Mikä äidissäsi ärsyttää?

Et sinäkään taida olla täydellinen. Kuten ei meistä kukaan. Älä vaadi äidiltäsi liikaa. Anna hänen olla ihan oma itsensä. Elämä on helpomaa sinullekin. Kauna, katkeruus, viha, vähättely syö ihmistä itseään.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 12:00"]Et sinäkään taida olla täydellinen. Kuten ei meistä kukaan. Älä vaadi äidiltäsi liikaa. Anna hänen olla ihan oma itsensä. Elämä on helpomaa sinullekin. Kauna, katkeruus, viha, vähättely syö ihmistä itseään.
[/quote]

*skviik skviik* Tiedätkö mikä tämä ääni on? (Se kuuluu sädekehän kiillotuksesta. Kerron koska et olisi arvannut.)

Marttyyrius. Voi luoja.

Menee vähän sivuun aiheesta, ai että kun itseäni korpeaa ihan kaikki, jotka tulee tälläisiinkin ketjuihin hehkuttamaan kuin hänen äidissään ärsyttää vain se ettei osaa ilmaista arvostustaan tarpeeksi hyvin. Hyvä. Onneksi olkoon! Olen todellakin tyytyväinen teidän puolesta, joilla on ihana, rakastatettava ja oikeasti maailman paras äiti. Kaikilla ei vain ole.

Että se laittaa vituttaa, kun avautuu kuinka oma äiti ärsyttää, niin heti ollaan hehkuttamassa äitimyyttiä. Kuinka eihän omaa äitiä voi haukkua, kun se on sentään oma äiti. No.. Minä olen hänen oma lapsensa, mutta eipä se ole estänyt äiti olemasta täysi kusipää minua kohtaan.

Mutta omassa äidissä ärsyttää tekopyhyys, kuinka hän vääristelee lapsuuttani ruusuisemmaksi kuin se olikaan (ei todellakaan ollut), käyttänyt koko ikäni minua jonain terapiavälineenä, marttyyroi, kaataa aina kaiken paskan niskaani, kuinka hän yrittää elää kauttani, käyttää sairauttaan aseena, valittaa kaikesta, arvostelee kaikkea mitä minä ja siskoni tehdään. Näitähän riittää. Kaikille muille hän esittää unelmaäitiä, sitä oikein pullantuoksuista unelmaäitiä, joka hän ei minulle koskaan ole ollut. 

Että ihan oikeasti. Ei kaikilla ole ollut niitä ruusuisia äitejä. Äiti voi olla hirviö, vaikka ei olisikaan esim. alkoholist ja lapsuus voi olla perseestä vaikka kulissit olisivat näyttäneet hyvältä.

Se, että vaikka mitä tekisin niin koskaan ei ole sanonut että on ylpeä onnistumisistani tai kehaissut, että olen hyvin pärjännyt. Aina negatiiviseen sävyyn pitää asioista mainita ja vähätellä.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2014 klo 21:41"]

Jaarittelu, yksinkertaisen asian kertominen vie ällistyttävän pitkään, kun se aloitetaan kaukaa ja sitten monen polveilevan hyppäyksen kautta vihdoin maaliin. Tämä on ärsyttävää kun itse elää ruuhkavuosia ja on usein kiire, niin toinen kun soittaa ja alkaa se tarinan kertominen...

[/quote] Hah, onkohan meillä sama äiti? ;)

[/quote]

Ilmeisesti äidillä olisi mulle tunnustettavaa. Omaan kaksi siskopuolta joista ei oo hiiskuttu kertaakaan elämän aikana. Menee muuten täsmälleen noin. Esim.Soitan "ollaan tulossa, käynkö kaupassa, tarviitko jotain?" Tohon tulee väh. 20 min vastaus "ei"n tai "joo maitoa" sijaan.

uppp

Ajattelee kaiken ääneen.

Loukkaantuu helposti ja käyttäytyy kuin marttyyri, yksinkertaisuus, epäloogisuus ja jaarittelu. 

Millä vuosikymmenellä nämä marttyyriäidit ovat syntyneet? Omani on vuosimallia 1946. Tuli vaan mieleen, kuinka paljon heidän vanhempiensa malli vaikuttaa.

Valehtelu, koeroilu, tyhjät lupaukset. Suosii vanhinta tytärtään, tämän erheelle hankkii kaikenlaista, minä ja veljeni ja meidän perheet ei saada edes joulukorttia. Mutta tätä se oli jo lapsuudessa, isosisko pääsi heppaleirille, sai mopon ja ajokortin, oman huoneen, viikkorahaa jne...me ei veljen kanssa mitään nousta. Syystäkin ei olla juurikaan tekemisissä.

Mun äidissä ärsyttää kyllä moni asia. Välillä olen katkera ja ajattelen, että hän on pilannut mun koko elämän kasvattamalla mua tietyllä tavalla. Suurimmat jutut mitkä ärsyttää on liika herkkyys (ei ole halannut mua koskaan spontaanisti- liian herkkää) ja yksinkertaisuus/tyhmyys (epäilen että äo jäisi paljon alle 100). En nyt ala tarkemmin erittelemään mitä noilla haen, koen kuitenkin että on ollut tyhmää toistaa omien vanhempiensa virheet myös omien lasten kautta, ei ole ymmärrystä elämästä/ei kehittämis tai kehittymiskykyä omissa ajattelu- ja käyttäytymismalleissa.

Äitini ei osaa olla tasapuolinen tytöilleni. Hän vihaa yhtä ja on sen sanonutkin myös tytölle päin naamaa. Olen aina riidellyt äitini kanssa paljon ja se on meidän ominaisuus. Mä en tykkää kysyä äidiltäni kodin asioista kun se on aina että oon näyttänyt sulle miljoona kertaa ja etkö sä ikinä opi ja voi voi millaista täällä taas on ja eihän tästä mitään tule ja muuta paskaa. Se on ihan hirveen ärsyttävää!!

Mua ärsyttää mun äidissä se, että se on kuollut, eikä pääse ylihuomenna näkemään lapsenlapsensa iloa ja joulutunnelmia.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2014 klo 23:45"]Mua ärsyttää mun äidissä se, että se on kuollut, eikä pääse ylihuomenna näkemään lapsenlapsensa iloa ja joulutunnelmia.
[/quote]
Voisiko tällaiset jättää mainitsematta. Ihan oikeasti. Joillekin vanhemman kuolema voi olla niin kova paikka että tällaisesta humblebragista tulee paha olla.

Tietynlainen naivius, itsekeskeisyys, kapeakatseinen paremmintietäminen toki ärsyttävät vieläkin välillä, mutta olen silti sitä mieltä, että "viisastumalla" minulta menisi äiti pilalle. Juuri noiden ominaisuuksien ansiosta hän pystyy aloittamaan innolla uusia asioita miettimättä, ettei voi osata, kun ei ole ennenkään osannut. Tuo on erinomainen luonteenpiirre äitini ikäisellä.

Se että on niin uskovainen ettei kykene hyväksymään ei-uskovaisia lapsiaan...

Flirttailee mun miehille.

Ärsyttää, että sairaus vei hänet, eikä ole äitiä kenen kanssa jutella.

Alkoholinkäyttö ja mt-ongelmat.