Lue keskustelun säännöt.
Miksi haluat olla parisuhteessa jossa et halua tehdä puolisosi kanssa mitään ja mikään ei ole yhteistä?
21.10.2021 |
Ihmettelen siis miestäni.
Itse olen jo päättänyt että ero tulee mutta miehelleni en sitä vielä ole sanonut.
Mietin vaan miksi joku haluaa parisuhteen jos ei halua tehdä puolisonsa kanssa mitään, viettää kotona vietetyn ajan toisessa huoneessa omissa oloissaan. Ei syödä yhdessä, ei käydä kaupassakaan tms.
Ainut mitä hän haluaisin on seksiä kerran viikossa. Olen päättänyt että en enää suostu koska hän ei halua mitään muuta.
Kun sanoin että pitääkin alkaa sitten viettää muiden miesten kanssa aikaa kun sinulla ei sitä minulle ole. Hän vastasi että miksi miesten, mikset voi olla kavereidesi kanssa?!
Eli ei halua erota muttei halua vaan mitään.
Mikä ihmeen järki tällaisessa on, en pysty ymmärtämään. Ihan turha olla suhteessa.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkääs nyt hyvät naiset ymmärtää, että joillekin heteromiehille tärkeintä elämässä ovat - yllätys yllätys - toiset heteromiehet.
Näille miehille ystäviä ja kavereita voivat olla vain toiset heteromiehet, eivät todellakaan naiset, eivät varsinkaan omat puolisot. Nämä miehet viettävät kaikkein mieluiten vapaa-aikaansa toisten heteromiesten seurassa, eivät naisten eivätkä varsinkaan omien puolisoidensa seurassa.
Poikkeuksen tässä heteromiestyypissä tekevät omissa oloissaan viihtyvät tyypit, jotka eivät vietä aikaa puolisoidensa eivätkä myöskään toisten heteromiesten seurassa. Mutta myös heille toiset heteromiehet ovat tärkeä yleisö, joka otetaan huomioon tehdessä oman elämän ratkaisuja, kuten harkitessa mökin ostoa. Se halutaan tehdä mieluiten naisen kanssa, koska naisesta on siinä hyötyä ja mökin hommaaminen yksin saattaisi olla toisten heteromiesten mielestä luuserimaista, jopa homomaista!
Lopputulos tässä kuviossa naisten kannalta on se, että tämänkaltaiset heteromiehet eivät tarvitse naisia mihinkään muuhun kuin seksiin.
Yrittäkääpä siis hyvät naiset pysytellä kaukana tällaisista heteromiehistä, ihan oman onnellisuutenne vuoksi.
Tälle on oma terminsä: homososiaalisuus. Näille miehille naiset ovat halun kohteita tai hoivaajia, mutta toiset heteroseksuaaliset miehet täyttävät kaikki muut tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika harvalla pariskunnalla on sama leffamaku, samat harrastukset yms. niin että oikeasti puuhataan koko vapaa-aika yhdessä. Leffassa käydään yksin, harrastuksissa on harrastuskaverit.
Kyllä se yhteinen aika jotain kokkausta, pihatöitä yms. tekemistä yhdessä. Syömistä yhdessä. Nukkumista yhdessä ja toisen vierestä heräämistä. Seksiä.
Olisi todella ahdistavaa, jos pitäisi koko työn ulkopuolinen aika olla vaimon välittömässä läheisyydessä tekemässä jotain yhdessä. Normaalina iltana sapuskan jälkeen mennään tekemään omia juttuja.
Hei nro 61, kyllä sun 11v llä on vielä toivoa. Väniseminen (meillä sanotaan iniseminen) vaan kuuluu ikään.
Siinä missä alkuun oli seksiä, juteltiin ja käytiin joskus lomareissuilla nykyään ei ole enää seksiäkään kuin kerran viikossa, läheisyyttä vaimo ei halua. Jo ihan stressaa se kun jatkuvasti ottaa puheeksi kuinka pitäisi käydä jossain ja itkee kuinka kaverinsa kulkee. Mut kun ne reissut olisivat tyyliin syömään, elokuviin ehkä keikoille, sellaisia jotka itse koen niin tylsiksi että olen suoraan sanonut että tarvitsen itse sen jälkeen vapaa aikaa levätäkseni siitä stressistä jonka hän aiheuttaa... Toki joskus kerran vuodessa ok nuo. Itse tykkään enemmän liikunnallisemmista asioista, voisin lähteä laskettelemaan, pariksi viikoksi Lappiin vaeltamaan, muutenkin ulkoilu perheen kanssa, koiratapahtumat. Huomaa kyllä että vasta suhteen aikana on tullut sellainen selväksi että meillä ei ole yhtään mitään yhteistä. Käydään töissä, maksetaan yhteistä talolainaa, vuoroin kuskataan lapsia hoitoon ja kouluun, kotitöitä koitetaan jakaa, pannaan kerran pari viikossa, iltaisin vaimo katsoo elokuvaa, mä selaan nettiä tai on lämmitetty sauna ja ryypätään... Siinäpä ne yhteiset jutut.
Vierailija kirjoitti:
Siinä missä alkuun oli seksiä, juteltiin ja käytiin joskus lomareissuilla nykyään ei ole enää seksiäkään kuin kerran viikossa, läheisyyttä vaimo ei halua. Jo ihan stressaa se kun jatkuvasti ottaa puheeksi kuinka pitäisi käydä jossain ja itkee kuinka kaverinsa kulkee. Mut kun ne reissut olisivat tyyliin syömään, elokuviin ehkä keikoille, sellaisia jotka itse koen niin tylsiksi että olen suoraan sanonut että tarvitsen itse sen jälkeen vapaa aikaa levätäkseni siitä stressistä jonka hän aiheuttaa... Toki joskus kerran vuodessa ok nuo. Itse tykkään enemmän liikunnallisemmista asioista, voisin lähteä laskettelemaan, pariksi viikoksi Lappiin vaeltamaan, muutenkin ulkoilu perheen kanssa, koiratapahtumat. Huomaa kyllä että vasta suhteen aikana on tullut sellainen selväksi että meillä ei ole yhtään mitään yhteistä. Käydään töissä, maksetaan yhteistä talolainaa, vuoroin kuskataan lapsia hoitoon ja kouluun, kotitöitä koitetaan jakaa, pannaan kerran pari viikossa, iltaisin vaimo katsoo elokuvaa, mä selaan nettiä tai on lämmitetty sauna ja ryypätään... Siinäpä ne yhteiset jutut.
Tuollaista se parisuhdearki vaan on kaikilla. Osa pitää kulissia yllä, osa tunnustaa tuon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
niin miksi juuri miesten kanssa pitäisi viettää aikaa?
Useinmiten parisuhteen muodostaa vastakkaisen sukupuolen kanssa, tässätapauksessa miehen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alottakaa joku yhteinen harrastus tai mielenkiinnonkohde, jonka parissa vietätte laatuaikaa? Keksi ja ehdota teille yhteisiä menoja? Sama tulee todennäköisesti toistumaan seuraavassa suhteessa, jos tuon takia eroat, koska monet miehet elävät noin.
Mitä se yhteisten menojen keksiminen auttaa?
Mennään leffaan: aulassa mies kyttää puhelinta, elokuvan aikana ei tietenkään puhuta ja leffan jälkeen saa miehestä hyvällä tuurilla irti "oli ihan ok leffa".
Mennään syömään: saatetaan mutista jotain menua katsellessa ja ruokaa maistellessa, ehkä kommentoidaan jotain ravintolassa näkyy asiaa/esinettä/ihmistä.
Mennään kävelylle: mies viipottaa vähintään 10 metriä edelläni, mutisee ehkä kuinka hän ei osaa kävellä hitaasti (5km/h).
Lähdetään lätkämatsiin: mies pyytää yhtäkkiä "Maken" myös mukaan, kun ei ole nähnyt tätä pitkään aikaan.
Mennään terassille: mies juttelee innokkaasti naapuripöydän seurueen kanssa, ei minun.
Lähdetään ajelulle: yrityksistä huolimatta en saa vastausta/kommenttia mihinkään mitä sanon. Joku soittaa ja sitten mies saa puhua taas sydämensä kyllyydestä.
Mitä muuta tekemistä minun pitäisi vielä järjestää?
T:se kylpylässä käynyt
Tämä. Ja sit kun erosin vuosien yksinpuheluiden jälkeen niin kommentti oli kun meillä oli kaikki niin hyvin eikä mikään rouvalle kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mä luulen, että sitten kun sä lopetat seksin antamisen, mies "herää" aika nopeaan. Alkaa ihmettelemään mikä sulla on ja miksi olet niin itsekäs kun ei edes seksiä voi antaa.
Ja siinä on hyvä avaus keskustelulle. Mutta omasta kokemuksesta voin sanoa, ettei tuollaiset miehet muutu. Miehet on mukavuudenhaluisia isoja lapsia, muutos voi tapahtua hetkeksi, mutta siihenkin motivoi vain se, ettei seksi loppuisi.
Lasten takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. Sinäkin ansaitset hyvän, tasa-arvoisen ja kunnioittavan parisuhteen, jossa sinä olet ihmisenä toiselle kiinnostava ja tärkein.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalla pariskunnalla on sama leffamaku, samat harrastukset yms. niin että oikeasti puuhataan koko vapaa-aika yhdessä. Leffassa käydään yksin, harrastuksissa on harrastuskaverit.
Kyllä se yhteinen aika jotain kokkausta, pihatöitä yms. tekemistä yhdessä. Syömistä yhdessä. Nukkumista yhdessä ja toisen vierestä heräämistä. Seksiä.
Olisi todella ahdistavaa, jos pitäisi koko työn ulkopuolinen aika olla vaimon välittömässä läheisyydessä tekemässä jotain yhdessä. Normaalina iltana sapuskan jälkeen mennään tekemään omia juttuja.
Niin, aika harva haluaa puuhata KOKO vapaa-aikaa yhdessä, mutta veikkaanpa, että valta-osa haluaa kumppaninsa kanssa kuitenkin muutakin yhteistä tekemistä kun seksin ja kotityöt. Siis ainakin, mikäli yleensä tekevät jotain - monihan ei oikeastaan muuta tee kuin möllöttää töiden jälkeen telkkarin ääressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittäkääs nyt hyvät naiset ymmärtää, että joillekin heteromiehille tärkeintä elämässä ovat - yllätys yllätys - toiset heteromiehet.
Näille miehille ystäviä ja kavereita voivat olla vain toiset heteromiehet, eivät todellakaan naiset, eivät varsinkaan omat puolisot. Nämä miehet viettävät kaikkein mieluiten vapaa-aikaansa toisten heteromiesten seurassa, eivät naisten eivätkä varsinkaan omien puolisoidensa seurassa.
Poikkeuksen tässä heteromiestyypissä tekevät omissa oloissaan viihtyvät tyypit, jotka eivät vietä aikaa puolisoidensa eivätkä myöskään toisten heteromiesten seurassa. Mutta myös heille toiset heteromiehet ovat tärkeä yleisö, joka otetaan huomioon tehdessä oman elämän ratkaisuja, kuten harkitessa mökin ostoa. Se halutaan tehdä mieluiten naisen kanssa, koska naisesta on siinä hyötyä ja mökin hommaaminen yksin saattaisi olla toisten heteromiesten mielestä luuserimaista, jopa homomaista!
Lopputulos tässä kuviossa naisten kannalta on se, että tämänkaltaiset heteromiehet eivät tarvitse naisia mihinkään muuhun kuin seksiin.
Yrittäkääpä siis hyvät naiset pysytellä kaukana tällaisista heteromiehistä, ihan oman onnellisuutenne vuoksi.
Jospa nämä kyseiset miehet sitten lähtökohtaisesti pysyisivät erossa naisista. Mikäs vastuuhenkilö se nainen tässä asiassa on?
Valitettavasti miehille suurin ja tärkein syy olla parisuhteessa on se säännöllinen pussien tyhjennys. Nähty ja koettu kertaa x. Muuten elää möllöttäisivät todennäköisesti itsekseen jossain verhottomassa mökissä kylmää sikanautahernekeittoa purkista syöden ja olisivat ihan tyytyväisiä. Nykyajan miehille varmaan pitäisi olla sitten vielä se netti. Mutta kun pallit määrää tahdin, pakko ottaa lisävaivoiksi muija ja mukulat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Puolessa vuodessa on menty tähän."
-No erohan se on ainoa ratkaisu.
Mulla kävi eksän kanssa niin että kun muutettiin yhteen se muuttui tuollaiseksi. Kaikki vaivannäkö ja yhdessä tekeminen loppui ja istui vaan tietokoneella tai oli harrastuksissaan kun kerta olin koko ajan läsnä. En tee samaa virhettä toiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ex- miehen kanssa ihan sama kuvio. Mies sanoi avioliittossa pysymisen syyksi eromme jälkeen, että ei halunnut erota lasten vuoksi ja lisäksi sai minulta vakkariseksiä. Kätevää. Ei olla enää missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa tehdä yhdessä asioita joista hän tykkää, mutta minun ehdotukset ei kelpaa tai sitten niitä tehdään valitusvirren saattelemana. Alkuun mm. tehtiin yhdessä ruokaa ja käytiin kävelyillä, mutta ilmeisesti teki niitäkin vain mun mieliksi etten heti karkaisi. Nyt kun ollaan naimisissa eikä tarvitse mielistellä, niin ei tarvitse mitään tehdäkään kuin niitä omia juttuja ja välillä vaatia seksiä :)
Meidän 11v varmaan on tulevaisuudessa tuommoinen riesa jollekin jos ei opi tässä välissä olemaan. Väniseminen tuntuu olevan suorastaan kunniakysymys, ja itse asiassa odottaa, että väninä kielletään erikseen. Sitten saattaa tehdä ihan ok hommia porukassa ja jopa tiskata lähes ominpäin, tai nauttia porukalla tekemisestä.
Hämmästyttävintä on tajuta, että vaikka edellinen kerta oli pojasta tosi mukavaa yhteistä puuhailua, seuraavaksi kun pitäisi tehdä jotain, vänisee kahta kauheammin. En ihan ymmärrä. Ehkä kokee pettäneensä pyhät periaatteensa siinä ja ottaa hyvitystä. Säälin hänen tulevia tyttöystäviään.
Miksi oletat tulevien kumppanien sukupuolen?
Kyllä me miehen kanssa tehdään asioita yhdessä. Katsotaan sarjoja ja leffoja, ulkoillaan, pyöräillään, retkeillään, käydään jääkiekkopeleissä, matkustellaan, tehdään ruokaa, käydään leffassa/syömässä/baarissa. Mitä milloinkin.
Olisi kyllä outoa ja turhaa olla parisuhteessa jossa ei mitään tehtäisi yhdessä tai kaikki pitäisi tehdä ystävien kanssa. Olisin silloin mielummin sinkku.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet itse halunnut tuollaisen miehen alunperinkään ? ihmettelen vain.
Sivusta totean, ettei ainakaan itselleni ole muunlaisia suhteita/miehiä ollut ikinä tarjollakaan. Nuorena sitä vielä yritti sietää, joustaa ja sopeutua mutta ei ollut mun juttu vaan valitsin ikisinkkuuden ja lapsettomuuden.
Vaikka tässä keskustelussa on ollut monia parisuhteita, joissa ei ole yhteistä tekemistä, niin kyllä niitä toisenlaisia todellisuudessa onneksi on paljon enemmän. Kyllä siellä ravintoloissa näkee onnellisia ja keskustelevia pariskuntia, samoin näkee paljon käsi kädessä kulkevia pariskuntia kävelyllä yms. :)
Meidän 11v varmaan on tulevaisuudessa tuommoinen riesa jollekin jos ei opi tässä välissä olemaan. Väniseminen tuntuu olevan suorastaan kunniakysymys, ja itse asiassa odottaa, että väninä kielletään erikseen. Sitten saattaa tehdä ihan ok hommia porukassa ja jopa tiskata lähes ominpäin, tai nauttia porukalla tekemisestä.
Hämmästyttävintä on tajuta, että vaikka edellinen kerta oli pojasta tosi mukavaa yhteistä puuhailua, seuraavaksi kun pitäisi tehdä jotain, vänisee kahta kauheammin. En ihan ymmärrä. Ehkä kokee pettäneensä pyhät periaatteensa siinä ja ottaa hyvitystä. Säälin hänen tulevia tyttöystäviään.