästä.
Eli voiko pitää paikkansa tuo mitä kaverini väittää?
Kommentit (43)
Masennuslääkkeiden vaikutukset perustuu ainoastaan lääkärin luomiin odotteisiin, mihin potilas omassa päässään yrittää mukautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemuksesta voin kertoa, että jos lääkitys on vahva ja aamulla unohtaa ottaa lääkkeen, niin kyllä sen iltapäivästä tietää. Jokainen ihminen on tietenkin yksilöllinen, jokainen reagoi lääkkeisiin eri tavalla. Eihän kaikille tule buranastakaan maha kipeäksi!
Nimenomaan kuten joku jo sanoikin: fyysiset vaikutukset voi huomata (ja usein huomaakin) jo tunneissa siitä, kun lääke jää ottamatta. Psyykkiset vaikutukset tuntuvat hitaammin - näinhän mielialalääkkeet alkavat vaikuttaakin eli ensin voi tulla kaikenlaisia ikäviä fyysisiä oireita ja psyykkiset alkavat nopeimmillaankin viikossa / viikoissa, voi mennä pari kuukauttakin.
"Masennuslääkityksen äkilliseen lopettamiseen, unohtamiseen tai jopa annoksen asteittaiseen suunniteltuun vähentämiseen saattaa liittyä ongelmia."...
"Vieroitusoireiden kuva vaihtelee hiukan eri ryhmiin kuuluvilla masennuslääkkeillä, ja eri valmisteiden taipumus aiheuttaa ongelmia hoitoa lopetettaessa vaihtelee lääkeryhmän sisälläkin. Pidempään jatkunutta masennuslääkehoitoa ei pitäisi lopettaa äkillisesti vaan asteittain."
Lähde: Duodecimlehti
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:35"]
Nimenomaan kuten joku jo sanoikin: fyysiset vaikutukset voi huomata (ja usein huomaakin) jo tunneissa siitä, kun lääke jää ottamatta. Psyykkiset vaikutukset tuntuvat hitaammin - näinhän mielialalääkkeet alkavat vaikuttaakin eli ensin voi tulla kaikenlaisia ikäviä fyysisiä oireita ja psyykkiset alkavat nopeimmillaankin viikossa / viikoissa, voi mennä pari kuukauttakin.
[/quote]
Ihmisen fysiikka ja psyyke eivät kuitenkaan ole niin irrallisia toisistaan, kuin mitä kommenttisi antaa ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi aikaisemmin on pysynyt yhteiskunta pystyssä, kun ei ollut lääkkeitä eikä terapiaa? Siihen aikaan on vähäisemmän koneistumisen takia vielä tarvittukin kaikkien työpanosta, kun nyt iso osa porukkaa istuu tiukasti puun ja kuoren välissä turhan panttina joka tapauksessa, masensi tai ei.
Voitaisiinko miettiä hiukan sitä vaihtoehtoa, että nyt meillä on ympäristötekijöissä vikaa, ja ne korjaamalla helpottuisi kaikkien olo enemmän tai vähemmän?
28, kyllä moni sairaskin tekisi mielellään osapäivätyötä, mutta arvaa kuinka moni palkkaa mielenterveysongelmaista vaikkapa apulaiseksi tai kassalle istumaan pariksi tunniksi kerrallaan? Minä olen hakenut osapäiväisiä töitä jo vuosia, aina kaatuu siihen että käyn viikottain hoitajalla keskustelemassa ja lisäksi on lääkärikäynnit ym. enkä ole työnantajan lelu, käytettävissä milloin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla jäi Venlat kotiin kun lähdin työmatkalle. Oli kyllä hirvein työmatka koskaan. Ensimmäinen päivä meni ok, toisena tulivat sähköiskut ja yllätävä epätoivoinen olo. Tuntui etten selviä, en jaksa, en osaa, en ymmärrä. En jaksanut tehdä mitään, sähköiskut, etova olo.. Samaa jatkui maanantaihin jolloin oli kotiapaluu. Pari päivää kesti täysin palautua "normaaliksi". Muissa lääkkeissä en ole huomannut vastaavaa, joskaan en ole kokenut niiden parantavan oloanikaan.
Mulla tulee vuorokauden, parin päästä mielialavaikutus. Alkaa herkemmin itkettää, mutta alkaa myös herkemmin suututtaa eri asiat. Pinna lyhenee ja siitä kärsii ympäristö!
En usko, että kyse on plasebovaikutuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän varmaan nykyiseen tilanteeseen vaikuttaa tämä yhteiskunta. Koko ajan pitäisi olla naminamipositiivinen. Kielteisiä tunteita ei saa näyttää. Ei saa huutaa, ei paiskoa ovia työpaikalla, vaan pitää käyttäytyä kuten "kypsä" aikuinen, vaikka asiat menisivät miten paljon pieleen. Vaikeudet ovat nykyään "haasteita", ei ongelmia.
Lisäksi töissä on nykyään enemmän kiirettä kuin esim. 80-luvulla. Muistan, kun olin ensimmäisissä työpaikoissani tuolloin ja meno oli leppoisampaa kuin nykyään. Nykyään pidetään viikkotilastoja ja lasketaan kappalemääriä, tavoitteet asetetaan niin korkealle, että harva niitä saavuttaa.
Plus sitten tämä nykyinen julkinen viestintä, jossa taloudesta ja talousindekseistä on tehty ikään kuin jumalan sanaa. Niitä pitää seurata ja kilpailukykyä vahvistaa ja kasvattaa. Suomi on taas kuralla kuin Kreikka ja niin edelleen. Työttömyys kasvaa eikä asialle mahdeta mitään. Vaikka lapsista ja vanhuksista ollaan huolissaan, niin heidänkään hyväkseen ei mitään voida tehdä, koska se tulisi yhteiskunnan taloudelle liian kalliiksi.
Minua ihmetyttää enemmän se, että ylipäänsä kukaan voi pysyä nykymaailmassa täyspäisenä tai jaksaa ilman masennuslääkkeitä.
32 lisää: toisaalta, kyllä ennenkin oli ihmisiä, joilla oli mielenterveysongelmia ja masennusta.
Suomihan oli Euroopan johtavia itsemurhamaita aikoinaan. Nykyään itsarikandidaatteja hoidetaan paremmin emmekä enää loista tilastoissa tässä asiassa.
Ja siitä 80-luvustakin lisäisin vielä, että yhdessä työpaikassa vakituinen, jota silloin nuorena tuurasin, tuli lomilta usein töihin Auroran päivystyksen kautta. Hän kertoi siitä avoimesti. Teki silti työnsä hyvin kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne sähköiskumaiset huimaukset on ihan oikeasti ikäviä ja ne voi tulla jo hyvin pienestä ssri - lääkkeen annostuksen muutoksesta.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:41"]
Miksi aikaisemmin on pysynyt yhteiskunta pystyssä, kun ei ollut lääkkeitä eikä terapiaa? Siihen aikaan on vähäisemmän koneistumisen takia vielä tarvittukin kaikkien työpanosta, kun nyt iso osa porukkaa istuu tiukasti puun ja kuoren välissä turhan panttina joka tapauksessa, masensi tai ei.
Voitaisiinko miettiä hiukan sitä vaihtoehtoa, että nyt meillä on ympäristötekijöissä vikaa, ja ne korjaamalla helpottuisi kaikkien olo enemmän tai vähemmän?
[/quote]
Siitä vain, ole hyvä ja korjaa ympäristötekijät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:11"]
Kyllähän varmaan nykyiseen tilanteeseen vaikuttaa tämä yhteiskunta. Koko ajan pitäisi olla naminamipositiivinen. Kielteisiä tunteita ei saa näyttää. Ei saa huutaa, ei paiskoa ovia työpaikalla, vaan pitää käyttäytyä kuten "kypsä" aikuinen, vaikka asiat menisivät miten paljon pieleen. Vaikeudet ovat nykyään "haasteita", ei ongelmia.
Lisäksi töissä on nykyään enemmän kiirettä kuin esim. 80-luvulla. Muistan, kun olin ensimmäisissä työpaikoissani tuolloin ja meno oli leppoisampaa kuin nykyään. Nykyään pidetään viikkotilastoja ja lasketaan kappalemääriä, tavoitteet asetetaan niin korkealle, että harva niitä saavuttaa.
Plus sitten tämä nykyinen julkinen viestintä, jossa taloudesta ja talousindekseistä on tehty ikään kuin jumalan sanaa. Niitä pitää seurata ja kilpailukykyä vahvistaa ja kasvattaa. Suomi on taas kuralla kuin Kreikka ja niin edelleen. Työttömyys kasvaa eikä asialle mahdeta mitään. Vaikka lapsista ja vanhuksista ollaan huolissaan, niin heidänkään hyväkseen ei mitään voida tehdä, koska se tulisi yhteiskunnan taloudelle liian kalliiksi.
Minua ihmetyttää enemmän se, että ylipäänsä kukaan voi pysyä nykymaailmassa täyspäisenä tai jaksaa ilman masennuslääkkeitä.
[/quote]
ja jos olet palvelualalla ja sulle sattuu huono päivä, niin löydät itsesi ja tarinasi ja kenties vielä videoidun otoksen tekemisistäsi facebookista tai youtubesta...
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 21:15"]
32 lisää: toisaalta, kyllä ennenkin oli ihmisiä, joilla oli mielenterveysongelmia ja masennusta.
Suomihan oli Euroopan johtavia itsemurhamaita aikoinaan. Nykyään itsarikandidaatteja hoidetaan paremmin emmekä enää loista tilastoissa tässä asiassa.
Ja siitä 80-luvustakin lisäisin vielä, että yhdessä työpaikassa vakituinen, jota silloin nuorena tuurasin, tuli lomilta usein töihin Auroran päivystyksen kautta. Hän kertoi siitä avoimesti. Teki silti työnsä hyvin kuitenkin.
[/quote]
Olihan niitä mt-ongelmaisia ennenkin. Silloin heidät hoidettiin mielisairaaloissa. Nykyään heidän kaikkien oletetaan tekevän töitä tai joka tapauksessa selviävän yksin kotona jollakin muulla konstilla.
Olen unohtanut ottaa Cipralexin 5 vrk. Otanko huomenna normit 20 mg vai enemmän ja otanko jo illalla? En ole psyykkeeni yhdistänyt lääkkeen ottamattomuutta, mutta hermoni ovat helvetin kireällä muidta syistä. Auttaako nyt jos otan normiannoksen vai pitäiskö ottaa enemmän? Vuoden noita jo syönyt 10 tai 20 mg -annostuksella riippuen oireista. Nyt niin paha tunne kyllä, että tuntuu, ettei tuo lääke auta yhtään mihinkään vaikka olis mitkä määrät!!!
venlaflaksiinilla on lyhyt puoliitumisaika, joten vieroitusoireita tai sivuvaikutuksia voi tulla jo yhden annoksen unohtumisesta (kun seerumipitoisuus heittelee)
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:22"]
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:18"]
Mitä jos te vaan kävisitte terapiassa ja itkisitte jos itkettää?
[/quote]
Minä olen terapian käynyt läpi. Lisänä käytän lääkitystä. Yhteistulos on paras. Kumpikaan ei sulje toistaan pois. Minä en muuten käytä ssri-lääkitystä masennukseen. Niillä lääkkeillä on muitakin käyttötarkoituksia. Voisin kuvitella, että jos masentunut pystyy itkemään, niin hänen masennuksensa ei välttämättä ole vielä kovin paha. Pahinta on sitten, kun ei enää pysty itkemään, vaan on täysin lamaantunut.
[/quote]
Minulle diagnosoitiin vakava masennus, ja yksi oireista oli itkuisuus.
Ap:n kysymykseen: miksi kyselet täällä palstalla ystäväsi oireista? Etkö usko hänen sanaansa? Miksi et? Itkuisuuteen taipuvaisena vakavan masennuksen läpikäyneenä pidän hänen kuvailemiaan oiretia täysin mahdollisena. Varsinkin heti lääkityksen alettuani, kun en ollut vielä käynyt kovin kauan terapiassa, mielialani vaihtelivat, mikäli unohdin lääkkeet. Saatoin olla itkuisempi ja väsyneempi.
[quote author="Vierailija" time="23.12.2014 klo 20:22"]
Venlafaxiinista: Sitä juuri olen itsekin käyttänyt, ja tuttuja on nuo vieroitusoireet. Mutta eikös ne ole eri asia, kuin se lääkkeen mielialavaikutus? Ja juuri Venlafaxiinia lopettaessa lääkäri sanoi, että lopettamisen mahdolliset vaikutukset huomaa olossa jopa vasta kuukausien päästä.
ap
[/quote]
mikälie konitohtori.