Ero. Isä ei halua hoitaa lapsia.
Onko mitään mitä asialle voi tehdä?
Isä ei halua hoitaa lapsia kuin satunnaisesti. Eikö olisi lapsien edun mukaista että tämän saisi sovittua säännöllisesti? Lapset haluavat tavata isäänsä. En vaadi paljoa, vaikka 3 yötä/kk.
Kommentit (122)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies petti. Yritin antaa anteeksi, ei onnistunut. Minä halusin erota.
Isä on kyllä ollut aina se etäisempi vanhempi, mutta ottanut myös vastuuta. Tuntuukin että isä haluaa tällätavalla kostaa minulle. Tekee äärimmäisen hankalaksi esim vuorotyön tekemisen minulle. Tottakai toivon joskus myös lapsivapaata, minulle toki riittäisi vaikka 1 vkonloppu/kk.Lapset on itse toivoneet että voisivat olla isällä 2-3 pvä/vko. Nyt tapaavat pari h silloin tällöin ja ovat hyvin kiukkuisia tapaamisen jälkeen.
-ap
Tähän ei ole helppoa ratkaisua.
Ehkä isää ja lapsia voisi auttaa tuettu tapaaminen, jossa lapset voisivat viettää isänsä kanssa aikaa valvotuissa olosuhteissa.
Voi lapsiparkoja, totta kai ovat kiukkuisia, jos eivät saa nähdä isäänsä tarpeeksi ja/tai isä ei ole läsnä tapaamisissa.
Itse isänä en voi kuvitella muuta kuin oman tuskani hillitöntä määrää, jos saisin nähdä lapsia vain muutaman kerran kuukaudessa... no, miehiä ja isiä on joka junaan, osa jää asemallekin..
Tuettuja tapaamisia ei myönnetä ellei isä ole uhka lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään tapaamispakkoa. Elarit on pakko maksaa ja That’s it.
Aivan niin ei ole mikään pakko tavata tai hoitaa lasta. Valitetavsti lainvaatimat elatusmaksut ,joutuu maksaman. Mitä sinä tänne isästä valitat. Haluat mustamaalata mies sukupolvea.Hanki lapselle isä-puoli. Niin asia on hoidettu! Tietysti se on vaikeaa nyt,jos sinulla ei hoitoketjua.Et pääse pailaa vietää sinkku elämä.Kyllä harmitaa .Kuka pakotti tehdä lapsen ?
Minun veljeni on tuollainen kuin ap:n mies. Hän tapaa lapsiaan, mutta aika vähän. Joko itse on menossa, tai lapset sairaita, tai lapsilla muita suunnitelmia. Ja kun lapset tulevat, niin ei mitenkään leiki heidän kanssaan, vaan antaa lasten olla kännyköillään.
Ei, hän ei ole persoonalliisuushäiriöinen, eikä muutenkaan sairas eikä edes kusipää. Ihan kunnon mies on. Hyvä mies.
Hän on vain oman aikansa vanki. Hän tottui jo lapsuudessa siihen, että isä ei hoida. Hän ei osaa olla isä. Parisuhteen aikana hän oli paljon töissä, koska on yrittäjä. Heillä oli jo alun alkaen sopimus, että äiti hoitaa kodin ja isä käy töissä. Äiti ne lapset itse halusikin. Koska isä oli paljon töissä, ei sitä tunnesidettä omiin lapsiin koskaan oikein muodostunut.
Ex-vaimo valittaa ja haukkuu. En oikein tiedä, ketä uskon, sillä veljeni on reilu ja rehellinen mies. Hän ei vain ole isätyyppiä. Enkä sano tätä puolueellisena.
Et voi pakottaa ja joudut vaan kestämään lasten ikävän. Etkä saa sanoa lapsille pahaa sanaa isästä, se olisi vieraannuttamista. Voit myös varautua siihen, että kun lapset ei lopulta edes halua tavata isäänsä niin sekin on sinun vika, ainakin tämän isän mielestä, ja elareiden vaatiminen on riistoa. Etävanhemmalla ei ole velvollisuuksia lapsia kohtaan, eikä lasten edulla ole merkitystä tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Joo isä voi pitkittää elatussopimista. Joutuu kuitenkin maksamaan kaikki takautuvasti. En näe että se olisi hänellekään mieluinen ratkaisu. -ap
Se ei paljoa lohduta, jos isä ei maksa. Kela ei maksa takautuvasti kuin 3 kuukautta ja loput joudut hakemaan ulosoton kautta ja mitään takeita ei ole että saat sieltä senttiäkään. Ainoa varma asia on, että yhteiskunnan varoja palaa.
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni on tuollainen kuin ap:n mies. Hän tapaa lapsiaan, mutta aika vähän. Joko itse on menossa, tai lapset sairaita, tai lapsilla muita suunnitelmia. Ja kun lapset tulevat, niin ei mitenkään leiki heidän kanssaan, vaan antaa lasten olla kännyköillään.
Ei, hän ei ole persoonalliisuushäiriöinen, eikä muutenkaan sairas eikä edes kusipää. Ihan kunnon mies on. Hyvä mies.
Hän on vain oman aikansa vanki. Hän tottui jo lapsuudessa siihen, että isä ei hoida. Hän ei osaa olla isä. Parisuhteen aikana hän oli paljon töissä, koska on yrittäjä. Heillä oli jo alun alkaen sopimus, että äiti hoitaa kodin ja isä käy töissä. Äiti ne lapset itse halusikin. Koska isä oli paljon töissä, ei sitä tunnesidettä omiin lapsiin koskaan oikein muodostunut.
Ex-vaimo valittaa ja haukkuu. En oikein tiedä, ketä uskon, sillä veljeni on reilu ja rehellinen mies. Hän ei vain ole isätyyppiä. Enkä sano tätä puolueellisena.
Reilu ja rehellinen mies, mutta ei osannut kuitenkaan sanoa EI, kun tuli puhe lasten hankkimisesta. On surullista lasten kannalta, että isä ei oikeasti halunnut heitä, mutta teki, koska vaimo pakotti…
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ei ole kovin läheistä suhdetta isän puolen isovanhempiin. Kun olivat pienempiä niin tapasivat mummia usein, nyt ehkä hetken aikaa 2krt/vuosi.
Lapsille en ole tehnyt tapaamisista numeroa enkä puhu isästä rumasti.
Täytyy sanoa että mieluummin olen silti eronnut miehestä ja olen lasten kanssa yksin, kuin olisin jatkanut suhteessa.
Mies maksaa nyt alle minimielarit, lastenvalvojalla aion vaatia laskurin mukaiset( noin 200e/kk per lapsi). Käräjille asia varmasti menee, koska isän mielestä tuo on pöyristyttävää kun joutuu maksamaan noin paljon.
-ap
Ihan oikein. Meillä oli sama tilanne. Isä ei halunnut tavata lapsia. Lopulta hain elarit käräjien kautta ja sainkin ne takautuvasti parilta vuodelta. Summa oli lähes 5000euroa könttinä (tuli Kelasta, perittiin isältä) ja kuukaudessa n 200/lapsi. Oli kiva ylläri se 5000 ennen kesälomia. Isä ei saapunut edes oikeudenistuntoon, eikä myöskään tietty tullut koskaan lastenvalvojalle.
Nyt lapset ovat jo aikuisia, mutta isä makselee varmaan vieläkin ulosottojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni on tuollainen kuin ap:n mies. Hän tapaa lapsiaan, mutta aika vähän. Joko itse on menossa, tai lapset sairaita, tai lapsilla muita suunnitelmia. Ja kun lapset tulevat, niin ei mitenkään leiki heidän kanssaan, vaan antaa lasten olla kännyköillään.
Ei, hän ei ole persoonalliisuushäiriöinen, eikä muutenkaan sairas eikä edes kusipää. Ihan kunnon mies on. Hyvä mies.
Hän on vain oman aikansa vanki. Hän tottui jo lapsuudessa siihen, että isä ei hoida. Hän ei osaa olla isä. Parisuhteen aikana hän oli paljon töissä, koska on yrittäjä. Heillä oli jo alun alkaen sopimus, että äiti hoitaa kodin ja isä käy töissä. Äiti ne lapset itse halusikin. Koska isä oli paljon töissä, ei sitä tunnesidettä omiin lapsiin koskaan oikein muodostunut.
Ex-vaimo valittaa ja haukkuu. En oikein tiedä, ketä uskon, sillä veljeni on reilu ja rehellinen mies. Hän ei vain ole isätyyppiä. Enkä sano tätä puolueellisena.
Reilu ja rehellinen mies, mutta ei osannut kuitenkaan sanoa EI, kun tuli puhe lasten hankkimisesta. On surullista lasten kannalta, että isä ei oikeasti halunnut heitä, mutta teki, koska vaimo pakotti…
Isä sanoo, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, kyllä hänelle sopii lapset. He myös etukäteen sopivat, että äiti hoitaa lapset, jotta isä saa kasvatettua varallisuutta.
Ymmärrän molempien osapuolten näkökannat, mutta tässä kohtaa olen veljeni puolella: ex-vaimo ei ymmärtänyt, että mies on perinteinen mies, ei isätyyppi. Se olisi pitänyt tajuta. Ja kun ei-isätyyppi tekee lapsia, niin hän ei muutu isätyypiksi, ei edes eron jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies petti. Yritin antaa anteeksi, ei onnistunut. Minä halusin erota.
Isä on kyllä ollut aina se etäisempi vanhempi, mutta ottanut myös vastuuta. Tuntuukin että isä haluaa tällätavalla kostaa minulle. Tekee äärimmäisen hankalaksi esim vuorotyön tekemisen minulle. Tottakai toivon joskus myös lapsivapaata, minulle toki riittäisi vaikka 1 vkonloppu/kk.Lapset on itse toivoneet että voisivat olla isällä 2-3 pvä/vko. Nyt tapaavat pari h silloin tällöin ja ovat hyvin kiukkuisia tapaamisen jälkeen.
-ap
Tähän ei ole helppoa ratkaisua.
Ehkä isää ja lapsia voisi auttaa tuettu tapaaminen, jossa lapset voisivat viettää isänsä kanssa aikaa valvotuissa olosuhteissa.
Voi lapsiparkoja, totta kai ovat kiukkuisia, jos eivät saa nähdä isäänsä tarpeeksi ja/tai isä ei ole läsnä tapaamisissa.
Itse isänä en voi kuvitella muuta kuin oman tuskani hillitöntä määrää, jos saisin nähdä lapsia vain muutaman kerran kuukaudessa... no, miehiä ja isiä on joka junaan, osa jää asemallekin..
Tuettuja tapaamisia ei myönnetä ellei isä ole uhka lapsille.
Tuen tai valvonnan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti, lasten etua silmällä pitäen. Esimerkiksi niukka yhteydenpito tai ongelmat (muut kuin väkivallan uhka) voivat olla perusteena myöntää tuettu tapaaminen (ei valvottu tapaaminen).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo isä voi pitkittää elatussopimista. Joutuu kuitenkin maksamaan kaikki takautuvasti. En näe että se olisi hänellekään mieluinen ratkaisu. -ap
Se ei paljoa lohduta, jos isä ei maksa. Kela ei maksa takautuvasti kuin 3 kuukautta ja loput joudut hakemaan ulosoton kautta ja mitään takeita ei ole että saat sieltä senttiäkään. Ainoa varma asia on, että yhteiskunnan varoja palaa.
Minulle kyllä maksettiin takautuvasti parilta vuodelta ja ne tuli kelalta. Juuri kirjoitin asiasta. Mutta tästä yli 10 v aikaa. Mutta sitä en tiedä maksettiinko takautuvasti elatusmaksu vai elatusapu. Nehän ovat kaksi eri asiaa. Jos niistä jompaa kumpaa voi takautuvasti periä. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni on tuollainen kuin ap:n mies. Hän tapaa lapsiaan, mutta aika vähän. Joko itse on menossa, tai lapset sairaita, tai lapsilla muita suunnitelmia. Ja kun lapset tulevat, niin ei mitenkään leiki heidän kanssaan, vaan antaa lasten olla kännyköillään.
Ei, hän ei ole persoonalliisuushäiriöinen, eikä muutenkaan sairas eikä edes kusipää. Ihan kunnon mies on. Hyvä mies.
Hän on vain oman aikansa vanki. Hän tottui jo lapsuudessa siihen, että isä ei hoida. Hän ei osaa olla isä. Parisuhteen aikana hän oli paljon töissä, koska on yrittäjä. Heillä oli jo alun alkaen sopimus, että äiti hoitaa kodin ja isä käy töissä. Äiti ne lapset itse halusikin. Koska isä oli paljon töissä, ei sitä tunnesidettä omiin lapsiin koskaan oikein muodostunut.
Ex-vaimo valittaa ja haukkuu. En oikein tiedä, ketä uskon, sillä veljeni on reilu ja rehellinen mies. Hän ei vain ole isätyyppiä. Enkä sano tätä puolueellisena.
Reilu ja rehellinen mies, mutta ei osannut kuitenkaan sanoa EI, kun tuli puhe lasten hankkimisesta. On surullista lasten kannalta, että isä ei oikeasti halunnut heitä, mutta teki, koska vaimo pakotti…
Mieheni suostui lapseen viiden vuoden väsytys taistelun jälkeen, koska ei olisi halunnut erota silloisesta puolisostaan. Mies teki vasektomian heti kun se oli mahdollista ja puoliso otti eron, kun halusi lisää niitä lapsia.
Miksi se muuten on (lähes) aina isä, jonka ei tarvitse tarvitse tavata lapsiaan, ja äitiä haukutaan huonoksi äidiksi jos tämä edes kerran kuussa haluaisi hetken omaa aikaa? Isällä on oikeus elää sinkkuelämää niinkuin ennenkin, äidillä ei? Jotenkin käsittämätöntä että noin vastuuntunnottomia luuserimiehiä on näinkin paljon.
Miksi tapella mistään?
Kyllä lastenvalvoja laskee teidän tulojen mukaan maksut.
Ja miksi yhteishuoltajuus? jos yksin kasvatat.
Tee niinkuin minä. Paperit lastenvalvojalle ja käräjäoikeuteen.
Isä joutuu maksamaan lapsista 250 ekee/lapsi.
Sain yksinhuoltajuuden, lapsilla oikeus tavata isäänsä valvottuina tapaamisina, eivät halua, eikä isä. Ja vaikka haluaisikin,isä, niin minun ei ole pakko antaa lasten tavata. Kiitos käräjäoikeuden tuomarin joka teki päätöksen että isä kiinnostui lapsista vasta kun joutuu maksamaan 750 ekee kuukaudessa.
Ainoa kerta kun tapasin lasten isän oli oikeudessa..
Ja hyvin meillä asiat.Lapset nyt teinejä ja eivät kaipaa isäänsä..Jos haluavat tavata, toki sen järjestän mutta toistaiseksi ovat kieltäytyneet.
Mistään en ole joutunut luopumaan, käynyt töissä ja opiskellut siinä sivussa 2 ammattia..
Kun sain lapset, se oli tietoinen päätös että minä olen äiti joka heitä rakastaa ja on aina läsnä.
Et sinä ap voi pakottaa ketään mihinkään. Jos haluat vapauden, tee niinkuin minä. Älä tappele ex-miehesi kanssa. Hoida vain asiat kuntoon.
Minä..
Hoitaa? Ovatko lapset sairaita?
No joo. Lasten edunmukaista on se, mikä myös isälle sopii. Älä sekaannu heidän suhteeseensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsilla ei ole kovin läheistä suhdetta isän puolen isovanhempiin. Kun olivat pienempiä niin tapasivat mummia usein, nyt ehkä hetken aikaa 2krt/vuosi.
Lapsille en ole tehnyt tapaamisista numeroa enkä puhu isästä rumasti.
Täytyy sanoa että mieluummin olen silti eronnut miehestä ja olen lasten kanssa yksin, kuin olisin jatkanut suhteessa.
Mies maksaa nyt alle minimielarit, lastenvalvojalla aion vaatia laskurin mukaiset( noin 200e/kk per lapsi). Käräjille asia varmasti menee, koska isän mielestä tuo on pöyristyttävää kun joutuu maksamaan noin paljon.
-ap
Ihan oikein. Meillä oli sama tilanne. Isä ei halunnut tavata lapsia. Lopulta hain elarit käräjien kautta ja sainkin ne takautuvasti parilta vuodelta. Summa oli lähes 5000euroa könttinä (tuli Kelasta, perittiin isältä) ja kuukaudessa n 200/lapsi. Oli kiva ylläri se 5000 ennen kesälomia. Isä ei saapunut edes oikeudenistuntoon, eikä myöskään tietty tullut koskaan lastenvalvojalle.
Nyt lapset ovat jo aikuisia, mutta isä makselee varmaan vieläkin ulosottojaan.
Lain säädännössä on tapahtunut muutos ja kela ei enää maksa takautuvasti kuin kolmelta kuukaudelta. Minun ex on niin näppärä, että anoo kelalta maksuvapautta ja lähettää siitä kuvan kun taas sai anteeksi. :D
Vierailija kirjoitti:
Miksi se muuten on (lähes) aina isä, jonka ei tarvitse tarvitse tavata lapsiaan, ja äitiä haukutaan huonoksi äidiksi jos tämä edes kerran kuussa haluaisi hetken omaa aikaa? Isällä on oikeus elää sinkkuelämää niinkuin ennenkin, äidillä ei? Jotenkin käsittämätöntä että noin vastuuntunnottomia luuserimiehiä on näinkin paljon.
Äitiys on sen verran erikoisominaisuus, että nainen joutuu tekemään elämässään erilaisia valintoja kuin mies. Mitä enemmän on valtaa sitä enemmän on velvollisuuksia. Äiti elämän antajana päättää saako lapsi elää vai ei. Aikamoinen valta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi se muuten on (lähes) aina isä, jonka ei tarvitse tarvitse tavata lapsiaan, ja äitiä haukutaan huonoksi äidiksi jos tämä edes kerran kuussa haluaisi hetken omaa aikaa? Isällä on oikeus elää sinkkuelämää niinkuin ennenkin, äidillä ei? Jotenkin käsittämätöntä että noin vastuuntunnottomia luuserimiehiä on näinkin paljon.
Kyse on ihan puhtaasti biologiasta. Naishormonit nyt ovat vain erilaisia kuin mieshormonit. Naisille tulee usein ns.vauvakuume hormonien vuoksi, miehellä ei sellaista ole, vaan mies tekee lapsen täysin järki/järjettömyyssyistä. Ja koska mies ei edelleenkään voi synnyttää eikä imettää, niin äidin ja lapsen suhde on AINA erilainen kuin isän ja lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun veljeni on tuollainen kuin ap:n mies. Hän tapaa lapsiaan, mutta aika vähän. Joko itse on menossa, tai lapset sairaita, tai lapsilla muita suunnitelmia. Ja kun lapset tulevat, niin ei mitenkään leiki heidän kanssaan, vaan antaa lasten olla kännyköillään.
Ei, hän ei ole persoonalliisuushäiriöinen, eikä muutenkaan sairas eikä edes kusipää. Ihan kunnon mies on. Hyvä mies.
Hän on vain oman aikansa vanki. Hän tottui jo lapsuudessa siihen, että isä ei hoida. Hän ei osaa olla isä. Parisuhteen aikana hän oli paljon töissä, koska on yrittäjä. Heillä oli jo alun alkaen sopimus, että äiti hoitaa kodin ja isä käy töissä. Äiti ne lapset itse halusikin. Koska isä oli paljon töissä, ei sitä tunnesidettä omiin lapsiin koskaan oikein muodostunut.
Ex-vaimo valittaa ja haukkuu. En oikein tiedä, ketä uskon, sillä veljeni on reilu ja rehellinen mies. Hän ei vain ole isätyyppiä. Enkä sano tätä puolueellisena.
Reilu ja rehellinen mies, mutta ei osannut kuitenkaan sanoa EI, kun tuli puhe lasten hankkimisesta. On surullista lasten kannalta, että isä ei oikeasti halunnut heitä, mutta teki, koska vaimo pakotti…
Isä sanoo, ettei hänellä ollut mitään lapsia vastaan, kyllä hänelle sopii lapset. He myös etukäteen sopivat, että äiti hoitaa lapset, jotta isä saa kasvatettua varallisuutta.
Ymmärrän molempien osapuolten näkökannat, mutta tässä kohtaa olen veljeni puolella: ex-vaimo ei ymmärtänyt, että mies on perinteinen mies, ei isätyyppi. Se olisi pitänyt tajuta. Ja kun ei-isätyyppi tekee lapsia, niin hän ei muutu isätyypiksi, ei edes eron jälkeen.
Mullakin on perinteinen mies, ja hänelle puolison ja perheen hyvinvointi on aina ollut kunnia-asia. Olen pitänyt sitä normaalina, mutta tämän ketjun jälkeen olen ymmärtänyt satumaisen onneni.
He. Ei ole pakko. Niin se vaan on. Elarit on pakko maksaa, ei muuta.
Mun nähdäkseni jos joku haluaa vieraannuttaa itsensä lapsistaan, niin siitä voi sanoa lasten ikävään että "olen pahoillani, mutta isä on tuollainen tyyppi. Ei voi luottaa, että isä tulee tapaamisiin, vaikka lupaisi". Itse olisin rehellinen, mieluummin kuin valehtelisin. Pahalta se tuntuu lasten puolesta, mutta älä ala kaunistella asiaa. Lohduta heitä ja kerro että he ovat hyviä tyyppejä ja tärkeitä ja rakkaita, mutta jotkut ihmiset vaan ovat tuollaisia, että heitä kiinnostaa enemmän omat tekemiset kuin toiset ihmiset. Älä hauku mutta yritä sanoa asia jotenkin selvästi. Ehkä isä havahtuu asiaan myöhemmin elämässä. Ehkä. Vahinkoa hän tekee kyllä. Suurimman vahingon itselleen.
Mun isän veli joi ja ryyppäsi. Ekasta vaimosta tuli ero. Tokasta myös, onneksi ei lapsia. Pojan tapaaminen kiinnosti muutaman viikonlopun verran. Viina kiinnosti enemmän. Me muu suku pidettiin serkkupoikaan yhteyttä. Homma meni niin, että serkku näki isää lopulta vain kaupungin juoppoporukoissa istumassa ja käänsi tälle selkänsä. Sillä jos meni juttusille, niin isä pyysi rahaa, ei muuta.... Viinaan setä lopulta kuoli. Hautajaiset maksoi suku kolehtiperiaatteella, eihän sillä juopolla ollut kuin Alkon viinapulloja säästössä.
Pojasta kasvoi menestynyt, en kerro tarkemmin, koska tunnistaminen. Isä menetti paljon, kun valitsi viinan ja hylkäsi poikansa.
Mun ystävälle taas kävi näin: isä lähti kun hän oli 1,5 vuotta vanha. Hänellä oli 3 isompaa sisarusta, vanhin oli 10 v. Mies ei pitänyt mitään yhteyttä lapsiinsa. Äiti meni muutaman vuoden sisällä uusiin naimisiin, ja ystäväni koki isäpuolen isäkseen. Sitten jossain välissä bioisä alkoi pitää yhteyttä vanhimpaan tyttäreensä, soitella. Oli huomannut tulleensa vanhaksi ja vissiin tarvitsevansa apua. Ystäväni oli silloin 30v kahden lapsen äiti. Eräänä päivänä ystävänikin puhelin soi. "Isä täällä hei. Mitähän sulle kuuluu?" Ystäväni "Ai. Kappas. Ei sua ole aikaisemminkaan kiinnostunut soitella, niin älä kuule soittele nytkään" ja laski luurin korvaan. Eikä sen koommin pitänyt yhteyttä isäänsä. Ystäväni kuoli 40v. rintasyöpään ja isää ei kutsuttu hautajaisiin.
Et voi pakottaa etää tapaamaan, sulla jää vain lasten ikävä. Niin paskasti se on.
tuolla joku viittasi tähän YK:n julistukseen: Lasten oikeuksien julistus julistaa lapsen oikeuksista, ei sido valtioita oikeudellisesti eikä se pakota isiä tapaamaan. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/lapsen-oikeuksien-julistus/
N52 v.
Omakohtainen havainto. Lapsen kaikki parhaat tavarat (pelikoneet jne) on siellä äiskällä ja isän luo pitäisi lähtä?
No ei varmasti lähde.
Mitä luulette, mikähän auttaisi?